Ahti Toivanen väittää harjoittelevansa fysiikkaa yli 700 tuntia vuodessa. Jos Ahti siihen kykenee, niin kykenee Kaisakin.
Vapaan kisoissa on kovempi taso kuin perinteisillä matkoilla ja mitalin saaminen on paljon vaikeampaa. Henk koht. mitaliin on kyennyt vain sprintissä Muranen ja tämä Kati Venäläinen joka edelleen hiihtelee sm-hiihdoissa jaa jää Roposelle minuuttitolkulla, jolloin taso oli lajin alkuvaiheessa surkea ja kerran Matikainen siis vapaalla naisista.
Riitta-Liisa Roponen on hyvin poikkeuksellinen urheilija. Täysin vastakohta, mitä yleensä Suomessa nähdään. Roponen on hyvin erikoistunut hiihtäjä ja tästä syystä potentiaalisia mitalimatkoja hänellä on ollut kovin vähän, käytännössä vapaan 10km ja 30kmt. Äkkiä laskettuna hänellä näitä mahdollisuuksia on ollut urallaan vain 8 tai 10. Kaisa Mäkäräisellä on kahdessa vuodessa ollut samanlaiset mahdollisuudet.
Samasta syystä hän ei ole mc:ssa parhaimmillaan. Tosin hän on ollut parhaimmillaan mc:ssa 5. ja myös 7. Ihan hyviä sijoituksia.
Mc:ssa pärjää sellaiset tasapaksut sarjajyrät tyyliin Sundby siis sellainen tyypillinen suomalaisella sisulla koulittu monipuolinen uurastaja. Esim. perinteisellä Roponen on huono ja sprintissäkään hän ei vahvimmillaan ole ja näitä kisoja mc:ssa riittää, mutta vapaan tekniikka, motoristiset kyvyt, rytmitaju ja myös kyky hiihtää uskomattoman korkealla sykkeellä on parasta, mitä minä olen ikinä nähnyt kenelläkään hiihtäjällä miehet mukaan lukien. En tunne Roposta niin hyvin, mutta jotenkin tuntuu, että hän on myös jonkinlainen taitelija- ja mielialaluonne. Hän pystyy tekemään asioita, mistä muut kykenee vain uneksimaan, mutta sitten jos kaikki palaset eivät ole kohdallaan, häntä ei huvita taistella ja hän vihaa perinteistä hiihtotyyliä.
Minkälainen on Roposen hapenottokyky tai Mäkäräisen? Tuollaiset terävin veitsi heittelyt alkavat sitten olla jo melko naurettavia.
En tiedä Ritun hapenottokyvystä Kaisaan verrattuna, mutta hiihtojoukkueessa Ritun hapenottokyky ei ole ollut parhaita. Käyttäytyminen haastatteluissa kertoo jotakin älynlahjoista. Toki voi tietenkin mennä hermostumisen piikkiin.
Tuohon et varmasti usko itsekään. Jos lonkalta heittäisin, että Mäkäräinen harjoittelee tällä hetkellä n. 300-400 tuntia vuodessa ammuntaa niin ei siinä sen jälkeen mitenkään aika riitä 7-800 tunnin fyysiseen harjoitteluun, mikäli tosissaan haluaa treeneihin panostaa. Onhan se ampuminen tietenkin helppoa kun ei tarvitse kuin liipasinta painaa, mutta keskitypä jokaiseen laukaukseen huolella, niin asia muuttuukin erilaiseksi.
Siinä olen kanssasi samaa mieltä että Mäkäräinen on urheilijana parempi kuin Roponen (mutta on mielestäni parempi myös kuin kukaan maajoukkueemme naishiihtäjä) mutta tuo "monipuolisuus" perustelusi on mielestäni epäonnistunut. Ei ampumahiihdon kisamatkat poikkea toisistaan niin paljon kuin maastohiihdossa että voitaisiin vertailla lajien urheilijoita lajien välillä erikoistumis-perusteella.Maailmancupin kokonaiskilpailua noin yksipuolinen hiihtäjä ei tietenkään voi voittaa, mutta onhan niitä osakilpailuja vapaallakin kaudessa useampia ja Roposen uran aikana ollut useita kymmeniä. Kuitenkin vain yksi voitto. Ja vielä tuohon yksipuolisuuteen (tai erikoistumiseen kuten asian ilmaiset) liittyen, niin eihän se ole esimerkiksi Mäkäräiseltä mitenkään pois, että hän taitaa lajinsa kaikki matkat eikä ole erikoistunut toisin kuin Roponen. Mäkäräisellä on enemmän mahdollisuuksia voittaa paitsi sen vuoksi, että arvokisoja on tiheämmin niin myös siksi, koska hän on monipuolinen lajissaan toisin kuin RLR.
http://www.kestavyysurheilu.fi/muut...stys-tuonut-itseluottamusta-kaisan-tekemisiin
"Jarmo Punkkinen laskeskelee, että viime vuosina Mäkäräisen harjoitusmäärät ovat olleet noin 700–750 tunnin luokkaa".
" Nämä ovat siis pelkästään fyysisen puolen harjoitustunteja. Tähän kun lisätään vielä pitkälti toistakymmentä tuhatta laukausta, niin reilusti yli tuhannen tunnin mennään kokonaisharjoittelumäärissä".
Eli kyllä se nyt taidat olla sinä tässä ihan kassalla.
Siinä olen kanssasi samaa mieltä että Mäkäräinen on urheilijana parempi kuin Roponen (mutta on mielestäni parempi myös kuin kukaan maajoukkueemme naishiihtäjä) mutta tuo "monipuolisuus" perustelusi on mielestäni epäonnistunut. Ei ampumahiihdon kisamatkat poikkea toisistaan niin paljon kuin maastohiihdossa että voitaisiin vertailla lajien urheilijoita lajien välillä erikoistumis-perusteella.
En välttämättä, vaikka Mäkäräisen määrissä huti tulikin, sillä mieshuiput harjoittelevat 1100-1200 tuntia ja naistenkin huiput varmuudella 8-900 tuntia, joten kyllä tuossa Mäkäräisellä prosentuaalisesti lisättävää olisi vaikka kuinka, jos sileälle vaihtaa. Epäilen jopa Björgenin ja kumppaneiden harjoittelevan hyvinkin lähelle mieshuippujen määriä. Toivasen 700 tuntia on pelleilyä. Mites muuten ne huonot hapenotot?
Maastohiihdon puolelta tulee heti mieleen esimerkiksi Martin Jonsrud Sunbdy, joka kertoi nostaneensa täksi kaudeksi harjoittelumääriään peräti 15 prosenttia aiemmasta ja harjoittelevansa nyt 1100 tuntia vuodessa. Ruotsin Calle Halfvarsson puolestaan kertoo harjoitelevansa 750-800 tuntia ja hänkin on nostanut harjoitusmääriään aiemmista kausista. Ja ymmärsin rivien välistä Halfvarssonin puheista, että Sundbyn harjoitusmäärät ovat liioiteltuja eikä mies todellisuudessa noin paljoa treenaa. On jopa esitetty, että todellisuudessa tuskin kukaan treenaa yli 800 tuntia vuodessa. Sitä taustaa vasten Mäkäräisen 700-750 tuntia hiihtoa plus vielä ampumaharjoittelu päälle kuulostaa varsin kovalta jopa maailman huipulla oleviin miesmaastohiihtäjiin verrattaessa.
Sami Jauhojärvi ainakin uskoo Martin Jonsrud Sundbyn lukuihin ja toteaa Urheilusanomissa 7/2015 sivulla 27 seuraavaa: "Treenasin toukokuusta syyskuuhun 2009 580 tuntia eli olin 30 tuntia Martinin tahtia edellä. Saa kokeilla". Sen jälkeen iskivät ylikunnosta johtuneet sairastelut. Ei ainakaan minulla ole syytä epäillä Jauhojärven lukuja.
Ja toisaalta, on ihan eri asia treenata puolessa vuodessa 580 tuntia kuin vuodessa 1100 tuntia. Varsinkin kun tuo puolen vuoden jakso kohdistuu kilpailukauden ulkopuolelle.
Norjalaisnaishuiput harjoittelevat korkeintaan 700-800 tuntia vuodessa. Ja tuossakin on laskettu jo palauttavia harjoitteita.
En usko Sundbyn harjoittelumääriin. Mukana noissa luvuissa täytyy olla jo huoltavaa harjoittelua. Normaalisti tuntimääriin huoltavaa harjoittelua ei lasketa.
Miksi täällä kirjoitellaan, että Roposen tasolla oleminen olisi jotenkin heikko suoritus? Tai, että Roponen on keskinkertaisuus? Roponen oli tällä kaudella (toki parin heikomman kauden jälkeen) maailman top 10 hujakoilla vapaalla hiihtotavalla. Ei Roposen tasolla oleminen ole huono juttu. Ei sillä tosin mitaleille ole asiaa kuin ehkä Falunin kympin kaltaisessa välinelotossa, mutta silti taso on kova.
Repesin täysin. Perna sanoi työsopimuksensa irti.Siksi, että Roposta ei ole hehkutettu toisin kuin esim. Kaisaa. Ja myös siksi, että Ritu ei ole koskaan ollut lähelläkään henkilökohtaista mitalia.
Tästä ketjusta voisi poimia erilaisia asiavirheitä vaikka kuinka paljon muunmuassa Matikaisen henkilökohtaisten mitalien huomiottajättäminen, sekä hyvin monta muuta. En ehkä juuri nyt lähde tuolle tielle, koska en näe siitä olevan suurta hyötyä juuri kenellekään.Muutamaan kohtaan lainatussa viestissä pitää silti palata. Ensinnäkin mihin unohdit vaikkapa Myllylän henkilökohtaiset mitalit kun mainitsit nyt vain Murasen ja Venäläisen? Ja toisaalta, mitä tekemistä Kati Venäläisen nykykunnolla on tuon asian kanssa. Hänellä on silti enemmän henkilökohtaisia arvokisamitaleja kuin Roposella. Ja toisaalta, miten on mahdollista että vapaan tyylin valtias Roponen ei ole sprinteissä pärjännyt edes lajin alkuaikoina, jolloin taso oli surkea? Ja muuten, eikös Matikaisella ole kaksi arvokisamitalia vapaalta.
Kovimmat treenaajat ovat vetäneet noin 700 tuntia kilpailukauden ulkopuolella, joten mielestäni ei ole mitään syytä epäillä Jauhojärven sanomista tässä asiassa. Joidenkin on pakko treenata aivan mielettömän paljon, jotta he voivat saavuttaa teoreettisen maksimitasonsa, joka ei välttämättä riitä edes maailmancupissa mitaleille. Ja osa näistä on ylikunnossa koko loppukauden tai sairastelee aivan liian paljon treenaamisesta johtuen.Sami Jauhojärvi ainakin uskoo Martin Jonsrud Sundbyn lukuihin ja toteaa Urheilusanomissa 7/2015 sivulla 27 seuraavaa: "Treenasin toukokuusta syyskuuhun 2009 580 tuntia eli olin 30 tuntia Martinin tahtia edellä. Saa kokeilla". Sen jälkeen iskivät ylikunnosta johtuneet sairastelut. Ei ainakaan minulla ole syytä epäillä Jauhojärven lukuja.
Norjalaisnaishuiput harjoittelevat korkeintaan 700-800 tuntia vuodessa. Ja tuossakin on laskettu jo palauttavia harjoitteita.
En usko Sundbyn harjoittelumääriin. Mukana noissa luvuissa täytyy olla jo huoltavaa harjoittelua. Normaalisti tuntimääriin huoltavaa harjoittelua ei lasketa.
Onko tämä tieto yhtä varmalla pohjalla, kuin tieto Roposen ja Mäkäräisen huonoista hapenottokyvyistä?
Muutamaan kohtaan lainatussa viestissä pitää silti palata. Ensinnäkin mihin unohdit vaikkapa Myllylän henkilökohtaiset mitalit kun mainitsit nyt vain Murasen ja Venäläisen?
Roponen mahtui nuorena tyttönä ensimmäisen kerran maajoukkueeseen Salt Laken olympialaisissa 2002, jossa hän ei vielä ollut maailmanluokan kunnossa. Osallistui vapaan sprinttiin, oli 36. Seuraavan kerran, kun sprintit hiihdettiin vapaalla, tämä tapahtui vasta 2009 Liberecissä, jossa Roponen oli 14. Ei ihan huono sijoitus. Ei Roponen sprintissäkään ihan vastaantulija ole, sillä hän on parhaimillaan ollut mc:ssa 2.miten on mahdollista että vapaan tyylin valtias Roponen ei ole sprinteissä pärjännyt edes lajin alkuaikoina, jolloin taso oli surkea?
Ja muuten, eikös Matikaisella ole kaksi arvokisamitalia vapaalta.
Maailmancupin kokonaiskilpailua noin yksipuolinen hiihtäjä ei tietenkään voi voittaa, mutta onhan niitä osakilpailuja vapaallakin kaudessa useampia ja Roposen uran aikana ollut useita kymmeniä. Kuitenkin vain yksi voitto. Ja vielä tuohon yksipuolisuuteen (tai erikoistumiseen kuten asian ilmaiset) liittyen, niin eihän se ole esimerkiksi Mäkäräiseltä mitenkään pois, että hän taitaa lajinsa kaikki matkat eikä ole erikoistunut toisin kuin Roponen. Mäkäräisellä on enemmän mahdollisuuksia voittaa paitsi sen vuoksi, että arvokisoja on tiheämmin niin myös siksi, koska hän on monipuolinen lajissaan toisin kuin RLR.
Ja vielä tuohon viimeiseen kappaleeseen. Jopa sinä Roposen selvästi paremmin tuntevana olet huomannut, että hän on mielialaluonne ja taso heittelee rajustikin jos kaikki palaset eivät ole kohdallaan. Miten sitten kuitenkin laittaisit juuri hänet tosipaikan tullen viemään aputarvikkeita sodassa avaruusolioita vastaan? Minusta tuossa piilee iso riski koko ihmiskuntaa ajatellen jos vaikka Roposelle sattuisikin se huono päivä tai ei oikein kiinnostaisi. Itse laittaisin noin
kriittiseen tehtävään jonkun varmemman kortin.
Miksi täällä kirjoitellaan, että Roposen tasolla oleminen olisi jotenkin heikko suoritus? Tai, että Roponen on keskinkertaisuus? Roponen oli tällä kaudella (toki parin heikomman kauden jälkeen) maailman top 10 hujakoilla vapaalla hiihtotavalla. Ei Roposen tasolla oleminen ole huono juttu. Ei sillä tosin mitaleille ole asiaa kuin ehkä Falunin kympin kaltaisessa välinelotossa, mutta silti taso on kova.
Roponen on maailman about 6. kovin vapaan menijä ainakin 10km:llä.
Hänen edellään on tässä järjestyksessä
1. Charlotte Kalla
2. Therese Johaug
3. Marit Björgen
4. Astrid Jacobsen
5. Heidi Weng
6. Riitta-Liisa Roponen
Seuraavassa Roposen näytöt vapaan kisoista viime talvelta maailmancupista tai arvokisoista:
Lillehammer 5 km vapaa: 44:s
Davos 10 km vapaa: 7:s
Rybinsk 10 km vapaa: 10:s
Östersund 10 km vapaa: 7:s
Falun 10 km vapaa: 19:s
Ei tuo lista nyt oikein ole linjassa väitteesi kanssa. Ainoastaan kahden kisan perusteella hän kuuluu maailman eliittiin vapaalla. Muissa kisoissa hän on hävinnyt tolkuttomasti maailman valioille. Rybinskistähän maailman parhaat pääosin puuttuivat.