Maastohiihtokausi 2019–2020

[Turha Kaukalo]

Mitä mitä Korva sijalla 44? Missä Piippo? Älkää nyt sanoko, etteivät kisat jotenkin neidille sopineet. Siellähän sen pitäisi olla ja olympiamitaleilla kahden vuoden päästä.

Piiposta tulee mieleen pitkien aitojen juoksija Noora Toivo, jolla oli unelmana olympiafinaali ja Bryggaren Artsi sitten sanoi, että unelma jää unelmaksi ja sitten oli Nooralla paha mieli.

 

[IceWalker]

Täytyy tunnustaa, että olen kuin klapilla päähän lyöty. Näinkö kaukana ollaan, ei jakseta hiihtää kuin sprinttiä? Kähärä jäi 2.20 kärjestä ollen 21. Miehissä ei 20. joukossa yhtään suomalaista! Näin ollen, hiihtoväen odotukset U20-miehistä olivat täysin ylimitoitettuja. Jos joku nuorista väläyttää SM-viestissä, se ei näköjään tarkoita vielä yhtään mitään! Pitäisi hiihtää distanssissa kuuden joukkoon SM-kisoissa, jotta olisi edes lupaus.

On totta, että nuorten mitalisteista ei useimmiten tule huippuja aikuisiin. Kenties tie huipulle nähdään liian kovaksi ja tavoitteet tavallaan täyttyvät jo nuorten mitalilla. Eipä itse Iivokaan saanut mitalia U20-ikäluokassa, toki sitten kultaa U23-ikäluokassa. Ja on totta, että kovalla työllä noustaan huipulle vähemmilläkin lahjoilla. Mutta kun Suomen nuorilla eroa on minuuttikaupalla kärkeen, täytyy olla todella kova harjoittelu, jotta kone alkaisi toimia.

Naisilla on tavallaan paremmin: tulevaisuudessakin nähdään ihan hyviä viestijoukkueita. On Nissinen, Korva, Lämsä ja Kähärä, näillä kyllä taistellaan joskus pronssistakin. Mutta ihmeitä pitää tapahtua, jotta joku näistä olisi oikeasti huipulla. Kähärä kai sitten on se suurin lupaus U20-luokassa ja odotetaan, josko Korva saisi taas kunnon treenit alle. Valitettavasti on nykyisin niin, että huipulla ollaan kauan ja vastaavasti, sinne ei juuri nousta, jos ei 20-vuotiaana ole jo huipun tuntumassa. Toisin sanoen, vaikka huipulle nousee aika harvoin nuorten mitalisteja, melkein kaikki siellä olevat ovat jo nuorissa menestyneet.

Ja sitten miehet. Mitä kuraa! (Poikkimäki 29. 3.30 kärjestä) Ei mitään jakoa, kun ruvetaan hiihtämään. Mitä valmennuksessa on oikein tehty? Olisiko Piippo ollut oikeassa siirtyessään Yhdysvaltoihin, sieltähän tulee mitalistejakin? Suomen nuoret miehet on joko valmennettu aivan makaroneiksi tai sitten aines ei vain ole riittävän hyvää. Käsittämätöntä! Katastrofikisat.

EDIT: Jos nyt vielä yritetään olla optimistisia, niin kulunut vuosi on mennyt täysin keturalleen Poikkimäellä ja Koivistolla. Valmennuksessa tehty siis virheitä, viime vuoden tulokset antoivat aiheen olettaa, että näissä kisoissa ollaan jo lähellä mitaleja. Toivotaan, että virheet korjataan ja saadaan uusi suunta harjoittelulle.

Nimimerkillä: "En usko enää Jauhojärven juttuja, kun puhuu nuorista lupauksista".

Unohtakaa hetkeksi Iivo Niskanen ja Krista Pärmäkoski – Yle Urheilu avaa Suomen hiihdosta hurjia lukuja, jotka herättävät ison joukon kysymyksiä

Tilastojen valossa suomalaisessa maastohiihdossa hukattiin 2010-luvulla kokonainen sukupolvi.

yle.fi

 

[TAM]

Mitä mitä Korva sijalla 44? Missä Piippo? Älkää nyt sanoko, etteivät kisat jotenkin neidille sopineet. Siellähän sen pitäisi olla ja olympiamitaleilla kahden vuoden päästä.

Piiposta tulee mieleen pitkien aitojen juoksija Noora Toivo, jolla oli unelmana olympiafinaali ja Bryggaren Artsi sitten sanoi, että unelma jää unelmaksi ja sitten oli Nooralla paha mieli.

Piippo oli kirjoitellut pari päivää sitten blogia: Ravasta rapakon taakse
Siitä voi sitten ehkä jotain tulkita. Tai ainakin itse tulkitsin että ei se hiihto ehkä ole maailman tärkein asia... mikä on tietenkin totta ja pääasia kunhan itse on tyytyväinen elämäänsä ja valintoihinsa.

Kuten @IceWalker edellä mainitsi, niin tänään siis U20 yhteislähdöt. Aika kaukana taas suomalaiset.
Jos kaikki sijoitukset laittaa niin naisissa (15km, vapaa) Kähärä 21., Haapala 27., Ray 56. ja Kaijansinkko keskeytti.
Miehissä (30km vapaa)Poikkimäki 27., Helander 31., Vuorela 48. ja Stenman 62:s.

Kyllähän se on ehkä totta ja moneen kertaan ihan huippuvalmentajilta se kuultu, että voi treenata sillä tavoitteella että voittaa 20-vuotiaana juniorikisoissa kultaa tai sitten siten että ei junioreissa ole ihan kärjessä mutta perusta on vahva aikuisten sarjoihin. En vaan tiedä että pitääkö tuo enää paikkansa kun ottaa huomioon että naapurimailla ne juniori-ikäiset (alle 23v) pärjäävät jo aikuistenkin maailmancupissa.

Aika heikolta tuo ainakin on näissä kisoissa vaikuttanut koko joukkueelta enkä itse usko että tuolta ihan huipulle olisi nousemassa näitä nuoria. Kähärä on ainoa, joka on jotenkin säväyttänyt hiihtämällä sinne sprintin finaaliin. Ja kahdessa muussakin kilpailussa ollut paras suomalainen. EDIT: Ja U23 puolella tietenkin Nissinen on kertaalleen ollut kymmenen parhaan joukossa.

 

[Hagi]

Home - Maastohiihto

www.kestavyysurheilu.fi

Valtava on tuo ero Ebbaan, paras suomalainen jäi liki 4 minuuttia 15 km massalähdössä. Pyöristettynä 16 sek per km hitaampaa menoa, se on hirveä ero vauhdissa.

 

[TAM]

U23 yhteislähtöpäivä. Naiset ovat jo hiihtäneet eikä se suomalaisten osalta ainakaan parempaan suuntaan mennyt. Matkana 15km vapaalla. Suomalaisten sijoitukset: 31. Lämsä, 34. Korva ja 35. Alakoski. Nissinen ei hiihtänyt maaliin asti.
Ruotsi otti kisasta kolmoisvoiton ja neljäskin ruotsalainen tuli kuudenneksi. Norjalta vähän vaisua kun vain yksi kymmenen joukkoon sijalle seitsemän.

 

[IceWalker]

Ja nyt tulee päivän pommi, suomalaiset eivät menesty myöskään U23 miesten yhteislähdössä! Nyt tarvittaisihin joku Mietaa lyömään sisupuukkoa pöytähän, notta hiihretähän paremmin, veren maku suussa.

Huomenna U20-miesten viesti voisi olla mitalikamaa, naisilla ei nyt tänä vuonna pitäisi olla mahdollisuuksia. Matka on tosin lyhyt, joten ehkäpä se tietoisuus siitä, että Mietaa hermostuu voisi saada hiukan vauhtia kintereisiin.

Mutta, komiikan puolellehan tässä mennään, pakosti.

Kristallipallon sijaan käytän livestreamia. Nuorten MM-hiihdot 2020

Laatu on hyvä, tässä siis viittaan kuvan laatuun: latukin näyttää hyvältä, mutta suomalaisittain... on se ilmoja pidellyt.

 

[Pavlikovsky]

Tässä on nyt hyvin erilaisten sukupolvien kohtaaminen käynnissä. Tässäkin ketjussa on vannoutuneita hiihtourheilun seuraajia, jotka ovat tottuneet tulikiven katkuiseen ja myrskyiseen asennemaailmaan menneiden suur-hiihtäjien toimesta, joka vaaditaan, jos huipulle mielit. Pahalta pitää tuntua ja perkele tulee raikaa metsässä treeneissä. Tämä koskee mestareitamme aikakaudesta riippumatta.

Milleniaaleille lanttu punaisena ähkiminen ja ph-tasot happamana vääntäminen tajunnan rajamailla on aivan toissijaista. Menestytään jos menestytään, mutta se urheilu-ura ei ole itseisarvo. Moni haluaa rakentaa itselleen vakaan urapolun siviilissä ja sitä ennen kierrellään nuorten kisoja kun vielä iän puolesta ehtii. Mutta se testimatolle pyörtyminen, tautiset intervallit ja laktaattihöyryiset leirit ovat jo kaukainen arvo heille. Tähän saamme tottua.

 

[TAM]

Tässä on nyt hyvin erilaisten sukupolvien kohtaaminen käynnissä. Tässäkin ketjussa on vannoutuneita hiihtourheilun seuraajia, jotka ovat tottuneet tulikiven katkuiseen ja myrskyiseen asennemaailmaan menneiden suur-hiihtäjien toimesta, joka vaaditaan, jos huipulle mielit. Pahalta pitää tuntua ja perkele tulee raikaa metsässä treeneissä. Tämä koskee mestareitamme aikakaudesta riippumatta.

Milleniaaleille lanttu punaisena ähkiminen ja ph-tasot happamana vääntäminen tajunnan rajamailla on aivan toissijaista. Menestytään jos menestytään, mutta se urheilu-ura ei ole itseisarvo. Moni haluaa rakentaa itselleen vakaan urapolun siviilissä ja sitä ennen kierrellään nuorten kisoja kun vielä iän puolesta ehtii. Mutta se testimatolle pyörtyminen, tautiset intervallit ja laktaattihöyryiset leirit ovat jo kaukainen arvo heille. Tähän saamme tottua.

Aivan sama näkemys tästä. Tietenkin on niitä poikkeuksia, jotka edelleen tekevät hommaa tosissaan ja ovat valmiita menemään vaikka miten pitkälle menestyäkseen. Mutta oman käsitykseni mukaan ovat nimenomaan poikkeuksia.

Mitä nyt itse näitä nuoria yksilöurheilijoita jonkun verran tunnen, niin kyllä ne kaverit ja kokemusten saaminen on useimmille tärkeämpää. Oma tytär (joka ei ole edes lähellä kansallista kärkeä omassa lajissaan ja oman ikäisissään) oli esimerkiksi juuri ensimmäistä kertaa seuran järjestämällä Portugalin leirillä. Tietenkin leirillä treenattiin ja kisattiinkin mutta se mitä siitä jäi käteen oli ensisijaisesti hieno kokemus. Ja samaa viestiä tuli niiltä aivan ikäluokan kärkeä olleilta osallistujiltakin.

Toinen tuttu oli omassa lajissaan nuorten maajoukkueessa ja nyt kun olisi tullut aika siirtyä aikuisiin, niin päätti ennemmin jatkaa harrastajana ja jättää maajoukkueen. Olisi kyllä lajissaan aikuistenkin maajoukkueeseen todennäköisesti päässyt kun sen verran pieni laji kyseessä. Koki jo käyneensä kisoissa aivan riittävästi ja kun opiskelijana hänellä ei ollut taloudellista mahdollisuutta itse maksaa maajoukkueleirejä ja -kisamatkoja, niin katsoi ettei halua enempää käyttää vanhempiensa rahoja harrastukseen.

Mutta ketjun aiheeseen niin @IceWalker kristallipallo oli yllättäen oikeassa. U23 miesten 30km kisaan lähtikin vain kaksi suomalaista joista Lindholm sijalle 30 ja eroa kärkeen 6:32. Parttimaa on keskeyttänyt koska 20km jälkeen ei ole tullut väliaikoja.
Jos naisissa eivät norjalaiset juhlineet, niin miehissä kuuden kärkeen kaikki neljä norjalaista.

 

[Hagi]

FIS-pomo ehdottaa Holmenkollenin kuninkuusmatkan poistamista, Sami Jauhojärvi kyseenalaistaisi mieluummin muun kisakalenterin – "Kollen on monelle urheilijalle pyhä, sitä ei voi siirtää"

Maastohiihdon kilpailujohtajan mielestä Holmenkollenin 50 kilometrin kisaan osallistuu liian vähän kilpailijoita ja norjalaiset hallitsevat sitä liikaa. Sami Jauhojärven mielestä FIS:n kannattaisi tilanteessa katsoa mieluummin peiliin.

yle.fi

 

[aceman81]

Nyt o lahtelainen urheilutoimittaja Eerikki Lyytikäinen vähän tylyllä jalalla liikkeellä twitterissä.

Nyt kun on katsellut sivusilmällä nuorten mm-hiihtoja, niin alkaa olla aika selvää, ettei täältä ole nousemassa järin suuria hiihtolahjakkuuksia vähään aikaan. Aikaerot kärkeen ollu ihan järjettömiä, matkasta välittämättä. #hiihto #nuortenmmkisat #tekemisenmeininki

Tai eihän se ketään yllätä, että lahjakkaat nuoret ovat jo pitkän aikaa suunnanneet ihan muihin lajeihin kuin hiihtoon, yhdistettyyn tai mäenlaskuun. Heikosta aineksesta on mahdotonta leipoa tekijämiestä -tai naista. Tulee tylyt ajat talvilajeille. #hiihto #mmkisat

 

[Turha Kaukalo]

Nyt o lahtelainen urheilutoimittaja Eerikki Lyytikäinen vähän tylyllä jalalla liikkeellä twitterissä.

Hyvä jalka on. Mieti nyt Laineen Patea sprinttifinaalissa, siinä ei kaveri väistä vaan menee eteenpäin. Ennen kaikenkarvaiset heikot juntit meni pellaamaan jalkapalloa, nyt ne hiihtää. Ihan paskaa. Olen pettynyt.

 

[koukku]

Onhan tuo viestin tulos jotain aika käsittämätöntä. Edeltä hylättiin kaksi maata ja Suomen sijoitus kahdeksas...

 

[IceWalker]

No niin, se on potkut persukseen koko valmennustiimille, hiihtoväelle ja varmuuden vuoksi potkaisen itseänikin persukseen. En tälläista esitystä voi selittää millään kulttuuritekijöillä tai mukavuuspainotteisuudella.

Puola (joka siis diskattiin) voitti ensin naisten viestin. Ja Suomi ihan häntäpäässä sitten. Vaikka Puolassa on 10 kertaa enemmän populaa kuin meillä, en millään usko, että ne kaikki lahjakkuudet etsiytyy siellä hiihdon pariin. Norjalla on kiistämättä erittäin kova hiihtokulttuuri, se selittää Norjan menestyksen. Mutta ovatko Suomi ja Ruotsi niin täysin erilaisia, että Suomen nuoret vaan chillailee, mutta jostakin syystä hyvinvoivat ruotsalaiset jaksaa hiihtääkin?

Selostajakin ihmettelee Suomen pohjakosketusta näissä kisoissa. Jaan ihmetyksen. Enkä usko, että nuoret ovat jostakin syystä vain jättäneet harkat väliin, vaan kyse on jostakin systemaattisesta virheestä koko harjoittelussa. Vaikka kyseessä ovatkin vain nuorten kisat, on todella ikävä takamatka, jos tähdätään aikuisissa jonnekin. On harjoiteltu väärin, kestävyysominaisuudet on hukattu täysin. Suomalaiset eivät jaksa hiihtää edes sen kakkosryhmän porukan kanssa. Vaikka on kova lumisade, niin edes peesissä ei pysytä. Ja samalla jenkki hiihtää yksin karkuun. Suomi kamppailee tiukasti kymppisijasta Puolan kanssa! Torilla tavataan!

Kuten sanottu, lopputili koko valmennustiimille, mieluiten suoraan lentokentällä. Menkää vaikka lampaita valmentamaan! Färsaarille varmaan teidänkin asiantuntemuksenne riittää.

Muuten hauska U20- loppulista miehissä, Norja, Suomi ja Ruotsi sijoilla 10-12. Mutta nuo kaksi muuta ottivat mitaleista kisoista, Suomi ei.

 

[TAM]

Näiden lukio- / ammatikouluikäisten kanssa kannattaa tietenkin muistaa se että asuinpaikka vaikuttaa harjoitteluun aika paljon. Kaikki eivät kuitenkaan käy koulua esimerkiksi Vuokatissa missä on tänäkin talvena päässyt hiihtämään. Esimerkiksi Etelä-Suomessa asuvilla tuo Oittaan lenkin kiertäminen ei välttämättä ihan vastaa noita maastoja mitä on nyt kisapaikalla. Tietenkin nuortenkin maajoukkueelle järjestetään leirejä mutta eivät ne riitä korvaamaan viikottaista harjoittelua kovissa maastoissa.
Ja edelleen on kysymys rahastakin. Aika harvalla on varmaan varaa jatkuvasti leireillä.

 

[Turha Kaukalo]

Muuten hauska U20- loppulista miehissä, Norja, Suomi ja Ruotsi sijoilla 10-12. Mutta nuo kaksi muuta ottivat mitaleista kisoista, Suomi ei.

Ja toki tuota viestiä tullaan painottamaan. Että kyllä ne muutkin kyntää. Mitaleista ei puhuta mitään.

 

[IceWalker]

Ja toki tuota viestiä tullaan painottamaan. Että kyllä ne muutkin kyntää. Mitaleista ei puhuta mitään.

Jep. Norjalla ja Ruotsilla oli miehissä sprinttereitä hiihtämässä eivätkä kestäneet vauhtia. Evensen voitti sprintin. Miehissä 5 km on sitten liian pitkä sprintterille, mutta naisissa 3,3 km on siinä rajoilla. Tässä kai se suurin ero asiassa tulee. Suomella on hiukan vaikea sanoa, kuka on sprintteri ja kuka ei, kun ei kulje kumminkaan.

Toisilla on huiput, mutta ei tasoa, toisilla taso, mutta ei huippuja. Ja sitten tulee se kolmas mahdollisuus. Mihin ryhmään Suomi kuuluu?

Saadaan myös kuulla kattavat selitykset. Itse voisin selittää, että nyt on kyseessä pitkäkestoinen projekti ja nuorten MM-kisat on välietappi. Sitten veteraanikisoissa viimeistään näytetään niille. Ja Vasa-hiihdossa.

 

[benicio]

Ja Vasa-hiihdossa.

Näkis vaan. Kymppisakkiinkin pääseminen on erittäin harvinaista. Voitto viimeksi 1973.

 

[DAF]

Näkis vaan. Kymppisakkiinkin pääseminen on erittäin harvinaista. Voitto viimeksi 1973.

Tosin viimeisellä viidellä kerralla on Vasaloppetin kymppisakissa ollut suomalainen, vieläpä sama suomalainen joka kerran.

Enemmän Ski Classics/FIS Worldloppet Cup (RIP) -sarjoissa on se, ettei suomalaisia juuri ns. kisapuolelle osallistu. Samat kaksi kiertäneet vuosia, minkä lisäksi Mäenpäät ja satunnaisia yksittäisiä kisoja muita.

 

[adolf]

Sijoitukset nuorten viestihiihdoissa eivät ole järin lupaavia

Suomi nousi hylkäysten takia kahdeksanneksi nuorten MM-viestissä, Norjalle pettymys

Norja sijoittui alle 20-vuotiaiden naisten viestissä kuudenneksi.

yle.fi

 

[I am not Jesus]

Ei tuo yhdistetyn 11. sijakaan mikään kovin lupaava ole. En kyllä jaksa enää hermoilla tai paljon edes surkutella Suomen talviurheilun surkeasta tulevaisuudesta, sillä nuo lajit eivät vain kiinnosta nuoria enää läheskäään niin paljon kuin muutama kymmenen vuotta sitten. Miesten on mahdollista saada joukkuelajeista paljon parempia tienestejä, vaikka he eivät edes olisi maailman parhaimmistoa. Kun harrastajia on vähemmän ja vähemmän, niin suurlahjakkuuksien eksyminen esim. hiihdon pariin käy aina vain epätodennäköisemmäksi. Lisäksi rahoitus on Suomessa paljon niukempaa kuin muissa huippumaissa, joten valmennuksessa yms. annetaan varmaan paljon tasoitusta. Varsinkin nuorten sarjoissa.

 

[benicio]

Tosin viimeisellä viidellä kerralla on Vasaloppetin kymppisakissa ollut suomalainen, vieläpä sama suomalainen joka kerran.

Oiva huomio, lähinnä miehiä tarkoitin. Ja yksi suomalainen päässyt kymppisakkiin, onhan se silloin harvinaista, hehee.
Tosiaan suomalaisten vähyys on aika silmiinpistävää, mutta en tiedä oliko aiempina vuosikymmeninä toisin.

 

[adolf]

En kyllä jaksa enää hermoilla tai paljon edes surkutella Suomen talviurheilun surkeasta tulevaisuudesta, sillä nuo lajit eivät vain kiinnosta nuoria enää läheskäään niin paljon kuin muutama kymmenen vuotta sitten.

YLE teki pienen mäkihypyn tilaa koskettelevan erikoisjutun tässä vähän aikaa sitten. Siinä haastateltiin Janne Ahosta, Mika Kojonkoskea ja Tommi NIkusta. Kaikki kolme totesivat, kuin yhdestä suusta, että harjoittelun laatu on se, missä Suomi on perässä ainakin mäkihypyssä. Jokaisen mukaan harjoittelussa keskitytään liikaa sellaiseen nippelitietouteen ja raaka työnteko selkeine kehittymistavoitteineen on jäänyt unholaan.

Toinen juttu tuossa oli se, että urheilijat, eivätkä valmentajat saa tehdä tuota täysipäiväisesti. Urheilija saattaa opiskella tuossa sivussa ja valmentaja käy töissä. Kyllähän jokainen ymmärtää, että silloin annetaan kilpailijoille ihan saavuttamattomissa olevaa etumatkaa.

 

[Huerzo]

Piippo oli kirjoitellut pari päivää sitten blogia: Ravasta rapakon taakse
Siitä voi sitten ehkä jotain tulkita. Tai ainakin itse tulkitsin että ei se hiihto ehkä ole maailman tärkein asia... mikä on tietenkin totta ja pääasia kunhan itse on tyytyväinen elämäänsä ja valintoihinsa.

On ehkä liikaa sanottu, että kyseessä on sukupolvikysymys, mutta mutulla ja yleistäen nykynuorelle pehmeämmät arvot ovat kovia arvoja - kuten urheilumenestystä - tärkeämpää. Suomen urheilumaineen puolustaminen haisee ummehtuneelle 1900-luvun nationalismille. Oma urheilu-ura, omat päätökset. Ei olla velkaa kenellekään. YOLO.

Jos katsoo lätkän puolelle, ei Jesse Puljujärveä tunnu pahemmin haittaavan, vaikka ura NHL:ssä ei urkenekaan. Oulussa on kiva olla omalla mukavuusalueellaan. Työstä saatu palkka on riittävä, joten onko vaivan väärti tavoitella isompia parrasvaloja? Hiihtorankingia erittäin kömpelösti soveltaen hän ei olisi lähelläkään mitalisijoja, mutta haittaako se? Joo, ei ole omena vs. omena -vertailu, mutta ymmärtänette pointin.

Jos nuori aikuinen on päätökseensä olla tavoittelematta maailman absoluuttista urheiluhuippua tyytyväinen ja asian kanssa sinut, kuten Eveliina PIippo blogin perusteella näyttäisi olevan, niin onnittelen hänen valintaansa. On tärkeämpää elää omaa unelmaansa kuin toisten.

 

[IceWalker]

Jos nuori aikuinen on päätökseensä olla tavoittelematta maailman absoluuttista urheiluhuippua tyytyväinen ja asian kanssa sinut, kuten Eveliina PIippo blogin perusteella näyttäisi olevan, niin onnittelen hänen valintaansa. On tärkeämpää elää omaa unelmaansa kuin toisten.

Tämän harva kiistää. Mutta kuuluu ihan urheilijan oikeusturvaan, että JOS hän haluaa huipulle, silloin hänelle tarjotaan paras mahdollinen valmennus. Huippujakin on monta, maailman, nuorten ja kansalliset, lisäksi tulevat vielä Ski Classicsit.

Urheilijalla on erilaisia tavoitteita uransa aikana. Enpä usko, että kukaan urheilee maajoukkuetasolla testaamatta koskaan itseään, omia rajojaan. Varmaan Piipon kohdalla kävi niin, että näki maailmanhuipun olevan liian kaukana. Hän puntaroi työuraansa ja hiihtouraansa ja katsoi, että työuralla saavuttaa enemmän kuin hiihtouralla. Näin pelkistäen, mistäpä sitä tuntemattoman ihmisen ajatuksia tarkalleen osaa kuvata.

Piipon kohdalla kysymys on myös siitä, että hänellä on muitakin mahdollisuuksia menestymiseen. Mieleen tulee Marjo Matikainen. Mutta jos vaihtoehtona olisi tasaisen tylsä työura suhteellisen pienellä palkalla, niin yllättäen paistattelu hiihtomaailman maineessa ja kunniassa kuulostaisi todella hyvältä. Erittäin hyvät tulot, kansan vankkumaton suosio ja aika turvattu tilanne myös uran jälkeen ovat bonuksia menestyvälle hiihtäjälle.

Sääli, että Piippo ei testannut vielä rajojaan lisää aikuisten kisoissa: hänestä olisi voinut tulla kova lenkki viestiin vapaan puolelle. Joka tapauksessa, yksi kausi lisää tehonnostoineen olisi tuonut selvän informaation siitä, missä mennään. Piipon kohdalla päätökseen saattoi vaikuttaa myös suhteellisen heikko pertsan taso. Ilman pertsan osaamista putoaa pari matkaa ohjelmasta pois arvokisoissa ja siis menestymisen mahdollisuuksista. Sprintti ei myöskään sujunut, joten valikoima arvokisoihin olisi ollut perin kapea: yksi vapaa ja viesti. Työsarkaa olisi ollut todella paljon.

JK. Synkeiden nuorten MM-hiihtojen 2020 vastapainoksi kannattaa tsekata viime ja edellisen vuoden vastaavat hiihdot. Ihan kivasti tuli menestystä, joten menköön tämä vuosi pesuveden mukana. Niille, joita huipulle pääsy kiinnostaa, parempaa valmennusta ja uutta matoa koukkuun. Kyllä tämä tästä!

 

[Huerzo]

Varmaan Piipon kohdalla kävi niin, että näki maailmanhuipun olevan liian kaukana. Hän puntaroi työuraansa ja hiihtouraansa ja katsoi, että työuralla saavuttaa enemmän kuin hiihtouralla.

Voi olla. Itse arvelen ns. kiltti tyttö -syndroomaa, eli on jatkettu eteenpäin vuosi kerrallaan siksi, ettei haluttu tuottaa vanhemmille tai valmentajille pettymystä. Kovin polte urheiluun ehti jo sammua. Arvailuahan tämä on.

Suomen tuleva maastohiihtotaso huomon o(le)ttaen Piippo olisi voinut jatkaa kansallisen ryhmän kärjessä Pärmäkosken jälkeen ja olla pienemmän ankkalammen sankari. Sponssieurot suomalaisilta pk-firmoilta kasaan ja selostajien hehkuttamia tarkkailuasemia kyttäämään kv-kisoihin. Ei tehdä miljoonia, mutta saa voita ja juustoa leivän päälle. Termin leipäpappi kaikki tietävät, joten olisiko Piippo potentiaalinen leipäurheilija?

Mammonan ja maineen tenho viehättää varmasti edelleen osaa ihmisistä, mutta nykyisillä nuorilla ja etenkin naisilla arvomaailma on minusta "se perus riittää" ja henkisten arvojen merkitys kasvaa. Mutta ehkä ei enempää siitä, ettei päädytä pahasti offtopiciin.