Ara vaihtui Penttiin ja lopputuloksena oli se, että saimme silti kärsiä maalivahtiosastolla arasyndroomasta. En tiedä millä runkosarjan jälkeen Vokounin itseluottamus saatiin pois ja haparointi tilalle, mutta Jannen laittaminen maaliin tänään Raumalla oli täydellistä hannu aravirta -showta, jossa ykkös, kakkos ja kolmosveskareita pyöritetään turnauksen aikana vinhaa vauhtia ja lopputuloksena saadaan se, että kolmonen on ykkönen, mutta kaikki floppasivat enemmän tai vähemmän.
Alkusarjassa kaikki ovat alisuorittaneet. Niin myös Vokoun. Kolmannessakin pelissä kiekko poltti räpylässä ja kaikki maalit olivat enemmän tai vähemmän helppoja, mutta niin ovat muutkin huonosti pelanneet. Jannen otto kehiin 3. erään oli hyvä veto, joka herätti jengin, mutta matkalla Raumalle olisi pitänyt sanoa Vokounille: "sulla on parannettavaa. Me luotetaan et sä hoidat homman himaan". Sama olisi toitotettu puolustajille ja hyökkääjille. Jokaiselle pelaajalle olisi todellakin sanottu, että nyt tarvitaan parempaa esitystä. Sellaista voittoputkimeininkiä, mitä 2 kertaa runkosarjassakin on esiintynyt. Vokoun on parempi maalivahti kuin Janne ja uskon, että se tsemppi olisi sieltä löytynyt ja mies olisi tehnyt ilmiömäisiä torjuntoja.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa on 2 epäonnistunutta veskaria ja ollaan 3 pakkovoiton edessä. Ei ole kivaa kellään. Vokoun silti maaliin ja ei toivota, vaan vaaditaan parasta. On se kyllä sinänsä helkkari, että joka kevät meidän pitää olla veitsi kurkulla.