Tämä kausi on kyllä herättänyt isoja kysymyksiä suomalaisen hiihdon tulevaisuudesta.
Naisten puolella Krista Pärmäkoski ei ole enää ykköskorissa. Aina kun lähdetään kovaa, Krista on hankaluuksissa. Nykyään lähdetään aina kovaa. Yksi norjalainen on ylivoimainen, mutta on 3-4 muutakin Norjalaista, jotka ovat Kristaa parempia. Lisäksi ainakin Ebba Andersson, Jessica Diggins, Teresa Stadlober ja Nepryaeva ovat jo Kristaa parempia.
Jos ei enää Krista ole huipulla, niin muu naisten maajoukkue vasta huolta herättääkin. Kerttu Niskaselle tämä on jo niin mones vaisu kausi peräkkäin, että paluu huipulle tuntuisi yllätykseltä. Laura Monosen ja Anne Kyllösen parhaat vuodet menivät jo ja top 10:een ei enää ole asiaa. Johanna Matintalon kapasiteetti ei riitä eikä enää tule edes niitä paria hyvää perinteisen väliaikalähtö per talvi. Kaikista huonoin asia on silti se, että nuoria ei ole näköpiirissä. Anita Korva ja Eveliina Piippo väläyttivät viime kaudella, mutta tästä talvesta tuli välivuosi. Onko Eveliina Piippo enää ihan tosissaankaan hiihtouran kanssa. Vilma Nissinen hiihti kivasti Suomen Cupissa, mutta siitä on maailmancup-vauhteihin aika paljon parannettavaa.
Miesten puolella näyttää pitkästä aikaa hieman paremmalta kuin naisissa lähinnä kahdesta syystä. Iivo Niskanen on edelleen huipulla ja Perttu Hyvärinen on ottanut selvän askeleen eteenpäin. Hyvärinen on oikeastaan ainoa joka on selvästi kehittynyt edellisestä vuodesta ja on todella huolestuttavaa, että hän erottuu näin selvänä poikkeuksena paikoillaan polkevasta tai taantuvasta massasta.
Asia jota on edelleenkään tajua on suomalaisen hiihtoajattelun ja -valmennuksen jähmeys reagoida hiihdon muutokseen. Ehkä täältä sohvalta on helppo huudella, mutta kun maailmancupin ohjelmasta lähes puolet on sprinttihiihtoa ja perinteisen väliaikalähtöjä on muutama talvessa, niin miten voi olla mahdollista, että tuntuu kuin suomalaisten erityisosaaminen ja fokus olisi jälkimmäisessä. OK, se on kiva juttu, että Rukan ja Lahden MC-kisoissa päästään hiihtämään se perinteisen väliaikalähtö ja Iivo pesee koko porukan. Hyvänä päivänä Kristakin saattaa olla palkintopallikamppailussa. Mutta sprinteissä ei ole ketään kummankaan sukupuolen edustajaa, joka voisi edes haaveilla palkintopallista tällä hetkellä. Parhaat saavutukset ovat olleet välieräpaikkoja. Onko naisista kukaan parempi luistelussa kuin perinteisellä nyt kun Roponen ei enää kierrä MC-kisoja? Ehkä Mononen, mutta sijoitukset pyörivät 20-30 välillä, joten sitä on hankala huomata.
Iivo Niskasen ja ehkä myös Hyvärisen myötä miesten puolella pysytään hengissä muutaman vuoden ajan, mutta entä naisissa. Monen vuosikymmenen aikana tuntui mahdottomalta ajatella, että Suomen mäkihyppy vajoaisi pohjamutiin, mutta se tapahtui silti. Hiihdolle voi käydä samoin.
