Naisten puolella päättynyt maailmancupkausi oli Johaugin ja muidenkin norjalaisten ajoittain murhaavasta ylivoimasta huolimatta ihan kiinnostava. Kiinnostavuutta lisäsi Ingvild Flugstad Östbergin(toi edes jotain vaihtelua norskien keskinäisiin) nouseminen maailman terävimpään kärkeen, Yhdysvaltojen vahva kausi ja tietenkin suomalaisten paluu viime vuosien tasolle sysisurkean edelliskauden jälkeen.
Suomalaisten naisten osalta kausi oli onnistunut ja positiivisen arvosanan saavat A-maajoukkueesta kaikki paitsi Kerttu Niskanen ja Mona-Liisa Nousiainen. Kerttu Niskanen siksi että Niskaselta odotettiin sitä viimeistä steppiä maailman huipulle, mutta tuloksena olikin tasapaksua hiihtämistä TOP5:n huonommalla puolella ja ongelmia perinteisen hiihtotavan kanssa.
Monaa on sinänsä kyseenalaista arvioida, koska nainen on niin matkarajoitteinen, joka väistämättä näkyy analyyseissa. No, sitä yhtä Drammenin välieräpaikkaa lukuunottamatta kausi oli ihan hirveä ja kuuteen mc-sprinttiin mahtui peräti kolme karsiutumista, joista yksi vieläpä perinteisellä.
Ulkomaisia onnistujia norskien ja muutamien jenkkien lisäksi olivat mielestäni myös Ruotsin Stina Nilsson, joka kykeni toistuvasti rikkomaan norjalaisrintaman sprinteissä ja hieman yllättäen Sveitsin Nathalie Von Siebenthal, joka paransi vuodenvaihteen jälkeen suorituksiaan kuin sika juoksuaan pääsemällä useamman kerran distanssimatkoilla kympin sakkiin.
Ulkolaisista pettymyksinä täytyy mainita maineikkaat Justyna Kowalczyk ja Charlotte Kalla sekä USA:n naisjoukkueen suurin tahra Elizabeth Stephen. Kowalczykin ura jatkuu siinä Sotshin jälkeisessä laskusuunnassa, joka vain koventui tällä kaudella ja on vaikea nähdä parempia aikoja hänelle ottaen huomioon kaikki ne viime vuosien ongelmat.
Kallalta odotettiin ennen kauden alkua norjalaisten toistuvaa haastamista ja voittoja, mutta näin ei käynytkään vaan Kalla hiihti heikoimman kautensa aikoihin jääden ilman ainuttakaan voittoa ja yhteen podiumisijaan siinä missä viimevuotinen saldo Falun ml. oli kaksi voittoa ja viisi palkintosijaa.
Stephen ei päässyt kertaakaan kymppisakkiin(pl. Cermisin kolmossija) tällä kaudella, mitä voidaan pitää isona pettymyksenä, olihan Stephen aiempina vuosina USA:n ykköstykki distanssikisoissa, nyt hän on menettänyt sen viitan Jessie Digginsille ja vieläpä selvästi.