Suunnilleen kaksi kuukautta MC:tä takana, kaksi edessä. Nyt vuorossa jälkipuolisko.
Suomalaisten kannalta on ollut vähän vuoristorataa, välillä natsaa, välillä piti ihmetellä, oliko tällä kaudella kenelläkään mitään tavoitteita. Toki sairastelut veivät tehoja.
Naisissa Kerttu on yhä selvemmin ollut johtotähti, kun Kristalla on ollut erinäisiä vaikeuksia taas. Oikeastaan Kyllönen on täysin yllättäen tullut kaikkein positiivisemmaksi tasonnostajaksi tällä kaudella. Kun iän ottaa huomioon, niin varsin poikkeuksellinen saavutus. Rituhan on tällaisessa ollut omassa luokassaan.
Muut ovat olleet varsin tasapaksuja: Joensuu ja Matintalo eivät ole nostaneet tasoaan. Sprintissä on ihan hyvää pöhinää, mutta finaalit ovat silti jääneet varsin kauas. Distanssilla Ryytty on väläytellyt, Piipolta olisi odottanut enemmän, mutta kilpailuohjelma on sekin ongelma, koska pertsankin pitäisi sujua. Nuorista (20-21.v) ei ole kuulunut mitään.
Miehissä on kärki ollut laajempaa, puolta kautta voidaan pitää onnistuneena. Iivolla toki sairastelut ovat vieneet menestysmahdollisuuksia. Mutta Hakola ja Hyvärinen ovat myös aivan huippuja. Lindholm on väläytellyt vapaalla. Miesten taso on varsin kova, MC:n voidaan nimetä 10 hiihtäjän joukosta.
Sprintissä Vuorinen on periaatteessa valmis voittamaan, myös kestävyys on korkealla tasolla. Mäki ei ole ollut terävimmillään. Moilasen kestävyysominaisuudet kaipaavat kehittämistä. Distanssilla Anttolan ongelmat ovat harmillisia, tällaisia hidasteita ei tietenkään toivoisi tässä vaiheessa.
Suomen hiihdon heikkoudet eivät ole muuttuneet: vapaan alimiehitys kärkipaikoilla ja kirikyvyn puute viestissä tai yhteislähdöissä vaikeuttaa mitalijahtia merkittävästi. On vain yksi varma matka: perinteisen väliaikalähdöt. Tähän pitäisi valmennuksellisesti löytää uusia ideoita tasonnostoon.
Loppukaudelta odotan varsinkin naisilta vapaalla jotakin posia lisää. Kansallisella tasolla olisi edes pientä valonpilkahdusta nuorista toivottavissa.