Hiihdossa on tylsää, että urheilijoiden sairastumisiin joutuu aina suhtautumaan kriittisesti. Mutta niinpä Lahti 2001 ja Val di Fiemme 2003 on meitä opettanut, että kun yhtäkkiä sairastutaan tai vetäydytään, niin seuraava uutinen onkin jotain ihan muuta. Kaisa Variksen valesairaus juuri tuolla Fiemmessä on kyllä aika pysyvässä muistissa.
--
Jessica Digginsin blogia olen lukenut ja hänhän sairastui myös. Tunsi oloaan vähän vajaaksi sprintin jälkeen, jossa oli yllättäen "kuollut". Lähti kokeilemaan "kaikki tai ei mitään" -asenteella seuraavalle pertsan matkalle ja hiihti kauden parhaan pertsansa. Sitten seuraavana yönä hän heräilikin siihen, ettei saa kunnolla henkeä ja tuli sitten tosissaan kipeäksi ja joutui jättämään kiertueen kesken. Oli menettänyt sairastellessa ruokahalunsa kolmen päivän ajaksi ja kun ei kunnolla syö, niin sekin iskee pitkällä rundilla vastaan.
--
Ns. tasatyöntökohua ja "ladunvaihtoluistelu"kohua seuratessa on kyllä käynyt mielessä, olisiko syytä tosiaan miettiä, mihin koko pertsaa tarvitaan. Suomalaiset ja norjalaisethan sitä innokkaimmin ovat kannattaneet, mutta kai kaikelle aikansa on. Selkiyttäisi hiihtoa loppujen lopuksi aika paljon, eikä olisi näitä, jotka kerran kahdeksassa vuodessa pääsevät sitä mielimatkaansa olympiatasolla kokeilemaan.
Suomelle vapaaseen siirtyminen olisi tietysti aluksi järkytys, mutta pitkällä aikavälillä voisi olla hyväksi lopettaa menneisyydessä roikkuminen ja opetella jotakin uutta. Samalla voisi päivittyä arvot siihen suuntaan, että muukin kuin perinteinen väliaikalähtö voi olla oikeata hiihtoa.
--
Naisten Tour on kyllä ollut harvinaisen tapahtumaköyhä, kun Björgen on voittanut kaiken tähän asti. Kohta pitää jännätä, viekö tosiaan 7/7 ja tekisi "hiihdon Hannawaldit".