Tappioon ei itse asiassa sisältynyt yhtään mitään dramatiikkaa. Ruotsilla oli parempi materiaali alunperinkin, lisäksi Ruotsin ns. päivän kunto oli myös kohdallaan. On aika väsynyttä, ja HIFK-osiosta liiankin tuttua, että vastuuta sysätään pelkästää pelaajille. Oliko niillä asennevammaa? Mitä jos Jussi Jokinen olisi ollut mukana? Mitä jos ... ?
Mielestäni perusprinsiippi on edelleen se, että Suomella on veskaria lukuunottamatta kiistatta huonompi materiaali kuin Kanadalla, Venäjällä, Ruotsilla ja Tsekillä. USA:n kanssa ollaan aika tasoissa. Suomen ainoa mahdollisuus vetää pitkälle näissä turnauksissa on se sama systeemi, mikä on ennenkin toiminut: valmennuksen / pelikirjan pitää olla mailikaupalla parempi, tiukempi ja terävämpi kuin muilla. Lisäksi Suomi tarvitsee avuksi huippuveskarin ja mielellään myös päivän kunnon pitää olla parempi kuin vastustajalla. Itse asiassa jotain Kanadaa ja Venäjää vastaan perusedellytyksenä voitolle on se, että vastustajalla on huono päivä. Meidän pelikirjamme ei kuro yksilöiden välistä eroa umpeen näitä huippuja vastaan. Tarvitaan myös Rva Fortuna -elementti eli kaikki natsaa meille ja kavereilla on vastaava päivä kuin Suomella tänään.
Mielestäni "vastuu" tappiosta menee näillä perusedellytyksillä valmennuksen piikkiin. Oliko joukkue tarpeeksi hyvin psyykattu ja roolitettu ? Ei, jotain puuttui. Väittäisin, että JJ:n ja kumppanien perusoletus Ruotsin pelaamisesta meni päin persettä ja niinpä tähän peliin luotu systeemi kaatui. Ruotsi oli aktiivisempi ja fyysisempi kuin odotettiin, lisäksi Ruotsin veskari oli kaukana imurista. Mutta enpä nyt vetäisi JJ;täkään vessanpöntöstä alas. Koutsi, jonka pelikirja aina vaan hakkaisi parempien yksilöiden joukkueen, olisi Taikuri Midas, jolle varmasti olisi muutakin käyttöä kuin jääkiekkovalmentajana toimiminen. Hän voisi esimerkiksi tsekkailla pystyykö tekemään jotain ilmastonmuutokselle.
Liika dramatisointi ja kiehuminen kannattaa unohtaa. Joo, Kukkonen oli huono, mutta mistäs me tehtäisiin parempia pakkeja? Kipperillä ei ollut oma superpäivänsä, mutta ei hänkään toivoton ollut. Suomi taisteli ylivoimaista vihollista vastaan, eikä Suomella tällä kertaa ollut mitään perkeleellisen vittumaista sissitaktiikkaa, jolla olisi lyöty kapuloita rattaisiin. Ainoa tapa jatkaa on juuri se, mitä Nupe ja Selänne totesivat. Tämä oli tässä, kohti seuraavaa ottelua. Seuraavassakin matsissa materiaaliero on vastustajan hyväksi ja Suomen pitää pyrkiä kumoamaan se ja lisäksi toivomaan hyvää päivää meille, huonoa niille toisille. Ei tämä mahdotonta ole lyhyessä turnauksessa. Oletan siis, että Tsekki tulee vastaan.
Ihan sodankäynnin perusteita on se, että on turha syyttää omaa päällystöä liikaa, jos materiaalietu on vihollisella. Ja täysin turhaa on syyttää tästä omia raakaa duunia tekeviä sotilaita. Jos vastustajan sotilaat ovat yksilöinä taitavampia, ei meille jää muuta keinoa kuin huikea joukkovoima ja pirullinen oveluus. Niitä ei tänään löytynyt, joten tappion syy oli äärimmäisen arkinen. Vastustajalla oli paremmat pelaajat. Ihan niinkuin Lukko olisi voittanut Saipan. Se on se todennäköisin vaihtoehto näiden kahden välille, kuten Ruotsin ja Suomen olympiajoukkueillakin. Mutta Saipa ja Suomi voivat hyvinkin voittaa oikealla oveluudella ja tarkalla pelikirjalla. Lyhyen turnauksen hienous on siinä, että yksi oikein osuttu täsmäisku vie pitkälle. Onneksi MM- ja olympiakisoja sekä world cuppeja ei ole pelattu kymmenien otteluiden runkosarjan kautta. Suomella olisi tällöin nolla mitalia.
