Maailman paskin kirjan aloitus

[JHag]

Törmäsin viime kesänä jenkeissä yleisökilpailuun, jonne piti lähettää avausvirke oletetusta romaanista/novellista, jonka alku ei todellakaan lupaa, että edessä on mainio lukukokemus. Tätähän pitää testailla jatkiksen kynäniekkojen kanssa ja tässä säännöt:

Rykäise ulos aloitus, jonka pitää olla siten teknisesti moitteeton, että siitä voisi ikävä kyllä alkaa jonkunlainen tarina. Tällä suljetaan pois epäuskottavat onelinerit. Koska itse tätä avaan, niin saan keksiä sääntöjä, joten lisätään se, että ei sen nyt aivan natsisti tarvitse olla tasan yksi virke. Kunhan on lyhyt avaus.

Tässä muutama:

-Laupias taivas, sakastin katto vuotaa ja syysmyrskyt ovat alkamassa! huudahti Juupajoen kirkon kappalainen.

Itä-Berliinin paras myymäläetsivä Hans Muller luuli, että edessä olisi normaalitorstai. Kuinka väärässä hän olikaan.

Piiripäällikkö Aimo Kuivanen käännähti terävästi kohti sireenin ääntä ja tiesi heti mistä oli kysymys. Bic-kynävaraston ovi oli jäänyt lukitsematta.

Pommikoneiden taukoamaton ulina herätti Pikku-Bambin ja hänen parhaan kaverinsa Näätä Nokkelan päiväunilta.

 

[ukkometso]

Miten olisi jotenkin....

JHag ryhtyi uudistamaan allekirjoitustaan monen vuoden odottelun jälkeen, koska viimeinkin Mikko Kurvinen oli onnistunut maalinteossa liigajäillä.

 

[alwahla]

Hannu Hirvikosken kirjoista löytyy aika hyviä ehdotuksia paskimmaksi kirjan aloitukseksi.

 

[Lapanen]

Aamusta päivä/kirja alkaa.

Kun heräsin tänä aamuna, huomasin että naiseni oli jättänyt minut.

Olin varma että päivästä tulisi hieno; kahdeksan tuntia firman palkkaaman ulkopuolisen konsultin työhönohjauskoulutusta.

 

[Uleåborgir]

Hän käänsi katseensa kuullakseen paremmin äänen, joka näytti tulevan kalaperunakojulta.

Barcelonan katukahviloista kuului mannermainen puheensorina, ihmiset joivat siellä aamulattejaan.

Rachel tarttui iPhoneensa, leikitteli sillä hetken ja työnsi banaanin valtavaan perseeseensä.

 

[pot67]

Mies seisoi yksin saareen vievällä sillalla sateen piiskatessa taukoamatta hänen päänsä suojana pitämäänsä sanomalehteen.

Tum. Tum. Tum. Kappelin kirkonkellot kumahtelivat kirpeässä pakkasaamussa, kun Kemppainen käveli sakastin polkua pitkin hautuumaalle.

Nainen oli lyhyt. Tai oikeastaan hän oli keskimittainen, mutta ajan raskas taakka oli painanut hänen ennen niin jäntevät ja ryhdikkäät hartiansa kumaraan.

"Kun tämä kirjoitus on ohi, niin jatkan graduni tekoa.." pohti kauppatieteiden opiskelija kirjastossa hänen eksyttyään jälleen internetin ihmeellisessä maailmassa pois työnsä parista.

 

[Uleåborgir]

Hänen kasvoissaan oli arpia. Ne kertoivat ajan hampaasta, jotka olivat parantaneet arvet haaleiksi.

Hän eli vanhaksi kuollen vasta 99-vuotiaana.

Miksi hän piti naisista, miksi, sitä hän ei itsekään tiennyt, ei ainakaan siksi, että hän oli mies.

 

[ukkometso]

Jo kolmatta päivää oululainen kynäniekka tuijotti tyhjää paperiarkkia. Oli ollut turhaa uhoamista väite, että hän kirjoittaisi novellin mainitsematta Pilviä tai Timoa.

Matalapaine oli vallannut velaksi ostetun kaksion, eikä hän tiennyt vaihtaisiko lakanat vai sulkisiko parvekkeen oven.

 

[FASlapsi]

Jaa, se on tiistai, tuumi poromies Aslak.

Olipa kerran maa, jossa kaikki, siis aivan kaikki, puhuivat persrei'illään.

Vanha mies käänsi kirjan sivua. "Enhän mä saatana osaa lukea!" hän tuumi, ja laittoi kirjan pois.

 

[Uleåborgir]

Sillä pitipä pilvien sataman juuri niinä tunteina, niinä hetkinä maahan himertävän vaipan, läpikuultavan harson, morsian oli nyt maassa selällään kentässä, sillä oli talven huurre pukenut hänet, makasi hän hääyönään, hän, maa, talvi oli hänet pian ottava, helliäkseen oli ottava talvi hänet, pukeva hopeaan, kaulalleen ripustava oli talvisulhanen matalan auringon kultaisen kaaren, sumuna leijaili suru morsiamen yllä, kyynelhöyryssä makasi harmaja maa, eikä syksy sitä enää uskaltanut puhaltaa taivaille, morsian oli jäykkä, morsianta pelotti, morsian sulki silmänsä, oli yö.

Tämä oli Volter Kilven kuvitteellinen aloitus romaanille Ylösmökin hallissa.

 

[Clocks]

Tuijottaessaan aamupaskansa pönttöön piirtämiä jälkiä Tim ymmärsi katselevansa elämäänsä pienoiskoossa. Pian hän harjaisi ne pois, ja uusi huuhtelu veisi mukanaan muistotkin.

---

Sadepisarat leikkasivat railoja Jannen ikkunasta kuvastuvaan peilikuvaan kuin ilmaston lämpeneminen napajäähän. "Kusipää", hän kuiskasi itselleen.

---

Rytsölä oli ollut täällä ennenkin. Pesemättömän perseen haju etoi häntä.

 

[alwahla]

Modemies avasi tietokoneensa ja kirjautui Jatkoajan foorumille vakaana aikomuksenaan jakaa ainakin 10 pelikieltoa ennen kuin hänen vuoronsa päättyisi.

Alaston Boris Jeltsin makasi yhtä alastoman Angela Merkelin vieressä, kastoi sormensa parhaimpaan venäläiseen vodkaan ja imi sen kiihkeästi sisuksiinsa.

Minä olen dalit, yksi monista nimettömistä daliteista, ja tässä oppaassa tutustumme Mumbain viemäriverkostoon.

 

[Freddie Freeloader]

"Kyllä se saatana sittenkin huijasi", tuumi Hans tarkastellessaan lähikauppansa kuittia päivittäisen ostosretkensä jälkeen.

Jo kassalla häntä oli jäänyt vaivaamaan, ottiko kassapoika sittenkään siitä tarjouskahvista oikeata hintaa, vaikka asiasta oli oikein lehdessä mainostettu.

 

[Uleåborgir]

Pertti makoili mökissänsä ja katseli kattoa. Tänään olisi valtio maksava hänelle taas kuukauden riirahat. Liisa-vaimo katseli Perttiä ja kirkui täyttä. Liisan mielestä heittäyksissä olevan Pertin pitäisi lähteä kyselemään kirkolta ojankaivuhommia. Metsävaltio kaivattaisi Ripulipurskeen metsään ojia. Pertti nousi istumaan uivan sorsan asentoon ja karjaisi takaisin:

- Akka saatana turpa kiinni, minä en puuta kässiä ennää valtion hommin, kun kerran he maksavat riirahoja postiin. Läheppäs akka hakemaan minun riirahat. Samalla reissulla Paskaperse-Eetvartti pujottannee pontikkavehkeet sinun völöjyys.

Liisa kirkui kuin syötävä, töihin pitäisi ukon mennä, ei ole jauhonpöllyä, ei kahvipappua näkynyt kuukausikauppoihin tässä mökissä. Lapsetkin purivat nälissään hihnoja poikki ja haravoivat mielikuvitustervaa.

 

[-FNM-]

Manolito kantoi senoritan ruusun terälehdin koristetuille silkkikanoille.

Harry osoitti miestä aseella silmien väliin, painoi liipaisinta ja PAM, miehen pää oli amputoitu.

 

[Ikävänkantaja]

Kansankomissaari Grubašev tunsi sulaa, silmitöntä hämmennystä katsoessaan Janne Katajaa suoraan silmiin ja ymmärsi kuin varkain, ettei ihmisen ja marsun risteyttäminen ollut sittenkään niin oivallinen ajatus kuin hän oli vielä marraskuussa kuvitellut. "Vitun hyvää joulua itse kullekin kimairalle", kivikasvoinen upseeri tuumi lakonisesti puoliääneen - kenties puhtaan ironisesti, kenties tietoisen piittamattomana Neuvostoliiton asemasta ateistisena valtiona.

 

[FASlapsi]

"Maistuupa pahalle," tuumi Jouni kakkaa syödessään, mutta lappoi silti lisää sontaa kitusiinsa. Vieressä Seppo rakensi Uno-korteista korttitaloa, joka romahti aina kun talossa olevien korttien määrä ylitti luvun kolme.

Rudolf ajoi partaansa suu mutrussa, tarkasti ja huolellisesti. Yhtäkkiä hän lopetti, ja tuumi: "Tänään minä alan elää." Rudolf heitti partakoneen seinään, vetäisi paidan jalkoihinsa ja juoksi mielipuolisesti kirkuen alas parvekkeelta. 23. kerroksesta.

Katto oli yhtä harmaanvalkoinen kuin aina ennenkin. Rappauksen möykyt eivät nekään olleet muuttuneet mihinkään sitten eilisen, samat pikkuvuoristot ja laaksot täytti Abdin näkökentän niin kuin aina ennenkin, siitä asti kun hän oli halvaantunut ja siirretty laitokseen, huoneeseen 204, toiseen sänkyyn ovesta katsottuna vasemmalla. Siitä oli nyt 14 vuotta, 7 kuukautta ja 3 päivää.

 

[Uleåborgir]

Pirkko oli päivittäisessä ripulikylvyssään. Hän poltteli kynttilöitä ammeen reunoilla, vaikka oli erityisesti varoitettu, että ripulihöyryt voisivat syttyä tuleen ja räjäyttää Pirkon asunnon. Pirkko helli itseään kädenlämpöisellä ripulilla, hän hieroi sitä varpaittensa väliin, hiuksiinsa, pakaroiden väliin. Välillä hän imaisi pillillä ripulia suppusuukkuseensa, punattujen huuliensa väliin. Mutta sitten iso metaanikupla kumpusi ripulialtaan pinnalle. Se leimahti tuleen, Pirkko paloi mukana.

 

[Yuppi]

Krapulan pöhöttämät kasvot kuvastuivat peilistä turvonneine silmäpusseineen. Lavuaari täyttyi vedestä ja kohta vesi värjäytyisi ruskean eri sävyistä, kun yöllisen yllätyksen kokeneet naisten pikkuhousut solahtaisivat kylpemään.

Jokapäiväinen lenkkimakkaranhakureissu tulisi olemaan tänään jotain aivan muuta. Jallu empi tuskaisena tutun kyrsäpaketin ja aivan uuden halpamerkin välillä.

"Perkeleaaaaarrrhh!" kaikui tänäkin aamuna alakerran vessasta. Parranajokone oli taas takertunut Voiton peräaukkoa ympäröivään karvoitukseen.

 

[Uleåborgir]

Stefan oli ilmoittautunut maailman suurin lerssi -kilpailuun. Hän ehosteli itseään erityisellä, melkein läpikuultavan ohuella partaveitsellä. Vaaleat häpykarvat tottelivat terää ja katkeilivat kevyesti. Silloin Stefania alkoi yskittää. Veitsi nytkähti Stefanin kädessä ja lerssi katkesi. Stefan kuoli verenhukkaan.

 

[Clocks]

Silmitön polte korvensi Jacksonin selkää. Kiehuva Emmental valui pitkin pojan paljasta ihoa kuin Vesuviuksen laava. Lahkolaisten maalatut kasvot hoipersivat ja värelehtivät korokkeen ympärillä kuin maanisten susipaimenten ulvovat ulkosynnyttimet.

 

[Freddie Freeloader]

Stefan oli ilmoittautunut maailman suurin lerssi -kilpailuun. Hän ehosteli itseään erityisellä, melkein läpikuultavan ohuella partaveitsellä. Vaaleat häpykarvat tottelivat terää ja katkeilivat kevyesti. Silloin Stefania alkoi yskittää. Veitsi nytkähti Stefanin kädessä ja lerssi katkesi. Stefan kuoli verenhukkaan.

Nyt on jo pakko kysyä, että miten tämä kirja jatkuu? Sen verran vangitseva oli tuo aloitus.

 

[pehtoori]

Rachel tarttui iPhoneensa, leikitteli sillä hetken ja työnsi banaanin valtavaan perseeseensä...

Tuijottaessaan aamupaskansa pönttöön piirtämiä...

---

---

Rytsölä oli ollut täällä ennenkin. Pesemättömän perseen haju etoi häntä.

"Maistuupa pahalle," tuumi Jouni kakkaa syödessään, mutta lappoi silti lisää sontaa kitusiinsa. Vieressä Seppo rakensi Uno-korteista korttitaloa, joka romahti aina kun talossa olevien korttien määrä ylitti luvun kolme.

Pirkko oli päivittäisessä ripulikylvyssään...

"Perkeleaaaaarrrhh!" kaikui tänäkin aamuna alakerran vessasta. Parranajokone oli taas takertunut Voiton peräaukkoa ympäröivään karvoitukseen.

Paska-saagan osat 1-5. Takuuvarmaa paskaa, luettuna tai lukematta!

 

[kovalev]

"Juho oli alkanut näkemään sieniä joka puolella, huoneessaankin; mutta mummi halusi vain puhua siitä, miten joulupäivän säästä ja oravanraatojen määrästä pystyi ennustamaan vaalien lopullisen tuloksen jopa rosentin tarkkuudella. Juho halasi mustia, koska ei kehdannut naisia. Jokin ääni sanoi, ettei tämäkään päivä loppuisi ennen huomista."

 

[Surukuku]

Nimeni on Jutta Urpilainen, olen valtiovarainministeri. Tässä teoksessani tulen syventämään lukijani käsitystä omasta vahvasta persoonastani ja sen vaikutuksesta Euroopan Yhteisön ja myös globaalimpaankin talouskasvuun. Tuon rohkeammin esiin myös harvemmin julkisuudessa näkynyttä perinaisellista ja syvän eroottista karaktääriäni, jonka vaikutusta urakehitykseeni ei sovi väheksyä. Minä...