Mainos
  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

Maajoukkuekatsauksen aika!

  • 8 262
  • 84

finnishninja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Gunnilse IF
Pian puoliaika, siis voimme alkaa vetämään johtopäätöksiä Suomen jääkiekon voinnista kansainvälisellä tasolla.

Kyseenalaistan muutaman asian.

1. Peli-ilo.
Vaihto-aitiossa näyttää olevan lähes hautajaistunnelma, huolimatta siitä että siellä on paljon apuvoimia. Olemmeko onnistuneet keräämään aition täyteen vakavia venäläisiä, vai onko kyseessa maajoukkue, jonka tulisi viihtyä ja nauttia pelaamisesta kauden viimeisissä otteluissa ja leijonapaidassa?
Timo Jutila kertoi joskus aikoinaan että Suomen jääkiekko oli niin vakavaa, että esitelmiä taktiikasta sai kuulla niin kauan että tuli reikä päähän. Curt Lindström muutti tämän, Ara jatkoi hetken aikaa, mutta olemmeko jälleen Jutilan mainitsemassa samassa ruudussa?

2. Kunto.
Suomi painoi voimalla Slovakiaa vastaan ottelun puoliväliin, sen jälkeen alettiin laukomaan siniviivalta. Ymmärrän että hyökkääjä laukoo, jos huomaa olevansa yksin liikkeellä. Suomi ei luistellut enää ottelun puolivälin jälkeen samalla tavalla, vaan alkoi sooloilemaan.
Alppiliigassa pelaavilla näyttää olevan yllättävän hyvä kunto.
Katsoin Ruotsi-Venäjä ottelun, jossa mentiin täysillä lähes 3x20 minuuttia. Jaksaako Suomi tehdä saman? Olemmeko missanneet jotain perusharjoittelussa?

3. Fysiikka.
Slovakia tuli lujaa ja taklasi. Heidän pelaajat vaikuttivat jotenkin voimakkaammilta. Vai näinkö väärin?

4. NHL-vahvistukset.
Eurooppalaiset nähtiin pistemiehinä kun vastus koveni. Ville Peltonen on yhä yllättävän vaarallinen ja pirteä kansainvälisessä pelissä, varsinkin kun ottaa huomioon ettei hän onnistunut koskaan pelaamaan itselleen paikkaa NHL:ssä ja sen tosi-asian, että hän on yksi alppiliigan eläkeläisistä. Onko oikein että Ville Peltonen on yhä yksi Suomen vaarallisimmista hyökkääjistä? Mihin katosivat NHL-miehet kun vastus alkoi kovenemaan? Tämänhän pitäisi olla päinvastoin, siis Liigapelaajat, Ruotsin siirtolaiset ja Alppiliigan edustajat pyörittävät Ukrainaa ja NHL:n miehet nousevat ratkaisijoiksi kun vastassa on Slovakian tasoiset vastustajat.

5. Nuoruus ja hulluus.
Suomen maajokkueesta puuttuvat nuoret vitamiiniruiskeet. Meillä ei ole Oveschkinejä, ei Sjöströmejä eikä muitakaan Bäckmanneja. En saa mieleeni, onko Suomen maajoukkueessa pelannut koskaan kukaan junioripelaajan kasvosuojuksen kera?
Koska meillä ei ole nuoria lupauksia mukana nyt, ne tulevat todennäköisesti puuttumaan myös tulevaisuudessa. Suomen maajoukkue – veteraanien poikakerho?

6. Tulevaisuus.
Ara peluutti paljon Liigapelaajia Euro-turnauksissa, mutta antoi vain aniharvalle mahdollisuuden arvokisoissa. Nytkin näemme miten joillakin on mukana jo nyt nuoria pelaajia, jotka tulevat osallistumaan syksyn World Cup-turnaukseen. Miten Suomella? Moni hehkutti Summasen tulevia pelaajavalintoja hänen ottaessaan vastaan maajoukkueen päävalmentajan pestin. Mitä tapahtui? Samat miehet pelaavat taas MM-kisoissa.

7. Päävalmentajan sopimus.
Tulisi olla mielestäni 6-vuotinen.
Lyhyet sopimukset tekevät sen, että myös maajoukkueen kehitystä katsotaan vain lyhyellä tähtäimellä. Valmentajalla täytyy olla "varaa" rakentaa ja kehittää, saadakseen poimia hedelmiä myöhemmin menestyksen muodossa.
 
Viimeksi muokattu:

finnishninja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Gunnilse IF
Osa 2, nyt se on loppu…

1. Peli-ilo
Peli-iloa näkyi viimeisessä ottelussa jäällä, tosin vaihto-aition ilmeet olivat yhä kuin kysymys olisi ollut ihan jostain muusta kuin urheilusta. Jääkiekon MM-kisat taitavat olla tällä hetkellä pelaajalle välttämätön paha. Ruotsalainen kommentaattori totesi Summasen piiskaavan miehistöään todella erikoisella tavalla. Tyytyi tosin vain naureskelemaan, eikä alkanut sen kummemmin selittämään. Olisiko aika alkaa etsimään uutta Currea? Peli-ilo ja riemu tuo yleensä mukanaan hullun tuuria. Sitä olisi nyt tarvittu kipeästi.

2. Maalivahtipeli
Paljon keskusteltu. Norosen epävarmuus nostettiin esiin monesti kisojen aikana. Varoitusmerkkejä oli paljon. Summasen luottamus Noroseen ei tosin horjunut. Hyvä, valmentajan täytyy uskoa johonkin, vaikka rapakon takaa tulleeseen kakkosmaalivahtiin. Tämä itsepäisyys tosin maksoi Suomelle jatko-paikan verran.

3. Eurooppalaisten kisat
Ruotsalaiset kommentaattorit ihastelivat Hentusta kilpaa. Jäykät kanadalaiset olivat ihmeissään tuulennopean alppiliitäjän kanssa. Ville Peltonen jälleen Suomen paras pistenikkari, Nummelin jälleen tasolla, joka oli viime vuonna kateissa, Kallio pääsi vauhtiin kisojen kuumetessa – tosin lentokenttä seuraavana. Niemi alkoi myös nostaa päätään kun vastus koveni. Karalahti lähes tukipilari.

4. Säätila tänään kello kaksitoista
Oliko hallissa liian kuuma? Ruotsi-Venäjä kisojen alussa oli paras näkemäni ottelu, moni ilta-päivämatsi pelattiin jäykkien esityksien kera. Kisoihin osallistui paljon väsyneitä pelaajia.

5. Isäntäjoukkue Tsekki
Kisojen suurin pettymys. Loistava joukkue, koottu taitavista yksilöistä. Nyt selitellään. Missä olivat Tsekin taitavat liigapelaajat? Katsomossa?

6. USA
Ei rikottuja hotellihuoneita tällä kertaa – ainakaan vielä. USA nousee tehtävänsä mukaan. Kisojen positiivisin yllättäjä.
 

Panzerfaust

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Endlösung...für alle Probleme
Viestin lähetti finnishninja

1. Peli-ilo
Peli-iloa näkyi viimeisessä ottelussa jäällä, tosin vaihto-aition ilmeet olivat yhä kuin kysymys olisi ollut ihan jostain muusta kuin urheilusta. Jääkiekon MM-kisat taitavat olla tällä hetkellä pelaajalle välttämätön paha.


Höpö,höpö. Tuossa jengissä oli motivoituneimmat pelaajat kuin kertaakaan Aran aikana, jolloin sillonkaan ei ollut suurempia asenneongelmia, ehkä Pietarin kisoja lukuunottamatta.


Olisiko aika alkaa etsimään uutta Currea? Peli-ilo ja riemu tuo yleensä mukanaan hullun tuuria. Sitä olisi nyt tarvittu kipeästi.

Onhan tää joku trolli? Voi hellanlettas, että oikein riemu ja ilo puuttui...ne heppareissut ja Mustanaamio -leirit ovatkin ainoat Curt Lindströmin opit mitkä muistetaan jääkiekkopiireissä. Valmentajana, lätkäasiantuntemuksella mitattuna, ehkä Suomen kaikkien aikojen huonoin päävalmentaja. Ihan aikuisten oikeasti.

MM-95 olivat pelaajamatskultaan yivoimaisesti huonotasoisemmat kisat aikoihin(kyllä, juhlin kuin hullu mestaruutta silti) ja Suomella oli Peltonen-Koivu-Lehtinen -ketju.



2. Maalivahtipeli
Paljon keskusteltu. Norosen epävarmuus nostettiin esiin monesti kisojen aikana. Varoitusmerkkejä oli paljon. Summasen luottamus Noroseen ei tosin horjunut.
....
Tämä itsepäisyys tosin maksoi Suomelle jatko-paikan verran.

Tähän ei juuri lisättävää. Tosin itsekin luotin Norttiin ennen Kanadamatsia. On se kumma kun edes S&W ei omaa jortikkaa vaihtaa veskaria kesken pelin.



3. Eurooppalaisten kisat
Ruotsalaiset kommentaattorit ihastelivat Hentusta kilpaa. Jäykät kanadalaiset olivat ihmeissään tuulennopean alppiliitäjän kanssa.

NHL ei tarkoita enää samaa kuin 8-10 vuotta sitten, joten ei ole syytä odottaakaan tuon kirjainyhdistelmän tuovan automaattisesti ihmeitä. Esim. Ruutu ja Salo nyt ovat korvaamattomia tontillaan vaikkeivät ihmeitä esittäneetkään..ei kuulu niiden hommiin. Mainitsemasi Hentuset ja Peltoset ovat siinä roolissa, ettei änäristä ollut niiden sekaan tyrkyllä kuin Jokinen ja ehkä varauksella Hakki. Muut eivät olleet saatavilla, eli vertailu europelaajien ja änärimiesten välillä on turhaa. Tai no, Hagman oli paska ja sekä Peltonen että Hentunen ovat nyt parempia kuin koskaan aikaisemmin.
 

finnishninja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Gunnilse IF
Viestin lähetti Panzerfaust
Höpö,höpö. Tuossa jengissä oli motivoituneimmat pelaajat kuin kertaakaan Aran aikana, jolloin sillonkaan ei ollut suurempia asenneongelmia, ehkä Pietarin kisoja lukuunottamatta.

Uskon, mutta se ei ole sama asia kuin peli-ilo. Suomen aitiossa oli ankean näköistä porukkaa.

Curt Lindströmin opit mitkä muistetaan jääkiekkopiireissä. Valmentajana, lätkäasiantuntemuksella mitattuna, ehkä Suomen kaikkien aikojen huonoin päävalmentaja. Ihan aikuisten oikeasti.

Mies ei ole tunnettu valmentajan taidoistaan myöskään Ruotsissa. Hänet hankittiin apuvalmentajaksi Ruotsin maajoukkueeseen lähinnä paniikissa, sillä muita parempia ei ollut silloin saatavissa. Lindström on tosin tunnettu heppuna, joka saa ympärillään olevat ihmiset viihtymään. Tällä pääsee jo jonkun verran eteenpäin, Ruotsi voitti sillä hopeaa, mitali jota kukaan ei silloin odottanut. Suomikin pärjäsi ihan kivasti, sai jopa kultaa..

MM-95 olivat pelaajamatskultaan yivoimaisesti huonotasoisemmat kisat aikoihin(kyllä, juhlin kuin hullu mestaruutta silti) ja Suomella oli Peltonen-Koivu-Lehtinen -ketju.

Suomi pelasi ensimmäisen maaottelunsa vuonna 1933. Ensimmäisiin MM-kisoihin Suomi osallistui vuonna 1939. Suomi on osallistunut jääkiekon arvokisoihin todella surkeilla joukkueilla, hyvillä joukkueilla, parhailla mahdollisilla joukkueilla, sekä unelmajoukkueilla. Suomella on vain yksi maailmanmestaruus, vuonna 1995 kun Lindström oli päävalmentajana. En haluaisi väittää että tämä on juuri Lindströmin ansiota, mutta silloin kun kaikki muu on kunnossa, myös valmentajan täytyy olla juuri hän, joka kykenee saamaan joukkueestaan irti kaiken. Lindström teki sen -95. Sen jälkeen ollaan taas saatu jatkaa rauhassa tuttuun tapaan. Joten Lindströmin ansiota tässä maailman mestaruudessa ei voida mielestäni myöskään mitätöidä.

NHL ei tarkoita enää samaa kuin 8-10 vuotta sitten

Ei niin. NHL:ssä on yhä tähtiä, mutta viime vuosien tutut Lemiööt ja Gretzkyt alkavat olla historiaa. Pelaajien taso on tasoittunut paljon. Supertähdet ovat loistoltaan lähes yhtä kirkkaita, tosin teoiltaan hieman vaisumpia. Saammeko nähdä enää koskaa pelaajaa, joka voittaa NHL:n pistepörssin muutaman kerran perätysten?

Liekö se että NHL on lisännyt joukkueiden määrää, joka on johtanut tilanteeseen, että myös keskiluokan pelaajat onnistuvat tekemään sopimuksen Pohjois-Amerikkaan? Tämä sokaistaa hieman, meidän pelaajamme eivät näytä olevan mitenkään supertähtiä MM-joukkueessa, vaikka ovatkin saaneet peli-aikaa maailman parhaimmassa liigassa, pikemminkin päinvastoin. Voimme todeta ette kyseessä on samat miehet jotka joskus jättivät Suomen. Vertasin Suomen eilisessä ottelussa lähes tyrmistyneenä Jokista Hentuseen. Mielestäni Jokisen olisi pitänyt näkyä enemmän, Floridan kapteeni kun on, kun taas Hentusen otteet saavat ihmettelemään miksi mies pelaa alppiliigassa.

Nyt joku sanoo varmasti - paskapuhetta, olihan Kanadallakin tähtensä, kyllä NHL:stä löytyy hyviä pelaajia, jotka voivat pelata loistavaa jääkiekkoa myös Euroopan kaukaloissa. Kyllä, myös sellaisia pelaajia löytyy, mutta taas vastaavasti, myös SM-liigasta on joskus löytynyt uusia nuoria lupauksia, jotka ovat pilailleet kovasti arpisten NHL-tähtien kustannuksella. Parhaiten muistan myös minä Peltonen-Koivu-Lehtinen ketjun. Nykyään tällaiset pelaajat saavat kokeilla Euro Hockey otteluissa, mutta vain aniharva onnistuus hankkimaan valmentajan luottamuksen, joka riittää MM-kisoihin asti. Kertokaa miksi!
 
Viimeksi muokattu:

Kapulainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues
Viestin lähetti finnishninja
5. Nuoruus ja hulluus.
Suomen maajokkueesta puuttuvat nuoret vitamiiniruiskeet. Meillä ei ole Oveschkinejä, ei Sjöströmejä eikä muitakaan Bäckmanneja. En saa mieleeni, onko Suomen maajoukkueessa pelannut koskaan kukaan junioripelaajan kasvosuojuksen kera?
Koska meillä ei ole nuoria lupauksia mukana nyt, ne tulevat todennäköisesti puuttumaan myös tulevaisuudessa. Suomen maajoukkue – veteraanien poikakerho?

Tuosta nuoruus näkökohdasta olen vahvasti eri mieltä. Näen, että Suomella on tulevaisuuden suhteen parempi tilanne kuin esimerkiksi Ruotsilla ja itse ainakin uskon muutaman vuoden päästä Suomella olevan todella kova ryhmä. Joku jossain toisessa ketjussa listasikin niitä lahjakkaita suomalaisia, jotka ovat tulossa kansainväliselle huipulle, aika pitkä lista oli.

Tuomo Ruutu olisi ollut todella kova tekijä näissä kinkereissä ja nuori kaveri, mutta valitettavasti loukkaantuminen esti nämä kisat.

Kari Lehtonen ja Joni Pitkänen menevät samaan kategoriaan Ruudun kanssa, joskin heillä olivat muut esteet.

Syksyllä World cupissa Suomella on mielestäni mahdollisuus saada varsin hyvä joukkue kasaan, joskin parhaat maat ovat valovuoden edellä, mutta kahdella hyvällä kentällä ja hyvällä maalivahtipelillä voi joukkue päästä hyvinkin pitkälle.
 

spade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Viestin lähetti finnishninja
Suomen maajokkueesta puuttuvat nuoret vitamiiniruiskeet. Meillä ei ole Oveschkinejä, ei Sjöströmejä eikä muitakaan Bäckmanneja. En saa mieleeni, onko Suomen maajoukkueessa pelannut koskaan kukaan junioripelaajan kasvosuojuksen kera?

Ovechkineja ei ole muilla kuin Venäjällä. Mitä me tehtäisiin joillain sjöströmeillä&bäckmaneilla, kun meillä on esim. T.Ruutu ja Pitkänen? Valitettavasti eivät vaan olleet näissä kisoissa käytettävissä.

Ruotsissahan ollaan ihan aiheesta huolissaan siitä minkäläinen heidän maajoukkueensa kohtalo on Forsbergin, Sundinin ym. lopettamisten jälkeen. Hirveästi uusia tähtiä kun ei ole näköpiirissä.
 

TKO

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, NFL
Niin, kyllähän Suomen junioritilanne näyttää paljon paremmalta kuin Ruotsin. Suomi on napsinut juniorikisoista tasaiseen tahtiin mitaleja, kun Ruotsi ei ole tainnut moneen vuoteen sijoittua kolmen parhaan joukkoon U20-kisoissa. Lisäksi Ruotsin viimeisimmät kärkipään varaukset taitavat olla Sedinin veljekset, jotka draftattiin vuonna 1999. Sen jälkeen on suomalaisista varattu Mikko Koivu, Kari Lehtonen, Tuomo Ruutu sekä Joni Pitkänen ja heistä kolme viimeksi mainittua ovat jo todistaneet taitonsa NHL:ssä asti.

Ruotsilla on tällä hetkellä loistavia NHL-pelaajia, kuten Forsberg, Sundin, Näslund, Lidström... Suomella ei taida olla yhtään edellä mainittujen tasoista pelaajaa (Lidströmin nykytasosta en ole varma), vaikka Saku Koivu hyvän kauden pelasikin. Tulevaisuus näyttää Suomessa kuitenkin jopa poikkeuksellisen valoisalta, kun taas Ruotsissa taitaa olla syytäkin käydä keskustelua missä mennään 5-10 vuoden päästä.
 

Veijari

Jäsen
Viestin lähetti spade
Ovechkineja ei ole muilla kuin Venäjällä. Mitä me tehtäisiin joillain sjöströmeillä&bäckmaneilla, kun meillä on esim. T.Ruutu ja Pitkänen? Valitettavasti eivät vaan olleet näissä kisoissa käytettävissä.

Ruotsissahan ollaan ihan aiheesta huolissaan siitä minkäläinen heidän maajoukkueensa kohtalo on Forsbergin, Sundinin ym. lopettamisten jälkeen. Hirveästi uusia tähtiä kun ei ole näköpiirissä.

No tässä muutama ehdokas Sundinin ja Forsbergin seuraajiksi;

Niklas Kronwall, 23v (Detroit Red Wings), Robert Nilsson, 19v (NY Islanders), Henrik Zetterberg, 23v (Detroit Red Wings), Fredrik Sjöström, 21v (Phoenix Coyotes), Henrik Lundqvist, 22v (Frölunda).
 

spade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Viestin lähetti Veijari
Niklas Kronwall, 23v (Detroit Red Wings), Robert Nilsson, 19v (NY Islanders), Henrik Zetterberg, 23v (Detroit Red Wings), Fredrik Sjöström, 21v (Phoenix Coyotes), Henrik Lundqvist, 22v (Frölunda).

No, ihan ilman sarvia ja hampaita: aika kehnolta näyttää. Lisätään tuohon kuitenkin vielä Aleksander Steen, hänestäkin voi tulla jotain. Mutta noista uusia Foppia, Suddeneita, Lidströmejä ym.? Jaa-a, tuskinpa.
 

Atte

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Ilves ja Tampere United
Viestin lähetti spade
Ovechkineja ei ole muilla kuin Venäjällä. Mitä me tehtäisiin joillain sjöströmeillä&bäckmaneilla, kun meillä on esim. T.Ruutu ja Pitkänen? Valitettavasti eivät vaan olleet näissä kisoissa käytettävissä.

Ruotsissahan ollaan ihan aiheesta huolissaan siitä minkäläinen heidän maajoukkueensa kohtalo on Forsbergin, Sundinin ym. lopettamisten jälkeen. Hirveästi uusia tähtiä kun ei ole näköpiirissä.

Näin juuri. Keitä nuoria huippupelaajia tai lupauksoa Ruotsila on Zetterbergiä lukuunottamatta. Ruotsin u20 maajoukkuetta on viety ainakin viimeisen 6 vuoden aikana kuin litran mittaa. Sieltä ei enää huippupelaajia tule. Sen sijaan Suomi on kakskymppisten kisoissa joka vuosi hyvinkin korkealla (mm. mitaleilla joka kerta viimeisen viiden vuoden ajan). Meillähän on asiat suht hyvin. Nytkin Pitkänen johtaa 21 vuotiaana Philadelphian puolustusta kohti Stanley Cupin loppuotteluita. T. Ruutu löi itsensä viime kaudella läpi ja M. Koivu tulee tekemään saman kolmen vuoden sisällä.
Keitä Ruotsalaisia nuoria pelaa vastuulisessa roolissa NHL:ssä. Niinpä, ei ketään. Sama koskee Slovakkeja. Tasoero Suomen ja Ruotsin/Slovakian välillä on järkyttävän suuri nuorissa.
Varmasti Suomessakin nuorten valmennuksessa on jotain tehty väärin kuten aikaisemmin keskusteltu luovuuden rajoittaminen ja samaan muottiin vääntäminen, mutta siitä huolimatta Slovakkia ja Ruotsi eivät pysty vastaamaan Suomelle nuorten pelaajien kasvattajina.
Suurin uhka Suomalaiselle kiekolle on se, että pelaajat lähtevät liian nopeasti NHL:n pieneen rooliin lyömään kiekkoa päätyyn, jooloin he eivät kohta enää muuta osaakkaan. Näin nähtiin mm. Esa Pirneksestä, Tapparan mestaruuden takuumiehestä joka ratkaisi henkilökohtaisella taidollaan mestaruuden vuosi sitten. Nyt NHL:ssä pelatun vuoden jälkeen ei osattu enää mitään. Itseluottamus oli jossain ihan muualla ja kädet täyttä puuta. Mihin katosi se vanha Pirnes, joka yllätti hyvällä pelillään kaudella 2002-2003 seka liigassa, että MM -kisoissa. Kun lyöt vuoden verran 5 minuuttia pelissä kiekkoa lasin kautta päätyyn et kohta enää muuta osaa. Siinä syy siihen miksi Suomalaiset huippulupaukset taantuvat.
 

Veijari

Jäsen
Viestin lähetti spade
No, ihan ilman sarvia ja hampaita: aika kehnolta näyttää. Lisätään tuohon kuitenkin vielä Aleksander Steen, hänestäkin voi tulla jotain. Mutta noista uusia Foppia, Suddeneita, Lidströmejä ym.? Jaa-a, tuskinpa.

niin en minäkään ennustaja ole, joten heitinkin vain ehdokkaita Matsin tai Peterin saappaiden täyttäjiksi. Miehistä itsestään se riippuu mihin yltävät... tai poikiahan nuo vielä ovat.

Täällä mielenkiintoinen lista suomalaisten näkökulmasta;

http://www.hockeysfuture.com/top50.php
 

Panzerfaust

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Endlösung...für alle Probleme
Viestin lähetti finnishninja
Uskon, mutta se ei ole sama asia kuin peli-ilo. Suomen aitiossa oli ankean näköistä porukkaa.

Just. Eiköhän jätetä tämä…




Ei niin. NHL:ssä on yhä tähtiä, mutta viime vuosien tutut Lemiööt ja Gretzkyt alkavat olla historiaa. Pelaajien taso on tasoittunut paljon. Supertähdet ovat loistoltaan lähes yhtä kirkkaita, tosin teoiltaan hieman vaisumpia. Saammeko nähdä enää koskaa pelaajaa, joka voittaa NHL:n pistepörssin muutaman kerran perätysten?

1. Liikaa joukkueita = liikaa HMV pelaajia

2. Valmennuksen universaali kehitys = puolustus ja orjallinen taktiikan noudatus kunniaan = liikaa HMV matseja

3. Pelaajien kehitys kaikilla osa-alueilla = Jack of all trades, master of none = liikaa HMV pelaajia.

4. Puolustaminen ei kysy lahjakkuutta yhtä paljon kuin hyökkääminen = duunarit ovat halvempia kuin tähdet = puolustaminen on halvempaa = liikaa HMV matseja

5. Goonit ja huonot luistelijat ovat vähentyneet merkittävästi = tilalla rikuhahlit ja anttilaaksoset luistelemassa keskialueen tukkoon, kahvaamassa ja katkomassa syöttöjä = liikaa HMV pelaajia. (Tavallaan sama kohta kuin 3., mutta tämä on ollut tietoinen linjavalinta ja tuloksena kiistaton viihdearvon romahdus.)

6. Faneille menestys on loppupeleissä tärkeämpää kuin pelityyli = fanit maksavat tämän huvin = runkkulätkä on sittenkin kaikkien(paitsi lahjakkaiden pelaajien) mielestä kivaa = liikaa HMV matseja

7. Maalivahtien kamat ovat liian isot. Patrick Roy ei ollut pahin esimerkki(mm.Ron Hextall ja Garth Snow vielä hirveämpiä ilmestyksiä) mutta tulostensa ja maineensa vuoksi turmiollisin malli kaikille veskareille.

8. Piristeet ovat pop, myös änärissä. Nappia huiviin, niin johan jaksaa taas luistella, karvata ja roikkua kenen perässä tahansa.

9. Kun liksaa ropisee kuin kaatosateella, niin paljon sitä nappaa joka vaihdossa painella täysillä maalia kohti, kun tasainen puurtaminen ja siten terveenä pysyminen on talouden ja tulevaisuuden kannalta järkevämpää. Jos tämä pääsee joskus unohtumaan, niin kyllä agentit muistuttavat.

10. Tarja Halonen




Vertasin Suomen eilisessä ottelussa lähes tyrmistyneenä Jokista Hentuseen. Mielestäni Jokisen olisi pitänyt näkyä enemmän, Floridan kapteeni kun on,

Jokinen näkyi jotakuinkin kuten Floridassa. Täytti paikkansa, ei enempää eikä vähempää.



Hentusen otteet saavat ihmettelemään miksi mies pelaa alppiliigassa.

Hentunen pelaisi änärissä jos olisi tuuman-kaksi pidempi, eli pelaisi täsmälleen kuten nyt, mutta pidempänä. Sitten kun nimeä on jo luotu, voisi hän huoletta luopua lisäsenteistä ja olla sama Jukka.
Lisäksi olisi hyvä osata englantia paremmin ja olla vähemmän sellainen hiljainen ja rehellinen suomalainen.



Nykyään tällaiset pelaajat saavat kokeilla Euro Hockey otteluissa, mutta vain aniharva onnistuus hankkimaan valmentajan luottamuksen, joka riittää MM-kisoihin asti. Kertokaa miksi!

En ole varma ketä tarkoitat, mutta ilmeisesti ainoa tapa saada kainurmisten, pasisaareloiden ja kimmokuhtien perään itkevät hiljenemään, on valita heidät kerrankin kisoihin olemaan ihan oma kusipäinen itsensä ja ihmettelemään kun homma ei sujukaan kuten seuratasolla.
 

Tesla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tshekki, Tre Kronor, Frölunda sekä sympatiaa Luleå
Viestin lähetti Veijari
No tässä muutama ehdokas Sundinin ja Forsbergin seuraajiksi;

Niklas Kronwall, 23v (Detroit Red Wings), Robert Nilsson, 19v (NY Islanders), Henrik Zetterberg, 23v (Detroit Red Wings), Fredrik Sjöström, 21v (Phoenix Coyotes), Henrik Lundqvist, 22v (Frölunda).

+ Mattias Weinhandl(NY Islanders) ja Marcus Paulsson(Islanders?)
 

IceBreezer

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, HIFK, Habs
Häviäminen opettaa häviämään

Nähtyäni reilun kahden vuoden sisällä Leijonien taipuvan Kanadalle Salt Lake Cityn kvartissa, Ruotsille Göteborgin MM-kisojen pronssipelissä (semissä Venäjää vastaanhan Suomi ei taipunut), viime vuonna Ruotsia vastaan ja 6.5.2004 Kanadaa vastaan, en voi välttyä ajatukselta, että liian moni Leijonien ratkaisupelaajista on ollut mukana liian monessa raskaassa tappiossa. Hei eivät enää itse jaksa uskoa voittoon isoissa peleissä. Erityisesti Niinimaa, Nummelin, Kallio, Peltonen, Rintanen (ennen kaikkea hän) ovat näitä pelaajia. He ovat oppineet häviämään isot ottelut, samalla tavalla kun he aikanaan (10 vuotta sitten !!) oppivat niitä voittamaan.

Saattaa olla, että maajoukkue tarvitsee taas aivan uuden sukupolven samalla tavalla kuin 1994 ja osittain 1998. En ole kaikkia pudottamassa pois. Esimerkiksi Jokinen, Karalahti, J Ruutu, Antti Laaksonen, Sami Salo ja Toni Söderholm ovat vielä jatkossakin tärkeitä. Mutta vaikka esimerkiksi Nummelin ja Peltonen pelasivat hyvät kisat, niin mielestäni he voisivat olla EVP-Leijonia jatkossa. Samaa koskee Niinimaata, joka ei vaan kuitenkaan omaa tarvittavaa peliälyä ja tilannevarmuutta isoihin otteluihin. Asia, joka todella jaksaa yllättää, kun muistaa miehen uran alkutaipaleen. Miten parhaassa iässään oleva pelaaja voi taantua maailman kovimmassa liigassa isolla vastuulla ja peliminuuteilla?

Mika Noronen oli myös pettymys. Ainakin Euroopan ellei koko maailman paras juniorimaalivahti, jonka tavaremerkki oli hermottomuus ja varmuus isoissa otteluissa, petti sekä Slovakiaa, että Kanadaa vastaan = alkusarjan ratkaisuottelussa ja kuoleman pelissä. Ei hyvä, ei uudelleen arvoturnaukseen. Varsinkin kun Suomella nyt vihdoinkin on olemassa ja kehittymässä maalivahteja, jotka pystyvät kantamaan vastuuta kaikkein kovimmissa paikoissa ( lue Kiprusoff, Nurminen, Lehtonen ja todennäköisesti Niittymäki)

Veikkaan että seuraava jättimenestys tulee kun Tuomo Ruutu, Joni Pitkänen, Mikko Koivu ja Kari Lehtonen/Miikka Kiprusoff ovat maajoukkueessa Saku Koivun, Jere Lehtisen, Sami Kapasen, Ossi Väänäsen ja Toni Lydmanin rinnalla. Tapahtuuko tämä jo elo-syyskuussa 2004?
 

Dieppe

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Stabiili tilanne

Mielestäni Suomen asema ei maailman jääkiekkokartalla ai ole muuttunut kymmeneen vuoteen yhtään mihinkään. Tällä tarkoitan että olemme olleet ja olemme edelleen yksi "suurista", vaikka kansakuntana olemmekin varsin vähälukuinen moniin muihin verrattuna. Tuo viimeeksi mainittu aiheuttaa sen tosiasian että meillä on kappalemääräisesti vähemmän maailmaluokan pelaajia kuin muutamilla kilpailijoilla.


Kaikki puheet suuren luokan epäonnistumisesta puhumattakaan kriisistä voidaan heittää suoraan roskikseen. Realiteetit on hyvä muistaa. Onhan selvää että me tarvitsemme menestyäksemme ehdottomasti meidän parhaita NHL-pelaajiamme. Nyt heistä oli mukana kaksi maalivahtia sekä Olli Jokinen. Toki muutkin mukana olleet NHL-pelaajamme ovat hyviä, mutta eivät kuulu aivan terävimpään kärkeen. Aki Bergin, Kimmo Timosen, Sami Kapasen, Saku Koivun, Jere Lehtisen sekä Teemu Selänteen puuttuminen valitettavasti näkyy kun vastassa on esim. Dany Heatleyn kaltaisia maailmanluokan pelaajia.

Nyt kisoissa ollut joukkue pelasi hyvin. Huonoja pelaajia ei matkassa ollut. Kylmä totuus kuitenkin on ettei materiaali riittänyt tuon korkeammalle. On hyvä muistaa ettei tuon kaltainen turnaus myöskään anna kokonaiskuvaa siitä missä mennään. Esim. Tsekki, joka taatusti on joukkueena kolmen parhaan joukossa nyt mukana olleista joukkueista, on ulkona, koska oli yhdessä ottelussa huonompi kuin altavastaajana ilman paineita pelannut USA.

Lopuksi haluan tuoda esiin asian joka häiritsee minua suunnattomasti. Miksi suomalaisten täytyy aina löytää SYYLLINEN. Onko tappion käsitteleminen niin vaikeaa että realiteettien myöntäminen muodostuu mahdottomaksi. Tuo Norosen teilaaminen on täysin kohtuutonta. Okei. Hänelle tapahtui eilen virheitä, mutta ihmisille tapahtuu virheitä. Tuossa ei ollut sen kummemmasta asiasta kyse. Kaikenmaailman syväanalyysit paineiden kestämättömyydestä tai kokemuksen puutteesta on aivan täyttä paskaa. Me JOKAINEN teemme joskus inhimillisiä virheitä. Miksi ihmisten on huippu-urheilijoiden kohdalla niin vaikea käsittää tuollaista inhimillistä piirrettä.
 

Ck

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, NHL suomalaiset
Viestin lähetti spade
No, ihan ilman sarvia ja hampaita: aika kehnolta näyttää. Lisätään tuohon kuitenkin vielä Aleksander Steen, hänestäkin voi tulla jotain. Mutta noista uusia Foppia, Suddeneita, Lidströmejä ym.? Jaa-a, tuskinpa.

Näin on ja varsinkin kun verrataan sitä Suomen vastaavaan. Suomella ei ole ikinä ollut lähellekään tämmöistä määrää huippulupauksia mitä nyt ja parempaan pystyy ainoastaan Venäjä ja Kanada. Tässä kaikki alle 80-luvulla syntyneet pelaajat joilla on vähintäänkin potentiaalinen mahdollisuus nousta NHL:n huipulle.

Tuomo Ruutu (-83), Mikko Koivu (83), Jesse Niinimäki (83), Lauri Tukonen (-86), Sean Bergenheim (-84), Petteri Nokelainen (-86), Sami Lepistö (-84), Lauri Korpikoski (-86), Teemu Laakso (-87), Tuukka Rask (-87), Risto Korhonen (-87), Jesse Joensuu (-87), Hannu Toivonen (-84), Jussi Jokinen (-83), Valtteri Filppula (-84), Masi Marjamäki (-85), Pasi Salonen (-85), Ari Ahonen (-81), Antti Miettinen (-80), Jani Rita (-81), Aki Seitsonen (-86), Antero Niittymäki (-80), Jari Viuhkola (-80), Jarkko Immonen (-82), Ossi Väänänen (-80), Tuomas Pihlman (-82), Tony Salmelainen (-81), Lasse Kukkonen (-81).

Tässä siis vaan kaikista eniten tähti ainesta omaavat pelaajat joita Suomelta löytyy 80-luvulla syntyneistä. Näiden lisäksi on vielä liuta pelaajia jotka saattavat nousta huipulle. Toki tuostakin listasta osa hyytyy, mutta jos on noin paljon potentiaalia, niin pakko sieltä on joitain huippujakin nousta.

Ruutu, Pitkänen ja Lehtonen ovatkin jo hyvät näytöt antaneet ja sekin on jo paljon. Eipä meillä Suomalaisilla ennenkään ole ollut kuin muutama pelaaja joita on voinut tähdeksi luokitella. Jos tuosta listasta tai sen ulkopuolelta Ruudun, Pitkäsen ja Lehtosen lisäksi nousee edes 1-3 NHL tähteä, niin ollaan jo voitolla. Itse uskon, että lähes varmoja menestyjiä noista ovat Lauri Tukonen, Jesse Joensuu, Teemu Laakso, Tuukka Rask ja Mikko Koivu vaikka 4 ensimmäistä ovatkin vielä todella raakileita.

Tähän tietysti joku vastaa, että on meillä ennenkin ollut lupaavia pelaajia. Minä vastaan jo valmiiksi, että niin on, mutta ei koskaan näin paljon ja näin lupaavia.

Edit: Lisäilty sitä mukaa pelaajia kun on muistunut mieleen.

Edit2: Laitetaan vielä tämmöisiä pelaajia joilla uskon olevan myöskin sanansa sanottavana, eli Tomek Valtonen (-80), Markus Kankaanperä (-80), Tero Määttä (-82), Teemu Laine (-82), Tuukka Mäkelä (-82), Henrik Juntunen (-83), Tuomas Nissinen (-83), Tomi Mäki (-83), Arttu Luttinen (-83), Mikko Kalteva (-84), Kevin Kantee (-84), Topi Jaakola (-83), Hannu Pikkarainen (-83), Kim Hirschovits (-82), Ilkka Pikkarainen (-81), Jyri Marttinen (-82), Janne Niskala (-81), Joni Töykkälä (-84), Lennart Petrell (-84), Eetu Holma (-83), Jarkko A. Immonen (-84), Teemu Lassila (-83), Arsi Piispanen (-85), Oskari Korpikari (-84), Petri Kontiola (-84), Teemu Nurmi (-85), Janne Pesonen (-82), Ville Leino (-83), Ville Koistinen (-82).

Tässä nyt siis vaan joitain pelaajia joita minä tiedän. Suurimmalla osalla heistä on vasta tosi pelit edessä ja varmasti tästäkin porukasta monia nousee kansainväliselle huipulle, monet heistä ovat jo jotain saavuttaneetkin. Tiedä sitten moniko jaksaa NHLään asti, mutta mitään ei ole heidän kohdallaan vielä menetetty. Jos jollain on vielä lisättävää näihin listoihin, niin voi laitella tänne. Tästä kuitenkin näkee, ettei Suomella ole tulevaisuuden kanssa todellakaan mitään hätää toisin kuin Ruotsilla.
 
Viimeksi muokattu:

IceBreezer

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, HIFK, Habs
Re: Stabiili tilanne

Viestin lähetti Birkku

Lopuksi haluan tuoda esiin asian joka häiritsee minua suunnattomasti. Miksi suomalaisten täytyy aina löytää SYYLLINEN. Onko tappion käsitteleminen niin vaikeaa että realiteettien myöntäminen muodostuu mahdottomaksi. Tuo Norosen teilaaminen on täysin kohtuutonta. Okei. Hänelle tapahtui eilen virheitä, mutta ihmisille tapahtuu virheitä. Tuossa ei ollut sen kummemmasta asiasta kyse. Kaikenmaailman syväanalyysit paineiden kestämättömyydestä tai kokemuksen puutteesta on aivan täyttä paskaa. Me JOKAINEN teemme joskus inhimillisiä virheitä. Miksi ihmisten on huippu-urheilijoiden kohdalla niin vaikea käsittää tuollaista inhimillistä piirrettä. [/B]



Huippu-urheilun tarkoituksena on nimenomaan voittaminen. Kuntoilu ja harrasteurheilu on erikseen. Ja jollei syitä tappioihin etsitä, niin miten koskaan voitetaan?

Kanada on hyvä esimerkki: Milleniumin molemmin puolin kanukit saivat siipeensä ilkeästi mm. Naganossa, MM-kisoissa ja nuorten MM-kisoissa. Tuloksena oli selkeitä muutoksia: enemmän taitoa, vähemmän ylilyövää fyysisyyttä, enemmän panostusta luisteluun, enemmän "eurooppalaisuutta" peliin... Tulos on kiistaton Kanada pelaa modernimpaa kiekkoa, on edelleen fyysisesti kovin ja on selkeästi maailman paras kiekkomaa.

Toinen kommenti: huippu-urheilu ei ole erityisen inhimillistä. Paineet ovat kovia, jotkut kestävät niitä, toiset eivät. Siinä kai se on, ratkaiseva ero huipun ja melkein huipun välillä.
 

finnishninja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Gunnilse IF
Tuota noin, nyt ollaan hieman sivussa. Tarkoitukseni ei ollut nostaa ylös Ruotsin nuoria tulevaisuuden lupauksia, vaan Suomen. Mutta hieman aiheesta kuitenkin.

Nicklas Lidström ei ollut mikään ykkösvaraus, eikä suuri lupaus aikoinaan, taisi olla 5:n kierroksen varaus ja nousi itse Detroitissa tasolle, joka teki hänestä supertähden. Moni ennustaa että Henrik Zetterberg tulee tekemään saman. Listattuja ruotsalaisia pelaajia on tosin niin paljon, että todennäköisesti joku/jotkut heistä tulevat tekemään läpimurron myös NHL:ssä.

Foppia ei synny missään maassa joka vuosi. Mietitäänpä hetken, kuinka monta mainitsemisen arvoista supertähteä tulee mieleen näin yhtäkkiä? Hull, Orr, Gretzky, Jagr, Lemiux, Kurri, Selänne, Forsberg, Näslund... elikkä sieltä täältä tasaisin välein. Ei näihin voi vetää mitään sääntöjä mistä he tulevat ja milloin, mutta toivon mukaan näemme joskus vielä huipulla suomalaisen, todennäköisesti myös vielä joskus ruotsalaisen.

Ruotsin jääkiekolle on ennustettu tuhoa jo monta vuotta, mutta sieltä he aina nousevat, nytkin Frölundan nuori Henrik Lundqvist maalissa, juuri junioriliigasta Phoenixin joukkueeseen nousseen Fredrik Sjöströmin viilettäessä kaukalossa ja Christian Bäckmanin - joka sai juuri vakipaikan S:t Louisissa - pelatessa Tre Kronorissa yllättävän kypsää puolustuspeliä. Näitä pelaajia kun katsoo, niin tulee mieleen aivan jotain muuta kun katsoo Suomen alppiliigan eläkeläisten johtavaa peliä Suomen maajoukkueessa.

Yllä mainitusta Ruotsin juniorilistasta puuttuu myös Magnus Kahnberg, joka voitti yllättäen Eliteserienin pistepörssin. Kevät ja peli maajoukkueessa on tosin ollut hieman raskasta aikaa Kahnbergille, mutta myös hänellä on edessään loistava tulevaisuus. Katson kaikki Frölundan koti-ottelut ja uskallan panna tästä vaikka vetoa.

Suomalaisia nuoria listataan yhä enemmän, samassa tahdissa kun joukkueet NHL:ssä lisääntyvät. Se että heitä listaillaan, ei merkitse sitä meillä olisi jotenkin ylivoimaiset juniorit, pikemminkin laajentuneen kykyjen jahtauksen tuloksena.

Näillä vitamiiniruiskeilla - tai pikemminkin niiden puuttumisella - en siis tarkoita nuoria pelaajia, joita Suomesta löytyy, vaan nuoria suomalaisia pelaajia, joita emme saa nähdä Suomen maajoukkueessa. Turha siis mainita pelaajia, jotka eivät olleet mukana. Haluaisin nähdä maajoukkueessa jokaisessa turnauksessa muutaman nuoren lupauksen, enkä jonkun esiin kaivaman listan nuorista, jotka ovat jossakin, eivätkä näin voi osallistua maajoukkueen arvokisoihin.

Elikkä se mitä ihmettelen tulevaisuuden maajoukkueesta, ohjaammeko me nuoret lupaukset SM-liigasta suoraan Pohjois-Amerikkaan, ilman peliä maajoukkueessa arvokisoissa?

Jep, hienoa jos Tuomo Ruutu pärjää, mutta mitä hyötyä siitä on pienelle Suomelle? Kumpiko on hienompaa, nähdä suomalaisten nuorten esiintyvän kansainvälisillä areenoilla maajoukkeessa, vai iloita siitä he ottavat paikan NHL-joukkueessa?

Lisäksi, onko sekään aina niin kivaa, kun meidän suuret lupaukset tulevat NHL:stä pelaamaan MM-kisoihin, hävinneinä, väsyneinä ja huonosti harjoitelleina? Eikö silloin ole tähdellisempää sijoittaa nuorempiin pelaajiin, joilla on tulevaisuus edessään? Pelaajiin, jotka kaipaavat saada mahdollisuuden päästä pelaaman tosi otteluita?
 
Viimeksi muokattu:

Dieppe

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Re: Re: Stabiili tilanne

Viestin lähetti IceBreezer
Huippu-urheilun tarkoituksena on nimenomaan voittaminen. Kuntoilu ja harrasteurheilu on erikseen. Ja jollei syitä tappioihin etsitä, niin miten koskaan voitetaan?

Syiden etsiminen on täysin eri asia kuin syyllisten etsiminen.
Tottakai epäonnistumiset täytyy asianomaisten käydä läpi. Syy ei useimmiten ole yksilössä. Totta kai yksittäistapauksissa epäonnistumisia tulee yksilöille, mutta syyt epäonnistumiseen löytyvät paljon syvemmältä.

On myös järkevää osata erottaa epäonnistuminen sekä onnistuminen toisistaan. Ja tässä turnauksessa Suomen joukkue onnistui pelaamaan kokonaisuudessaan hyvän turnauksen materiaalinsa nähden. Tällä kertaa loukkaantumiset pudottivat liian monta huippupelaajaa tuosta joukkueesta. Se ei voi olla näkymättä lopputuloksessa.
 

eh

Jäsen
Suosikkijoukkue
Frank Turner Hockey Club
Viestin lähetti finnishninja
Jep, hienoa jos Tuomo Ruutu pärjää, mutta mitä hyötyä siitä on pienelle Suomelle? Kumpiko on hienompaa, nähdä suomalaisten nuorten esiintyvän kansainvälisillä areenoilla maajoukkeessa, vai iloita siitä he ottavat paikan NHL-joukkueessa?

Lisäksi, onko sekään aina niin kivaa, kun meidän suuret lupaukset tulevat NHL:stä pelaamaan MM-kisoihin, hävinneinä, väsyneinä ja huonosti harjoitelleina? Eikö silloin ole tähdellisempää sijoittaa nuorempiin pelaajiin, joilla on tulevaisuus edessään? Pelaajiin, jotka kaipaavat saada mahdollisuuden päästä pelaaman tosi otteluita?
Sulla on kyllä ihan kummallinen ajattelutapa: vain MM-kisoilla on väliä, jos pelaa NHL:ssä ei siitä ole "Suomelle" (mikä tämä abstraktio tässä tapauksessa sitten lieneekään) mitään hyötyä. Pelaajille itselleen paikka NHL:ssä on varmasti arvokkaampi, ja vaikka kannattajana toki mieluummin seuraisi heidän pelejään tarkemmin ja lähempänä, on täysin selvää, että nämä pelit kansainvälisillä areenoilla ovat (World Cupia ja olympialaisia lukuunottamatta) sellaisia, joihin tullaan jos viitsitään ja seura päästää.

Arvokisoihin ei valita pelaajia kehittymään, eikä paikkaa joukkueessa varsinaisesti voi ansaita millään, vaan saatavilla olevista pelaajista valitaan paras mahdollinen joukkue. Tänä vuonna yhtään sopivaa tarpeeksi nuorta pelaajaa ei ollut saatavilla. Ruutu hakkaa jo nyt Sjöströmin helposti (siis pelillisesti, ei sananmukaisesti), Pitkänen Bäckmanin ja Lehtonen Lundqvistin.

Kyse ei siis ole siitä, etteikö Suomella olisi näitä nuoria, heitä ei vain tällä kertaa ollut saatavilla. On muuten hyvinkin mahdollista, että edellämainittu kolmikko on kokonaisuudessaan mukana Suomen World Cup -joukkueessa. Jos alunperin kaavailtu nuorten pelaajien kiintiö olisi pidetty voimassa, olisi Ruotsi väistämättä joutunut ottamaan joukkueeseen pari turistia.

Toisaalta voisi pitkäaikaisten tilastojen perusteella todeta, että jotain Ruotsissa tehdään valmennuksellisesti oikein (paremmin kuin Suomessa) pelaajien ollessa parikymppisiä: huomattavan moni ruotsalainen huippu ei ole ollut huippulupaava juniori-ikäisenä, kun Suomen puolelta vastaavia esimerkkejä on huomattavan vähän.

Kahnberg voitti toki Elitserienin pistepörssin, mutta ei se tee hänestä huippulupausta: ikää on kuitenkin jo 24 vuotta, eikä näyttöjä ole kansainväliseltä tasolta vielä ollenkaan.
 

kilonkingi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Viestin lähetti Ck
Näin on ja varsinkin kun verrataan sitä Suomen vastaavaan. Suomella ei ole ikinä ollut lähellekään tämmöistä määrää huippulupauksia mitä nyt ja parempaan pystyy ainoastaan Venäjä ja Kanada. Tässä kaikki alle 80-luvulla syntyneet pelaajat joilla on vähintäänkin potentiaalinen mahdollisuus nousta NHL:n huipulle.

Tuomo Ruutu (-83), Mikko Koivu (83), Jesse Niinimäki (83), Lauri Tukonen (-86), Sean Bergenheim (-84), Petteri Nokelainen (-86), Sami Lepistö (-84), ....... Jani Rita ..............

Tuo Jani Rita oli todella potentiaalinen aivan NHL:n huipuksi (taisi voittaa nuorten mm-kisojen maalipörssin), mutta sitten lähti NHL:ään vaikka ei ollut vakiinnuttanut edes paikka Jokereiden kokoonpanossa. Ja kehittyminen on pysähtynyt aivan täysin. Niin kuin joku siellä sanoikin pelaajien pitäisi jäädä kehittymään kotoiseen SM-liigan eikä lähteä NHL:ään lyömään kiekkoa päätyyn. Tuosta ryhmästä voi tulla vaikka kuinka paljon maailmanluokan pelaajia jos he vain malttavat jäädä kehittymään Suomeen. Niin kuin Mikko Koivu on tehnyt. Toivottavasti kuulemme Jani Ridasta ja muistakin vielä.
 

Ck

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, NHL suomalaiset
Viestin lähetti finnishninja
Tuota noin, nyt ollaan hieman sivussa. Tarkoitukseni ei ollut nostaa ylös Ruotsin nuoria tulevaisuuden lupauksia, vaan Suomen. Mutta hieman aiheesta kuitenkin.

Nicklas Lidström ei ollut mikään ykkösvaraus, eikä suuri lupaus aikoinaan, taisi olla 5:n kierroksen varaus ja nousi itse Detroitissa tasolle, joka teki hänestä supertähden. Moni ennustaa että Henrik Zetterberg tulee tekemään saman. Listattuja ruotsalaisia pelaajia on tosin niin paljon, että todennäköisesti joku/jotkut heistä tulevat tekemään läpimurron myös NHL:ssä.

Jep, hienoa jos Tuomo Ruutu pärjää, mutta mitä hyötyä siitä on pienelle Suomelle? Kumpiko on hienompaa, nähdä suomalaisten nuorten esiintyvän kansainvälisillä areenoilla maajoukkeessa, vai iloita siitä he ottavat paikan NHL-joukkueessa?

Lisäksi, onko sekään aina niin kivaa, kun meidän suuret lupaukset tulevat NHL:stä pelaamaan MM-kisoihin, hävinneinä, väsyneinä ja huonosti harjoitelleina? Eikö silloin ole tähdellisempää sijoittaa nuorempiin pelaajiin, joilla on tulevaisuus edessään? Pelaajiin, jotka kaipaavat saada mahdollisuuden päästä pelaaman tosi otteluita?

Sinulla on kyllä finnishninja pointti tuossa, että pitäisi nostaa nuoria enemmän maajoukkueeseen. Toisaalta sinne kyllä nostettiinkin Mäntylä ja Viuhkola. Kuitenkin tulevaisuudessa enemmän hyötyä olisi ollut jos sinne olisi nostettu Mikko Koivu, Jussi Jokinen ja Jarkko Immonen, koska he ovat parhaita jos katsotaan ikä ja taso. Eli kyllähän esim. Viuhkola oli parempi pisteissä tänä vuonna kuin Koivu, mutta Koivusta tulee suuremmalla todennäköisyydellä joskus maailmanluokan tähti kuin Viuhkolasta. Niin suurta tasoeroa ei heidän pelitaidoissaan ole etteikö Koivu olisi pärjännyt MM-kisoissa. Mahdollisesti hän olisi pärjännyt jopa paremmin kuin Viuhkola, koska on fyysisesti eri tasolla kuin Viuhkola vaikka Jari tekikin pisteitä tällä kaudella enemmän. Tämän fyysisen ulottuvuuden takia olisin valinnut Koivun ennemmin kuin Immosenkin vaikka Immonenkin teki enemmän pisteitä tällä kaudella kuin Koivu.

Nämä samat määritelmät ovat myös NHL scouttien määritelmissä korkealla ja sen näkee myöskin Koivun varausnumerosta. Tämä ei siis ollut mitenkään Viuhkolaa tai Mäntylää vastaan, mutta näen että esim. Koivussa, Jokisessa ja Immosessa on enemmän potentiaalia kuin Viuhkolassa tai Mäntylässä (tiedän Mäntylä on pakki). Tämä siis vain esimerkkinä.

Maajoukkueesta ei kuitenkaan saa tehdä mitää U-20 maajoukkuetta, mutta muutama potentiaalinen tulevaisuuden tähti olis hyvä ottaa aina MM-kisoihin mukaan. Nyt näyttää linja olevan ennemminkin Harri Kirvesniemi tyyppinen "vain parhaat mukaan vaikka olisi jo toinen jalka haudassa". Ei ajatella ollenkaan tulevaisuutta. Ei näistä nuorista voi tulla koskaan kansainvälisen tason tähtiä jos heitä ei uskalleta nostaa kisoihin vaan otetaan aina näitä "varmoja" onnistujia.

Zetterberg ja Lidström varattiin vasta tuossa vaiheessa siksi koska olivat yli-ikäisiä. Lidströmillä vaikutti myöskin varaus vuosi, koska tuohon aikaan ei vielä eurooppalaisia hirveästi scoutattu eikä varsinkaan varattu korkealla vaikka olivat kuinka taitavia. Näissä varaus jutuissa vaikuttaa myös pelaajan koko ja fyysiset ominaisuudet.

Mitä tulee tuohon iloitsemiseen, niin kyllä minä iloitsen jos joku nuori ottaa paikan maajoukkueesta. Vielä enemmän iloitsen kuitenkin siitä jos joku nuori lyö itsensä läpi NHL:ssä ja hänestä tulee tähti (Tuomo Ruutu). Tästä on hyötyä ainakin 10 vuodeksi maajoukkueelle ja ilman NHL tähtiä ei Ruotsi, Slovakkia, Tsekki, Venäjä, USA tai Kanada pärjäisi ikinä Suomen maajoukkueelle. Suomella on ylivoimaisesti parhaat pelaajat euroopassa, mutta ylivoimaisesti surkeimmat NHL:ssä. Siitä syystä me tarvitsemme näitä NHL tähtiä emmekä mitään perusjyriä eurooppaan.
 

Ck

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, NHL suomalaiset
Viestin lähetti kilonkingi
Tuo Jani Rita oli todella potentiaalinen aivan NHL:n huipuksi (taisi voittaa nuorten mm-kisojen maalipörssin), mutta sitten lähti NHL:ään vaikka ei ollut vakiinnuttanut edes paikka Jokereiden kokoonpanossa. Ja kehittyminen on pysähtynyt aivan täysin. Niin kuin joku siellä sanoikin pelaajien pitäisi jäädä kehittymään kotoiseen SM-liigan eikä lähteä NHL:ään lyömään kiekkoa päätyyn. Tuosta ryhmästä voi tulla vaikka kuinka paljon maailmanluokan pelaajia jos he vain malttavat jäädä kehittymään Suomeen. Niin kuin Mikko Koivu on tehnyt. Toivottavasti kuulemme Jani Ridasta ja muistakin vielä.

No, jaa. Jani Ridalle ei ole annettu lähellekkään niitä näyttömahdollisuuksia mitä NHL ykkösvarauksille yleensä annetaan. Olen kuullut, että jollain Edmontonin organisaatiosta on jotain todella pahasti Ritaa vastaan en kyllä tiedä miksi tai sitten tämä henkilö on pitänyt enemmän jostain toisesta saman pelipaikan kaverista.

Rita on tehnyt jokaisella AHL kaudellaan ihan mukavasti pisteitä ja on todella ihme, ettei hän ole saanut enempää mahdollisuuksia. Yleensä hänen tasoisia prospecteja nostellaan suoraan NHL:ssä ykköskenttään vääntämään ja hakemaan kokemusta(esim. juuri Sjöström) vaikka eivät oli ehtineet mitään ihmeitä saada aikaan. Toivottavasti Edmonton treidaisi Ritan johonkin toiseen organisaatioon jossa hänelle annettaisiin edes kunnon näyttömahdollisuus.
 

eh

Jäsen
Suosikkijoukkue
Frank Turner Hockey Club
Viestin lähetti Ck
No, jaa. Jani Ridalle ei ole annettu lähellekkään niitä näyttömahdollisuuksia mitä NHL ykkösvarauksille yleensä annetaan. Olen kuullut, että jollain Edmontonin organisaatiosta on jotain todella pahasti Ritaa vastaan en kyllä tiedä miksi tai sitten tämä henkilö on pitänyt enemmän jostain toisesta saman pelipaikan kaverista.

Rita on tehnyt jokaisella AHL kaudellaan ihan mukavasti pisteitä ja on todella ihme, ettei hän ole saanut enempää mahdollisuuksia. Yleensä hänen tasoisia prospecteja nostellaan suoraan NHL:ssä ykköskenttään vääntämään ja hakemaan kokemusta(esim. juuri Sjöström) vaikka eivät oli ehtineet mitään ihmeitä saada aikaan. Toivottavasti Edmonton treidaisi Ritan johonkin toiseen organisaatioon jossa hänelle annettaisiin edes kunnon näyttömahdollisuus.
Vaikka Rita onkin suurimpia suosikkejani, täytyy hiukan puolustella Oilersin toimintaa. Jani pelasi todella lupaavan tulokaskauden (2001-02) AHL:ssä ja kaikki olivat varmoja, että paikka auringossa aukeaa seuraavalla kaudella. No, harjoitusleiri lähti käyntiin loistavasti, mutta sitä mukaa kun pelit ja vastustajat kovenivat (ei sillä tavalla, olette lukeneet liikaa FF:ia), Jani katosi. Tuloksena oli passitus takaisin farmiin. Osansa varmasti oli silläkin, että samaa paikkaa pelaava Jason Chimera oli juuri kesällä saanut saman palkan farmissakin takaavan sopimuksen.

Tuolla toisella Pohjois-Amerikan kaudellaan (2002-03) Jani pelasi pitkään liigan kovimmassa ketjussa yhdessä Canadiens-prospektien Jason Wardin ja Benoit Grattonin kanssa ja tulosta tuli ihan kivasti. Toisaalta Jani, kuten kaikki muutkin, kärsivät hiukan jaetusta farmiseurasta, eikä esim. päässyt pelaamaan ykkösylivoimaa juuri lainkaan. NHL:ssä Rita sai näyttää taitojaan kahdessatoista ottelussa vaihtelevalla (suhteellisen vähäisellä kuitenkin) peliajalla. Tuloksena oli kunnioitettavat pisteet 3+1.

Loppukaudesta tapahtui jotain selittämätöntä, pudotuspelit menivät täysin penkin alle ja Jani löysi itsensä nelosketjusta. Tämä ei kuitenkaan häirinnyt syksyn harjoitusleirillä: ensimmäiset päivät menivät todella hyvin, joukkueen sisäisessä harjoituspelissä oli saldona neljä maalia ja kaikki näytti hyvältä. Edellissyksyltä tuttu ilmiö kuitenkin toistui: tärkeämpi loppupuoli ei enää mennytkään niin hyvin. Kun samaan aikaan mm. Tony Salmelainen ja Jarret Stoll pelasivat unelmaleirin ja samaa paikkaa pelaava Raffi Torres oli juuri kesällä saanut saman palkan farmissakin takaavan sopimuksen, oli tuloksena taas passitus farmiin.

Toronto Roadrunners aloitti uutena seurana AHL-kauden surkeasti, mutta Janin pistesaldo karttui silti ihan siedettävään tahtiin. Välillä tuli loistavia jaksoja, kuutta pistettä neljässä pelissä jne., mutta ne jäivät nopeasti pitkien pisteettömien jaksojen varjoon. Samaan aikaan muut pelaajat pelasivat paremmin ja ikäänkuin pakottivat seurajohdon nostamaan heidät ylös ailahtelevasti esiintyneen Janin sijaan.

Runkosarjan loppupuolisko oli joukkueelta todella hyvä, mutta Jani ei mitenkään erityisesti esiintynyt. Parin NHL-komennuksensa aikana hän sai peliaikaa todella vähän, eivätkä valmentaja MacTavishin kommentit olleet kovin mairittelevia tai lupauksia-antavia. Toisaalta samaan aikaan GM Lowe ja muu organisaatio toitotti, että Jani kyllä kuuluu tulevaisuuden suunnitelmiin ja saa vielä mahdollisuutensa.

Tämän kevään ensimmäisessä pudotuspelissä Rita sitten mursi nilkkansa. Jatko on täysin auki, sillä tulokassopimus Oilersin kanssa päättyi. Vaihtoehtoina on lähinnä uusi, saman palkan farmissakin (ja sitä kautta paikan NHL:ssä) takaava sopimus Öljyn kanssa, kauppa muualle, tai paluu Suomeen. Ensi kaudella Oilers joutuisi kierrättämään Janin waivers-listan kautta mahdollisen farmikomennuksen tullessa, eikä pikkuseuralla ole varaa luopua ykkösvarauksistaan ilman kunnon kompensaatiota.

Tiivistelmänä: Oilers ei ehkä ole antanut tarvittavia näyttöpaikkoja, mutta toisaalta Rita ei ole pelannut niin hyvin, että olisi pakottanut ne paikat antamaan.

Ai, mikäs tää otsikko olikaan...
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös