Kilpailuetuhommia on silloin tällöin ollut iät ja ajat, mutta lähtökohtaisesti esim. Pekingin reippaan pakkaskelin perinteisen matkoilla on aivan turha haihatella mistään rekkamiesten triumfista. Helpoimpia kelejä tasavertaisen kaluston luomiseen.
Luonnollisesti nykyajan moniulotteisen median maailmassa asiat saavat ajoittain turhankin suuria mittasuhteita - ainakin omassa kuplassaan. Selkeitä kilpailuetuja tai huteja, omasta ulkomuistista, voidaan heittää esim. Alban ja Maurilion ym. Cerat -87 (toki bensakin saattoi olla kunnossa), Ristasen 50 km Lahdessa, Savolaisen MC-voitto perinteisellä, Albertvillen miesten 10 km, Thunder Bayn kisat jne. Osasta kohkattiin enemmän, osasta erittäin vähänkin. Sanoisin kalustopuheiden olevan aiempia vuosikymmeniä enemmän esillä mediassa.
Tällä vuosituhannella muuttunut MC-sirkus, nopeampi tiedonkulku, kv. yhteistyö ym. lienevät isossa kuvassa tasoittaneet eroja, ennen tämän kauden muutosta. Lähtökohtaisesti kuitenkin urheilijat edelleen tekevät lopullisen eron ladulla. Välillä hyötyvät välineistään, välillä kärsivät, mutta usein kilpaillaan ihan tasapuolisesti vertaisten joukossa.
Kaikille tasapuolisen kaluston takaaminen on tunnetusti utopiaa. Kuten myös sekin, että kyetään santtusilvennoismaiseen tapaan tarkasti sanomaan, paljonko kalustoero kussakin kisassa oli. On monta muuttujaa. Huvittaa myös välillä se, että perinteisellä ajatellaan yksioikoisesti huoltorekan näyttelevän suurempaa roolia. Kosteissa olosuhteissa hiihdetyn vapaan 50 km:n jälkeen moni saattaisi muuttaa mielipidettään - olkoonkin, että näitä ns. kalustoetukelejä löytyy kyllä perinteiselläkin.
Säännöllisesti MC-voittoja napsiva urheilija on onnistunut todennäköisesti jossain muuallakin kuin rekalla.