Alexander Ståhlberg oli 26. SM-cupissa kympin perinteisellä. Hän oli 1.40 perässä voittajaa. Matka maailmancupiin on suunnilleen tuota luokkaa. Matka maailman kärkeen on noin kolme minuuttia. Tämä on yksi pelottava fakta, sanoisin tekemätön paikka, vaikka ikää onkin kohta vain 22 vuotta.
Toinen fakta on se, että hänen oman ikäluokkansa Matias Hyvönenkin voitti hänet eikä tämä ollut ensimmäinen kerta tällä kaudella. Kun katsotaan kansainvälisiä nimiä, kannattaa mainita parin vuoden takaisista U20-kisoista Saksan Dorks ja Norjan Mörk. Ensin mainittu ei ole esittänyt mitään erikoisia, oli sijalla 14. 20 km pertsalla nuorten (U23) MM-kisoissa. Mork sen sijaan voitti kympin vapaan nuorten MM-kisoissa. Mork on siten oman ikäluokkansa huippu. Nämä ovat siis 01-syntyneitä. (Ståhlbergin oman ikäluokan maailmanhuiput ovat olleet venäläisiä.)
Ståhlberg ei edes päässyt U23 MM-kisoihin. Varmaankin hän on jäänyt aika kauaksi oman ikäluokkansa maailman kärjestä. Välitön johtopäätös on, että valmentaja menee vaihtoon. Ståhlberg on huolestuttavalla tavalla alkanut muistuttaa noita ikuisia lupauksia, joita meilläkin kansallisella tasolla muutama on. Suunnanmuutos täytyy tapahtua heti, vaikka tämä kausi on jo mennyt pieleen.
Kaikkea ei ole vielä ehkä menetetty maailman kärkeen pääsyn osalta. Toki joku Anttola kaasuttaa karkuun eikä hänen tavoittamisensa enää onnistune, ellei valmennus mokaa myös Anttolaa. Mutta on aina mahdollista, että korjausliikkeillä voidaan vielä pelastaa, mitä on pelastettavissa. Ehkä jokin systemaattinen virhe valmennuksessa on johtanut tilanteeseen. Ehkä harjoittelun määrää voidaan nostaa selvästi ensi kaudeksi. Voidaan ehkä saada aikaa raju hyppäys, josta seuraa positiivisia asioita. Otetaan kiinni kärkeä isoin harppauksin. Päästään ehkä ensi olympialaisiin mennessä nykyisen Anttolan tasolle.
Hiihto alkaa maistua, selät tulevat vastaan, kansallinen taso jää jälkeen ja pääsee ensimmäistä kertaa hiihtämään maailmancupia myös muualla kuin Rukalla. Motivaatio on tietenkin tärkeä on osa menestyksen tavoittelua. Joka tapauksessa, tilanne on todella hälyyttävä. Kestävyysurheilu on valitettavasti aika lailla kasautuvaa kunnon nostamista, ainakin 25-27-vuotiaaksi asti. Mutta jos kunnon huippu saavutetaan vasta 30-vuotiaana, aikaa menestymiseen on vähän. Ja onko se huippu silloinkaan edes maailman kärkeä.
Urheilijan oma tilitys löytyy tästä:
Alexander Ståhlberg kertoo terveyshaasteistaan.
www.iltalehti.fi
Lyhyt kommentti tähän on se, että valmentajan pitäisi olla jonninmoinen auktoriteetti ja tietäjä urheilijalle.