Voimalaituri
Jäsen
Metsola on parhaimmillaan loistava maalivahti Liigaan ja tälläkin kaudella on ollut "riittävän hyvä" useimmissa otteluissa, mutta viime kauden huippuvireeseen hän ei ole päässyt.
Metsolan pienuus on asia jota ei voi korjata. Koonsa takia hänen pitää tulla enemmän vastaan peittämään kulmia ja toisaalta kauempana maalissa tarvittavat sivuttaisliikkeet ovat pidempiä. Pelin luku ja oikea ennakointi on Metsolan pelille kaiken A ja O ja viime kaudella tämä toimi aina finaaleihin asti. Metso luki syötöt ja vedot mainiosti ollen 0.5 sekuntia vastustajia "edellä" ja pelaaminen näytti helpolta. Jos pelin luku ei ole Metsolalla parasta mahdollista, niin hyvin nopeasti hän alkaa näyttää ylipelaavalta sätkynukelta.
Oikeastaan ainoa torjuntatekninen heikkous taas on irtokiekkojen hallinta, jotka Metsolta tulevat liian usein kovina kimmokkeina 1. sektorille. "Helpot kii, vaikeet kulmiin", kuten Jere Myllyniemi joskus heitti.
Mutta Metsolan pieni koko ja sen aiheuttamat pelityylin vaatimukset ovat asioita joihin vastustajan on poikkeuksellisen helppo iskeä. Ihmettelin pitkin viime kautta miksi vastustajat eivät tähän reagoineet, kunnes finaaleissa Ässät oli tehnyt läksynsä.
Ässät ampui paljon ja joka paikasta. Jonkin aikaa pidin tätä typeryytenä, kunnes se alkoi tuottaa tilanteita maalille ja pari suoraakin osumaa. Toinen asia mitä vastustaja voi tehdä, on laittaa erityisesti YV-pelissä kahden miehen maski lähelle maalivahdin aluetta. Tällöin Metsolan vaatima laaja-alainen liikkuminen estyy/vaikeutuu ja tietysti näkyvyyskin tulee korostetusti ongelmaksi ja tähän vielä päälle jo mainittu heikko irtokiekkojen hallinta. Tämäkin konkretisoitui Ässien maaleina.
Metsola on saanut pelata alkukauden haastamattomana 1. maalivahtina, mutta hän ei ole vielä saavuttanut viimekauden parasta tasoaan. Huippuvireessäänkin koko on heikkous johon vastustaja voi iskeä. Toivottavasti Chiodo on tosiaan sellainen veskari jota uskalletaan peluuttaa, menestyksekkäästi, sillä varasuunnitelman Tappara tarvitsee jos tavoite on julhlia Keskustorilla keväällä 2014.
Metsolan pienuus on asia jota ei voi korjata. Koonsa takia hänen pitää tulla enemmän vastaan peittämään kulmia ja toisaalta kauempana maalissa tarvittavat sivuttaisliikkeet ovat pidempiä. Pelin luku ja oikea ennakointi on Metsolan pelille kaiken A ja O ja viime kaudella tämä toimi aina finaaleihin asti. Metso luki syötöt ja vedot mainiosti ollen 0.5 sekuntia vastustajia "edellä" ja pelaaminen näytti helpolta. Jos pelin luku ei ole Metsolalla parasta mahdollista, niin hyvin nopeasti hän alkaa näyttää ylipelaavalta sätkynukelta.
Oikeastaan ainoa torjuntatekninen heikkous taas on irtokiekkojen hallinta, jotka Metsolta tulevat liian usein kovina kimmokkeina 1. sektorille. "Helpot kii, vaikeet kulmiin", kuten Jere Myllyniemi joskus heitti.
Mutta Metsolan pieni koko ja sen aiheuttamat pelityylin vaatimukset ovat asioita joihin vastustajan on poikkeuksellisen helppo iskeä. Ihmettelin pitkin viime kautta miksi vastustajat eivät tähän reagoineet, kunnes finaaleissa Ässät oli tehnyt läksynsä.
Ässät ampui paljon ja joka paikasta. Jonkin aikaa pidin tätä typeryytenä, kunnes se alkoi tuottaa tilanteita maalille ja pari suoraakin osumaa. Toinen asia mitä vastustaja voi tehdä, on laittaa erityisesti YV-pelissä kahden miehen maski lähelle maalivahdin aluetta. Tällöin Metsolan vaatima laaja-alainen liikkuminen estyy/vaikeutuu ja tietysti näkyvyyskin tulee korostetusti ongelmaksi ja tähän vielä päälle jo mainittu heikko irtokiekkojen hallinta. Tämäkin konkretisoitui Ässien maaleina.
Metsola on saanut pelata alkukauden haastamattomana 1. maalivahtina, mutta hän ei ole vielä saavuttanut viimekauden parasta tasoaan. Huippuvireessäänkin koko on heikkous johon vastustaja voi iskeä. Toivottavasti Chiodo on tosiaan sellainen veskari jota uskalletaan peluuttaa, menestyksekkäästi, sillä varasuunnitelman Tappara tarvitsee jos tavoite on julhlia Keskustorilla keväällä 2014.