Arvo- ja SM-kisakilpailuja pitää muuttaa mielenkiinnon säilyttämiseksi, kirjoittaa Santtu Silvennoinen.
www.iltalehti.fi
Iltalehdelläkin hieman pohdintaa hiihdon tulevaisuudesta.
Itse olin vielä melko hiljattainkin massalähtöjä vastaan ja väliaikalähtöjen puolella, mutta kyllä mielipide on kääntynyt noiden massalähtöjen puolelle. Katselin viikonloppuna SM-kisojen 50km väliaikalähtöä lajia seuraamattoman henkilön kanssa ja hänen mielestään oli todella vaikeaa pysyä mukana sijoituksissa. Vaikka meille hiihtoa edes hieman seuranneille tuo on todella simppeliä ymmärtää miten väliaikalähtö toimii, niin pitää ajatella sitä massaa mitä yritetään tavoitella lajin ääreen. Melko nopeasti sieltä TV:n ääreltä varmaan poistutaan jos ei pääse tunnelmaan ja sijoituksiin mukaan.
Sekaviesteille ainakin minulta peukku, toisi ihan mukavaa mielenkiintoa vaikkakin Norja olisi edelleen täysin ylivoimainen.
Parisprintti on mielestäni aivan loistava lajimuoto, joka haastaa monipuolisesti urheilijoita, vaikka ehkä onkin enemmän kestävyyspainoitteinen. Se on katsojaystävällinen ja jännittävä kilpailu.
Sprintteihin kaipailisin jotain uusia testejä. Klaebo on miesten puolella niin ylivoimainen että meinaavat olla hieman tylsiä, toki se kertoo vain kaverin ylivoimasta ja eipä sen takia siihen mitään kepulikonsteja kannata keksiä. Joskus käynyt mielessä että miten perinteisen sprintti muuttuisi jos jokainen hiihtäisi koko matkan omalla urallaan. Ainakaan peesistä ei olisi hyötyä, joten ei voisi niin paljon taktikoida.
Perinteinen tyyli pitäisi kyllä ehdottomasti säilyttää ja naisten samoille matkoille ehdoton kyllä.
Mitä olette mieltä kilpailuiden määrästä, onko niitä liikaa?