Isaksson, hernenenä ja Lukon miehet
Hyvä Veli Isaksson!
Kun otsikkona on mainettaan paremmat IFK-pelaajat (johon kastiin ilman muuta aliarvostetuimmat Irma ja Darren kuuluivat) ei kirjoitukseni "kymppimainos" ollut esitetty tarkoituksessa sivuuttaa Esa Isakssonia, Matti Forssia, Johan Davidssonia tai Esko Rekomaata.
Ainoa oikea kymppi tarkoittaa minun kielenkäytössäni sitä, että Darren Boyko on käsitykseni mukaan ainoa IFK:n kymppinumeroista, jonka pelipaidan olisi voinut hyvällä omallatunnolla jäädyttää palvelusajan päätyttyä. Jäädytyksen edellytykset täyttyivät moninkertaisesti palveluksen pitkäaikaisuuden ikitaistelun ja täydellisen/yksinomaisen IFK:lle omistautumisen kautta. Arvostan korkealle kaikki edellämainitut, faniaikanani ihailemani viisi pelaajaa.
Esa Isakssonin, Esko Rekomaan ja Johan Davidssonin osalta feeluna on kaikilla se, että he ovat pelanneet joko ennen tai jälkeen muussa jengissä (Rekomaa HJK:ssa, Isaksson ennen ja jälkeen IFK:n Lukossa, jossa hän oli ollut maajoukkuemies jo ennen IFK-aikaansa samoin kuin Juhani Jylhä. Johanin osalta feeluna ovat sekä palveluksen lyhyys että myöhempi Blues-pesti).
Mistään pelillisten ansioiden vertailusta ei ole kysymys silloinkaan, kun totean, että ainoa oikea numero 22 IFK:ssa on ollut ja on Mika "Kölli" Kortelainen (vaikka Christian Ruuttu oli tähti jo Ässistä tullessaan ja vaikka Archie Jokinen täytti oman ruutunsa tosi hienosti KooVeestä tultuaan, ja vaikka Köllilläkin oli kaudella 1987-88 kolmen ottelun Ässäkomennus).
Täsmennyksenä: Esa Isakssonia ei voida ottaa nyt kysymyksessä olevalle listalle, koska kahden mestaruuden ja yhden pronssin jälkeen kaudelle 1971-72 Lukkoon palannut sentteri ei koskaan ole mainettaan menettänyt tai joutunut aliarvostuksen kohteeksi.