Mainettaan paremmat HIFK-pelaajat

[JHag]

Mikään ei ole niin julmaa kuin fanien kritiikki. Erityisesti HIFK-fanien. Niin on myös tällä saitilla, allekirjoittanut mukaanlukien. HIFK-fanien ikiaikainen tapa on ollut nostaa tiettyjä pelaajia jumalan ja arvostelun yläpuolelle; Rafalski, Zidlicky, Caloun, Jere, Jakke, Vopat etc. Toiset taas dempataan niin syvään suohon, että sieltä on lyhyempi matka Kiinaan kuin takaisin maan pinalle; Aigarsnaattori, Treille, Peter Ahola etc.

Mutta mitäpä jos ottaisi kerrankin käteensä järkeä ja realismia ja katselisi vuosien varrella HIFKissä vaikuttanutta pelaajamateriaalia ilman fanikiihkoa? Tein itse tällaisen ajatustyön ja tongin läpi pelaajat, joiden lärvin päällä meikäläisellä on aina ollut punainen rasti. Löysin joitain pelaajia, jotka ovat -pakko myöntää- kyseenalaista mainettaan parempia. Tässä esimerkiksi kolme nimeä:

-Lasse Pirjetä. Laiskottelun, nuhjaamisen ja Järventieltä pataan ottamisen lomassa Pirjetä nakutteli kuitenkin pisteitä siihen malliin, että olisi messias nykyjengissämme. Lisäksi Laiska-Lassen laukaus oli julman tehokas ja teknisesti upea. Itse asiassa, hänhän oli suhteellisen asiallinen vahvistus, vaikka olikin sietämätön olmi. Dämn.

-Martin Stepanek. Tämä luttananan oloinen halinalle ei koskaan tehnyt kenellekään mitään pahaa ja siksi häntä pääsääntöisesti inhosinkin. Tämän ikävän peace-henkisen haahoilun ohella Stepanek oli eleettömän varma kv.tason pakki, jonka plussat ja miinukset olivat kohdallaan.

-Parris Duffus. Kyllä, olen tosissani. Torjuntatyyli oli vertahyytävän hirveä, joka matsissa meni ainakin yksi äärimmäisen helppo ja lisäksi äijä maksoi aivan saatanasti. Mutta. Ei se torjuntaprossa niin surkea ollut. Eikä HIFK kamalasti hävinnyt matseja Duffusin takia. Yhden säälittävän imaisun ohella kaveri torjui, yleensä raivostuttavasti heti hooveroinnin jälkeen, ainakin yhden läpiajon, jonka suoritti joku O.Janecky -tasoinen kikkakone. Kumman ottaisitte mieluummin Stathosin kakkoseksi, Duffusin vai Laaksoharjun? Niinpä.

Tuleeko muita mieleen? Tai edes muita mielipiteitä näistäkin hemmoista?

 

[OldTimeHockey]

Aivan ehdottomasti...

Dan Lambert

Kundi on käytännössä ollut uransa jokaisella kaudella, NHL:ää lukuunottamatta jokaisessa pelaamassaan sarjassa aivan ehdottomia kärkinimiä ja tehokkaimpia hyökkääviä puolustajia - paitsi lyhyellä visiitillään HIFK:ssa. Harri Rindellin valmentama petolaumahan oli tuolloin jälleen kerran aivan puolivillaisesti koottu ja aloitti kauden kaikkine teppokivelöineen ja jarimunckeineen pitkällä tappioputkellä. Syntipukin leima pistettiin hiljaisen ulkomaalaisjannun otsaan, vaikka syyllisiä surkeaan peliin oli yhtä monta kuin nimiä kokoonpanolistassa. Sääli, sillä harjoituspeleissä sähäkkä pikkukaveri oli nakuttanut suht' paljon maaleja puolustajaksi.

 

[Kempes]

Kolmikko Molin, Wahlberg ja Bisset. Miehet floppasivat tai oikeastaan Eaves ei osannut peluuttaa miehiä oikein kaudella 1997. Seuraavina kausina herrat tekivät vakuuttavaa jälkeä muissa seuroissa.

 

[Pärde]

Jonas Andersson-Junkka

Alkuun on pakko myöntää, etten ole ihan selvillä miehen urasta HIFK:n visiitin jälkeen, mutta kaiken kaikkiaan kaveri ei ole/ollut niin huono kuin niskaan satanut paska antoi ymmärtää. Kärsi loukkaantumisista ja ehkä osin peluutuksesta.

 

[Rontti]

Oscar Ackeström ei saanut ainakaan IFK-johdolta/valmennukselta tarpeeksi arvostusta ja siirryttyään Hämeenlinnaan olikin yksi kauden parhaita puolustajia iskien maaleja liukuhihnalta.

 

[lintu]

Yhdyn kaikkiin edellämainittuihin.

Oma lista:

Nicl.. Ai, ei sittenkään (sori Carlos).

Kimmo "Kibe" Kuhta
Ei varmastikaan nauti ansaittua kunnioitusta, ei todellakaan. Kibe on kova maalitykki, on aivan varmaa että missäkään muussa jengissä inhottaisi tällaista maalitykkiä. Kibeä kyllä arvostaa moni täällä kirjoittava, valitettavasti moni täällä kirjoittava ajattelee myös päinvastoin.

 

[Gags]

Viestin lähetti JHag
HIFK-fanien ikiaikainen tapa on ollut nostaa tiettyjä pelaajia jumalan ja arvostelun yläpuolelle; Rafalski, Zidlicky, Caloun, Jere, Jakke, Vopat etc. Toiset taas dempataan niin syvään suohon, että sieltä on lyhyempi matka Kiinaan kuin takaisin maan pinalle; Aigarsnaattori, Treille, Peter Ahola etc.

Ehdottoman samaa mieltä, näin tapahtuu myös muiden joukkueiden fanien keskuudessa. Noista yllä mainituista voisi vetää esimerkkinä ensin parivaljakon Rafalski/Zidlicky. Kumpikin ovat viimeisen päälle pelimiehiä ei siinä mitään, mutta kyllä esim. Rafalski oli kiekollisena aivan eri luokkaa kuin Marek ja puolustuspelaamisessa kummallankin oli puutteensa. Silti kummatkin jumalan asemassa, vaikka toe-to-toe vertailussa Zidlicky ei pääse lähellekään Rafalskia.

Toinen esimerkki tuosta toisesta ryhmästä eli kaikkien fanien Aigars. Kaveri on pelimies ja hyvä sentteri, nopea vielä luistimillaankin, mutta jos hänestä odotetaan periaatteessa mestaruudesta tappelevan joukkueen ykkössentteriä, niin odotukset ovat aivan pielessä, jolloin esitys tuomitaan flopiksi ja sekin on ymmärrettävää. Mutta taas kun mietitään vaikkapa niin, että olisiko kaveri pärjännyt 97/98 joukkueessa kolmosketjussa, niin vaikka se rosteri kova olikin, olisi mielestäni pärjännyt.

Tuosta viimeisen mestaruusvuoden joukkueesta kaikilla on oma suosikkinsa; Rafalski, Timonen, Jokinen, Ruutu, Ruuttu, Caloun tai kuka tahansa, mutta yksi jää usein näiltä listoilta pois, Johan Davidsson, jonka panosta tuolla kaudella ei voi todellakaan väheksyä.

Viestin lähetti JHag
-Lasse Pirjetä.

Loistava esimerkki. En usko että HIFK:n jälkeenkään olemme vielä nähneet tämän kaverin parasta osaamista, sillä tuo HIFK:n ajoilta tuttu flegmaattisuus ja staminan puute häiritsee edelleen, mutta aivan huippujätkä muuten.

Yksi kaveri jota ei ole oikein arvostettu missään joukkueessa ikinä, paitsi ehkä pukukopissa (enkä tarkoita kliseemäistä pukukoppi-pelaaja mantraa) on Toni Sihvonen. Mies on varsinainen työmyyrä ja kulmavääntäjä (kyllä, tämä oli nimenomaan sinulle JHag) ja tekee pyytettömästi duunia ja tappaa alivoimaa ja heittää vielä hanskansakin. Ymmärrän toki että seuranvaihdon ja viime kauden jälkeen voi olla vaikeaa nähdä Sihvosen arvo, mutta samanlaista arvostuksen puutetta hän on kokenut niin Tepsissä kuin Jokereissakin, mutta pätevä kaveri silti.

 

[Aurinkotuuli]

Irma ja Darren

Jorma "Irma" Immonen: peruspakki jos kuka. Ei pelannut koskaan huonosti eikä koskaan todella loistanut. Kolme mestaruutta (1974/1980 ja 1983). Pelipaita numero 15 olisi pitänyt vetää kattoon (kukaan myöhemmistä kantajista ei kyennyt Irman mittoihin).

Darren Boyko. Se ainoa oikea numero kymppi. Ei mestaruuksia, mutta jumalattomasti töitä IFK:n eteen ja hän kantoi ylpeydellä IFK:n punaista paitaa yli kymmenen vuoden ajan. Käsittämätön määrä pisteitä ottaen huomioon, että roolina oli useina vuosina joko puolustava sentterin tontti tai nuorten ajaminen sisään joukkueeseen (esimerkiksi kaudella 1989-90 laidoilla olivat oikealla pääasiassa Kölli vasemmalla vuorottelivat Tuohimaa/Kentala/Laitinen/Nurminen ja Hede; kaudella 1990-91 taas ketjussa aluksi Tuohimaa-Koivunen; sitten Tuomisto-Laitinen/Aaltonen ja lopuksi Laitinen-Rönkkö).

 

[Gellner]

Sanokaa mitä sanotte, mutta mielestäni Puolanteen Laurissa oli potentiaalia. Hän ei häikäissyt hyökkäyspäässä eikä jaellut hirmupommeja, mutta jostain syystä pidin hänen pelityylistään, se kun oli aika perusvarmaa (tai sitten minä muistan totaalisen väärin). Oikeassa valmennuksessa ja lätkäkipinän säilyessä hänestä olisi voinut tulla kelpo peluri kakkospakkipariin tyyliin Pasi Saarinen.

 

[Jindebyne]

Viestin lähetti JHag


-Parris Duffus. Kyllä, olen tosissani. Torjuntatyyli oli vertahyytävän hirveä, joka matsissa meni ainakin yksi äärimmäisen helppo ja lisäksi äijä maksoi aivan saatanasti. Mutta. Ei se torjuntaprossa niin surkea ollut. Eikä HIFK kamalasti hävinnyt matseja Duffusin takia. Yhden säälittävän imaisun ohella kaveri torjui, yleensä raivostuttavasti heti hooveroinnin jälkeen, ainakin yhden läpiajon, jonka suoritti joku O.Janecky -tasoinen kikkakone. Kumman ottaisitte mieluummin Stathosin kakkoseksi, Duffusin vai Laaksoharjun? Niinpä.

Kiitos sinulle JHag, ensinnäkin loistava keskustelu ja nyt pääsen oikeasti sanomaan mielipiteen herrasta nimeltä Parris Duffus. Nimittäin kun mies oli HIFK:n maalilla niin minä todella pidin hänestä -oikeasti! Ehkä niitä helppoja aina "joskus" meni sisään, mutta muuten miehen tyyli pelata oli juuri minun mieleeni, arvaamaton ja riskialtis. Tiedän ettei nuo ole välttämättä hyviä asioita maalivahdille mutta se jokin vaan sai minut tykästymään hänen peliinsä, lisäksi kaverilla oli muistaakseni ainakin yhdessä Jokerit - HIFK pelissä Harwallilla puna-siniseksi värjätty letti joka oli todellakin IFK.

Pääsimpä viimein sanomaan mielipiteeni
Duffusista, älkää ampuko!

 

[Apassi]

IFK:ssa nyt on niin moni pelaaja joutunut kärsimään milloin valmentajasta tai peliajan puutteesta. Omaan listaani kuitenkin nousevat:

Niklas Hede: IFK:ssa pariinkiin otteeseen. Nopea kun saatana ja tulostakin on tullut, mutta vastuu IFK:ssa jäänyt aika heikoksi.

MIkael Wahlberg: Jäi ruotsalaisista parhaiten mieleen. Yritti lähes yksinään kammeta IFK:ta pleijareihin loppukaudesta. Näki todella, että miehessä on ainesta ja jos valmentajana olisi ollut lähes kuka tahansa muu, niin...

Teppo Kivelä: Jos joskus on jotain pelaajaa todella käynyt sääliksi, niin tässä sellainen. Eihän nyt Helsingin valot niin kirkkaat ole, että pisteet romahtaisi HPK kausilta niin rankasti. Kivelä, Arima ja Peltola viltissä pitkiä jaksoja ja varsinkin Tepolla olisi pelihaluja riittänyt. Tästä jaksan aina hehkuttaa, mutta antaa taas tulla. HIFK-K-Espoo 12-1.Teppo Kivelä koko kentän soolo ja kiekko reppuun ei edes tuulettanut. Haistatti v...tut valmentajille.

 

[Le Banner]

Teppo Kivelä tosiaan.Pelasi IFKssa 87 matsia tehoilla 26+47=73.
Pelkkien pisteiden valossa ei välttämättä kaikkia moitteita ansainnut.

 

[Henkku]

Ihan ensimmäisenä mieleen tulee Markku Hurme. Yleisen (?) käsityksen mukaan hidas, kädetön, kankea, surkea... mutta jaksoi tehdä juuri sitä duunia maalin edessä mihin kenestäkään ei oikein viime vuosina enää ole ollut. Siinä sivussa 106 tehopistettä parhaina kausina 96-99.

 

[Isaksson]

Re: Irma ja Darren

Viestin lähetti Aurinkotuuli

Darren Boyko. Se ainoa oikea numero kymppi.

Jeeesusssss, mikä kommentti. Huomaa selvästi, että mies ei ole vieraillut Nordiksella silloin kuin siellä pelasi ainoa oikea ja alkuperäinen numero 10 - Esa Isaksson.

Sorry chat, mutta oli pakko kommentoida.

 

[Svante]

Re: Re: Irma ja Darren

Viestin lähetti Isaksson
Jeeesusssss, mikä kommentti. Huomaa selvästi, että mies ei ole vieraillut Nordiksella silloin kuin siellä pelasi ainoa oikea ja alkuperäinen numero 10 - Esa Isaksson.

Täsmälleen näin!

Tätä kaveria minä kiitän siitä, että innostuin seuraamaan lätkää. Ilmiömäinen sentteri. Näen yhä kuinka Esa hakee kiekon oman maalin takaa kuljettaa sen vastustajan päätyyn, kiertää maalin ja syöttää Juhani Jylhälle (Lukon lahja hänkin), joka panee kiekon maaliin.

Marco Fromille olisin suonut enemmän luottoa IFK:ssa. Raameja oli mutta hiukan enemmän voimaa niin kaveri olisi aivan muualla kuin nyt. Eipä jaksettu luottaa.

 

[Brewer]

# 17 Matti Murto

Paras ( vahvaa retoriikkaa , mutta tosi ) IFK pelaaja koskaan !
Monivuotinen ura IFKssa , esimerkillinen kapteeni , aloitusprosentti lieni lähellä 100 , armoitettu alivoimapelaaja. Lisäksi Murtsi teki tärkeitä maaleja , vaikkei mikään maalitykki ollutkaan. Bonuksena vielä , että oli ( Hexin ohella ) loistava pukukoppipelaaja ja hervoton läpänheittäjä !

Lisäbonuksia = IFKn oma kasvatti ja legendaarisen Väiskin kentän
kundi. Töölöläinen henkeen ja vereen.

 

[Kontulan Ottawa]

Vanhana kiekkofanina tulee mieleen

Jorma Virtanen..maalivahti, joka ei oikein saanut ykkösvahdin paikkaa itselleen.

Matti Väisänen..viides pakki aikana, jolloin pelattiin neljällä

Henry Saleva. pistepörssin myöhempi voittaja jonka peliaika HIFK:ssa oli varsin vähäinen.

 

[Sledge Hammer!]

Lindforsin huippuaikoina kakkosmaalivahti oli IFK:ssa hautuumaa jossa kävivät kääntymässä HIFK:n senaikaiset A-junnut aina Pertti Packalenista Marc Mobergin kautta Janne Ohralahteen, eikä kukaan ollut lähelläkään liigatasoa.

Mikael Granlund tuli stunttaamaan Saken nivusia ca. 1992 ja hoiti hommansa mallikkaasti ja tyylillä. Oli itseasiassa juuri sellainen kuin kakkosmaalivahdin pitääkin. Ei ollut liian haastava aiheuttaakseen tontistaan liiallista kilpailua mutta oli mies paikallaan kun kutsu kävi.

Plussaa oli myös kunnon maski mallia Tretjak!

 

[bambamcam]

TUTKAPARI

Kivelä ja Peltola olisivat ehkä ansainneet enemmän. Tepon pisteet jo olivatkin aiemmin. Pekka painoi tehot 24+36=60 otteluita ollessa 93. Peltolalta odotettiin huomattavasti enemmän maaleja ja hänen pelinsä ei "auennut" missään vaiheessa. Lisäksi tuntui olevan pientä erimielisyyttä valmennuksen ja kapteeni Saarisen kanssa. Paremmalla sopeutumisella joukkueeseen olisi IFK ollut mukana loppupeleissä. Näin uskoisin.

Sihvonen ja Hurme saavat ainakin täältä arvostusta. Hurme on kovalla duunilla noussut nelosen keskarista kakkosketjun tasolle.

"Pissa-Lasse" ei lämmitä. Ei myöskään Martin "Halinek".

 

[Johannes]

Peter Ahola...

... epäonnistui HIFK:ssa melko täydellisesti vuosina 1995-97.

Pelasi kuitenkin ennen HIFK-vuosia NHL:ssä pari vuotta ihan hyvällä menestyksellä. Oli Kiekko-Espoon paras puolustaja kaudella 94-95.

Lähdettyään ifk:sta oli taas huippupakki TPS:sa. Kauden 98-99 finaaleissa jopa juotti meille karvasta kalkkia, kun HIFK menetti mestaruuden tepsille.

 

[douppi]

Tom Draper

No eiköhän yksi epäonnistujien kuninkaista IFK:ssa ole ollut "TOM" DRAPER. Miehen viime kauden haparointi hyvien vuosien (nolla-pelien ja hyvien torjuntaprosenttien) jälkeen oli niin karmeaa katsottavaa, että säälin tippa valui poskelle jo ensimmäisen ottelun jälkeen.

Oudolla torjuntatyylillä torjuva hupakko oli IFK:ssa kuin lintu väärässä pesässä. Missään vaiheessa hän ei päässyt hommaan sisälle, eikä asiaa tietenkään helpottaneet puolustuksen onneton räpiköinti.

 

[Footless]

Viestin lähetti Henkku
Ihan ensimmäisenä mieleen tulee Markku Hurme. Yleisen (?) käsityksen mukaan hidas, kädetön, kankea, surkea... mutta jaksoi tehdä juuri sitä duunia maalin edessä mihin kenestäkään ei oikein viime vuosina enää ole ollut. Siinä sivussa 106 tehopistettä parhaina kausina 96-99.

Tästä täytyy olla täysin samaa mieltä. Kaveri on aivan liian aliarvostettu, myös nykyään. IFK:n aikoina muistan kuinka miestä haukuttiin jatkuvasti ja Markun siirryttyä Bluesiin kommentit olivat luokkaa "taas yksi Hifkin jämäpelaaja lisää Bluesissa". Helvetin tärkeän työn tekijä, ja viime kaudella Bluesin ykkösketjun sentteri. Hoiti oman hommansa (puolustusta ja maalin edessä päivystystä + muuta paskahommaa) kympin arvoisesti ja teki ohessa 20+ maalia. Mutta mitä vielä, Calounin vieressä tekisi vaikka se legendaarinen paloposti niin paljon maaleja...

Tunkeilin vähän vieraalle alueelle, mutta Hurmetta oli pakko kommentoida. Loistojätkä.

 

[MaV]

Keväällä 2001 IFK:n putsaus meni ehkäpä hieman liian pitkälle, ja Pirjetä ja Hurme saivat lähteä muiden mukana. Saattoihan tietysti Pirjetä halata itsekin Ouluun, mutta varmasti nämä kaksi miestä olisivat auttaneet IFK:ta paljon kaudella 2001-2002.

 

[karel de groot]

Ne mainettaan suuremmat sankarit...

Hyvä homma, että tällainenkin ketju saatiin! IFK:ssa jos jossakin SM-liigan jengissä näitä "mainettaan parempia" on todellakin nähty, ja vieläpä varsin erilaisista syistä nämä pelaajat ovat shittiä IFK-aikoinaan keränneet.

Kaikki ketjussa esitetyt nimet käyvät mainiosti tämän otsikon alle, jopa klassinen kertatorjuja Duffys.

Oma listanikaan ei tuo yllätyksiä:

1. Lauri Puolanne: Oli mestaruuskauden 9. pakki, jonka peliaika jäi melko pieneksi kaikkien aikojen (okei, yksi niistä) IFK-dreamteamissä. Pudotettiin PiTa:an loppukaudeksi. Oli kaikin puolin varma peruspakki, jonka huippuhetket osuivat kaudelle 95-96, jolloin sai mukavasti vastuuta noustuaan edustusjoukkueeseen (taisi olla 2. parin äijiä). Eavesin kaudellakin sai jonkin verran peliaikaa, vaikkeivät esitykset olleet edelliskauden luokkaa.
Laurissa oli valtavasti potentiaalia Jarno Kultanen-tyyliseksi kahden suunnan huippupakiksi, mutta hän osui edustusjengiin yksinkertaisesti väärään aikaan. 95-96 nousi pelaavaan kokoonpanoon, 96-97 oli välillä IFK:ssa välillä Kissoissa. 97-98 olisi ollut näytön paikka, mutta puolustus oli täynnä huipputekijöitä, eikä Laurilla ollut asiaa kolmeen pelaavaan pariin. Ihmettelen silti, miksi ihmeessä esim. Kari Rajala sai enemmän vastuuta...? Laurille olisi kannattanut antaa mahdollisuus.
Puolanteen tasoisesta pakista olisi ollut paljon iloa kahdella edellisellä kaudella. Tällä kaudellakin olisi (ainakin <- huom. liioiteltu arvio) 3. parin pakki. No, ura jatkuu rullakiekon puolella...

Lasse Pirjetä: Laiska-Lasse oli myös minun mielestäni mainettaan huomattavasti parempi pelaaja. Jo esille nostettu terävä laukaus oli mainio lisä IFK:n hyökkäykseen, eikä luistelukaan ollut hullumpaa kunhan vain lähti liikkeelle.
Mikä meni sitten puihin? Oma arvioni on, että myös tämä pelaaja tuli IFK:n pelaajarinkiin väärään aikaan. 99-00 kaudella "Kuula" Lehkonen ei saanut pelaajistaan Calounia lukuunottamatta puoliakaan tehoja irti. Pirjetä olisi Kuulan sijaan tarvinnut valmentajakseen Summanen-Westerlund kaksikon, joka olisi kyllä löytänyt miehelle oikean paikan joukkueesta. Oikeiden miesten kanssa peluutettuna Lassesta olisi ollut paljonkin iloa.
Lassea haukuttiin aikanaan asennevammaiseksi paitsi meillä myös Tapparassa. En usko, että siitä oli loppujen lopuksi kysymys. Saatuaan tarpeeksi luottoa (esim. IFK:ssa syksyllä -01) ja saatuaan kunnolliset ketjukaverit Pirjetä takoi mukavasti pisteitä ja teki siinä sivussa vähän töitäkin puolustuksen eteen. Kausi Kärpissä olikin sitten kokonaisuudessaan ihan kelvollinen osoitus miehen taidoista.

Johan Davidsson: Mestaruuskauden ykkösnyrkin sentteri. Caloun pelasi ehkä näyttävintä peliään IFK:ssa juuri Davidssonin rinnalla. Ihmettelen, miksei mies saanut ketjukavereidensa nauttimaa suosiota (vrt. Caloun ja J.Ruutu!). Yksi tärkeimmistä pelaajista matkalla mestaruuteen!

Kai Linna: Myös mestaruuskauden sankareita. Amerikasta palannut IFK-kasvatti pelasi kaudet 96-97 ja 97-98 jäätävän varmasti 1.-2. parissa sekä tasakentällisin että ylivoimalla, ja oli penkin alle menneellä Eaves-kaudella joukkueen suoritusvarmin pelaaja. Oli erinomainen kahden suunnan puolustaja, mutta jäi mestaruuskaudella Rafalskin, Timosen ja huippukauden pelanneen Karalahden varjoon. Samantyylinen pelaaja kuin nykyjoukkueen Toni Söderholm, joka olisi ehdottomasti ansainnut enemmän suitsutusta 97-98 kaudella. Valittiin MM-kisajoukkueeseen -98 ja sai NHL-sopimuksen (Nashville?). Valitettavasti nousujohteinen ura loppui vastustajan rumaan laitataklaukseen AHL-pelissä.

Niklas Hede: Oli erinomainen, IFK-henkinen kahden suunnan hyökkääjä, mutta joutui tiettävästi riitoihin Hannu Kapasen kanssa, eikä saanut paljoakaan peliaikaa viimeisellä IFK-kaudellaan (alivoimamaali ja vaihtoon taisi olla Niken tunnuslause...). Olisi varmasti kehittynyt vieläkin paremmaksi vastuun myötä, rahkeita olisi ollut. HPK:ssa huippukausi. Lost chance...

Markku Hurme: Blues-fanit tietävät miksi. Oli IFK-kausillakin kova duunarihyökkääjä, joka osasi tehdä pisteitäkin. Väläytti osaamistaan mestaruuskauden kakkostehoketjussa Kortelainen-Jokinen-Hurme ja oli seuraavallakin kaudella vireessä tehden vieläkin paremmat pisteet. Oli aliarvostettu heti Karhu-Kissoista noustuaan, vaikka pelasi hyvin. Myös kaudella 96-97 pelasi erinomaisen kauden alavireisessä IFK:ssa (sama ketju kuin mestaruuskaudellakin). Uran kehitys oli jäissä Kapasen valmentamassa IFK:ssa. Olisi tullut paremmaksi pelaajaksi jos olisi saanut enemmän vastuuta.
Oli IFK:sta poistuessaan aivan liian aliarvostettu pelaaja. Olisi ansainnut jatkopahvin. Kaikin puolin hyvä pelaaja, ei kuitenkaan tähtiainesta millään osa-alueella.

Oscar Ackerström: Kekäläisen mainio ruotsalaishankinta Ilveksestä, joka kuitenkin häipyi Lehkosen valmentamasta IFK:sta heti tilaisuuden saatuaan. Erinomainen kiekollisena, muttei olisi sopinut Lehkosen pelikäsitykseen. Tällaista pelaajaa ei silti saisi päästää ilmaiseksi pois tai varsinkaan joutua maksamaan siirtymisestä, kuten IFK teki. HPK:ssa pelatessaan osa palkasta tuli IFK:lta!

Tässä vain muutama viime vuosilta... IFK:n historiassa näitä hukattuja mahdollisuuksia ja aliarvostettuja raatajia riittää.

 

[kaizu]

Duffus

Lopettakaa hei nyt jo. Ihan paska se oli, mikä tahansa veto saattoi mennä sisään. IFK:n olis pitäny jättää koko kaveri hankkimatta ja luottaa vaan Ahoseen, joka kauden ratkaisevan matsin sitten pelasikin...ai että letti oli IFK:n väreissä Areenalla ? Kiva, kiva. Itse muistan Duffuksen Arenalta parhaiten siinä avauspelissään petopaidassa, joka päättyi tasan...kaveri oli lähes maagisen huono, muistan katsomon nauraneen vedet silmissä...mutta älytön joulu sillä siinä pelissä kävi. Se sittemmin loppui.

Ai Duffus mielummin kakkosveskaks kuin Laaksoharju ? Ai niin joo ! Vaikka jättäis sen seikan huomioimatta, että kakkosveskariin ei kannata ulkomaalaispaikkaa tuhlata, niin kyllä mä levollisimmin mielin katon peliä, kun Tinde on maalissa verrattuna Parikseen.