Major League Baseball 2004

[JLand]

Jees, on taas aika jolloin Rangers on pudonnut playoffseista ja baseball ottaa vallan.

Pitchers & catchers aloittavat spring trainingin ensi viikolla, joten ehkä tällaisenkin ketjun voisi taas aloittaa ja puhella yksinään. Ehkä tällä kertaa muitakin kuin Noosea kiinnostaa :)

Florida Marlins voitti viime vuonna manageri Jack McKeonin johdolla World Seriesin Yankeesia vastaan kuudessa ottelussa ja sen jälkeen on tapahtunut paljon, mutta siitä lisää vähän myöhemmin, sillä tänään pamahti oikein kunnolla.

New York Yankees toteutti ehkä baseballin historian suurimman paukun sitten vuoden 1920 ja legendaarisen Babe Ruth-treidin hankkimalla pelin parhaan pelaajan, 2003 AL MVP Alex Rodriguezin ja tämän 179 miljoonan taalan sopimuksen Texas Rangersista. Texasiin lähtee vaihdossa 2nd baseman Alfonso Soriano, joka hyvistä numeroistaan huolimatta on ollut pettymys osoitettuaan vähän kärsivällisyyttä ja keskinkertaista puolustuspelaamista.

Rangershan hankki silloin 25-vuotiaan A-Rodin vuonna 2001 vapaana agenttina Seattlesta ja omistaja Tom Hicks antoi miehelle ennätyksellisen $252 miljoonan & kymmenen vuoden sopimuksen.

Rangers on kuitenkin jäänyt odotetusti jokaisena divisioonansa viimeiseksi, sillä se ei ole pystynyt A-Rodin hirveän sopimuksen vuoksi hankkimaan juuri yhtään kunnollisia syöttäjiä, jotka kuitenkin pitkässä juoksussa menestyksen ratkaisevat.

Joulukuussa Boston Red Sox järkytti baseball-maailmaa tarjoamalla Hicksille baseballin historian toiseksi kalleimman seopimuksen omaavaa Manny Ramirezia vaihdossa A-Rodiin ja kauppaa pidettiin pitkään täysin varmana, sillä olihan A-Rod sanonnut haluavansa lähteä Texasista kyllästyttyään jatkuvaan häviämiseen.

Ensin kuitenkin MLB:n pelaajayhdistys tyrmäsi Red Soxin ja Rodriguezin yrityksen muuttaa A-Rodin sopimusta ja kun comissioner Bud Selig antoi joukkueille 72 tuntia aikaa saada kauppa tehtyä, mutta se hajosi viime hetkillä.

Kauan näytti jo siltä, että Rodriquez jää Texasiin, kunnes Yankeesin 3rd baseman Aaron Boone loukkasi tammikuussa polvensa, minkä seurauksena tämän ALCS-sankarin kausi oli ohi jo ennen spring trainingia ja Yankeesilla oli edessä tehtävä löytää uusi mies pelaamaan 3rd base.

Sellaiset täytemiehet kuin Enrique Wilson, Tyler Houston, Mike Lamb ja Miguel Cairo näyttivät olevan ainoat vaihtoehdot, kunnes Yankeesin GM Brian Cashman päätti alkuviikolla ottaa yhteyttä Texasiin ja kysyä mitä hänen tarvitsisi antaa saadakseen A-Rodin Bronxiin. Eilen New York Post varovasti vihjaisi, että tällainen kauppa olisi mahdollinen ehkä tulevaisuudessa ja tänään sitten jysähti. Kaikki puhuivat Los Angeles Dodgersin Adrian Beltresta mahdollisena vaihtoehtona Boonen tilalle, mutta A-Rod? Never, mutta tällaista tapahtuu kun on kyse Yankeesin omistaja George Steinbrennerista.

Parhaat kaverit Alex Rodriguez ja Derek Jeter samassa joukkueessa Jason Giambin, Gary Sheffieldin, Jorge Posadan, Bernie Williamsin, Kevin Brownin ja Mike Mussinan kanssa? Only in fantasy drafts.

Shortstopina koko uransa pelannut A-Rod joutuu nyt siirtymään to 3rd base, vaikka hän onkin parempi kuin Jeter, jonka paikka Yankeesin shortstopina on itsestäänselvyys. Lisäksi A-Rodin hankkiminen työntää Yankeesin pelaajabudjetin todella lähelle 200 miljoonaa taalaa, but who cares?

85 vuotta Yankeesin varjossa kärsinyt Boston on todennäköisesti tällä hetkellä suunnittelemassa massaitsemurhaa. He selvisivät Boonen homerunista vaivoin viime lokakuussa, mutta tämä trade todennäköisesti oli jo liikaa.

The Curse is well alive.

 

[korkki]

Käytän nyt tätä valmista ketjua ilmoittaakseni että:

Smallworldiin (Sporting news fantasy games) on tehty pesisdivisioona Jatkoaika, jonka salasanana on mielikuvituksettomasti "pesis", että sinne sitten mukaan pelailemaan.

 

[eagle]

JLand, kuten taisin viime ketjussa mainita, niin kyllä moni varmasti lukee, vaikka ei kirjoittaisi. Vaikea lähteä asioista puhumaan tai kommentoimaan jos ei paljoa mitään tiedä. Sinällään kiinnostavaa kuitenkin lukea asiapitoista(oletan näin) tekstiä lajista, vaikka itse ei osaakkaan kommentoida.

Taisin viime ketjussakin kysyä ja varmaan jostain löytäisin tiedon, mutta kun olen laiska etsimään, niin voisitko sinä JLand tai joku muu lajista tietävä kertoa kuinka isot rosterit joukkueilla on? Toisekseen kun käsittääkseni joukkueet käyttävät yhtä useampaa syöttäjää, niin montako syöttäjiä yleensä on ja miten työt/syöttämiset jakautuvat otteluiden sisällä ja kauden sisällä? Niin ja sitten vielä onko basballissa joku rajoitus rostereilla ja voiko pelaajia NHL malliin käyttää alasarjoissa pelaamassa?

 

[Habby]

What eagle said.

Juu, vaikea on kommentoida mitään, kun ei ole pahemmin tietämystä ja kun ei ole oikeastaan koskaan tullut edes nähtyä baseball-matsia. Joskus, ehkä noin kahdeksan vuotta sitten, tuli MLB:ia Supersportilta, mutta ei niitä silloin tullut katsottua. Sen verran mainiosti kuitenkin kirjoitat, JLand, että näitä ketjuja on ilo lukea, vaikka lajista ei tietämystä niin kauheasti olekaan.

Lisäksi koin jokseenkin mielenkiintoiseksi sen, että viime syksynä onnistuit teksteilläsi useasti pistämään mun ihon kananlihalle, joka kertonee jotain kirjoitustesi erinomaisuudesta. Etenkin, kun monet (lue: suurin osa) pelaajista ovat vain nimiä ja joukkueistakaan ei sinällään ole mitään muuta tietoa kuin, että Yankees on Yankees (kaikki tietävät Yankeesin) sekä se, että Boston Red Sox on kirottu.

Jatka samaan malliin.

 

[JLand]

Jokaisella joukkueella on yleensä 5 Starting Pitchers, jotka syöttävät vuorotellen viiden päivän välein. He aloittavat ottelut tavoitteenaan syöttää 6-8 vuoroparia ja 100-120 syöttöä. Jos syöttäjä pysyy terveenä, hän syöttää yleensä 32-35 ottelua. Siksi syöttäjät ovatkin yleensä niitä joukkueiden kaikkein kovakuntoisimpia kavereita, koska sadan 90 MPH syötön heittäminen kahden stunnin sisällä ei ole mitään helppoa hommaa. Niinpä jokaisella syöttäjällä on jossain vaiheessa uraa käsiongelmia jatkuvan repimisen seurauksena.

Yleensä joukkueet pyrkivät tasapainottamaan syöttäjänsä niin, että rotationissa on vähintään yksi vasenkätinen syöttäjä. Esimerkiksi Yankeesilla ei kuitenkaan tällä kaudella leftyja ole yhtään, joten saa nähdä miten se vaikuttaa etenkin Yankee Stadiumilla, missä vasenkätisillä syöttäjillä on selvä etu oikeakätisiin verrattuna.

Sitten ovat Relief Pitchers, joiden tehtävänä on syöttää kun ottelun aloittanut syöttäjä on työnsä tehnyt. Näiden syöttäjien on oltava periaatteessa valmiina syöttämään joka päivä, jos tilanne sitä vaatii. Relief-syöttäjillä on sitten jokaisella erilaisia tehtäviä - joskus tällaisen syöttäjän ei tarvitse syöttää kuin vaikka 3 syöttöä ja hoitaa yksi tietty lyöjä ottelun lopussa ulos. Näitä syöttäjillä jokaisella joukkueella on yleensä 6-8.

Joskus relief-syöttäjä voi joutua otteluun jo paljon aikaisemminkin, jos ottelun aloittaneella syöttäjällä on huono päivä ja vastustaja tekee 4 vuoroparissa 7 juoksua.

Periaatteessa syöttäjien kohdalla ottelu pitäisi mennä seuraavalla tavalla

1-7. vuoroparit: Starting Pitcher
8. vuoropari: set-up man (1 tai mahdollisesti 2 eri syöttäjää)
9. vuoropari: closer

Closer on sitten se, jonka tehtävänä on pitää huoli siitä, että oman joukkueen johto pitää ottelun lopussa. Esimerkiksi Los Angeles Dodgersin Eric Gagne on pitänyt LA:n johtoaseman jo yli 60 kertaa peräkkäin. Yankeesin closer, the great Mariano Rivera on tässä tehtävässä elävä legenda, jonka esitykset ja numerot varsinkin playoffseissa ovat aivan käsittämättömiä.

25-man roster on se, jolla joukkueet pelaavat. Jokaisella joukkueella on "farmijoukkue" triple-A:ssa (toiseksi korkein sarjataso), josta on mahdollisuus kutsua vaikka loukkaantuneiden tilalle miehiä, mutta tätä ennen loukkaantunut pelaaja on asetattava Disabled Listille (DL), jotta rosterissa olisi tilaa -- siis vähän samalla tavalla kuin NHL:ssäkin pelaajia pistetään IR:lle. Sitten jokaisella joukkueella on farmijoukkueet myös Double-A:ssa ja SingleA:ssa, jossa nuoret prospectit pelaavat ennen siirtymistään triple-A ja sitä kautta major liigaan.

 

[eagle]

Kiitos paljon infosta. Jos vielä muutaman lisäkysymyksen sallisit JLand(tai saavat muutkin vastata jos tietävät), onko palkoissa kuinka suuret erot joukkueiden sisällä ja mikä on baseballin keskipalkka? Ja vielä se että saadaanko noissa alemmissa sarjoissa millaisia palkkoja, jos tiedät? Kiitos edelleen ja jatka samaa mallia. Pakko tosin myöntää että jotenkin aina olen Red Soxeja kannattanut enemmän kuin Yankeeseja ja se taas johtuu että aina ollut sen "altavastaajan" puolella.

 

[Noose]

Viestin lähetti eagle
Kiitos paljon infosta. Jos vielä muutaman lisäkysymyksen sallisit JLand(tai saavat muutkin vastata jos tietävät), onko palkoissa kuinka suuret erot joukkueiden sisällä ja mikä on baseballin keskipalkka? Ja vielä se että saadaanko noissa alemmissa sarjoissa millaisia palkkoja, jos tiedät? Kiitos edelleen ja jatka samaa mallia. Pakko tosin myöntää että jotenkin aina olen Red Soxeja kannattanut enemmän kuin Yankeeseja ja se taas johtuu että aina ollut sen "altavastaajan" puolella.

Joukkueiden sisällä palkkahaitari vaihtelee liigan minimipalkasta $300.000 aina suuriin sopimuksiin, joista suurin on tuo Alex Rodriguezin kymmenen kautta kestävä $252M diili, eli about $25M/kausi keskimäärin. Mutta yli 20 miljoonaa tienaavia ei kuitenkaan ole muita kuin A-Rod ja Red Soxin Manny Ramirez, jolla on muistaakseni ensi kaudella tuo $20M sopimus mikä kestää myös muutaman vuoden vielä.

Todelliset tähtipelaajat, jotka ovat "primessaan" tienaavat noin $10M/kausi, joista voisi esimerkkeinä heittää Yankeesin shortstop Derek Jeterin ja 1st baseman Jason Giambin.

Viime talvena Oakland A'sin jättänyt Giambi lähti ison rahan perässä New Yorkiin, kuten monet tekevät. A's ei pysty mitenkään vastaamaan isoille seuroille palkkatarjouksissa (tai eihän kukaan pysty Yankeesille vastaamaan), kun A'sin viime kauden budjetti oli $50M ja vertailukohtana Yankeesin vastaava oli $150M. Siis alkukaudella. Taisi mennä Yankeesilla lähemmäs $170M kauden myötä? En muista, JLo varmaankin muistaa. Kuitenkin, Giambi teki seitsemän vuoden diilin Yankeesin kanssa, joka maksaa Giambille yhteensä jonkin verran yli sata miljoonaa. Melkoinen riski Yankeesilta, sillä Giambin jalkavaivat tekevät hänestä melko loukkaantumisherkän. Mutta kyllähän isi-Georgella on varaa niitä riskejä ottaa.

Jos tuosta farmiin joudutaan, niin siellä palkat tietysti pienentyvät melkoisesti. Ei sielläkään kuitenkaan tarvitse ihan omakustanteisena elää, kun $50.000 on melkoisen mukava summa sekin.

Hehee... ai että enemmän altavastaajan puolella. Ehkä BoSox - Yankees rivalryssa. Mutta ei kyllä noin muuten. BoSoxin payroll on tulevalla kaudella toiseksi suurin, kun Sox junaili Curt Schillingin Arizonasta, jossa kyytipoikana tulee Schillingin $10M/vuosi (vai onko enemmänkin ensi kaudella?). Arizonan piti leikata palkkakulujaan ja näin sen oli pakko päästää toinen kovapalkkaisesta syöttäjäkaksikosta (Schilling - Randy Johnson) menemään.

A-Rod diili oli kyllä sikäli mielenkiintoinen, että vaikka kyseessä on baseballin paras pelaaja, ei se Yankeesia kuitenkaan kovin merkittävästi tule parantamaan. Soriano oli kuitenkin tekijämies maila kädessä ja nyt Arlingtoniin päästessään voisi hyvinkin kuvitella sellaisen 40+40 kauden. Siis homeruns ja stolen bases. Luulisi Showalterin juoksuttavankin Sorianoa enemmän kuin Torre Yankeesissa, koska Texasilla ei ole läheskään samanlaista lyöjäarsenaalia kuin Yanksilla. Jos ja kun Sorianon numerot vielä paranevat päästessään Texasiin, niin A-Rodin lukemat tulevat putoamaan. Mutta infield defensen kannalta A-Rod on tietysti merkittävä.

Enää Yankeesin pitäisi löytää itselleen 2nd baseman korvaamaan Sorianon. Naapuri BoSox on tyytynyt Pokey Reeseen omalla kakkospesällään, joten olisikohan isi-Georgellakin aika hieman rauhoittua? Nyt Yankeesilla on all-starit joka paikassa, ainoastaan kakkospesältä sellainen puuttuu. Yksi vaihtoehto olisi tietysti Jose Vidro Montrealista, mutta mahtaakohan Yankeesilta löytyä prospekteja siinä määrin, että Vidro voitaisiin Exposista houkutella? Ei kai sitä yhdellä De Paulalla (Yankeesin organisaation paras syöttäjäprospekti) mihinkään saa, JLo?

Itseänihän kuitenkin mietityttää tuttuun tapaan Oakland A'sin tilanne. GM Billy Beane on kuin pilkukkaita sieniä syönyt, eikä touhu ole näyttänyt läheskään yhtä vakuuttavalta kuin aiempina talvina. Ulkokenttää "vahvistamaan" on hankittu Mark Kotsay Padresista, Bobby Kielty Twinsista ja closeriksi todellinen kysymysmerkki Arthur Rhodes.

Näistä eniten ihmetyttää Kotsay-diili, sillä samassa maisemaa San Diegoon vaihtoi all-star catcher Ramon Hernandez ja Terrance Long. Long halusi ulos Oaklandista, eikä häntä kyllä jää kaipaamaankaan, mutta Hernandezin monottaminen jäi kyllä ihmetyttämään. Tuossa vaiheessa vielä A's jäi periaattessa tyhjän päälle, kun ainoaksi catcheriksi jäi Adam Melhuse. Onneksi kuitenkin lykästi, kun Cubsista saatiin ylijäämäksi jäänyt Damien Miller, jonka viime kausi meni varsin pahasti penkin alle. Miller kuitenkin on helvetisti Melhusea parempi vaihtoehto.

Suurin ihmetyksen aihe on kuitenkin tuo Rhodesin sopimus. Kolme vuotta ja kolme miljoonaa vuodessa on helvetin iso sijoitus tällä budjetilla. Rhodesin tavarassa ei ole sikäli mitään vikaa, mutta closing stats ei näytä kovin kaksisilta. 44 chances, ainoastaan 17 onnistunutta savea. Tekee 27 blown saves. Uuh.

Jatkan tästä myöhemmin, nyt maisemaan.

 

[Paitselo]

JLand, suuri kiitos!

Yes, laji kiinnostaa jo pelkästään sen kovan ämericcalaisen statuksen takia. Harmi ettei Suomessa oikeastaan miltään tv-kanavalta näe näitä pelejä.
Minäkin luen aina sinun kirjoituksesi tästä aiheesta, mutta paha niihin on yleensä mitään kommentoida kun ei oikein tiedä asiasta mitään. Nytpä tiedät ainakin että tämä laji kuitenkin täälläkin kiinnostaa.

Olen joskus aprikoinut mielessäni mielikuvitusleikkiä, että baseballissa määrättäisiin säännöissä "takalaiton" lyönti. Mahtaisi pelin idea muuttua pahan päiväisesti. Härkämäiset vahvat lyöjät olisivat kenties "kusessa" kun niitä pesiä pitäisi pystyä juoksemaan n o p e a s t i läpi - ja nämä usein raskastekoiset sankarit eivät ihan sprintterin ominaisuuksia kumminkaan omaa.
Esim. legenda Babe Ruth. Näyttelijä John Goodman veti vakuuttavasti Ruthin roolin elokuvassa, mutta olisi todellakin mahdotonta kuvitella tuollaisen painavan lihavuoren rynnivän kunnaria esim. kotimaisen pesäpallon (takalaiton) säännöillä pelatessa.

Muuten, miten ihmeessä se syöttäjä pystyy tähtäämään sen heittonsa lyöjän suhteen hyväksytylle korkeudelle? Olen usein ihmetellyt lyöjän takana kykkivän tuomarin roolia - mahtaa olla kusinen duuni? Tuleeko noista tilanteista matseissa useinkin kinaa?

Pitääkö paikkansa että II-maailmansodan aikana USA:ssa naiset pelasivat jonkinlaista valtavan suosion saavuttanutta "korvikesarjaa" baseballissa kun nuoret uroot olivat panemassa kuriin saksalaisia ja japseja? Tästä on ainakin tehty leffa, jossa pääosissa olivat pelaajina Geena Davis ja paremmin laulajana tunnettu Madonna - ja tiukkapipoista koutsia näytteli Tom Hanks. Oliko siis fiktiota vai faktaa?

PS: Tässä lajissa olen Bostonin fani! Stephen King on minut aivopessyt...

 

[eagle]

Kiitoksia paljon Nooselle infosta. Niin puhuin siis Yankees-Sox asteella vain tuosta suosikista/mitä kannatan. Todellisuudessahan en kannata mitään, kun ei tietoa ole. Mutta onnea vaan niin Oaklandin kavereille kuin Yankeeseille ja toivottavasti saa lukea kiinnostavia tekstejä jatkossakin.

 

[Ziran]

Tuli kaukomailla katseltua (kun ESPN näkyi) pari vuotta sitten World Seriesejä jotka Anaheim voitti. Itse toivoin että Minnesota olisi voittanut.

Yritin silloin ottaa vähän säännöistäkin selvää, mutta ei selvinnyt mitä tarkoittaa RBI? Sen kyllä tiedän se on kovin kovin tärkeä tieto... :)

 

[Ruutiveijari]

Ja mitä tarkoittaa tämä "no hitter" tms., joka aina välillä Yänkkisarjoissa tulee esille?

 

[Grand-Pierre]

RBI = Lyötyjä juoksuja (Runs batted in)
no hitter = yksikään vastustaja ei päässyt pesille lyömällä, vapaita ei siis lasketa, jos nekin laskettaisiin ja silti ei yksikään vastustaja pääsisi pesille kyseessä oli perfect game syöttäjälle.

Viisaammat korjatkoon jos tuossa on jotain vikaa.

 

[Noose]

Anaheim Angels

Toissavuotinen World Series voittaja Anaheim Angels jäi viime kaudella selvästi ulos pudotuspeleistä ja nyt Angels on tehnyt isoja satsauksia vapaa-agenttimarkkinoilla. Etunenässä Angelsin verkkoon tarttui talven isoin kala, ulkokentän Vladimir Guerrero. Myös syöttöviisikko vahvistui merkittävästi, kun Angels sijoitti Bartolo Coloniin ja Kelvim Escobariin.

Viime vuonna Anaheimissa vietettiin krapulakautta, kun kaudella 2002 matkaan oli tarttunut kaikkien yllätykseksi World Series voitto. Viime kaudella Angels voitti ainoastaan 77 ottelua, joten pudotuspeleistä ei tarvinnut haaveilla kovatasoisessa American League lännessä. Menneelle kaudelle World Seriesin voittanut joukkue pysyi pääosin muotissaan, mutta avainpelaajat kärsivät loukkaantumisista ja erityisesti lyöjäkaarti koki kovia.

Lyöntijärjestyksen ydin Darin Erstad - Troy Glaus - Tim Salmon ei ollut juuri missään vaiheessa kautta yhtä aikaa täydessä kunnossa, joten kyseisen kolmikon puolikuntoisuuden takia juoksuja ei tullut sisään entiseen malliin ja tämä vaati kovempaa suorittamista syöttäjäkaartilta. Syöttäjät eivät kuitenkaan kyenneet paikkaamaan puuttuvia juoksuja, kun syöttäjäviisikon päästettyjen juoksujen keskiarvo nousi päälle viiden - edes joukkueen ässä Jarrod Washburn ei koskaan syöttänyt mestaruusvuoden tasollaan, jolloin hän oli joukkueensa kantava voima numero yksi.

Colon ja Escobar uusina naamoina

Anaheimissa suurin tuuletus on käynyt syöttäjäosastolla, kun joukkueen omistaja Arte Moreno laittoi rahaa palamaan urakalla. Bartolo Colonille sorvattiin neljän vuoden, $51 miljoonan sopimus, jonka lisäksi Torontosta Anaheimiin matkasi Kelvim Escobar kolmen vuoden diilillä, joka tuo Escobarille hieman yli kuusi miljoonaa dollaria kautta kohti.

Vaikka Colon ei viime kaudella aivan terävimmillään ollutkaan, oli hän silti talven tavoitelluimpia poikamiehiä. Colonin ERA jäi viime kaudella piirun verran alle neljän, mutta Colonia arvostetaan hänen työmääränsä ansiosta - kaudesta toiseen Colon heittää yli 200 vuoroa, jota pidetään eräänlaisena rajapyykkinä mitä aloitussyöttäjä kauden aikana syöttää.

Blue Jaysista matkannut Escobar kärsi viime kaudella Toronton SkyDomesta, joka ei ole syöttäjille edullinen pelikenttä. Kotona Escobarin ERA oli päälle viiden ja puolen, kun taas vieraissa hänen keskimääräinen päästettyjen juoksujen keskiarvo jäi 2.76:een. Anaheimin Edison Park ei ole läheskään yhtä paljon lyöjiä suosiva kenttä, joten Escobarin suoritusten luulisi paranevan edelliskaudesta.

Anaheimin syöttöviisikon kolme muuta osaa ovat Jarrod Washburn, Aaron Sele ja John Lackey. Kolmikosta ehdottomasti potentiaalisin parantaja viime kaudesta on Sele, joka vielä muutama vuosi sitten tunnettiin yhtenä baseballin tasaisimmista syöttäjistä. Toista se on kuitenkin nyt, kun olkapääoperaation jälkeen Sele ei ole ollut oma itsensä ja viime kausi meni täysin penkin alle. Lähes kuuteen kivunnut ERA on kaikkea muuta mitä Selelta on totuttu näkemään ja nyt Angels toivoo viime kauden sekä kevätharjoittelun kuntouttaneen Selen käden siihen kuntoon, mitä se oli ennen olkapäävaikeuksia.

Washburn syötti viime kauden hieman alakanttiin ja hänen ERA kipusi lähes neljään ja puoleen. Washburn kuitenkin kärsi loukkaantumisista ja tämä näkyi eritoten hänen fastballissaan, joka ei enää lentänyt totuttua vauhtia ja Washburn joutui käyttämään slidereita sekä changeupeja varsin paljon verrattuna normaaliin. Vielä toissakaudella Washburn eli fastballiensa varassa, joten repertuaarin laajentuminen lienee ainoastaan hyväksi tulevaa kautta varten. Käden pitäisi olla kunnossa, joten sen ei pitäisi olla este vasurin yli 90 mailin fastballeille.

Angels pääsee jatkamaan tulevalla kaudelle samalla bullpenilla, joka joukkueella oli viime kaudella parhaita koko liigassa. Toissakauden rookie-sensaatio Fransisco Rodriguez ja Brendan Donnelly takaavat hyvät 7-8 vuorot. Erityisesti Donnellya pidetään Angelsin bullpenin kruununjalokivenä, sillä Donnellyn kaksivuotisen major-taipaleen aikana miehen ERA on pysynyt jatkuvasti alle kahden. Erinomainen pöydänkattaja sulkija Troy Percivalille.

Myös Percivalia pidetään liigan eliittisulkijoiden joukossa, vaikka viime kausi ei lonkkaongelmien takia aivan putkeen kulkenutkaan. Percivalin kuitenkin odotetaan palaavan normaalille tasollaan, jonka seurauksena mies merkkauttaa jälleen vähintään 40 pelastusta terveenä ollessaan.

Guerrero ja Guillen tähdittämään ulkokenttää

Angels-omistaja Arte Moreno kyllästyi häviämiseen ja laittoi myös lyöntijärjestyksen osalta hulinaksi. Talven suurin vapaa-agenttivonkale Vladimir Guerrero kiinnitettiin viideksi vuodeksi ja myös erinomaisen viime kauden pelannut Jose Guillen suuntasi Oaklandista Anaheimiin.

Guerreroa on pitkään pidetty yhtenä koko liigan parhaista pelaajista, mutta pelattuaan pikkuseura Montreal Exposin riveissä hänen panoksensa ei koskaan pudotuspeleihin asti riittänyt. Nyt Angelsissa mahdollisuudet on vaikka mihin, mutta myös odotukset ovat erittäin kovat. Guerreron odotetaan johdattavan lyöntijärjestyksen kolmospaikaltaan Angelsin hieman erinäköisiin juoksulukemiin kuin viime kaudella, jolloin suuren osan kaudesta avainmiehet kärsivät loukkaantumisista.

Toinen vapaa-agenttihankinta Jose Guillen pelasi erinomaisen viime kauden, mutta uratilastot eivät ole läheskään viime kauden tasoisia. Edelliskauden 31 kunnaria ja .311 lyöntikeskiarvo olivat erinomaisia, mutta täytyy kuitenkin muistaa, että ennen viime kautta hänen lyöntikeskiarvonsa oli lähempänä .250:a kuin .300:a, eikä Guillen varsinaisesti ollut Sammy Sosa kunnarilyöjänäkään. Kesken viime kauden Cincinnatista Oaklandiin siirtynyt Guillen hyötyi alkukaudesta Redsin Great American Ballparkista, jota pidetään lyöjille edullisena kenttänä. A'siin siirryttyään Guillenin numerot putosivat selvästi, mutta kuitenkin pudotuspeleissä Guillen pelasi erittäin hyvin, vaikka joutui pelaamaan murtuneella vasemmalla kädellä.

Muilta osin Angelsin lyöjäkaarti pysyi muotissaan - ainoana erotuksena Scott Spiezion siirtyminen ykköspesältä Philadelphiaan Jim Thomen varamieheksi. Tämä ei kuitenkaan tuottane ongelmia, sillä Darin Erstad siirretään ulkokentältä ykköspesälle. Erstad kuitenkin voi muodostua ongelmaksi, sillä mies oli yli puolet viime kaudesta sivussa loukkaantumisen takia ja kun hän pelasi - ei meininki kovin kaksista ollut. Angels toivoo Erstadin toipuneen vammastaan, sillä mies kieltäytyi leikkauksesta ja luottaa siihen, että polviongelmat menevät ajan kanssa ohi. Leikkauskaan ei olisi välttämättä auttanut, joten Erstad katsoi parhaaksi antaa olla.

Myös kolmospesän Troy Glausin viime kausi jäi tyngäksi, kun olkapäävamma rajoitti Glausin pelit 96:een. Kausi ei muutenkaan sujunut ongelmitta, sillä juuri koskaan Glaus ei päässyt pelaamaan täysipainoisesti, kun milloin ongelmia oli ranteen kanssa, milloin selän ja koska polven takia. Myös Glaus päätti hoitaa olkapäävammansa fysioterapian kautta, joten Erstadin tavoin myös Glausin tulevan kauden pelikunto on arvoitus. Kunnossa ollessaan toissavuoden World Series MVP:lla on kuitenkin varaa 40+ kunnarin kauteen, joten aivan tyhjäntoimittajasta ei ole kyse.

X- ja Y-muuttujia Angelsin lyöjäosastossa on lähes yhtä monta kuin miehiäkin. Ainoastaan Guerrero ja Garret Anderson ovat tapauksia, joihin voi sataprosenttisesti luottaa. Muut seitsemän sitten ovatkin enemmän tai vähemmän kysymysmerkkejä. Taskukokoinen kärkilyöjä David Eckstein löi ainoastaan .252 keskiarvolla viime kaudella ja OBP (on-base-percentage, miten usein pääsee pesälle) jäi ainoastaan .325:aan, joka on selvästi alle kärkietenijöiden toivotun tuloksen. Yllättäen myös Ecksteinia vaivasivat loukkaantumiset, kuten koko muutakin porukkaa.

Kristallipallo

Angelsin menestys on tulevalla kaudella mahdotonta arvioida. Erittäin loukkaantumisherkkä ryhmä saattaa joko kontata tai voittaa koko divisioonan, sillä edelliskaudesta joukkue on vahvistunut merkittävästi. Bartolo Colon ja Kelvim Escobar tuovat jo kaksin läjän voittoja. Guerreron merkitys on erittäin suuri niin sisä- kuin ulkopelissäkin, mutta Guillen tuskin toistaa viime kauden suoritustaan.

Angelsille voisi ennustaa 90-95 voittoa, mikäli joukkue pysyy edes suurelta osin terveenä ja niin Colon kuin Escobarkin jatkavat tasollaan. Myös Jarrod Washburnin tulee syöttää terveenä, jotta lyöntijärjestys kärsisi edes hieman loukkaantumisia. Juoksumäärät tulevat kuitenkin lisääntymään viime kaudesta ja keskimääräinen ERA laskemaan, joten viime kauden 77-85 lopputuloksesta parannusta tulee väkisinkin. Edes Angels ei voi olla niin paljoa remontissa.

 

[stiflat]

Kertokaapas vähän tästä New Yorkin toisesta, eli Mets'istä.
Onko jengi tosiaan niin huono miksi sitä aina pilkataan? Lähinnä
Conan O' Brien'ssa huomioituna. Onko Isossa Omenassa faneja
tälle toisellekin Yankeesin varjossa? Millä tasolla jengi liikkuu
sarjassa? Onko Yankees-Mets -ottelut kunnon paikallistaistoja,
vai onko Red Sox vienyt Metsin aseman?

 

[MarkusM]

Harmi ettei Suomessa oikeastaan miltään tv-kanavalta näe näitä pelejä.

No tv-kanavan määritystä tämä ei ihan täytä mutta mlb.tv:stä noita otteluita voi katsoa niin paljon kuin pystyy ja jaksaa.
Toki kyseinen huvi maksaa mutta niinhän kaikki.
http://www.mlb.com

Olen joskus aprikoinut mielessäni mielikuvitusleikkiä, että baseballissa määrättäisiin säännöissä "takalaiton" lyönti. Mahtaisi pelin idea muuttua pahan päiväisesti. Härkämäiset vahvat lyöjät olisivat kenties "kusessa" kun niitä pesiä pitäisi pystyä juoksemaan n o p e a s t i läpi - ja nämä usein raskastekoiset sankarit eivät ihan sprintterin ominaisuuksia kumminkaan omaa.

Eivät powerhitterit perusta lyöntipeliään pelkästään homeruneihin vaan suurin osa osumista on näilläkin pelaajilla kentälle jääviä. Ja jos pelaaja pystyy lyömään ulkokentälle "väliin" eli niin että outfielder ei palloa saa suoraan kiinni niin ykköspesälle ehtii varmasti vaikka olisi kuinka hidas. Varsinaisia infield osumia ei nykyliigassa kovinkaan paljoa lyödä koska noilla on todella suuri double play riski ja eivätkä edes nopeat pelaavat ehdi sisäkenttälyöneillä pesälle. Buntteja(näpäytys) ei harrasteta sitäkään vähempää, noi rajoittuvat tilanteisiin jossa syöttäjä tai muuten lyöntitaidoiltaan rajoittunut pelaaja yrittää vain siirtään juoksijaa eteenpäin.

Muuten, miten ihmeessä se syöttäjä pystyy tähtäämään sen heittonsa lyöjän suhteen hyväksytylle korkeudelle?

Yllättävän hyvin pystyy. Onhan tuossa hieman varaa minne osua eikä ihan parhaalle alueelle kannata palloa heittää tai saa varautua pahoihin osumiin. Useinmissa syötöissä on kuitenkin tavoitteena saada pallo kiertämään, kaartamaan, tippumaan tai muuten liikkumaan pois parhaalta strikezonelta.

Olen usein ihmetellyt lyöjän takana kykkivän tuomarin roolia - mahtaa olla kusinen duuni? Tuleeko noista tilanteista matseissa useinkin kinaa?

Ei se niin vaikeata ole enää QuesTecin aikakaudella;)
QuesTec on videosysteemi joka tavallaan valvoo tuomarien strikezone päätöksiä ja ottelun jälkeen tuomarin taso katsotaan kuinka samoilla linjoilla oikeat päätökset ovat olleet koneen kanssa.

QuesTeckistä eivät pitä tuomarit, valmentajat eivätkä todellakaan syöttäjät mutta nähtävästi joku tuota systeemiä suosii silllä sen käyttö on lisääntymässä.

Mutta palataakseni asiaan eli kyllähän noita kiistoja strikezonesta tulee melko usein. Yleisin syy miksi valmentajat lentävät otteluista pihalle on homeplate tuomarin kanssa käytävät "keskustelut".

Esim viimekaudella Atlanta valmentan Bobby Cox lensi pihalle pelistä 9 kertaa ja 8 kertaa noista johtui strikezoneen liittyvistä kiistoista.

 

[MarkusM]

Otetaan Noosen haaste vastaan ja aletaan tykittämään ennakoita. Tavoitteena NL Eastin ennakot seuraavan viikon aikana ja aloitetaan Atlantalla.

Atlanta Braves
2003: 101-61
Atlantalla on lajin huomioon ottaen uskomaton 12 vuoden putki jona se on aina voittanut NL East divisioonan mutta mikäli pelaajien siirroista ja joukkueiden voimasuhteiden vaihtumisesta voi mitään päätellä niin tuo putki katkeaa tähän kauteen. 2003 Atlantassa monet pelaajat pelasivat uran parhaan kautensa, Sheffield, Lopez ja Giles olivat parempia kuin koskaan eikä aloittavasta lineupista oikeastaan kuin Fick ollut normaalilla tasollaan. Aloittavat syöttäjät hoitivat hommansa vaikka mitään kovin erityistä ei nähty. Horacio Ramirez syötti hyvin tuloskauden mutta kuten muutkin Atlantan syöttäjät niin hän hyötyi suunnattomasti lyöntipelin tehoista. Bullpen oli hirvittävä pudotus edelliskauden lähes täydelliseen tasoon verrattuna, ainoastaan John Smoltz oli varma itsensä. Pudotuspeleissä diesel Atlanta hyytyi totutusti jo ensimmäiselle kierrokselle. Chicago Cubsien huippusyöttäjät Kerry Wood ja Mark Prior olivat liikaa Atlantalle, myöskään Atlantan lyöntijärjestyksen sydämen Sheffieldin, C. Jonesin ja A. Jonesin lähes täydellinen jäätyminen ei auttanut. Pudotuspelitappio heti ensimmäisellä kierroksella oli erityisen kivulias sillä edellisvuosista poiketen 2003 Atlanta oli erittäin tehokasta lyöntipelissä kun edellisillä kausilla menestys oli tullut loistavan syöttöpelin ansioista ja tuon lyöntipelin uskottiin kantavan pitkälle myös pudotuspeleissä. Pettymystä lisäsi myös tieto siitä että 2004 kaudeksi Atlanta joutuu luopumaan useita tähdistään koska joukkueen omistaja Time Warner kiristi budjettia.

Mutta palatakseni edelliskaudesta tulevaan niin 2004 kaudeksi joukkueesta lähtivät edelliskauden suurin lyöntiuhka LF Gary Sheffield joka lähti dollarien ja suuremman julkisuuden perässä Yankeesin riveihin. Myös Atlantassa koko 11 vuotta kestäneen pääsarjauransa pelannut sieppari Javy Lopez lähti AL:än puolelle Baltimoren riveihin. Kolmospesävahti Vinny Castilla lähti takaisin kotiin Coloradoon ja avauksen pelaajista myös ykköspesällä suurimman osan kauden peleistä aloittanut Robert Fick suuntasi Tampa Bayn suuntaan. Muista lähtijöistä mainittaneen Greg Madduxin henkilökohtainen sieppari ja loistava puolustuspelaaja Henry Blanco, Japaniin uraansa lopettelemaan lähtevä PH/1B Matt Franco sekä Atlanta utilityoutfielder Darren Bragg joka siirtyi Yankeesiin minor-league sopimuksella

2004: 9? - 7?
Lievästä rahapulastakaan huolimatta täysin ilman uusia pelaajia Atlantan ei tarvitse lähteä 2004 kauteen. Tärkeimpinä uusina pelaajina joukkueeseen liittyvät Sheffieldin korvaava J.D. Drew sekä uutta elämää Arlingtonin stadionin ja Texasin fieldingin jälkeen etsivät syöttäjä John Thomson.

J.D. Drew siirrosta jouduttiin maksamaan kova hinta sillä St. Louisiin lähti Atlanta organisaation paras syöttäjälupaus Adam Wainright sekä 2002 kaudella erittäin hyvin syöttänyt Jason Marquis myös Atlantan bullpen syöttäjä Ray King kuului kauppaan mutta häntä Atlanta ei jää kaipaamaan. Drewn mukana tuli myös todellinen utility pelaaja Eli Marrero joka pystyy pelaamaan lähes kaikkia paikkoja siepparista ulkokentälle. Drew kuuluu niiden harvinaisten pelaajien joukkoon jolla on sekä nopeutta että lyöntivoimaa. Ehjänä kautena Drew pystyy varastamaan 20 pesää ja lyömään 100RBI/30HR mutta tuon ehjän kauden saavuttaminen on toistaiseksi ollut mahdotonta. 2003 ongelmat koskivat lähinnä polvia ja nyt kaiken pitäisi olla kunnossa mutta yli 120 ottelun pelaamiseen pitää silti suhtautua varauksella.

John Thomson on mielestäni todella kiintoisa tapaus, suoraan tilastoja tutkimalla hänet olisi helppo tuomita keskitasoa heikommaksi syöttäjäksi mutta Thomson on urallaan vaikuttanut kahdella syöttäjän kannalta vaikeimmalla stadionilla. Texasissa The Ballpark in Arlingtonilla isketään 11.3 ja Colorodossa Coorsilla 13.4 juoksua per peli joten luulisi että siirtyminen Turner Fieldille missä vastaava juoksukeskiarvo on 8.77 helpottaisi Thomsonia. Eikä myöskään pidä väheksyä Atlanta legendaarista syöttäjävalmentajaa Leo Mazzonea joka käänsi esimerkiksi Mike Hamptonin uran nousuun.

Muista uusista pelaajista on syytä mainita kaksi uutta bullpen syöttäjää Antonio Alfonseca ja Armando Almanza jotka kyllä molemmat tulevat syöttämään paljon mutta tuskin kovin erityisellä tasolla. Knoppitietona täytyy mainita että Alfonsecalla on 12 sormea ja varvasta josta onkin tullut lempinimi octopus.

Juoksuja
Lopezin, Sheffield, Vinny Castillan ja Robert Fickin matkaan lähtee 115 homerunia ja 397 RBI:tä ja kun tilalle nostetaan oman organisaation pelaajia alemmilta sarjatasoilta ja penkiltä niin on varsin selvä että juoksut ja homerunit tippuvat todella reilusti viimekauteen nähden.

Atlantan oletettava batting order 2004:
1.R Furcal
2.M Giles
3.C Jones
4.J.D. Drew
5.A Jones
6.A LaRoche
7.M Derosa
8.J Estrada

Atlanta vahvuus tulee olemaan kärki, Furcal ja Giles ovat molemmat erittäin nopeita sekä pärjäävät varsin hyvin myös mailan varressa. Juoksupeli tulee Atlantalla nousemaan reilusti sillä C. Jones ei mitenkään pysty lyömään Furcalia ja Giles kotiin yhtään tehokkaasti kuin Sheffield. 2003 Furcal varasti 25 pesää ja jäi kiinni vain kahdesti. Vähintään 30 SB:tä on lähes varma tällä kaudella samoin kuin Gilesillä 20 SB:tä. Vaikka sanoinkin että Chipper Jones ei tule yltämään Sheffieldin lukemille niin silti suoritusvarmuutta mitatessa kovin monella MLB lyöjällä ei ole sanomista Chipperin lukemille. Kahdeksan peräkkäistä kautta 100 tai yli RBI:tä on osoitus tasaisuudesta ja eiköhän tuo 100RBI:n raja täyty myös tällä kaudella ellei Cox sotke batting orderia täysin.

J.D. Drew tulikin jo käsiteltyä tuolla uusien pelaajien puolella, A. Jones jatkaa varmaankin samoilla linjoilla kuin edellisinä kausina eli siinä 100 RBI:tä ja 20-30 homerunia, avg:n ollessa jossain .260 lähettyvillä. Atlanta kevään harjoituksista on kuulunut uutisia että viimeisien vuosien aikana selvästi lihonut Andruw Jones olisi laihtunut selkeästi ja tämä tietäisi hyvää juoksupelin osalta sillä viisi vuotta nuorempana ja 15kg laihempana Andruw varasti lähes 30 pesää hyvällä prosentilla.

Lineupin loppuosa on LaRochen, DeRosan ja Estradan kohdalla aikamoinen arvoitus mutta parhaimmillaankin kyseiset pelaavat pystyvät vain keskinkertaisiin suorituksiin. Kaikki kolme pelaajaa ovat onneksi melko nuoria ja todella motivoituneita näyttämään kykynsä pääsarjatason aloittavina pelaajina joten siitä homma ei ainakaa jää kiinni. Myöskin tällä lineupin osalla juoksunopeus on kunnossa ainakin DeRosalla ja LaRochenilla.

Syöttöjä:
2004 Rotaatio:
1.M Hampton
2.R Ortiz
3.J Thomson
4.H Ramirez
5.?

Tätä syöttäjärotaatio listaa katsoessa tajuaa että todella kauas on menty kahdessa vuodessa jolloin samalta listalta löytyi Maddux, Glavine ja Millwood. No ei tämäkään rotaatio aivan toivoton ole, Mike Hampton on joukkueen ehdoton ässä. Hieman vaikean alkukauden jälkeen Hampton sai pelin kulkemaan 2003 ja oli Atlantan paras syöttäjä vaikka Ortiz sattuikin keräämään enemmän voittoja.

Hamptonin ERA oli 2003 3.84 sisältäen 31 aloitettua peliä ja 14 voittoa. ERA:n uskoisin tippuvan vielä tuostakin sillä mitä enemmän Mazzone ehtii vaikuttamaan Hamptoniin niin sitä parempi tulos on. Hampton tunnetaan myös liigan parhaana lyövänä syöttäjä mutta 2003 kaudella valitettavasti tuosta ei näkynyt oikein mitään merkkejä. .183 avg .246 obp 8 RBI eivät riitä alkuunkaan Hamptonin tasoiselle lyöjälle.

Russ Ortiz keräsi 2003 kaudella 21 voittoa joka oli eniten koko liigassa eikä ERA ollut yhtään huono 3.81 mutta Ortiz sai 4. eniten run supportia(Keskimäärin 6.49 juoksua per peli) ja tuosta määrästä ei ole toivoa tällä kaudella joten Ortizin voitot ehdottomasti laskevat ja ehkä myös suoritustaso laskee hieman. Hamptonin tavoin Orzin on uhka myös lyömässä, .257 avg .303 obp ja 10 RBI ovat erittäin hyvät lukemat syöttäjälle.

Thomsonista tuli sanottua jo uusien pelaajien yhteydessä. Horacio Ramirez oli Atlanta osalta kauden suuria yllätyksiä suoraan AA:sta rotaatioon noussut tulokas oli varma kauden läpi eikä edes pelätty rookie wall iskenyt kovin pahasti Ramireziin. Toki kauteen mahtui pari romahdusta mutta niin mahtuu lähes kaikille syöttäjille. Ramirezin tulevan kauden otteita on hieman vaikeita arvioida sillä toinen pääsarjakausi saattaa olla ensimmäistä vaikeampi mutta en uskoisi ERA kovin paljoa nousevan 4.00 tasosta.

Rotaation 5. paikka on vielä avoin siitä tullaan kilpailemaan kovasti kevätkauden aikana, Todennäköisimmät vaihtoehdot ovat Trey Hodges, Jaret Wright tai Bubba Nelson. Itse uskon eniten alemmilta sarjatasoilta huikeat tilastot omaavan slider kuninkaan Trey Hodgesin mahdollisuuksiin.

Bullpen:
Atlantan bullpen näyttää viimekauden tavoin todella heikolta. John Smoltz on yksi lajin parhaista closereista ja varmasti hoitaa hommansa loukaantumisista huolimatta 2003 tasolla. Ongelma onkin Smoltziin pääseminen. Will Cunnane ja Jaret Wright väläyttelivät 2003 hyvää tasoa mutta vielä heiltä ei uskalla odottaa todellista avainroolia. Kevin Gryboski(Groudball Gryboski) on hyvä situational syöttäjä joka saa revittyä groudballin lähes tilanteesta kuin tilanteesta mutta hänkään ei ratkaise bullpenin ongelmaa. Uudet syöttäjät Antonio Alfonseca ja Armando Almanza ovat minulle pieniä arvoituksia mutta odotustaso ei ole kovin korkealla.

Kenttä:
Vaikka menetykset iskevät merkittävästi Atlantan lyöntitehoihin niin fieldingin voisi odottaa jopa parantuvan. Sheffield oli vain keskiverto RF eikä Drewlla tule olemaan ongelmia korvata tätä osa-aluetta. Fick pelasi puolustuksen osalta joitain näyttäviä pelejä mutta kokonaisuutena esitykset olivat hieman epävarmoja ja LaRochen yhdessä Julio Francon kanssa hoitaa homman vähintäänkin yhtä hyvin.

Lopez ei ole koskaan ollut erikoinen sieppari puolustuksen kannalta ja tilalle tulevalla Estradalla on hyvät fielding tilastot alemmalta sarjatasolta sekä Estrada on muutenkin hyvä puolustuspelaajan maineessa. Kolmospesällä Castilla oli hieman suuresta virhemäärästä huolimatta erittäin hyvä, DeRosalla ei ole kovin paljoa kokemusta kolmosella pelaamisesta joten pieniä ongelmia saattaa tulla mutta entisenä shortstoppina DeRosalla on hyvä ulottuvuus ja heittokäsi.

Keskikenttää hallitsee yhä lajin paras CF Andruw Jones. Jones ehtii jokaiseen palloon ja saa sen näyttämään uskomattoman helpolta. Vielä jos huhut laihtumisesta pitävät paikkaansa niin odotettavissa on aina parempaa. Chipper Jones hoitaa työnsä vasenmassa laidassa vaikka ei loista.

Shortstop Rafael Furcal hoitaa uskomattomalla ulottuvuudella suuren osan infield lyönneistä, tuollaisella pelityylillä virheitä tulee(2003 kaudella 31 virhettä) mutta myös legendaarisia pelejä kuten 2003 kaudella St. Louisia vastaan koko MLB:n historian 13. unassisted triple play. Marcus Giles on parantanut puolustustaan vuosi vuodelta ja tällä kaudella ei kovin pahoja virheitä ole enää odotettavissa.


Valmennus ja penkki
Valmennus ei ole muuttunut yhtään ja se voi olla menestyksen salaisuus. Bobby Coxilla on nykyisistä valmentajista toiseksi eniten voittoja ja Cox on muutenkin yksi NL:än värikkäimmistä valmentajista. 2003 Cox antoi tapojensa mukaisesti tuomarien kuulla kunniansa mikäli tuomioista oli yhtään epäselvyyttä. Tästä tuloksena olikin 9 ulosajoa peleistä.

Syöttövalmentaja Leo Mazzonea onkin tässä tullut jo kehuttua ja päätiimiin kuuluu vielä lyöntipuolesta vastaava valmentaja Terry Pendleton. Monien mielestä osan viimekauden reiluista tehoista voi pistää myös Pendletonin valmennuksen piikkiin.

Atlanta penkiltä ei täysin varmoja ratkaisu pelaajia löydy mutta Gary Matthews Jr, Ryan Langerhans ja Eli Marrero hoitavat ulkokentän tuurauksen varmasti yhtä hyvin kuin Darren Bragg 2003 kaudella. Sisäkentän tuuraajat ovat aika heikoilla mutta Jesse Garcia ja Wilson Betemit täydentävät nuoren infieldin. Backup siepparina pelaa Atlanta leganda Eddie Perez.

Kokonaisuus
Kokonaisuutena en uskalla arvata Atlanta voittojen määrään sen suuremmin mutta olen lähes täysin varma että 100 voiton saavuttaminen ei tule onnistumaan enkä toisaalta usko täydelliseen romahtukseen tuolla valmennuksella ja rotaatiolla. Mikäli kaikki menee hyvin niin Philadelphian kanssa on mahdollista taistella Eastin ykköspaikasta.

 

[JLand]

Viestin lähetti stiflat
Kertokaapas vähän tästä New Yorkin toisesta, eli Mets'istä.
Onko jengi tosiaan niin huono miksi sitä aina pilkataan? Lähinnä
Conan O' Brien'ssa huomioituna. Onko Isossa Omenassa faneja
tälle toisellekin Yankeesin varjossa? Millä tasolla jengi liikkuu
sarjassa? Onko Yankees-Mets -ottelut kunnon paikallistaistoja,
vai onko Red Sox vienyt Metsin aseman?

Mutts!

Kyllä, Mets on täysin paska ja samanlainen naurunaihe kuin Rangers.

Metsilla on paljon faneja ja usein sanotaankin, että Mets-fanit ovat erittäin lojaaleita, sillä vaikka kuinka huonosti Mets pelaa niin Shea Stadiumilla on aina katsojia.

Vuonna 2000 Mets pelasi vielä World Seriesissa (Subway Series), jonka se hävisi Yankeesille ja tuolloin koko city oli lokakuussa aivan sekaisin. Game 2:ssa oli kaikki kolmannen maailmansodan ainekset kun Yankeesin Roger Clemens heitti Mike Piazzan rikkoutuneen mailanvarren kohti Piazzaa ja tuomarit saivat vaivoin pidettyä nämä kaksi pois toistensa lähettyviltä kun Piazza ryntäsi kohti Clemensia. Clemens oli aiemmin sillä kaudella heittänyt Piazzaa päähän.

Viimeisimmän mestaruutensa Mutts on voittanut vuonna 1986, jolloin se löi Red Soxin seitsemässä ottelussa. Red Sox johti Game 6, mutta Mets tuli tasoihin ja lopulta voitti ottelun kun Soxin Bill Buckner päästi Mookie Wilsonin helpon rollerin jalkojensa välistä ja Mike Knight toi Metsin voittojuoksun (http://www.redsoxsuck.org/yankeesounds/NYMets-1986Gm6WS-MetsvsRedSox-Bill Buckner'sError1.mp3). Mets voitti sitten seitsemännen ottelun, josta on jäänyt baseball-historiaan elämään Mets-syöttäjä Jesse Oroscon polvistuminen taivasta kohti ottelun päätyttyä.

Viimeiset vuodet Mets on ollut yksi liigan huonoimmista joukkueista. Heillä oli mahdollisuus saada A-Rod tuon 2000 kauden jälkeen, mutta Fred Wilpon munasi homman ja A-Rod meni Texasiin. Metsin payroll on ollut siellä $100 miljoonan paikkeilla ja joukkueeseen on hankittu sellaisia rikkinäisi veteraaneja kuin Mo Vaugh, Jeromy Burnitz, Todd Zeile, Shane Spencer etc...nyt Mets on alkanut vihdoin rakentamaan joukkuettaan uudestaan ja tulevaisuus näyttää taas paremmalta Jose Reyesin ja Kaz Matsuin muodossa.

Yankees-Mets on tunteita herättävä pari, mutta ei kuitenkaan mitään siihen verrattuna mitä Yankees-Red Sox merkitsee. Yankeesin ja Red Soxin rivalry menee aina 1920-luvulle asti.

 

[JLand]

Re: JLand, suuri kiitos!

Viestin lähetti Predator


Muuten, miten ihmeessä se syöttäjä pystyy tähtäämään sen heittonsa lyöjän suhteen hyväksytylle korkeudelle? Olen usein ihmetellyt lyöjän takana kykkivän tuomarin roolia - mahtaa olla kusinen duuni? Tuleeko noista tilanteista matseissa useinkin kinaa?

Kun sitä tekee tuhansia kertoja vuodessa, niin kyllä sen lopulta oppii. Syöttäjät ja nuo tuomarit ottavat usein yhteen kun syöttäjät eivät ole tyytyväisiä tuomioihin. Pedro Martinez esimerkiksi käy kuumana lähes jokaisessa ottelussa tuomarille.

Pitääkö paikkansa että II-maailmansodan aikana USA:ssa naiset pelasivat jonkinlaista valtavan suosion saavuttanutta "korvikesarjaa" baseballissa kun nuoret uroot olivat panemassa kuriin saksalaisia ja japseja? Tästä on ainakin tehty leffa, jossa pääosissa olivat pelaajina Geena Davis ja paremmin laulajana tunnettu Madonna - ja tiukkapipoista koutsia näytteli Tom Hanks. Oliko siis fiktiota vai faktaa?

PS: Tässä lajissa olen Bostonin fani! Stephen King on minut aivopessyt...

Kyllä pitää paikkansa. En tarkkaan osaa sanoa kuinka kauan tuota naisten sarjaa pelattiin, mutta pelattiin kuitenkin. New York Times julkaisi joskus pari vuotta sitten vanhoja baseball-tarinoita missä käytiin läpi juuri tuota sotavuosien naisten sarjaa.

Boston on odottanut mestaruutta nyt 86 vuotta ja saa todennäköisesti odottaa vielä toiset 86. Tosin jos Red Sox mun elinaikanani joskus voittaa, niin silloin on pakko päästä Bostoniin. Ne juhlat ei meinaan loppuisi koskaan.

 

[JLand]

Viestin lähetti Noose
A-Rod diili oli kyllä sikäli mielenkiintoinen, että vaikka kyseessä on baseballin paras pelaaja, ei se Yankeesia kuitenkaan kovin merkittävästi tule parantamaan. Soriano oli kuitenkin tekijämies maila kädessä ja nyt Arlingtoniin päästessään voisi hyvinkin kuvitella sellaisen 40+40 kauden. Siis homeruns ja stolen bases. Luulisi Showalterin juoksuttavankin Sorianoa enemmän kuin Torre Yankeesissa, koska Texasilla ei ole läheskään samanlaista lyöjäarsenaalia kuin Yanksilla. Jos ja kun Sorianon numerot vielä paranevat päästessään Texasiin, niin A-Rodin lukemat tulevat putoamaan. Mutta infield defensen kannalta A-Rod on tietysti merkittävä.

Katsotaanpa...

A-Rod (28):
2002: 57 HR - 142 RBI - 87 BB - 122 SO - 9 SB - .392 OBP - .623 SLG - .300 BA

2003: 47 HR - 118 RBI - 87 BB - 118 SO - 17 SB - .396 OBP - .600 SLG - .298 BA

Soriano (28):
2002: 39 HR - 102 RBI - 23 BB - 157 SO - 41 SB - .332 OBP - .547 SLG - .300 BA

2003: 38 HR - 91 RBI - 38 BB - 130 SO - 35 SB - .338 OBP - .525 SLG - .290 BA

Numerot ovat siis kahdelta viime kaudelta. Soriano on hyvä lyöjä, totta, mutta hän ei todellakaan ole A-Rodin veroinen niin kauan kuin mieheltä puuttuu kaikki kärsivällisyys. Viimeisen kahden kauden aikana esimerkiksi Soriano has struck out 287 kertaa, A-Rod 240.

Walks (BB):
A-Rod 174, Soriano 61!!

Miehien batting average on aika paljon samaa luokkaa, mutta A-Rodin OBP ja SLG% ovat olleet huomattavasti paremmat yhdestä tärkeästä syystä. A-Rod lyö voimalla ja järjellä, Soriano pelkällä voimalla. Sorilla olisi potentiaalia olla vaikka kuinka vaarallinen lyöjänä, mutta kun mies sen sijaan huitoo jokaiseen outside slideriin. Viime kaudella Sorianon kärsimättömyys maila kädessä meni jo niin pitkälle, että Torre joutui jättämään hänet pois kokoonpanosta kauden tärkeimmässä paikassa (Game 5 of the World Series).

Ja mitä sitten tulee asetelmaan Arlington vs. Yankee Stadium, niin A-Rodin numerot Yankee Stadiumilla ovat loistavia ja vaikka homerunit vähän putoaisivatkin niin se tietää kuitenkin enemmän doubles & triples. Alex on paukuttanut kuutena kautena peräkkäin 40+ HR ja tuo tahti tuskin tulee siitä mihinkään muuttumaan.

Puolustuksen kannalta A-Rod on aivan eri luokassa Sorianoon verrattuna, vaikka joutuukin nyt vieraalle pelipaikalle. Soriano on tehnyt kahden viime kauden aikana 42 errors, A-Rod 18. Soriano on nopea, mutta mieheltä puuttuvat refleksit täysin ja lisäksi hän empii aivan liikaa heitoissaan. A-Rod sen sijaan on atleettinen, hänellä on mahtavat refleksit ja hän uskaltaa laittaa koko kehonsa peliin siinä missä Sorianon harvoin näkee syöksyvän pallojen perään kuten A-Rod ja Jeter tekevät.

Enää Yankeesin pitäisi löytää itselleen 2nd baseman korvaamaan Sorianon. Naapuri BoSox on tyytynyt Pokey Reeseen omalla kakkospesällään, joten olisikohan isi-Georgellakin aika hieman rauhoittua? Nyt Yankeesilla on all-starit joka paikassa, ainoastaan kakkospesältä sellainen puuttuu. Yksi vaihtoehto olisi tietysti Jose Vidro Montrealista, mutta mahtaakohan Yankeesilta löytyä prospekteja siinä määrin, että Vidro voitaisiin Exposista houkutella? Ei kai sitä yhdellä De Paulalla (Yankeesin organisaation paras syöttäjäprospekti) mihinkään saa, JLo?

Moni on jostain syystä jäänyt kiinni pelkkään De Paulaan. Catcher Dioner Navarro on Yankeesin systeemin kaikkien kirkkain helmi ja häntä kehutaan paremmaksi kuin Posadaa tuossa iässä. 3rd base prospect Eric Duncania pidetään yleisesti yhtenä lupaavimpana 3rd base prospectina pitkään aikaan. Lisäksi Robin Ventura-treidissä tullut right hander Scott Proctor, joka on heittänyt Columbuksessa useaan otteeseen 100 MPH, on kerännyt pelkkiä kehuja.

Duncania Yankees ei tule tarvitsemaan seuraavaan 7 vuoteen, joten jos Steinbrenner Vidron haluaa niin Duncan ja $$$$$, joka Exposille varmasti kelpaa lähtevät välittömästi Montrealiin.

 

[Noose]

Siinä annan periksi, että OBP on A-Rodilla parempi kuin Sorianolla ja tulee myös olemaan. Kuten myös fielding on aivan eri tasoa kuin Sorianolla ja näiden seikkojen takia A-Rod vahvistaa Yankeesia - lievästi.

Mutta slugging% tulee tulevalla kaudella kääntyvän selkeästi toisiaan kohden, ellei jopa erinomaisella kaudella Soriano ohittaisi A-Rodin sluggingissa. Vartsua löytyy kyllä, ja kuten aiemmin mainittu, Sorianolla on varmasti Texasissa enemmän juoksuvapauksia kuin A-Rodilla nyt Yankeesissa. Nopeampi kaveri muutenkin, niin pystyy tekemään tuplista triploja. Myös kunnari- ja kahden pesän lyöntien määrä tulee lisääntymään Arlingtonin myötä, eikä newyorkmaisia paineitakaan pitäisi Texasissa olla.

Sorianolla on erinomaiset mahdollisuudet lyödä 40-50 homerunia, saman verran doubleja ja muutama triple päälle. A-Rodin lukemat sen sijaan tulevat putoamaan todennäköisesti Yankee Stadiumin ja New Yorkin myötä, joten slg% lienee hyvinkin lähellä toisiaan kauden lopulla.

Pesien varastamisessa Soriano on selvästi A-Rodia suurempi uhka ja varsinkin nyt Texasissa Soriano pääsee juoksemaan vielä enemmän kuin viime kaudella Yankeesissa. 40+ SB hyvinkin haarukassa, sillä aivan huikeata lyöjäarsenaalia Rangersista ei enää löydy ja tämä antaa Sorianolle enemmän vapauksia juoksemisen suhteen.

Mutta parantaahan diili kuitenkin merkittävästi Yankeesin infield defensea, joka varsinkin nyt groundball-syöttäjä Kevin Brownin ollessa syöttökummulla nousee isoon rooliin. Run productionissa A-Rodin tulo ei näy kuitenkaan aivan yhtä paljoa kuin annat ymmärtää... toiveajattelua kaikki tyynni. Ehkä tosin pudotuspeleissä A-Rod on major upgrade Sorianosta myös mailan varressa, mutta ei kuitenkaan vielä runkosarjassa.

 

[MarkusM]

Run productionissa A-Rodin tulo ei näy kuitenkaan aivan yhtä paljoa kuin annat ymmärtää...

Ihan pelkästään A-Rod ei tuota aiheuta mutta yhdessä Sheffieldin kanssa Yankeesin orderista tulee lähes mahdoton ohitettava.

Jos olettaisiin että A-Rod lyö kolmantena, Sheffield nelosena ja Giambi näiden jälkeen niin eihän tuosta pääse mitenkään ohi.
A-Rodille on pakko syöttää sillä Sheffieldin kohtaaminen juoksijoita pesillä tilanteessa tekee huonoa. Sheffield 2003 Runners on tilanteissa .345 Avg .432 Obp ja RISP .379 Avg .472 Obp ja parasta tässä kaikessa on se että Sheffield strike outtaa harvemmin kuin kerran kymmenestä.

2003 Yankees taisi useinmiten lyödä seuraavalla järjestyksellä?
3.Giambi
4.Williams
5.Matsui

Ja tuohon verratuna 2004 on merkittävä muutos.

 

[JLand]

Yankeesin 2003 batting order oli usein aika erilainen, koska Bernie ja Jeter olivat molemmat loukkaantuneina.

Kun Berniekin oli mukana mentiin yleensä

3. Giambi
4. Williams
5. Matsui / Posada

Williamsin ollessa sivussa Posada löi myös cleanupia.

Mitä sitten taas tämän vuoden lyöntijärjestykseen tulee niin lefty Giambi sijoitetaan todennäköisesti lyömään cleanup A-Rodin ja Sheffieldin väliin.

Koko batting orderin pitäisi näyttää tältä

1. Lofton
2. Jeter
3. A-Rod
4. Giambi
5. Sheffield
6. Williams
7. Matsui
8. Posada
9. Cairo/Wilson/Lamb/Bush/whoever

Ilman A-Rodia Giambi olisi lyönyt tänä vuonna kolmantena ja Soriano 6-8.

Lofton on oikea tyypillinen leadoff-man siinä missä Soriano ei siihen tehtävään sopinut lopulta ollenkaan, koska hänellä oli suuria vaikeuksia ensinnäkin päästä eteenpäin, koska miehellä ei ole kärsivällisyyttä ottaa kuutta syöttöä vaan hän huitoo milloin mihinkin syöttöön.

Nythän tapahtuu niin, kuten MarkusM jo edelle sanoikin, että syöttäjien on pakko syöttää A-Rodille, sillä Alexin päästäminen vapaalla pesälle - etenkin jos siellä on jo Jeter tai Lofton - tietäisi hirveää tuhoa kun seuraavina tulevat Giambi, Sheff ja Bernie -- modernin ajan Murderers' Row. Run productionissahan asetelma Jeter-ARod-Giambi-Sheffield-Williams on parempi kuin Jeter-Giambi-Sheffield-Williams-Soriano olisi ollut, etenkin kun Sorianolla on aina ollut vaikeuksia lyödä with men in scoring position.

Ja mitä A-Rod - Soriano asetelmaan lyöjinä tulee niin onhan se täysin no-brainer tehdä tuo trade, kun mahdollisuus kerran on. Well see, mutta mulla on aika hard time uskoa, että Soriano pystyisi A-Rodin kaltaisiin lukemiin vaikka pääseekin ilman paineita pelaamaan Arlingtonissa. Jos Showalter & co. eivät saa miehen päähän taottua järkeä, että niitä syöttöjä saa ottaa enemmän kuin 2, niin Sori ei tule 40+ homerunia lyömään etenkin nyt kun lähes jokainen syöttäjä tietää jo miehen heikkouden.

Kuten sanoin aiemmin, A-Rodin numerot esimerkiksi Yankee Stadiumilla ovat aivan loistavia ja muutenkin Alex on paukutellut palloja maisemaan lähes jokaisella pitchers' parkilla murhaavaa tahtia jo vuosia. Bronxissa pelaaminen tuskin tulee Alexia juurikaan häiritsemään, koska hän nauttii kaikesta saamasta huomiosta.

Mutta tästä kaikesta on luvassa lisää myöhemmin...

 

[MarkusM]

Florida Marlins
2003 91-71
World Series and one hell of a hangover!
Florida meni ja voitti koko potin viime kaudella ja jos totta puhutaan niin eihän tuota kukaan osannut odottaa.
Joukkue lähes ilman powerhittereitä pelasi smallball peliä yhdistettynä mahtaviin syöttäjiin ja raivasi tieltään niin Bondsin San Franciscon, Woodin Chicago Cubsin että mestarimateriaalin omaavan NY Yankeesin.

Kuitenkin 2003 kausi alkoi Floridalta huonosti, Florida sai vasta hieman ennen kauden ensimmäisen puoliskon loppua nostettua voittoprosentin yli .500. Toukokuussa joukkue oli niin sekaisin että valmentaja Jeff Torborg sai potkut ja tilalle tuotiin jo eläkepäiviä viettänyt 72vuotias Jack McKeon. Kauden toinen puolisko menikin sitten huomattavasti ensimmäistä paremmin ja lopulta wild-card paikka tuli kohtalaisella erolla Philadelphiaan, Houstoniin ja St. Louisiin nähden.

Derrek Lee ja Mike Lowell olivat ainoat pelaajat joka löivät yli 20 homerunia mutta Floridan peli perustui aivan muuhun kuin homeruneihin. Kärki oli Juan Pierren ja Luis Castillo johdolla lähes varma menemään kentälle ja juoksunopeutta riitti josta todistuksena Pierren SB tilastot 2003 kaudelta 65 varastettua ja 20 estettyä varastusta.

Floridan 2003 kauden syöttäjistä on hieman vaikeata muodostaa kokonaiskuvaa loukkaantumisista ja normaalista vaihtuvuudesta johtuen. Pudotuspelien sankari Josh Beckett oli joukkueen paras myös varsinaisen kauden aikana, Beckettille kertyi kaudesta vain 23 starttia ja niistä 9 voittoa sekä 3.04 ERA. Mark Redman ja Brad Penny syöttivät myös hyvän kauden keräten noin kymmenen voittoa neljän nurkilla olevalla ERA:lla Vaikka Carl Pavano oli rotaatiosta heikoin ERA:lla mitattuna(4.3) niin tasainen suoritustaso läpi kauden toi Floridalle 12 arvokasta voittoa. Rotaatiossa pyöri myös NL:än vuoden tulokkaaksi valittu Dontrelle Willis joka hyvien tilastojen lisäksi keräsi reilusti faneja sekä median huomiota räväkällä syöttötyylillä ja hyvillä esityksillä.

Florida vahvisti bullpeniä kauden loppupuolella kun Florida hankki entisen ja nykyisen startterin Rick Helling, Texasin closerin Ugueth Urbinan ja Bostonissa vaikuttaneen Chad Foxin. Kyseiset hankinnat osuivat oikeaan uusien pelaajien onnistuessa loppukaudesta. Braden Looper hoiti myös hommansa tarpeeksi hyvin jotta hänet voi mainita bullpenin onnistujiin. Atlantasta siirtyneeltä Tim Spooneybargerilta odotettiin paljon mutta loukkaantumiset veivät parhaan terän.

Kun aletaan miettimään Floridan menetyksiä offseasonilla niin yksi nimi nousee ylitse kaikkien muiden. Ivan (Pudge) Rodriguezista tuli free agent ja yhdessä lajin "parhaan" managerin Scott Borasin kanssa Pudge kalasti itselleen huippusopimuksen($) Detroitista ja jätti Floridan vain yhden kauden jälkeen. Bullpen pelaajistossa nähtiin reilusti lähtijöitä. Braden Looper sai hyvän tarjouksen Metsiltä ja siirtyi New Yorkiin. Armando Almanza lähti Atlantaan, Rick Helling aikoo taas yrittää AL:än puolella Minnesotan riveissä ja Vladimir Nunez lähti kokeilemaan onneaan Coloradon riveissä Coorsilla.

Puhtaasi rahallisesta syistä Florida treidasi kovapalkkaisen Derrek Leen Chicago Cubsiin vaihdossa nuoresta, lupaavasta ja ennen kaikkea halvasta Hee Seop Choista. Outfielder Juan Encarnacion ja aloittava syöttäjä Mark Redman jouduttiin myös treidaamaan halvalla säästölinjan vallitessa

2004
Florida oli varsin pieni peluri offseasonilla eikä sen hankinnoista riitä juttua kovin pitkään. Coloradosta hankittiin syöttäjä Darren Oliver joka ei ole pystynyt vakiinnuttamaan tasoaan sitten 1997 kauden mutta Oliverin puolustukseksi on sanottava että Coorsin ja Arlingtonin stadionin ovat tuhonneet monia muitakin syöttäjiä. Kuitenkin 200 vuoroa kaudessa syöttäväksi ja tuon kokemuksen omaavaksi syöttäjäksi Oliver tuli halvalla 2004 kauden palkan ollessa 750,000$.

Choin varalle ykköspesälle hankittiin Montrealissa viimekauden viettänyt Wil Cordero. Cordero on kokenut ja monipuolinen pelaaja joka pystyy pelaamaan jokaista paikkaa niin sisä kuin ulkokentällä. Bullpenin menetyksiä yritetään korvata kalliilla Armando Benitez'lla. Näyttää siltä että Florida ei pääse sopimukseen edelliskauden closerin Ugueth Urbinan kanssa joten Benitez tulee syöttämään closerin roolissa.

Lineup
Floridan oletettava lyöntijärjestys 2004:
1.J Pierre CF
2.L Castillo 2B
3.M Cabrera RF
4.M Lowell 3B
5.J Conine LF
6.H Seop Choi 1B
7.M Redmond C
8.A Gonzalez SS

Parin powerhitterin lähteminen lineupista ei ole muuttanut Floridan kuvioita mitenkään vaan kärjen nopeus ja kentälle pääseminen on yhä kaikki kaikessa. Pierre ei omaa yhtään voimaa ja siitä johtuen viime kaudella tuloksena oli vain yksi homerun 162 pelissä, 3B osumia kertyi 7 ja 2B 28. OBP(pesällepääsysuhde) ja SB:t(Varastukset) kertovat kaiken Pierren pelistä ja niiden uskoisin pysyvän lähes viimekauden lukemissa, SB:t ehkä hieman laskevat.

Myös lineupin kakkonen Luis Castillon luulisin pysyvän viimekauden tahdissa mutta seuraavista pelaajista en ole enää yhtään varma. Cabrera pelasi hyvän tuloskauden kuitenkin siirtyminen lineupin pohjilta kolmospaikalle tuo reilusti paineita onnistumisesta. Cabrera pelasi 2003 kaudella vain 87 peliä joten myös ensimmäisen "täyden" kauden pelaaminen tulee olemaan pieni rasittava tekijä.

Lowellin pitäisi olla cleanup paikalla varma, edellisen 4 vuoden aikana ei suuria muutoksia Lowellin tasossa ole ollut lukuun ottamatta heilahteluja homerun totaleissa. Conine palaa takaisin Floridaan parin american leaguen puolella vietetyn vuoden jälkeen ja vaikka tuskin edellisen Florida visiitin lukemiin yltääkään niin +80 RBI 15 HR lukemat avg:n ollessa jossain .270 lähettyvillä osuu arvauksena varmaakin aika lähelle.

Choi oli viimekaudella pelatessaan Chicagossa rehellisesti sanottuna todella surkea lyöjä. Avg oli lievästi yli .200, strikeout tuli lähes joka kolmannessa lyöntivuorossa. Choi sai kuitenkin kerättyä hyvin vapaataipaleita(37 BB) ja osumista yli puolet oli extra bases. Pientä parannusta on luvassa mutta ei mitään merkittävää.

Sieppari Redmond liittyy Choi kanssa huonojen lyöjien joukkoon. Avg on Redmondilla kohtalainen mutta voimaa ei ole takana yhtään. 9 homerunia koko uran aikana yhdistettynä yhtä huonoihin 2B ja 3B lukuihin ei lupaa hyvää. Strikeout luvut ovat sentään melko pienet. Alex Gonzalez esitti viimekaudella hyviä otteita lyömällä 18 homerunia, 33 2b osumaa ja 77 RBI:tä mutta uskoisin kuitenkin lukemien palaavan lähemmäksi normaalia tasoa.


Rotatio
1.J Beckett
2.B Penny
3.D Oliver
4.C Pavano
5.D Willis
?A.J. Burnett

Vaikka erityisesti Burnettin tervehdyttyä rotaatio näyttää pääpiirteittäin hyvältä niin uskallan olla hieman epäileväinen.
Beckettin kaksi ensimmäistä kautta ovat menneet tuloksellisesti hyvin ja vaikka suurilta loukkaantumisilta on vältytty niin pienet vaivat ovat rajoittaneet Beckettin molemmilla kausilla alle 24 starttiin eikä syötettyjä vuoroja ole kertynyt kaudessa enempää kuin hieman reilut 140. Nähtäväksi jää kestääkö Beckett täyden kauden ja WS voitosta tulleet rasitukset.

Brad Penny on varma suorittaja joten 30 ottelua lähes 200 IP:tä ja ERA:na jotain nelosen lähettyvillä tulee ilman loukkaantumisia. Oliver tietysti parantaa Coorsiin verrattuna mutta rajansa kaikella. Pavanon kohdalla ei kovin paljoa uskalla arvailla. Hän voi romahtaa täydellisesti ja olla taas seuraavassa pelissä huipulla jos Pavano kerää kaudella 10 voittoa ja/tai 200 syötettyä vuoroa niin tavoite on saavutettu.

NL:än vuoden tulokkaaksi valittu Dontrelle Willis oli toki erittäin hyvä mutta vuoden tulokas valinta tuli silti ylimääräisen mediahuomion saattelemana ja oikeasti tuo palkinto olisi kuulunut eräälle toiselle syöttäjälle(Mutta tästä lisää mahdollisten NL Westin ennakoiden yhteydessä). Willisin kohdalla toinen kausi tulee varmasti olemaan ensimmäistä vaikeampi ja ERA tulee 100% varmuudella nousemaan 2003 kauden 3.31 arvosta nyt kun NL:än lyöjät alkavat tuntea Willis syöttöjä.

Ja tosiaan Floridan ykköstykki A.J. Burnett on ollut telakalla lähes viimekauden alusta lähtien jolloin hänelle tehtiin Tommy John operaatio. Ehjänä Burnettin pitäisi olla selvästi Floridan paras syöttäjä, Strikeout per syöttövuoro tahti yhdistettynä todella hurjaan fastball syöttöön tekee Burnetista pahan ohitettavan. Nykyisen tiedon mukaan Burnett palaa kehiin toukokuussa ja silloin joku kolmikosta Olivar, Pavano, Willis siirtyy bullpenin puolelle.

Bullpen
A Benitez
C Fox
T Phelps
M Neu
N Bump
M Tejera

Benitez on closina kohtalaisen varma ja Fox varmaankin pärjää setup roolissa mutta muuten Floridan pen on täynnä arvoituksia. Spooneybarger on yhä rikki leikkauksen jälkeen eikä paluu kentälle tule kysymykseen kauden ensimmäisellä puoliskolla. Neulla on jonkinlaiset tilastot viimekaudelta mutta vähän kokemusta, Tejera hoitaa long relieve tilanteet mutta varsinaisesta yhden vuoron syöttämisestä puhumattakaan situational left-hander tilanteista Tejeralla ei ole kovin hyviä näyttöjä. Vaikka Burnetiin paluu siirtääkin yhden startterin bullpenin puolelle niin tuskin tuokaan auttaa kovin paljoa.

Kenttä
Hieman yllättäen Florida oli 2003 aivan fielding tilastojen kärjessä. Keskimääräinen fielding% oli liigan kärkeä samoin kuin virheiden vähäisyys. Kovin suurta muutosta en tässä asiassa uskalla ennustaa. Choi on ykkösellä Leen kanssa samaa tasoa vaikka kokemusta onkin reilusti vähemmän ja jos Choin peli ei lähde kulkemaan niin hyvä fielder Wil Cordero valtaa nopeasti 1B paikan.

Etukentän hoitavat nopeat Castillo ja Gonzalez, kolmospesällä Lowell on tilastollisesti aivan liigan kärkeä puolustuksen osalta. Ulkokentällä Pierre omaa surkean heittokäden mutta nopeus kuittaa paljon. Conine ja Cabrera hoitavat laidat tarvittavalla varmuudella. Sieppari Mike Redmond on fielding tilastoilla mitattuna keskitasoa tosin CS% luvuista voisi olla hieman huolestunut.

Valmennus ja penkki
Jack McKeon ansaitsee reilusti kunniaa siitä että hän käänsi Floridan tappiollisesta mestarijoukkueeksi yhden kauden aikana mutta riittääkö sama into myös seuraavina kausina? Lyöntiosastosta vastaava valmentaja Bill Robinson ei suuria tunteita herätä mutta työ hoituu siinä missä syöttövalmentaja Wayne Rosenthallilta. Ainakin 2003 kauden perusteella Rosenthallilla oli positiivinen vaikutus Floridan syöttäjiin.

Materiaalin syvyydellä Florida ei juhli. Wil Cordero pystyy pelaamaan montaa eri paikkaa ja lyöntikin kulkee mutta todennäköisesti 1B tulee olemaan Corderon paikka tulevalla kaudella. Jo jäähdyttelevä veteraani Lenny Harris kuuluu myös Floridan ryhmään.

Kokonaisuus
Kun kokonaisuutta katsotaan niin pakostakin tulee mieleen Anaheimin kohtalo 2002-2003 kausien välillä ja mestaruudesta toipumisessa. Floridalla on toki selviä menetyksiä verrattuna mestaruusjoukkueeseen ja osittain näistäkin johtuen täytyy ennustaan Floridan tippumista 2004 kauden wild-card paikan ohi. Jos syöttäjät onnistuvat täydellisesti niin kai tuohon wild-card paikkaan on mahdollisuuksia mutta epävarmuustekijöitä on ilmassa niin paljon että todennäköisempänä pidän noin 80-85 voiton kautta.

 

[JLand]

National League Central - Chicago Cubs 2004

2003: 88-74, 1st in NL Central, hävisi National League Championship Seriesissa Florida Marlinsille.

Cubs on toinen näistä kuuluisista kiroituista joukkueista Red Soxin kanssa -- joukkue on viimeksi juhlinut mestaruutta vuonna 1908. Viime vuonna Cubs pääsi jo viiden palon päähän World Seriesista, mutta sitten sattui tämä jo legendaarinen episodi kun Mr. Bartman nappasi aivan katsomon reunalle pompanneen foul ballin, josta oli tulossa Marlinsien kolmas palo kahdeksannessa vuorossa. 5 minuutin kuluttua Marlins sitten tuli tasoihin, meni ohi, lopulta World Seriesiin, missä se löi siis Yankeesin kuudessa ottelussa.

Lähteneet pelaajat: OF Kenny Lofton (Yankees), RHP Scott Chiasson (option), 1B Randall Simon (Pirates), RHP Antonio Alfonseca (Braves), 1B Eric Karros (A's), SS Tony Womack (Red Sox), OF Doug Glanville (Phillies), C Damian Miller, RHP Wilton Chavez, 1B Hee Seop Choi (Marlins), RHP Mike Nannini, LHP Shawn Estes (Rockies)

Tulleet pelaajat: RHP Greg Maddux (Braves), RHP Ryan Dempster (Reds), RHP LaTroy Hawkins (Twins), LHP Kent Mercker (Braves), OF Todd Hollandsworth (Marlins), 2B Todd Walker (Red Sox), 1B Derrek Lee (Marlins), C Michael Barrett (Athletics), OF Jose Macias (Expos)

Cubs vahvisti offseasonilla vähän jokaista osa-aluettaan ja etenkin viime kaudella Gold Gloven voittanut 1st baseman Derrek Lee parantaa joukkueen infield puolustusta kerralla oikein kunnolla ja lisäksi kun mies sijoitetaan lineupissa heti Sammy Sosan ja Moises Aloun perään niin Cubsin lyöntijärjestyksen 3-4-5 on ainakin paperilla todella vaarallinen.

Todennäköinen batting order 2004:

2B Mark Grudzielanek
SS Alex Gonzalez
RF Sammy Sosa
LF Moises Alou
1B Derrek Lee
3B Aramis Ramirez
CF Corey Patterson
C Michael Barrett
P -------------------

Jos joukkueen batting order näyttää hyvältä, niin Cubsin sielu ja kulmakivi on kuitenkin sen kivenkova starting rotation:

1. Kerry Wood
2. Greg Maddux
3. Mark Prior
4. Carlos Zambrano
5. Matt Clement

Greg Maddux saapui siis takaisin kaupunkiin, jossa hän aloitti aikoinaan uransa vuonna 1986. Vuonna 1993 Mad Dog siirtyi Atlantaan ja palasi siis nyt kymmenen vuoden ja kolmen Cy Young palkinnon jälkeen takaisin Chicagoon. 37-vuotiaalla Maddux on elävä baseball-legenda 289 voitollaan -- jos hän vain pysyy terveenä niin hän tulee saavuttamaan syöttäjille legendaarisen 300 voiton rajan tulevalla kaudella melko helposti. Maddux on voittanut vähintään 15 ottelua 16 vuotena peräkkäin, mikä on lajin ennätys.

Vaikka Mad Dogin viime kauden ERA 3.96 oli suurempi kuin sitten vuoden 1987 niin hän osaa edelleen syöttää. Madduxia kutsutaan myös lempinimillä "The Fox" ja "The Professor", koska hän tarkkailee ja analysoi viimeisen päälle jokaisen lyöjän heikkoudet ja vahvuudet. Madduxin kestävyys on vuosien varrella luonnollisesta syystä heikentynyt, joten lyöjien paras ase Madduxia vastaan on yleensä antaa hänen vain syöttää paljon ja pakottaa Maddux ulos ottelusta kuudennessa vuorossa.

Kun Mad Dog on tulessa, häntä vastaan on mahdotonta lyödä. Madduxin taito sekoittaa syöttöjen nopeuksia on jotain aivan uskomatonta -- hänen fastballinsa ei ole enää yhtä tehokas kuin ennen, mutta se changeup on lähes mahdoton lyötävä.

Kun Madduxin ympärillä syöttävät nuoret fireballers Kerry Wood, Mark Prior ja Carlos Zambrano, niin joukkueen syöttäjäarsenaali on ehkä koko lajin paras. 23-vuotias Prior on lajin paras nuori syöttäjä ja 26-vuotias Wood puolestaan on as intimidating as anyone. Woodin blazing 97 MPH fastball muistuttaa täysin nuoren Roger Clemensin fastballia, jota kukaan lyöjä ei halua ottaa inside.

Cubsin rotationin täydentävät nuori 22-vuotias Carlos Zambrano, joka löi itsensä läpi viime kaudella voittamalla 13 ottelua ja 29-vuotias Matt Clement, joka voitti viime kaudella 14 ottelua.

Bullpeniin Cubs ei tule kaatumaan, sillä Twinsista hankittu LaTroy Hawkins, kovaa heittävä Kyle Fahrnsworth (100 MPH), Mike Remlinger ja Joe Borowski pitävät huolen siitä, että Cubsia vastaan tulee olemaan vaike nousta voittoon takaa-ajoasemasta.

Manageri Dusty Baker osaa hommansa ja jos Cubs välttyy isoilta loukkaantumisilta (Wood, Prior, Sosa, Alou, Lee) niin joukkue tulee olemaan koko National Leaguen suurin ennakkosuosikki. Joukkueelle on nyt kaikki mahdolllisuudet lyödä sen päälle langetettu kirous ja voittaa mestaruus, jos kaikki osuu kohdalleen. Baseballin kaikkein kulunein sanonta on "pitching wins" ja se osa-alue Cubsilla on ehkä paremmassa kunnossa kuin kenelläkään muulla.

 

[JLand]

National League Central - Houston Astros 2004

2003: 87-75, 2nd in NL Central. Ei selviytynyt playoffseihin.

Houstonia ei olla koskaan pidetty oikein baseball-kaupunkina, mutta neljä unohtumatonta viikkoa joulukuussa muuttivat seurassa ja kaupungissa kaiken.

Joulukuun 11. päivä vasenkätinen syöttäjä Andy Pettitte päätti lähteä vapaana agenttina New Yorkista ja muuttaa kotikaupunkiinsa Houstoniin. Vain kuukausi tämän jälkeen Houston järisi vieläkin kovemmin kun modernin ajan paras syöttäjä ja last one of the true intimidators, Roger Clemens muutti 70 päivää kestäneen lopettamispäätöksensä ja päätti liittyä Pettitten mukana Astrosin syöttökoneistoon.

Lähteneet pelaajat: LHP Billy Wagner (Phillies), C Mitch Meluskey (Devil Rays), 3B Geoff Blum (Devil Rays)

Tulleet pelaajat: LHP Andy Pettitte (Yankees), RHP Tony Fiore (Twins), OF Phil Hiatt (Cubs), INF John Valentin (Mets), RHP Brian Moehler (Yankees), RHP Roger Clemens (Yankees), OF Orlando Palmeiro (Cardinals), RHPs Brandon Duckworth, Taylor Buchholz and Ezequiel Astacio (Phillies), RHP Brandon Backe (Devil Rays), RHP Dave Veres (Cubs)

Closer Billy Wagnerin tasoinen menetys olisi ollut Astrosille muuten kova isku, mutta Wagnerista säästetyllä rahalla se pystyi houkuttelemaan Pettitten ja Clemensin, joten Houstonissa tuskin enää edes muistetaan Wagnerin koskaan olleen osa joukkuetta. Muuten Astros teki erittäin vähän muutoksia ja tulevalla kaudella joukkue nähtäneen melko lailla samanlaisessa kokoonpanossa kuin viime kaudella.

Todennäköinen batting order:
CF Craig Biggio
C Brad Ausmus
1B Jeff Bagwell
LF Lance Berkman
2B Jeff Kent
RF Richard Hidalgo
3B Morgan Ensberg
SS Adam Everett
P ------------------

Kuten Cubsilla, myös Astrosilla 3-4-5 lyöjät näyttävät paperilla kovalta yhdistelmältä. Bagwell paukuttaa tasaisen varmasti 35-40 HR ja Kentin pitäisi terveenä pysyessään tykittää 30. Bagwell ja Kent on molemmat valittu urallaan National Leaguen MVP ja Berkmankin paukutti kaudella 2002 41 homerunia. Lisäksi lineupista löytyy muun muassa Richard Hidalgo, joka löi vain 4 vuotta sitten 44 homerunia.

Astrosin akilleenkantapää löytyy kun katselee pelaajien ikiä -- esimerkiksi 38-vuotias leadoff man Biggio ei ole enää yhtä nopea kuin ennen ja lisäksi monella kaverilla kuten Hidalgolla ja Berkmanilla viime kausi oli yksi uran huonoimmista. Parhaimmillaan Astrosin batting order pystyy tekemään pahaa jälkeä vastustajan syöttäjille, mutta pieni kysymymerkki löytyy siitä kuinka tasaisesti hidalgot ja biggiot pystyvät pelaamaan läpi kauden.

Astrosinkin kohdalla tuttu sanonta "pitching wins" voi osoittautua erittäin tärkeäksi, sillä joukkueen starting rotation vastaa Cubsin haasteeseen kovalla ryhmällä:

1. Roy Oswalt
2. Roger Clemens
3. Andy Pettitte
4. Wade Miller
5. Tim Redding

'Strosilla on heittää Woodia ja Prioria vastaan omat nuoret Roy Oswalt ja Wade Miller ja vastata Madduxiin Clemensilla tai Pettittella.

Oswalt kärsi viime kaudella nivusvaivoista, joten kausi meni vähän kaksijakoisesti, mutta 26-vuotias Oswalt on osoittanut potentiaalinsa voittamalla 19 ottelua kaudella 2002. 27-vuotias Wade Miller puolestaan on voittanut 29 ottelua viimeisen kahden kauden aikana ja häneltä odotetaan tällä kaudella lopullista läpimurtoa syöttäjien eliittiiin. Oswalt ja Miller pystyvätkin molemmat voittamaan terveinä pysyessään 18-20 ottelua.

Clemensista ja Pettittesta tuli kai jo kerrottua kaikki mahdollinen siinä edellisessä ketjussa, mutta tämä kaksikko tuo Astrosiin niin paljon kokemusta, että sitä on mahdoton käsittää. The Rocket on yksi baseballin historian parhaista syöttäjistä, monen mielestä jopa paras ja Pettitte puolestaan yksi parhaista vasenkätisistä syöttäjistä viimeisen 10 vuoden ajalta. Andy on voittanut urallaan yhdessä Atlantan John Smoltzin kanssa 12 playoffs-ottelua mikä on eniten baseballin historiassa. Pettitten maine niin sanottuna Big Game Pitcherina on jo legendaarinen. Viime kaudella kun Yankees hävisi jokaisen playoff-sarjansa ensimmäisen ottelun Mussinan syöttäessä, tuli Pettitte ja voitti Yankeesille sarjan toisen ottelun.

Kuusinkertainen Cy Young-voittaja Clemens on jo 41-vuotias, mutta monien mukaan paremmassa fyysisessä kunnossa kuin koskaan aikaisemmin urallaan. Rocketin offseason workout program on legendaarinen kovuudestaan -- muun muassa Toronto Blue Jaysissa nykyään syöttävä Ted Lilly oli aikoinaan oksentanut ja pyörtynyt kokeiltuaan Clemensin harjoittelumetodeja.

Clemens ja Randy Johnson ovat ainoat vielä jäljellä olevat vanhan koulukunnan power pitchers, joiden silmille ei hypi kukaan tai muuten pamahtaa. Clemens osoitti viime kaudella olevansa edelleen liigan eliittiä voittamalla 17 ottelua, vaikka Yankeesin bullpen munasi peräti 6 ottelua, joissa Clemens lähti johtoasemassa. The Rocketin ja Pedro Martinezin kaksintaistelu viime lokakuun ALCS Game 3:ssa jää elämään aina baseballin historiaan tappeluineen.

Pettitte voitti 21 ottelua, vaikka aloitti kauden jälleen kerran huonosti. Pettitten olkapää oli Yankeesin ykköshuolenaihe kun Andyn kanssa keskusteltiin jatkosta ja lopulta Yankees ei uskaltanut tarjota pitempää kuin kahden vuoden sopimusta, jonka Pettitte hylkäsi ja lähti Houstoniin. Andyn vahvuutena on loistava cut fastball ja se pickoff move on jotain aivan uskomatonta -- en ole koskaan nähnyt mitään samanlaista.

26-vuotias Tim Redding täydentää 'Strosin starting rotationin ja tässä rotation kääntyy Cubsin puolelle, sillä Clementin ja Reddingin vertailussa Clement vie kyllä voiton. Reddingin viime kausi ei ollut mitenkään huono 10 voitolla ja 3.68 ERA, mutta toisaalta se oli vasta hänen ensimmäinen täysi kautensa täysipäiväisenä starting pitcherina. Reddingilla on nyt elämänsä tilaisuus oppia paljon seuraamalla Clemensia ja Pettittea.

Clemensin kohdalla pitää kuitenkin ottaa huomioon, että The Rocket tulee syöttämään suurimman osan peleistään Minute Maid Parkilla Houstonissa ja jättämään joitain road tripeja väliin, koska hän haluaa viettää aikaa perheensä kanssa ja katsoa poikiensa (the K-Kids -- Koby, Kory, Kacy ja Kody) pelaavan high school ballia.

Pettittelta odottaisin vähintään 18 voittoa ja Clemensille 15 olisi varmasti ihan miellyttävä määrä ottaen huomioon kaiken mitä hänellä on menossa kentän ulkopuolella. Lisäksi täytyy muistaa, että Clemens ja Pettitte ovat molemmat syöttäneet koko uransa American Leaguessa, missä syöttäjät eivät joudu lyömään vaan joukkueet käyttävät designated hitters. Lisäksi tämä kaksikko ei tunne kovinkaan hyvin suurimman osan uransa National Leaguessa pelanneita lyöjiä.

Wagnerin lähtö Philadelphiaan tarkoittaa sitä, että kolme viime kautta lähes pelkästään set-up miehenä toiminut Octavio Dotelista tulee Astrosin closer.

Muuten Astrosin bullpen ei ole yhtä vakuuttava kuin Cubsilla, sillä muun muassa journeyman Dan Miceli tulee toimimaan Dotelin set-up miehenä yhdessä Brandon Backen ja Brad Lidgen kanssa.

Astrosin manager Jim Williamsilla on käytössään Clemensin ja Pettitten tulon myötä huimasti kokemusta, sillä molemmat kaverit tietävät miten tiukoissa paikoissa toimitaan. Astros tulee haastamaan Cubsin NL Centralin voitosta, mutta se kuinka esimerkiksi Berkman pystyy nousemaan huonon viime kauden jälkeen takaisin omalle tasolleen ja miten 'Stros pääsee tiukoissa paikoissa bullpenin kanssa Doteliin asti johtoasemassa, tuovat joukkueen päälle pienen kysymysmerkin.

Cubsin ja 'Strosin keskinäiset ottelun tulevat olemaan erittäin tärkeitä. Astrosilla on kaikki mahdollisuudet voittaa divisioona ja mennä pitkälle kaiken mennessä suunnitelmien mukaan.