Voidaan ottaa myös filosofisempi perspektiivi ja miettiä lajien "luonnollisia" leviämisalueita. Hiihtolajeilla painopiste on Pohjois- ja Keski- Eurooppa. Meillä talvi ja heillä alpit. Pohjois-Amerikkaan ei murtomaahiihto vain iske, on liian vahvoja perinteisiä tv-lajeja siellä. Väestöpohjasta & talvisista olosuhteista johtuen kuitenkin sielläkin tehdään kovaa työtä varsinkin nuorissa. Sieltä siis tulee toisinaan hyviä kilpailijoita, vaikka markkinat ovatkin Euroopassa.
Kiina ja Japani voisivat tuottaa hyviä hiihtäjiä, mutta markkina-alueina eivät nekään ole kovin lupaavia. Joten jäljelle jää taistelu Keski-Euroopan markkinoista. Joissa esimerkiksi jalkapallo vie leijonanosan näkyvyyksistä talvisin.
Maastohiihdon luonne on suurelle osalle pohjoisen pallonpuoliskonkin ihmisille huomattavan epäselvä. Miksi katsoa jotakin hiihtämistä, eihän siinä ole mitään pointtia? Jos yrittää viestitellä väliaikalähtöjen hermojaraastavasta jännityksestä arvokisoissa, joissa kultakin voidaan ratkaista kymmenysosien marginaalilla, ei saa osakseen järin suurta ymmärrystä, saati kiinnostusta.
Ampumahiihtoa on objektiivisesti katsoen helpompaa ymmärtää ja siinä kieltämättä tapahtuu enemmän. Ampumapaikka voi kääntää tilanteen täydellisesti ja ensimmäisenä maalintullut on monessa lajissa voittaja. Ampumahiihdossa ei ole samaa tautia kuin hiihdon yhteislähdöissä, jotka ovat usein laturetkiä vailla orastavaa mielenkiintoa kovaan menoon. Tämä korostuu Johaugin lopetettua.
Hiihto on nyt tehnyt kaikkensa mielenkiinnon lisäämiseksi. Sprintitkin tulivat jäädäkseen aikoinaan. Antaisin kernaasti yhden vapaan lisää poistamalla typerän skiathlonin. Eli olisi kaksi henkilökohtaista vapaan matkaa. Tämä olisi kiintoisa kokeilu, lisäisiköhän mielenkiintoa maastohiihtoon?
On toinen asia se, että poistamalla kokonaan yhden monia pohjoismaalaisia kiinnostavan elementin hiihdosta muka saataisiin lisää kiinnostusta hiihtoon? Tällöinhän ainakin Suomessa kiinnostus vähenisi huomattavasti, mutta täyttäisikö Saksa nyt tämän vajeen? Jospa siellä ampumahiihto nähdään vain kiinnostavampana vaihtoehtona. Toisaalta, perinteistä kuitenkin harrastetaan yleisesti ja on itse asiassa vähemmän raskasta kuin vapaa, joten kuntohiihtäjälle vertailukohdan poistuminen vähentäisi kiinnostusta hiihtoon.
Pitäisi varmaan kehittää uusia lajeja hiihdon ympärille, jotta kiinnostus taas heräisi. Hiihtopaini, hiihtomiekkailu, hiihtopituushyppy, hiihtojousiammunta, vain mielikuvitus voi tuottaa rajan tässä suhteessa. Aikoinaan jopa hypättiin mäkeä sukset jalassa! On myös muistettava, että MM-kisat ovat sinänsä valmis ja menestyvä tuote, koska siellä ovat mukana yhdistetty ja etenkin mäkihyppy. Hiihto ei siis joudu yksin vetämään yleisöä kisoihin.
(Uuden urheilulajin syntyminen on sekin mielenkiintoista. On vain ihmisiä, jotka tekevät huvikseen jotakin ja sitten toiset keksivät laittaa kilpailun pystyyn. Vaaditaan vielä jonkinlaisen uskottavuuskynnyksen ylittämistä, jotta syntyy laji organisoituna toiminnan muotoja. Uskottavuuskynnys ei aina ole kovin korkea, joten syntyy tuolloin tällöin uusia lajeja. Lajit ovat huomattavan sitkeähenkisiäkin, kuten "nykyaikaisen" 5-ottelun tapaus osoittaa.)
Itse näen, että kasvulle on olemassa luontaisia rajoja, joiden ylittämiseen menee enemmän energiaa (voimavaroja) kuin mitä saataisiin tuloksena. Probleemi on ollut sama fuusioenergian kanssa. Mielestäni kannattaisi pitää kiinni nykyisistä vahvuuksista ja maksimoida nykyisen hiihdon näkyvyyttä. Jos heitetään lapsi pesuveden mukana, ollaan menty ojasta allikkoon. Myönnän, että sulkisin itsekin tv:n hiihdolta, jos suomalaiset eivät lainkaan menestyisi hiihdossa tai menestys olisi hasardia ampumahiihdon tyyliin.
/img-s3.ilcdn.fi/12bffda13a94f890b8d53a80d5f222dbccc2f40553e17b6b3e98a10970021334.jpg)
