Mäkihyppykausi 2015–2016

[Barnes]

Kuusamon kaupunkihan panostaa nyt aika paljon mäen uusimiseen, joten kisa voinee palata hyvinkin pian ohjelmaan, koska maastohiihto säilyy.

Onko Rukan maastohiihtokisojen säilyminen maailmancupkalenterissa varmaa? Hiihtoliiton Kulmalahan sanoi alkukaudesta, että ilman mäkihyppyä olisi hankala järjestää hiihdon mc:tä eli tiedä sitten.

Toki sinulla on yleensä faktat kunnossa, sen tiedostan.

 

[DAF]

Onko Rukan maastohiihtokisojen säilyminen maailmancupkalenterissa varmaa? Hiihtoliiton Kulmalahan sanoi alkukaudesta, että ilman mäkihyppyä olisi hankala järjestää hiihdon mc:tä eli tiedä sitten.

Toki sinulla on yleensä faktat kunnossa, sen tiedostan.

Alustavassa maastohiihdon ohjelmassa on Rukan kisa 26.-27.11., sprintit ja perinteisen väliaikalähdöt. Toki parempi sanamuoto olisi "säilynee", mutta juuri tämän takia on kuitenkin lähempänä, että siellä hypätään myös mäkeä kuin se, että kisa poistuisi maastohiihdostakin.

EDIT: Hiihtoliiton tiedotteen mukaan myös yhdistetyn kisa on Rukalla marraskuussa.

 

[Barnes]

Alustavassa maastohiihdon ohjelmassa on Rukan kisa 26.-27.11., sprintit ja perinteisen väliaikalähdöt. Toki parempi sanamuoto olisi "säilynee", mutta juuri tämän takia on kuitenkin lähempänä, että siellä hypätään myös mäkeä kuin se, että kisa poistuisi maastohiihdostakin.

EDIT: Hiihtoliiton tiedotteen mukaan myös yhdistetyn kisa on Rukalla marraskuussa.

Joo, itsekin olin ko. kalentereihin törmännyt, tuo "maastohiihto säilyy" kuulosti vaan niin pirun varmalta. No, pikkujuttuja nämä.

Tuo yhdistetyn kisakin on muuten vielä epävakaalla pohjalla. Jätin näet aiemmassa viestissäni mainitsematta, että Kulmalan mukaan maailmancupin järjestäminen Rukalla maastohiihdon JA yhdistetyn kanssa ilman mäkihyppyä on vaikeaa.

Rukan mäkikisasta yleisesti: Niin paljon kuin Rukan tuuliherkkyyttä tulee kirottua, kannattaa muistaa ettei Ruka ole läheskään ainoa paikka, jossa niitä ongelmia on. Klingenthal, Lillehammer ja vaikka Harrachov ovat olleet vuosien saatossa hankalia kisapaikkoja olosuhteiden takia. Ruka vaan on erinäisistä syistä helpompi pudotettava(Harrachov on siinä lentomäkikierrossa) kuin mitä Lillehammer ja Kligenthal ovat.

 

[El Gordo]

Oma lista on TOP10:n osalta jotakuinkin tällainen:

1. Jens Weissflog
2. Matti Nykänen
3. Gregor Schlierenzauer
4. Janne Ahonen
5. Simon Ammann
6. Helmut Recknagel
7. Adam Malysz
8. Ernst Vettori
9. Kazuyoshi Funaki
10. Thomas Morgernstern

Weissflog voitti Nykäsen, koska hän oppi menestyksekkäästi myös V-tyylin. Muuten nimet menivätkin aika helposti riviin, ainoa poikkeus oli tuo kymppisija, josta Morgin kanssa kamppailivat mm. Goldberger, Thoma, Wirkola, Hans-Georg Aschenbach sekä tietty Veikko Kankkonen

Ihan ansiokkaasti koostettu lista muuten, mutta kyllähän tuo Weissflogin sijoittaminen kärkeen ohi Nykäsen on SKANDAALI. Weissflog oli tosi kova mäkimies, mutta ei voi olla kaikkien aikojen paras, jos ei ole edes oman aikansa paras. Nykänen ja Weissflog kohtasivat 80-luvun aikana varmaan parisataa kertaa, ja Nykänen voitti noista kisoista ~50, Weissflog ~30. Sama suhde myös arvokisoissa (80-luvun henk. koht. arvokisavoitot: Nykänen 5, Weissflog 3). Nykänen voitti maailmacupin kokonaiskilpailun 4 kertaa, Weissflog vain kerran. Mäkiviikon voitot 80-luvun osalta menivät tasan 2-2.

Erityisesti pitää mainita, että kun Nykänen ja Weissflog olivat molemmat kunnossa ja onnistuivat, niin kyllähän Nykänen otti aika näytöstyyliin voittoja. Esim. Sarajevon olympialaisten 1984 suurmäki, jossa Nykänen 1. ja Weissflog 2., mutta välissä oli joku 15 pinnaa eroa. Tai Planican MM-lentomäki 1985, jossa Nykäsen hyppyjen mitat 180-191 ja voitto (ja maailmanennätys), Weissflog hopealla mutta paraskin hyppy vain 179 metriä. Nykäsen muutkin arvokisavoitot (Oslo -82, Calgary -88) oli samaa ylivoimaa, tosin noissa kisoissa kakkosena oli joku muu kuin Weissflog. Vastaavia ylivoimaisia voittoja nähtiin harvemmin Weissflogilta, vaan hänen voittaessaan marginaalit oli normaalimpaa pisteen-parin luokkaa.

Vertaisin Nykänen-Weissflog parin kisailua toiseen saksalaissuomalaiseen kamppailupariin Schumacher-Häkkinen. Nykäsen ollessa tässä vertauksessa se Schumacher, joka useimmiten voitti.

90-luvulle tultaessa Nykänen oli jo voittanut kaiken ja ura hiipui (käytännössä jo 1991 Val di Fiemmen kisoihin, joissa hypättiin vielä perinteisellä tyylillä, joten V-tyyli ei ollut Nykäsen hiipumisen syynä). Weissflog jatkoi, opetteli V-tyylinkin, ja saavutti vielä huomattavaa menestystä 90-luvulla, mm. kahdet mäkiviikon voitot ja tietysti Lillehammerin olympiakullat, kun suurmäessä Espen Bredesenin hermo petti ja joukkuemäessä Masahiko Harada romahti. Nämä saavutukset vahvistavat Weissflogin asemaa kaikkien aikojen 2. parhaana mäkimiehenä, mutta Nykäsen ohi ei silti ole asiaa.

Weissflog ei ollut ihan ainoa vanha parta (tai paremminkin vanha amisviiksi), joka oppi menestymään V-tyylillä, mm. Itävallan koko joukkue Vettoreineen ja Feldereineen siirtyi onnistuneesti V-tyylin käyttöön jo kaudella 1991-1992. Ja vanha konkari Vettori otti siten jo olympiakullan uudella tyylillä Albertvillessa 1992 (Weissflogilla meni pari vuotta pidempään). Joten kaikkien aikojen parasta mäkimiestä ratkottaessa en antaisi tuolle seikalle paljon mitään painoarvoa.

Loppulistasta vaihtaisin ainakin Malyszin ja Schlierenzauerin paikkoja päikseen. Malysz on Nykäsen jälkeen toiseksi menestynein maailmancupissa (4 kokonaiskilpailun voittoa kuten Nykäselläkin, mutta vähemmän osakilpailuvoittoja), lisäksi löytyy hurjat 4 henk. koht. MM-kultaa ja yksi mäkiviikon voitto. Olympiakullat vei Malyszin nenän edestä Ammann, ja lentomäessä Malysz ei oikein koskaan viihtynyt, mutta näitä puutteita lukuun ottamatta cv on aika täydellinen. Schlierenzauerilla on hirmuinen määrä maailmancupin osakilpailuvoittoja, mutta henk. koht. arvokisavoittojen määrässä on vielä poikanen näihin muihin verrattuna. Vielähän tuo tosin ehtii vaikka kaikkien aikojen parhaaksi, jos tekee come backin jossain vaiheessa, ja menestyy.

Recknagelista en osaa sanoa, kun saavutuksistaan on jo sen verran aikaa...
Jos näitä vanhempia patuja otetaan listalle, niin luulisin kyllä, että osasto Vettori, Funaki, Morgernstern putoaisi aika nopeaan kymppilistalta Veikko Kankkosten ja Birger Ruudien taakse.

Mutta nämä 80-luvun ja sitä tuoreemmat mäkikotkat listaisin seuraavasti:

1. Matti Nykänen
2. Jens Weissflog
3. Adam Malysz
4. Janne Ahonen
5. Simon Ammann
6. Gregor Schlierenzauer

 

[MustatKortit]

Ihan ansiokkaasti koostettu lista muuten, mutta kyllähän tuo Weissflogin sijoittaminen kärkeen ohi Nykäsen on SKANDAALI...

Siinäkin mielessä totta, että muistan Weissflogin sijoittaneen itsekin omat suorituksensa Matin taakse "rankingeissa". Tämä jostain ikivanhasta haastiksesta luettua, lähdettä en muista.

Mulla ihan sama ranking top5:n osalta kuin sulla, eli Nykänen, Jens, Malysz, Ahonen ja Ammann (olympiakullat!). Schlierin ja kumppanien kanssa menee vaikeammaksi, saa nähdä jatkuuko ura millä tasolla. Kyllä mä itsekin sijoittaisin tällä hetkellä Schlierin top6-tuntumaan, koska MC-osakisavoittojen määrä, mutta onhan näitä muutaman kauden dominaattoreita ollut, kuten Prevc nyt viimeisimpänä...

 

[apulais-GM]

Melkein kyllä laittaisin Ammanin Ahosen edelle. Se on niin kovaa valuuttaa kun on neljä hen. koht. olympiakultaa. (Ahoselta puuttuu olympiamitali). Ja onhan se näköjään ollut maailman cupissa 79 kertaa palkintopallilla ja henk. koht. MM-mitalejakin on neljä, joukossa yksi mestaruus. Sekä lentomäen MM.

Onhan tuo kyllä Ahoselta aika hyvää työtä, kun ollut eniten kertoja kolme joukossa mc-kisoissa, yhdellä kaudella 12 mc-kisan voittoa ja eniten mc-pisteitä uralla, ja eniten niitä mäkiviikon voittoja. Ei voi kiistää etteikö legendasta ole kyse.

Ai niin, eilen tuli Youtubessa vastaan joku dokumentti Matti Nykäsestä vuodelta 1991. Tänään voisi katsoa.

 

[Barnes]

Olipa hieno viesti nimimerkiltä @El Gordo ja tuon jälkeen voin kyllä kääntää takkini takaisin vanhaan näkokantaani Nykäsestä ykkösenä. Muita nimiä voisi vähän perustella:

Schlieriä pidän kautta aikain kolmanneksi parhaana, koska hän on henk. koht. olympiakultaa lukuunottamatta voittanut kaiken mahdollisen ja hänellä on eniten mc-osakilpailuvoittoja. Eikä parane unohtaa sitä sisääntuloa, jonka Schlierenzauer teki maailmancupiin 16-vuotiaana.

Recknagel on kuudenneksi paras, sillä hän voitti kaiken mitä silloin pystyi voittamaan(olympiakulta, mäkiviikko, MM-kulta) ja loihan hän Recknagel-tyylin.

Vettorin kahdeksanteen sijaan vaikutti aika paljon se pärjääminen sekä aerodyynamisella tyylillä että V-tyylillä. Saavutuksiakin toki löytyi oikein kivasti, kirkkaimpina Albertvillen normaalimäen kulta ja kaksi mäkiviikon voittoa 80-luvulla(olivat vieläpä peräkkäisiä).

Funakilla löytyy palkintokaapistaan kaikki paitsi maailmancupin voitto. Funakin olympiakultien(toinen toki joukkuekisasta) arvoa mielestäni vielä nostaa se että kyseessä oli kotikisoissa saavutetut kultamitalit ja niissä kisoissa japanilaisia oli Naganon mäkimontussa aivan tolkuton määrä ja torvet soivat, mutta Funakin pää siis kesti. Siksi Kazuyoshi on yhdeksäs, olisi ehkä voinut mennä Vettorin edelle.

Morgi sinänsä kuuluisi aika monen edelle(ehkä jopa neljäs paikka listoillani voisi olla Morgin), kun häneltä jäi puuttumaan ainoastaan henkilökohtainen lentomäen MM-kulta mutta jokin tässä kaverissa on aina tökännyt. En tiedä mikä. No, oli sentään kymmenes.

 

[Taitopelaaja]

Ihan hyviä pohdintoja monelta taholta ja vaikeahan noita hyppääjiä eri aikakausilta on laittaa toistensa edelle. Joku pitää Dieter Thomaa Martin Schmittin edellä ja joku toinen taas valitsisi toisin.

Jokseenkin selvä kärkikaksikko lienee kaikkien mielestä juuri Nykänen - Weissflog (kumman sitten haluaakin sijoittaa ykköseksi). Heidän takanaan seuraavassa kastissa tulevat mielestäni lähes yhtä selkeästi Malysz, Ahonen, Ammann ja ehkä joukkoon täytyy nostaa myös Schlierenzauer. Puolan Malyszia arvostan todella suuresti ja mikäli listalla olisi olympiavoitto, niin hänet voisi nostaa jopa kaikkein suurimmaksi. Joka tapauksessa neljä henkilökohtaista olympiamitalia, kuusi henkilökohtaista MM-mitalia ja neljä maailmancupin kokonaiskilpailun voittoa. Jos vertailuun heittää vaikka Jens Weissflogin, niin hänellä on kolme henkilökohtaista olympiamitalia, viisi henkilökohtaista MM-mitalia ja yksi kokonaiskilpailun voitto. Toki sieltä löytyy ne mäkiviikon voitot jonon jatkeena, joita ei pidä unohtaa.

Simon Ammann nousi vuosien mittaan myös arvostuksessa hyvin korkealle. Salt Lake Cityn "tuurivoittajasta" kasvoi todellinen mestari, jolta löytyy vyöltään neljä henkilökohtaista olympiamitalia (kaikki kultaisia!), neljä henkilökohtaista MM-mitalia ja yksi kokonaiskilpailun voitto. Aikamoinen arvokisaurheilija. Jos ajattelee taas Janne Ahosta, niin hänellä on neljä henkilökohtaista MM-mitalia ja kaksi kokonaiskilpailun voittoa. Päälle viisi mäkiviikon voittoa ja 36 osakilpailuvoittoa. "Schlierin" meriitit painottuvat niin ikään maailmancupin puolelle huikeilla 53 osakilpailuvoitolla. Päälle kaksi maailmancupin voittoa, kaksi mäkiviikon voittoa ja kaksi henkilökohtaista olympiamitalia. Ja neljä MM-mitalia henkilökohtaiselta puolelta.

Jos näistä hyppääjistä sen kärjen muodostaa, niin laittaisin herrat tällaiseen järjestykseen:

1. Matti Nykänen
2. Jens Weissflog
3. Adam Malysz
4. Simon Ammann
5. Gregor Schlierenzauer
6. Janne Ahonen

Tässä painotetaan arvokisoja hieman maailmancupia edelle, mutta näin se mielestäni pitääkin olla.

 

[Da-Capo]

Kyllä tuo Ahosen viisi mäkiviikkoa todella kova suoritus ja voi kestää pitkään, ennen kuin rikotaan. Toisena aasinsiltana päästään kaikkien aikojen mäkimiehen valintaan. Oma listani lähtee muodostumaan seuraavanlaisesta sarjasta, joka täytyy löytyä, että kyseisestä tittelistä tarvitsee edes haaveilla. Sen jälkeen lähdetään laskemaan tämän sarjan omaavien kesken, kuinka monta kappaletta kutakin löytyy.

olympiakulta
maailmanmestaruus
lentomäen maailmanmestaruus
mäkiviikon voitto
maailmancupin kokonaiskilpailun voitto

Ja kyseinen sarjahan löytyy seuraavilta hyppääjiltä:
Matti Nykänen

Hups, ei siis päästä edes kappaleita laskemaan. On se vaan kova.

Olipa hieno viesti nimimerkiltä @El Gordo ja tuon jälkeen voin kyllä kääntää takkini takaisin vanhaan näkokantaani Nykäsestä ykkösenä. Muita nimiä voisi vähän perustella:

Schlieriä pidän kautta aikain kolmanneksi parhaana, koska hän on henk. koht. olympiakultaa lukuunottamatta voittanut kaiken mahdollisen ja hänellä on eniten mc-osakilpailuvoittoja. Eikä parane unohtaa sitä sisääntuloa, jonka Schlierenzauer teki maailmancupiin 16-vuotiaana.

Recknagel on kuudenneksi paras, sillä hän voitti kaiken mitä silloin pystyi voittamaan(olympiakulta, mäkiviikko, MM-kulta) ja loihan hän Recknagel-tyylin.

Vettorin kahdeksanteen sijaan vaikutti aika paljon se pärjääminen sekä aerodyynamisella tyylillä että V-tyylillä. Saavutuksiakin toki löytyi oikein kivasti, kirkkaimpina Albertvillen normaalimäen kulta ja kaksi mäkiviikon voittoa 80-luvulla(olivat vieläpä peräkkäisiä).

Funakilla löytyy palkintokaapistaan kaikki paitsi maailmancupin voitto. Funakin olympiakultien(toinen toki joukkuekisasta) arvoa mielestäni vielä nostaa se että kyseessä oli kotikisoissa saavutetut kultamitalit ja niissä kisoissa japanilaisia oli Naganon mäkimontussa aivan tolkuton määrä ja torvet soivat, mutta Funakin pää siis kesti. Siksi Kazuyoshi on yhdeksäs, olisi ehkä voinut mennä Vettorin edelle.

Morgi sinänsä kuuluisi aika monen edelle(ehkä jopa neljäs paikka listoillani voisi olla Morgin), kun häneltä jäi puuttumaan ainoastaan henkilökohtainen lentomäen MM-kulta mutta jokin tässä kaverissa on aina tökännyt. En tiedä mikä. No, oli sentään kymmenes.

Totuus ei palanut tulessakaan.

 

[El Gordo]

Vettorin kahdeksanteen sijaan vaikutti aika paljon se pärjääminen sekä aerodyynamisella tyylillä että V-tyylillä. Saavutuksiakin toki löytyi oikein kivasti, kirkkaimpina Albertvillen normaalimäen kulta ja kaksi mäkiviikon voittoa 80-luvulla(olivat vieläpä peräkkäisiä).

Funakilla löytyy palkintokaapistaan kaikki paitsi maailmancupin voitto. Funakin olympiakultien(toinen toki joukkuekisasta) arvoa mielestäni vielä nostaa se että kyseessä oli kotikisoissa saavutetut kultamitalit ja niissä kisoissa japanilaisia oli Naganon mäkimontussa aivan tolkuton määrä ja torvet soivat, mutta Funakin pää siis kesti. Siksi Kazuyoshi on yhdeksäs, olisi ehkä voinut mennä Vettorin edelle.

Voi olla epäreilu muistikuva, mutta Vettori on jäänyt mieleeni jonkinlaisena hermoilijana tai ailahtelijana. Ensimmäisen kierroksen jälkeen saattoi olla kärjessä, mutta harvemmin enää toisen. Tilastot tuntuisivat tukevan tätä ajatusta, kun maailmancup-voittoja on suhteessa vähän verrattuna palkintopallipaikkoihin. Mäkiviikon kokonaiskilpailussa toki tuli menestystä, kun siellä ei tarvitse välttämättä voittaa yhtään osakilpailua voittaakseen koko turneen.

Albertvillen olympiamäessä tosin Vettorin hermo kerrankin piti. Joka tapauksessa, noista tuon aikakauden itävaltalaisista pidän Andy Felderia hitusen kovempana kuin Vettoria.

Funakin menestyskausi jäi harmittavan lyhyeksi, kolmisen vuotta oli huipulla ja sen jälkeen ihan ynnä muuta osastoa. Mutta olihan se parhaimmillaan vakuuttavaa menoa, etunoja oli rohkea, ja pitkiin hyppyihinkin teki komeat telemarkit. Hermo tosiaan piti kotikisoissa kuin Jari Puikkosella, joten sikäli ihan hyvä valinta listalle Funaki on.

Kai se pitää sitten mainita Martin Schmitt myös. Samalla lailla hänelläkin menestystä tuli muutama vuosi putkeen ja sitten oli hiljaisempaa. Mutta noiden vuosien aikana ehti kyllä voittamaan aika paljon kaikenlaista. On mm. maailmacup-menestyksessä edellä Morgernsternia ja Ammania.

 

[Barnes]

Suksivalmistaja Elan on päättänyt lopettaa mäkisuksien tuotannon. Viime kaudella Elaneita käyttivät mm. Prevcin veljekset ja naismäkihypyn suvereeni hallitsija Sara Takanashi. Elan yrittää löytää ostajan mäkipuolelle eli Elanin perintö saattaa vielä jatkua maailmancupissa ja arvokisoissa.

Varmasti kyseessä on iso muutos niille, jotka suksimerkkiä vaihtavat, koska mäkisuksissakin on eronsa. Eikä se mahdollinen "ex-Elaneillakaan" jatkaminen liene ihan helppoa.

http://www.fis-ski.com/ski-jumping/...e=elan-stops-production-ski-jumping-skis.html(Linkki FIS:n uutiseen asiasta)

 

[Kalzu]

Peter Prevciä vielä hieman aikaista nostaa kaikkien aikojen top 10:een, kun ensimmäiset aikuisten tittelinsä otti vasta päättyneellä kaudella. Mutta päättynyt kausi olikin yksi kaikkien aikojen kovimmista yhdeltä hyppääjältä: makiviikon ja maailmancupin kokonaiskilpailujen tittelit sekä lentomäestä MM- ja maailmancup-tittelit, eli kaikki saatavilla olleet tittelit. Ja maailmancupissa voitto-, podium- ja piste-ennätykset.

Taisi kaikki kolme ennätystä olla Schlieriltä 08-09, ja Prevcin kausi kyllä pesi sen mennen tullen. Molemmat saavuttivat kokonais- ja lentomäkitittelit maailmancupissa, mutta Schlieri ei loistanut silloin kun sitä eniten tarvittiin; mäkiviikolla jäi kakkoseksi ja henkilökohtainen MM-saldo oli normaalimäen hopea. Schlieriltä oli oikeastaa 12-13 menestyksekkäämpi: maailmancupissa molemmat tittelit ja mäkiviikon titteli, tosin henkilökohtainen MM-kuta taas jäi puuttumaan kun saldoksi jäi normaalimäen hopea.

Morgi hallitsi 10-11 kautta: mäkiviikon ja kokonaismaailmancupin tittelit sekä normaalimäen MM-kulta ja suurmäen MM-hopea. Mutta lentomäen MC-pisteissä oli "vasta" kolmas; lentomäet olivat hänelle heikompia.

Ammannin ja Stochin 09-10 ja 13-14 sikäli samanlaisia, että tuplaolympiakulta ja maailmancupin kokonaistitteli. Ammannille myös lentomäen MM-kulta, Stochille sen sijaan ei mitalia. Mäkiviikon titteli kuitenkin jäi uupumaan.

Ahosen 04-05 oli myöskin huima suoritus: mäkiviikon ja kokonaismaailmancupin tittelit sekä suurmäen MM-kulta ja normaalimäen MM-pronssi. Silloin ei jaetty MC-titteliä lentomäessä, mutta ei Ahonen sillä kaudella myöskään ollut paras lentomäkimies. Toki missasi Kulmin silloin ja kaatui Planicassa, mutta en jaksa jossitella. Anyway, aivan Previcn kaltaista dominintia ei edes Ahoselta nähty.

Samaa voi sanoa Malyszista 00-01. Mäkiviikon, Nordic Tournamentin ja kokonaismaailmancupin tittelit sekä normaalimäen MM-kulta ja suurmäen MM-hopea. Lentomäen MC-pisteissä toinen, että ei aivan yhtä puhdas rekordi kuin Prevcillä päättyneellä kaudella. 02-03 erosi sikäli, että mäkiviikon titteliä ei tullut mutta tupla-MM-kulta. Sillä kaudella ei ollut lentomäessä MC-titteliä.

01-02 Hannawaldille mäkiviikolla grand slam ja lentomäen MM-kulta. Kokonais-MC:ssä toinen, kuten molemmissä olympiakilpailuissa. 99-00 lentomäestä MM- ja MC-tittelit, kokonais-MC:ssä neljäs.

97-98 Funaki voitti mäkiviikon, olympiasuurmäen, MM-lentomäen, ja oli kakkonen kokonais- ja lentomäkimaailmancupissa ja olympianormaalimäessä.

96-97 Peterka hallitsi maailmancupia: mäkiviikon, kokonais- ja lentomäkimaailmancupien tittelit ja ei-lentomäki-MC-pisteissä (silloin jaettiin tuokin titteli) kakkonen. MM-kisoissa jäi kuitenkin ilman mitalia. 97-98 kokonais- & ei-lentomäki-MC-tupla ja kolmas lentomäki-MC-pisteissä. Ei kuitenkaan top 3:ssa mäkiviikolla eikä olympialaisissa.

94-95 Goldberger voitti mäkiviikon, kokonais- ja lentomäkimaailmancupien tittelit, tosin MM-kulta jäi puuttumaan, oli suurmäen hopeamitalisti. 95-96 kokonais- ja lentomäkimaailmancupien tittelit (sekä toinen ei-lentomäki-pisteissä) sekä lentomäen MM-kulta, tosin mäkiviikolla missasi top 3:n.

Yksi ylivoimaisimmista kausista oli Bredesen 93-94: mäkiviikon, kokonaismaailmancupin tittelit sekä normaalimäen olympiakulta ja suurmäen olympiahopea, ja hopea MM-lentomäestä (kauden ainoa MC-lentomäkikisa, joten MC-lentomäkipisteissä myös toinen).

Nieminen saavutti mäkiviikko-olympiasuurmäki-kokonaismaailmancup -triplan 91-92. Lentomäkiin oli kuitenkin vielä ennen kauden päätöstä raakile.

Tuossa siis lähinnä kausia, jolloin urheilija saavutti kaksi neljästä henkilökohtaisella puolella: mäkiviikko, kokonaismaailmancup, MC-tupla tai tuplakultamitali. Noita kun tuli talven aikana tilastoitua. Mutta se huikein ainakin ennen Prevciä vielä jäljellä.

Nykänen 87-88: Mäkiviikko, 2+1 olympiakultaa, kokonaismaailmancup. Mutta MM-lentomäki rikkoi rekordin, pronssimitali.

Ja mainittakoon vielä 83-84: Weissflog voitti mäkiviikon ja kokonais-MC:n sekä MM-kisoista normaalimäen kulta ja suurmäen hopea.

Vähän makuasia, minkä kauden rankkaa ykköseksi. Mäkiviikko-kokonaismaailmancup on minun mielestäni se vaikein tupla. Molemmat vaativat tasaisen varmoja huippusuorituksia. Mäkiviikolla pitää olla lähestulkoon huippuiskussa joka hypyllä, mutta se kestää vain reilun viikon. Maailmancup-kautta eivät muutamat epäonnistumiset kaada, mutta huippukunnon on kestettävä monta kuukautta. Olympialaisilla ja pohjoismaisilla MM-kisoilla on ehkä suurin prestiisi, mutta itse arvostan MM-lentomäkeä jopa enemmän neljän kierroksen formaatin takia (OK, kolme kierrosta tänä vuonna). Pohjoismaisten MM:n historiaan mahtuu kuitenkin esimerkiksi Küttelin suurmäen voitto yhden kierroksen tuulilotossa. Ja Prevc vielä todisti paremmuutensa lentomäissä voittamalla myös tuon helposti unohdetun pienen MC-kristallipallon.

Jos päättynyt kausi olisi ollut olympiakausi kuten 87-88, niin Prevc olisi varmasti ollut ainakin suosikki olympiasuurmäessä, sen mäkiviikko ja muuta MC-suoritukset osoittivat. Normaalimäestä taas mitali olisi voinut olla kiven takana, niissä ei MC:ssä loistanut, vaikka olympiahopea ja MM-pronssi aiemmilta kausilta löytyy. Ja sitä ei koskaan saa tietää, miten Nykänen olisi sijoittunut lentomäen MC-pisteissä 87-88, jos silloin olisi MC:ssä ollut kuusi lentomäkikisaa. Joten noiden kahden kauden väliltä en ala valitsemaan.

 

[BaronFIN]

Elanit tai ei, Prevc pyyhkii edelleen suomalaisilla lattiaa vaikka kuinka suomalaiset haluavat selittää menestystään puvuilla, suksilla tai siteillä.

Kovat kaverit hyppäävät monttuun suksilla kuin suksilla.

 

[Pekkis]

Elanit tai ei, Prevc pyyhkii edelleen suomalaisilla lattiaa vaikka kuinka suomalaiset haluavat selittää menestystään puvuilla, suksilla tai siteillä.

Kovat kaverit hyppäävät monttuun suksilla kuin suksilla.

Pitäisikö sinun hakea tuleviin kotikisoihimme joukkueen tsemppaajan paikkaa? En tosin tiedä että onko kyseistä vakanssia edes olemassa, mutta jotenkin tuntuu ihan sinun hommalta. Asutkin vielä ihan siinä lähellä.

 

[BaronFIN]

Menen huutelemaan kisa-alueen ulkopuolelta rivouksia aidan yli, niin eiköhän se kelpaa.

Toki toivon, että suomalaiset vetävät suurmäestä hyppyjä niin maan perkeleesti että tulevat sieltä alas vaikka silmät kiinni ja ponnistus osuu kohdilleen, mutta kovalta takamatkalta kyllä lähtevät MM-vuoteen.

 

[Pekkis]

Toki toivon, että suomalaiset vetävät suurmäestä hyppyjä niin maan perkeleesti että tulevat sieltä alas vaikka silmät kiinni ja ponnistus osuu kohdilleen, mutta kovalta takamatkalta kyllä lähtevät MM-vuoteen.

Tästä olen kanssasi kyllä samaa mieltä.

 

[El Gordo]

Nykänen 87-88: Mäkiviikko, 2+1 olympiakultaa, kokonaismaailmancup. Mutta MM-lentomäki rikkoi rekordin, pronssimitali.

Jos oikein muistan, niin Nykänen voitti jonkun 10/16 (tai 10/18?) maailmancupin kisoista, joihin osallistui tuolla kaudella. Ei niitä MC-kisoja kaikkiaankaan ollut silloin kun parikymmentä. Jonkun Japanin kiertueen Nykänen taisi jättää suosista väliin, ja harjoitteli kotimaisemissa.

Mäkiviikolle tultaessa Nykäs-Masa oli voittanut ylivoimaiseen tyyliin kaikki kisat, mihin oli siihen mennessä osallistunut, ja kaikkialla pohistiin, että nyt tulee ensimmäinen täyden neljän voiton suoritus mäkiviikolla. No, ei tullut kun heti Obertsdorfin avauskilpailussa tsekkilegenda Pavel Ploc hyppäsi elämänsä kilpailun ja päihitti Nykäsen. Toisessa osakilpailussa Garmisch-Partenkirchenissä Nykänen pyöräytti 1. kierroksen hypyssä jonkun ihmeen lapajättiläisen heti hyppyriltä lähdön jälkeen, ja homma näytti menevän ihan plörinäksi. Onnistui kuitenkin räpyttelystä huolimatta olemaan kolmannella sijalla ensimmäisen kierroksen jälkeen, josta oli sitten helppo työ nousta toisella hypyllä voittoon. Innsbruckin ja Bischoshofenin voitot oli tuon jälkeen sitten helppoja, ja lopputulos oli 3 voittoa + 1 kakkossija, sekä tietysti mäkiviikon kokonaiskisan ylivoimainen voitto.

Olympiakisojen 3 kultamitalin jälkeen Nykäsen vire ymmärrettävästi hieman hiipui (liikaa juhlimista?), ja kevään viimeisissä maailmancup-kisoissa tuli jo aika huonojakin sijoituksia, toki kokonais-maailmancupin voitto oli jo varmistunut. Ja ne lentomäen MM-kisat, josta tuli vain pronssia, taisi myös olla melko myöhään ohjelmassa.

Tuolta kaudelta ei ehkä niinkään jäänyt harmittamaan tuo lentomäessä pronssille jääminen, kuin ettei voittanut mäkiviikolla kaikkia 4 kilpailua. Silloin olisi ollut kyllä saumat. Ja ärsyttävä Sven Hannawaldin hehkutus olisi sitten myöhemmin ollut ehkä paljon hillitympää, kun Nykänen olisi jo tehnyt saman tempun paljon aiemmin.

Ahosen kausi 2004-2005 oli melkeinpä kopio tuosta Nykäsen 1987-1988 kaudesta. Mäkiviikolla niin ikään 3 osakilpailuvoittoa, maailmancupissa hirmu määrä voittoja (oli jopa enemmän kuin Nykäsellä, tosin olipa se kisojen määräkin kasvanut), ja vire säilyi vielä kauden päätapahtumaankin ja arvokisavoitto napsahti tilille (joskaan ei kolmea niin kuin Nykäselle). Sen jälkeen sitten kauden loppupuolella oli havaittavissa hienoista vireen laskua.

Vedän ehkä hieman kotiinpäin, mutta näkisin juuri Nykäsen ja Ahosen huippukausien täyttävän parhaiten ylivoimaisen kauden kriteerit. Jotka voisivat olla vaikka tälleen: Maailmancupin kokonaiskisan voitto ja vähintään 10 osakilpailuvoittoa, mäkiviikon voitto ja vähintään 2 osakilpailuvoittoa, ja on paras hyppääjä & voittaa vähintään yhden kultamitalin kauden päätapahtumassa (Olympia- tai MM-kisat, jos ei ole näitä, niin sitten lentomäen MM-kisat käy päätapahtumaksi). Prevcin viime kausi taitaa myös täyttää kriteerit.

 

[Barnes]

Maailmancupin kokonaiskisan voitto ja vähintään 10 osakilpailuvoittoa, mäkiviikon voitto ja vähintään 2 osakilpailuvoittoa, ja on paras hyppääjä & voittaa vähintään yhden kultamitalin kauden päätapahtumassa (Olympia- tai MM-kisat, jos ei ole näitä, niin sitten lentomäen MM-kisat käy päätapahtumaksi).

El Gordolta on tullut hyviä pointteja paljonkin, mutta tämä boldaamani menee osittain hudiksi.

Olympiatalvena rengaskisat ovat kauden päätavoite kyllä, mutta MM-kisat, olivat ne sitten lentomäen tai pohjoismaiset, ovat aika harvan päätavoite. Tämä siksi että kaudella hypätään myös perinteikäs K-Euroopan mäkiviikko, jonka erityisesti keskieurooppalaiset arvostavat reilusti MM-karkeloiden edelle.

Nykyisellään Norja taitaa olla ainoa maa, jossa noin niin kuin kollektiivisesti pidetään MM-kultaa (sen pitää olla pohjoismaiselta puolelta) mäkiviikkoa arvokkaampana. Suomi vähän sekasikiö; toisaalta meillä on Pentti Kokkosen ja Toni Niemisen kaltaisia hyppääjiä, jotka puhuvat mäkiviikosta samanarvoisena tai lähestulkoon samanarvoisena olympiakullan kanssa, toisaalta meillä on toissakauden Suomen joukkueen kaltaisia joukkueita, joille MM-kisat olivat se päätavoite.

Ahonen on hyvä esimerkki tästä sekametelisopasta. Hänhän myönsi 2003 oppineensa arvostamaan (kun kollektiivisesti Suomessa oltiin vielä MM-huumassa miksi Jannellekin MM oli ko. vuoden päämäärä) mäkiviikkoa, mutta 2009 julkaistussa kirjassaan Kuningas kertoi mäkiviikosta tulleen asia, jota hän(kin) arvostaa miltei olympiakullan arvoisesti ja tietty MM-kullan edelle.

Toim. huomio: Kolmannesta kappaleesta etiäpäin puhun vain pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisoista!

 

[Barnes]

Mitenkä muuten palstaveljet arvostavat (en siis puhu lajin sisäisestä arvostuksesta vaan palstalaisen omasta näkemyksestä) mäkihypyn eri kilpailut/kilpailusarjat? Oma rankingini on suunnilleen aina ollut tällainen:

1. Olympiakisat
2. K-Euroopan mäkiviikko
3. Maailmancup
4. Pohjoismaisten hiihtolajien MM-kilpailut
5. Lentomäen MM-kilpailut

Mäkihypyssä on mielestäni erityisen hienoa se että on paljon erilaisia näkemyksiä liittyen arvoasteikkoon. Joku pitää mäkiviikkoa ykkösenä, toisille taas MM-kulta pohjoismaiselta puolelta on toiseksi arvokkain juttu olympiakullan jälkeen jne.

 

[El Gordo]

No nk. arvokisojen osalta järjestys lienee selvä, eli ensin Olympiakisat, sitten MM-kisat ja viimeisenä lentomäen MM. Olympiakisat ja MM-hyppelyt on periaatteessa samanlaisia kisoja, mutta kaiketi nuo tekijät, että olympiakisat on vain 4 vuoden välein, kisoihin liittyy suurempi mediahuomio, ja kaikki haluavat olla juuri silloin kunnossa, tekee olympiakullasta sen kovimman jutun. Arvostus riippuu kyllä vähän siitä tyylistäkin, millä voitto tuli, tekeekö ns. Bystölit vai Nykäset?

Lentomäen MM-kisat on sitten vähän oma spesiaalijuttunsa. Periaatteessa mahdollisimman pitkien lentojen tavoittelu on lajin viehätyksen ytimessä, mutta kyllähän noihin lentomäen MM-kisoihin vähän arvokisojen "light-versiona" on tullut suhtauduttua. Etenkin, jos samalla kaudella on jo ollut esim. olympiakisat.

Perinteinen Saksan-Itävallan mäkiviikko on ollut aiemmin kova juttu myös Suomessa, nykyään saattaa valitettavasti jäädä vähälle seurannalle... Mäkihyppykaudessahan hienoa on, että ensin on vuodenvaihteessa tuo mäkiviikko, ja sitten keväämmällä on arvokisat, eli kausi on kaksihuippuinen. Jos ei mäkiviikolla menesty, voi pelastaa kautensa vielä kevään arvokisoissa, ja toisinpäin. Neljän kisan kokonaistulos myös varmistaa, ettei mäkiviikon voittoa viedä yhdellä tai kahdella tuuriponkaisulla. Toisaalta neljän kisan kokonaistulos tarkoittaa, että kisan voi voittaa myös, vaikkei voittaisi yhtään osakilpailua. Kuten teki Risto Laakkonen aikoinaan. Kyllä sinä vuonna tuli Jari Puikkosen MM-voittoa mehusteltua paljon enemmän kuin Laakkosen mäkiviikon voittoa, vaikka molemmat tietysti kelpasikin. Asiaan saattoi kyllä vaikuttaa, että MM-kisat oli suomalaisille kotikisat.

Mutta noin yleisesti ottaen, sinne olympiakisojen taakse mutta lentomäen MM-kisojen edelle mäkiviikon arvostus kohdallani asettuu. MM-kisojen kanssa on melkeinpä tasapeli.

Maailmacupin kokonaiskilpailu on ehkä vaikein arvottaa. Periaatteessahan kokonaiskisa kertoo parhaiten, kuka on ollut kauden kingi, joten sikäli kyseessä on satunnaista mäkiviikon tai arvokisan voittoa kovempi suoritus. Mutta toisaalta kyllähän nuo mäkiviikko- tai arvokisavoitot on enemmän sykähdyttäviä hetkiä tarjonnut kuin maailmancupin kokonaiskilpailun ratkeaminen. Joten penkkiurheilukokemuksen kannalta maailmancupin voitto on listan loppupuolta, mutta arvostuksen osalta lähellä kärkeä.

 

[Taitopelaaja]

Mitenkä muuten palstaveljet arvostavat (en siis puhu lajin sisäisestä arvostuksesta vaan palstalaisen omasta näkemyksestä) mäkihypyn eri kilpailut/kilpailusarjat? Oma rankingini on suunnilleen aina ollut tällainen:

1. Olympiakisat
2. K-Euroopan mäkiviikko
3. Maailmancup
4. Pohjoismaisten hiihtolajien MM-kilpailut
5. Lentomäen MM-kilpailut

Mäkihypyssä on mielestäni erityisen hienoa se että on paljon erilaisia näkemyksiä liittyen arvoasteikkoon. Joku pitää mäkiviikkoa ykkösenä, toisille taas MM-kulta pohjoismaiselta puolelta on toiseksi arvokkain juttu olympiakullan jälkeen jne.

Tämä on mielenkiintoinen kysymys, johon aina silloin tällöin on tullut mietittyä vastausta. Arvokisamitalithan ovat usein niitä, mitkä muistetaan mutta monesti urheilullisesti vaikeampi on napata vaikkapa maailmancupin kokonaiskilpailun voitto. Noista viidestä selkeästi vähiten arvostettu on ehdottomasti lentomäen maailmanmestaruuskilpailut, joten siitä voidaan tietysti lähteä liikkeelle.

Olympiakulta on tietysti melkein kaikissa lajeissa se kaikista kirkkain kruunu. Myös mäkihypyssä se lienee se arvostetuin ja halutuin palkinto. Ainoa vähän harmillinen asia tuossa on se, että olympialaiset käydään usein sellaisilla paikkakunnilla, joissa olosuhteet eivät täysin vastaa maailmancupin vastaavia olosuhteita. Jos mietitään vaikkapa edellisiä muutamia olympialaisia, niin (Nagano, Salt Lake City, Torino, Vancouver ja Sotshi) kyllä siellä aika poikkeavia oloja on ollut matkalla. MM-kilpailut käydään usein tutummissa maisemissa, jolloin voittajatkin ovat useimmiten niitä jotka maailmancupissakin pärjäävät.

Mäkiviikko hypätään aina samoissa mäissä joka vuosi, joten mäet ja niissä vallitsevat olosuhteet käyvät hyppääjille varmasti tutuiksi. Suurin osa hyppääjistä tähtää kuitenkin mäkiviikolle, joten on todella vaikea onnistua siellä olemaan juuri neljän kilpailun jälkeen paras pistemies. Täytyy olla tasainen kova suorittaja, eikä epäonnistumisille ole varaa. Toisaalta taas maailmancup on hemmetin hankala voittaa, kun kesken kauden ei voi tulla pahoja loukkaantumisia ja hyvän vireen pitää kestää marraskuun lopulta maaliskuun loppuun saakka. Maailmancupin voitto on siis varmasti kaikista haastavin napata, vaikka arvostus ei olympiakullan tasolle nousekaan.

Jos jonkinlaista järjestystä pitäisi laittaa, niin itse päätyisin seuraavanlaiseen. Listalla huomioita urheilullinen haastavuus sekä arvostus.

1. Olympialaiset

- Kaikkien päätavoite varmasti uralla. Etenkin kahden henkilökohtaisen mitalin (saati kultamitalin) voittaminen on hemmetin kova juttu ja niitä ei Ammanin sekä Stochin lisäksi viime vuosikymmenten aikana ole juuri tullut.

2. Maailmancup

- Itse nostaisin maailmancupin kokonaiskilpailun voittamisen vielä mäkiviikon edelle. Mäkiviikon arvostus on olla yhtä korkeaa (tai jopa korkeampaa) kuin maailmancupin voitto, mutta urheilullinen haastavuus ratkaisee näiden välillä. Etenkin useampana vuonna putkeen maailmancupin voittaminen on äärimmäisen haastavaa ja kertoo kokonaisvaltaisesti dominoinnista lajissa.

3. Mäkiviikko

- Mäkiviikon voittaminen vaatii enemmän kuin yksittäisen arvokilpailun voittaminen, joten urheilullisesti se on haastavaa. Viikon aikana ei ole varaa yhteenkään epäonnistumiseen, mitä ei edes osakilpailuvoitot mäkiviikon aikana paikkaisi. Myöskään kaikkien neljän osakilpailun voittaminen ei ole helppoa, josta kertoo varsin hyvin se, ettei siihen ole kyennyt kuin Hannawald ja siitäkin on jo pian 15 vuotta (kylläpäs aika menee nopeasti). Joskaan mäkiviikon voittaminen ei välttämättä vaadi yhtään osakilpailuvoittoa, joista yksi kirkkaimpia esimerkkejä lienee Janne Ahonen vuosituhannen vaihteesta. Kaudella 1998-1999 Ahonenhan voitti ensimmäistä kertaa urallaan mäkiviikon, vaikka ei voittanut yhtään osakilpailua.

4. MM-kilpailut

- Maailmanmestaruus on tietysti kova juttu lajissa kuin lajissa, mutta mielestäni sellaisen voittaminen on aavistuksen helpompaa kuin vaikkapa mäkiviikon kokonaiskilpailun voitto. Periaatteessa nostaisin kuitenkin MM-kilpailut aivan rinnalle kahden edellä mainitun voiton turnajaisen kanssa. Vähän makuasioita, minkä kilpailun rankkaa minkäkin edelle.

5. Lentomäen MM-kilpailut

- Vähän sellaiset jämäkilpailut, mitkä kilpaillaan joka toinen kerta esimerkiksi olympiavuonna. Lentomäen maailmanmestaruuksista puhutaan lähinnä silloin, kun muita meriittejä ei liiemmin ole. Selkeästi listan viimeisenä.

 

[MustatKortit]

Mäkiviikkoa jengi täällä näyttää arvottavan yllättävän vähän.

Kuitenkin jos miettii laji-ihmisten omaa arvostusta sitä kohtaan, niin se on erittäin korkealla tasolla ja vertautuu arvokisavoittoon helpostikin.

Vähän sama kuin kysyisi pyöräilijältä, että ottaisitko olympiakultaa vai Tour de Francen voiton? Aika moni ottaisi tuon ympäriajon.

 

[Taitopelaaja]

Mäkiviikkoa jengi täällä näyttää arvottavan yllättävän vähän.

Hetkinen. Luitko noita aiempia viestejä lainkaan?

Kyllähän täällä on lähes poikkeuksetta jokainen nostanut mäkiviikon aivan arvokisavoittojen rinnalle. Barnes rankkasi mäkiviikon heti olympiakullan jälkeen seuraavaksi ja itse nostin myös mäkiviikon MM-kilpailuiden edelle. Hyppääjät arvostavat mäkiviikkoa hyvin korkealle, mutta mielestäni tismalleen samanlainen trendi on ollut esimerkiksi palstakirjoittajien saralla. Asia voi pyöritellä monelta kantilta, mutta jos mietitään vaikka Janne Ahosta, niin tuskin hän olisi uraansa jatkanut yhtä hanakasti mikäli se olympiakulta olisi palkintokaapista jo löytynyt. Tarkoitan siis sitä, jos tilillä olisi vaikkapa kolme olympiamitalia (joista yksi kultainen), mutta ei yhtään mäkiviikon voittoa, niin tuskin se yhtä paljon ajaisi jatkamaan uraa kuin näin päin.

Mutta väittäisin näin, että mäkiviikon voittajat muistetaan lähes parhaiten aiemmilta vuosilta. Harvempi kaikki arvokisavoittajat viimeisen 10 vuoden ajalta (ei tarvitse edes vuosilukuja muistaa, vaan ylipäänsä), mutta varmasti useampi muistaa ketkä on voittanut joskus mäkiviikon ja ketkä ei. Voisi sanoa näin, että mäkiviikon voitto menee yksittäisen MM-kullan edelle, mutta taas himmeämmät mitalit arvokisoissa pesevät vaikkapa toiset ja kolmannet sijat mäkiviikolla.

 

[Kalzu]

Ihan henkilökohtaisena mielipiteenä rankkaan Mäkiviikon arvokisojen edelle, vaikkakaan ihan ei Olympialaisten huomiota saavutakaan. Kahden kierroksen kisoissa arvokisoissa marginaalit voivat jäädä pieniksi ja tuulirako ratkaista voiton. Mäkiviikolla tuuliraot tuskin ratkaisevat voittoa, mutta sen verran lyhyt kiertue, että kahdeksaan hyppyyn ei monta keskinkertaista saati heikko hyppyä saa tulla. Ja arvokisojen mäki voi suosia joitakin hyppääjiä, mäkiviikolla pitää suoriutua neljässä eri mäessä. Joka mäkiviikon voittaa on ehdottomasti sen hetken kovin hyppääjä, vaikka ei sitä ennen eikä sen jälkeen juuri mitään saavuttaisi kuten Diethart.

Maailmancup onkin sitten toisenlainen juttu. Läpi kauden on tultava menestystä, tosin epäonnistumisiakin saa tulla mukaan, eikä välttämättä missään vaiheessa tarvitse hypätä paineen alla. Jos hyppääjä voittaa Maailmancupin, muttei koskaan Mäkiviikkoa tai arvokisoissa, tulee hieman mieleen ykköspelaaja tenniksessä, joka ei koskaan Grand Slam -turnausta voittanut.

Noiden kahden väliltä en osaa kovempaa saavutusta valita. Maailmancup-titteli on kovimman työn takana, palkinto koko kaudesta. Mäkiviikko taas vaatii korkeampaa tai ainakin varmempaa huipputasoa.

Arvokisoihin toivoisin lentomäen ulkopuolellekin neljän kierroksen kilpailua. Kaksi kierrosta on kuitenkin niin vähän ratkaista paremmuus, ja huonon ilman vallitessa yksi kierros voi ratkaista mestaruuden. Tosin henkilökohtainen tuplakulta onkin sitten silmissäni Mäkiviikon ja Maailmancupin titteleiden tasolla; silloin hyppääjä on sillä hetkellä ehdottomasti sen hetken paras (lentomäkien ulkopuolella).

Lentomäen MM jää muiden arvokisojen jalkoihin varmastikin tapahtuman pienuuden takia. Media ei hehkuta yhden viikonlopun mäkihyppytapahtumasta samaan malliin kahden viikon useamman lajin tahtuman tavoin. Mikä on harmi Kranjecin ja Tepesin kaltaisten lentomäkispesialistien kannalta. Ja neljän kierroksen kisana kyllä tykkään MM-lentomäestä. Neljä hyppyä voi jollekin mestaruustaistossa olleelle olla liikaa, parhaille ei. Muissa mäissä kun jaetaan mestaruuksia kolmena vuotena neljästä, niin muuttaisin MM-lentomäen sykliä niin, että se hypättäisiin joka kausi paitsi olympiavuonna, jolloin Olympialaiset keräävät suurimman huomion.

 

[apulais-GM]

Mäkiviikkoa jengi täällä näyttää arvottavan yllättävän vähän.

No eikös se mäkiviikko olekin enemmän keski-eurooppalaisten juttu, sellainen Saksan - Itävallan mäkiviikko. Suomessakin varmaan kiinnostaisi jos maailman cupissa olisi Suomen mäkiviikko Ruka - Kuopio - Lahti.
Joskus ennenhän oli Keski-Suomen mäkiviikko, kun siellä Kaipolassa päästiin yli sadan metrin hyppyihin myös. Youtubessa tuli joskus vastaan retrovideo tuosta. Ja nykyäänkin on junioreille tuo Keski-Suomen mäkiviikko, pienistä mäistä.
Voisi olla hyvä idea saada vähän nostetta kansalliseen mäkihyppyyn, jos olisi joku kotimainen mäkiviikko tms.

Olikos jotain huhua, että maailman cupiin tulisi Norjan mäkiviikko.