Totta joka sana! Moni varmaan myös muistaa, että Laaksonen pantiin kerran jopa vetämään rangaistuslaukausta (olisiko ollut eräässä vuoden 99 Euroopan Cupin, vai mikä se silloin olikaan, ottelussa. Ei tosin mennyt sisään).
Ei mennyt ei. Onneton yritys parin metrin päästä, veto suoraan päin. Oli kuulemma treeneissä kuitenkin vetänyt rankkareita sisään kovalla prosentilla.
http://www.eurohockey.net/players/show_player.cgi?serial=631 eli Tom oli jo kaudella 91-92 tehoillut divarissa 41 pistettä 43 matsissa. HIFK:hon tie vei kaudella 95-96 ja sitä edeltävällä kaudella TL oli pelannut sekä 1. että 2. divarissa.
Muistaako kukaan, millaisen panoksen Tomppa antoi kiihkeissä Euro-peleissä Frankfurt Lionsia ja Manchester Stormia vastaan (jos siis pelasi niissä) ? Itse muistan, että vain Kuparinen pisti kunnolla tuulemaan Stormia vastaan ja muuten siellä joutui pahimpaan käsirysyyn HIFK:n kevyen osaston edustajia kuten Akit Tuominen, Kimmo Kuhta jne. Ja keklu hankki saku-kanukkeja vastaan toiseen peliin täsmäaseen (Doyle), ettei ekassa koitoksessa koettu fyysinen nöyryytys toistuisi (Hayward). Eikä toistunut, koska Hayward ei osallistunut koko peliin ja Frankfurtin Lions olivat muutenkin kilttiä poikaa.
Huhut Mobergin kiinnostuksesta Tomppaan kiersivät 93-94-kaudella ja tuli käytyä Kissojen matsissa miestä skouttaamassa. Oli ihan samanlainen puukäsi, kuin myöhemmillä HIFK-kausillaankin.
Storm-matsin joukko"tappelussa" kentällä kovistelemassa oli Nielikäisen lisäksi nyrkkipartio Kuhta-Rajala-Tuominen-Kultanen, lopussa vahvistettuna Arska Ahosella. Molemmilta kaikki kentällä olleet suihkuun.
Kuparinen-Scott nähtiin sitten hetkeä myöhemmin, Scott haastoi, mutta oli itse ottavana osapuolena. Laaksonen tyytyi myhäilemään penkillä, Stormin rosterista ei tainnut enää tanssihaluisia löytyä.
Ikävää vaan on se, että kortissa on Laaksosella joku 36 numeroinen paita.
Miksei meillä ole yhtään tällaista pelaaja nyt?
Laaksonen pelasi muistaakseni EHL-matsit numerolla 36, mutta syytä tähän en uskalla edes arvailla.
Liivikissä voisi pidemmällä aikavälillä olla potentiaalia Bates vol. kakkoseksi.
Vuosina 1997-99 Laaksonen sitten joutui (/pääsi) Summasen pitämään luistelu- ja tekniikkakouluun ja mies pelasi mestaruuskeväänä elämänsä parasta lätkää. Yhdessä Ruutun ja Sihvosen kanssa jarruttivat play-offeissa mm. Helmisen kentän itkuraivarin partaalle.
Kausi 97-98 oli Tompalta huikea ja harva on ollut HIFK 1998 -tasoisen jengin aloituskentällisessä ratkaisevassa finaalissa, rinnallaan NHL-konkari Ruuttu. Summasen luistelukoulu teki liikkeelle ihmeitä, mutta kädet olivat kyllä edelleen ihan samasta puusta veistetyt kuin aiemminkin. Sen sijaan iso koko teki Laaksosesta huikean kiekonsuojaajan, toisella kädellä kuljetti ja toisella töni vastustajan Mikki Hiiret pois.
Ylivoimainen suosikki 90-luvun HIFK:n pelaajista ja hieno mies.