Viestin lähetti eh
Sulla on kyllä ihan kummallinen ajattelutapa: vain MM-kisoilla on väliä, jos pelaa NHL:ssä ei siitä ole "Suomelle" (mikä tämä abstraktio tässä tapauksessa sitten lieneekään) mitään hyötyä. Pelaajille itselleen paikka NHL:ssä on varmasti arvokkaampi, ja vaikka kannattajana toki mieluummin seuraisi heidän pelejään tarkemmin ja lähempänä, on täysin selvää, että nämä pelit kansainvälisillä areenoilla ovat (World Cupia ja olympialaisia lukuunottamatta) sellaisia, joihin tullaan jos viitsitään ja seura päästää.
Ajattelen tämän näin:
Istun katsomossa ja katson kun edustusjoukkue pelaa. Iloitsen hienoista suorituksista ja vielä iloisempi olen kun joku nuori kukko nostaa nokkaansa ja rähisee paikastaan taistellen. Maksan myös tästä lystistä pitkä lantin, sillä katson kaikki kotimatsit + pilsnerit sun muut raflajutut otteluiden yhteydessä. Tuen siis toimintaa omalta osaltani. Luonnollisesti toivon tietysti että saan nähdä nuorien lupauksien kukkivan ja tekevän myös kansainvälisen läpimurron, mieluiten maajoukkueessa. Heidän kadottua NHL:ään en paljon katsele enää heidän toimintaansa, sillä ottelut lähetetään monesti yöllä ja voin vain aniharvoin valita juuri sen ottelun, jossa minulle mielenkiintoiset pelaajat pelaavat. Onko tässä joku kieroontunut tapa ajatella?
Totta kai, jokainen nuori jääkiekkoilija halajaa dollarikaukaloihin ja olen tietysti iloinen myös siitä jos he pärjäävät, tietenkin. Suurena jääkiekkofanina en tosin saa heidän menestymisestään niin paljoa irti kun he pelaavat rapakon takana, totuus on että suurin osa minun suosikeistani katoaa kuin pieru saharaan, korkeintaan he heiluvat joskus maajoukkueessa, väsyneinä luusereina.
Ei, en tarkoita vain MM-kisoja, vaan näen niissä pelaamisen luonnollisena etappina menestyneelle pelaajalle ennen NHL:ään lähtöä. Tunnen että nyt hän, johon on uskottu ja johon on sijoitettu antaa takaisin. NHL:ään lähtö ei ole takaisin antamista - pikemminkin päinvastoin, muut markkinavoimat ja jääkiekkofanit niittävät meidän kylvämän sadon ja jos hyvin sattuu, "meidän" pelaaja esiintyy viimeisen kauden kotona, ennen eläkkeelle siirtymistä.
Jääkiekko on jotenkin päässyt kasvamaan kieroon.
Arvokisoihin ei valita pelaajia kehittymään
Kuka valitsee kuka ei. Jotkut valmentajat ovat ryöhkeitä ja heittävät kaukaloon myös nuoria pelaajia, jotka saattavat todellakin yllättää esiintymisellään. Jokainen Frölunda-fani purskahti nauramaan kun Hardy Nilsson nimesi Fredrik Sjöströmin ja Christian Bäckmanin maajoukkueeseen. Tänä päivänä ei kukaan naura enää. Myös minua nauratti kovasti, Sjöström, joka kehui olleensa lähellä pelipaikkaa jo viime kaudella Kojooteissa. Puhu vaan poika... Bäckman, joka piti lähettää divariin kasvamaan.. Elitserienistä löytyy paljon pakkeja, joiden olisi pitänyt pelata Bäckmanin valloittamalla paikalla, tänään ei kukaan kyseenalaista Hardyn luottamusta nuoriin pelaajiin, päinvastoin, yhä useampi haluaa nähdä lisää nuoria lupauksia maajoukkueessa ja mieluiten Ruotsissa pelaavia sellaisia.
Myös minusta tämä on oikein, antaa poikien pelata, ennen kuin setä Sam vie.
Vaihto-ehtona on MM-kisat, joissa pelaa suurimmaksi osaksi alppiliigan miehiä, liigan veteraaneja ja muutama väsynyt NHL-mies.
Minusta koko maajoukkue ajattelu on pienen remontin tarpeessa.
Kyse ei siis ole siitä, etteikö Suomella olisi näitä nuoria, heitä ei vain tällä kertaa ollut saatavilla
Tässäkin keskustelussa paasataan Suomen fantastisesta jälkikasvusta, mutta kun on aika katsoa mitä Suomesta löytyy - heitä ei ole saatavilla. Väärin. Heitä on saatavilla, antakaa poikien pelata.
Kahnberg voitti toki Elitserienin pistepörssin, mutta ei se tee hänestä huippulupausta: ikää on kuitenkin jo 24 vuotta, eikä näyttöjä ole kansainväliseltä tasolta vielä ollenkaan.
Kahnberg voitti tosiaankin pistepörssin ja palkittiin kultaisella kypärällä, Elitserienin parhaimpana pelaajana. Tämä palkinnon on saanut ennen mm. Esa Keskinen. Ei hullumpaa, ottaen huomioon kilpailijat, Jönsson, Kallio, Tarvainen, Norrena, Lundqvist, Andersson, Peltola, Sahlstedt, Davidsson, Liv...
Kahnberg oli menneellä kaudella terävä tekemään maaleja, mutta minusta hän pelasi paremmin Frölundan kultakaudella koko "päiväkotiketjun" pelatessa loistavaa kiekkoa.