Löytyykö lakimiehiä?

[stairox]

Monelta muultakin ammattiryhmältä kysytään vinkkejä, ja oikeusasiohin en löytänyt mitään sopivaa ketjua, niin avataanpa tämä.

Puolitoista vuotta eron jälkeen asiat on menossa hankalaksi. Maaliskuun alussa tehtiin ex-vaimon kanssa omaisuuden jako. Itse en jaksanut lähteä raastupaan sotimaan, niin jätin hyödyntämättä avioehdollisia oikeuksia. Ajattelin että tällä tavalla varmasti pääsen helpoimmiten. Loppupäässä ex-vaimo sai karkeasti laskettuna 40-50 000 euroa enemmän kun mihin hän olisi ollut oikeutettu avioehtojen mukaan.

No, nyt tilanne on se että hän on oikeusaputoimiston lakimiehen kautta hakemassa minulta elatusapua vaikka meillä on lapset joka toinen viikko. Sossusta soitettiin eilen ja he ehdottivat että maksaisin lähemmäs 400€/kk elatusapua.

Tottakai vitutus on armoton kun itse joustaa mutta toinen ei ja kysymys kuuluu: Voiko millään perua tehtyä omaisuuden jakoa? Ja jos voi, niin millä perusteilla?

Edit: siis ei perua, vaan vaatia että se tehdään uudelleen. Aikaa on kulunut siis yhdeksän kuukautta.

 

[magnum37]

Edit: siis ei perua, vaan vaatia että se tehdään uudelleen. Aikaa on kulunut siis yhdeksän kuukautta.

Minä en osaa sanoa, mutta sen tiedän lakiperiaatteista, että pelkkä suullinen sopimus on aina sitova ja siten lainvoimainen. Mutta puhut avioehdosta, eli onko teillä jonkinlainen kirjallinen avioehto? Minä en välitä udella mitä olette siinä sopineet, mutta jos siinä on jotain omaisuutta jäänyt jaon ulkopuolelle niin yleensähän se on avioerolaissa 50/50 se jakosuhde..

Aikaakin on tuosta kulunut jo, joten pahaa pelkään ettet voi tuota oikein enää riitauttaakaan... Soita nyt vaan rohkeasti oikeusaputoimistoon, kun ei vissiin löydy lakimiehiä Jatkikselta.

Ps. Osaa naiset olla härskejä erotilanteissa, huh.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

En ole lakimies, mutta mielestäni voit täysin vedota siihen että olette tehneet suullisen sopimuksen tarkoituksella ex-vaimon eduksi. Tähän vedoten voit koettaa sopia uutta jakoa siten että ositetaan omaisuus ikään kuin uudelleen ja päätetään sitten mahdollisista elatusmaksuista. Ei voi olla niinkään että vaimo saa osituksessa isomman palan ja tätä ei huomioitaisi mitenkään elatusmaksuissa.

Kannattaa kuitenkin investoida pieni summa ja käyttää oikeaa lakimiestä. Yleensä asiat alkavat lutviutua melkein kuin itsestään kun paikalle saapuu ammattilaisia.

 

[stairox]

Siis kirjallinen avioehtosopimus oli, jota en lähtenyt hyödyntämään, sillä luulin että voisin jatkaa elämää rauahallisemmin sillä tavalla. Ilman oikeudenkäyntejä. Nyt tilanne on se että raastupaan joudutaan kumminkin, niin siksi kysyin että olisiko minulla mitään juriidisia mahdollisuuksia vittuilla oikein urakalla takaisin.

Ps. Osaa naiset olla härskejä erotilanteissa, huh.

En olisi uskonut, mutta näin se vain menee.

Ja asiaa en kysy siksi että saisin "ilmaista" oikeusapua, vaan siksi, että onko minulla edes millään tavalla mahdollista asianajajan avulla tuo "mokani" korjattua nyt jälkeenpäin.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ja asiaa en kysy siksi että saisin "ilmaista" oikeusapua, vaan siksi, että onko minulla edes millään tavalla mahdollista asianajajan avulla tuo "mokani" korjattua nyt jälkeenpäin.

Varmasti. Suullinen sopimus on asiallinen lähtökohta. Nythän tässä on tilanne että vaimosi vaatii itselleen oikeuksia mahdollisen suullisen sopimuksenne ulkopuolelta. Amatööripohjalta sanoisin että on hyvät edellytykset olemassa hoitaa homma lakimiehen kanssa kannaltasi kohdalleen.

 

[Ruutiveijari]

Mahdotonta ottaa kantaa tietämättä miten asia on aidosti edennyt, mutta lähinnä kiinnostaa, että tarttuiko verottaja osituksen epäsuhtaisuuteen? Koska käytännössä epäsuhdan osalta on kyseessä lahja, johon tulisi kohdistaa lahjaverotus.

 

[Lohipoika]

Siis kirjallinen avioehtosopimus oli, jota en lähtenyt hyödyntämään, sillä luulin, että voisin jatkaa elämää rauahallisemmin sillä tavalla.

Ja asiaa en kysy siksi että saisin "ilmaista" oikeusapua, vaan siksi, että onko minulla edes millään tavalla mahdollista asianajajan avulla tuo "mokani" korjattua nyt jälkeenpäin.

Pieni maallikkovinkki: jos teillä kerran oli avioehto, vetoa siihen. Suullinen sopimus on kyllä täysin sitova, mutta sen todistaminen hankalampaa ja usein käytännössä mahdotonta.

 

[M@rko77]

Pieni maallikkovinkki: jos teillä kerran oli avioehto, vetoa siihen. Suullinen sopimus on kyllä täysin sitova, mutta sen todistaminen hankalampaa ja usein käytännössä mahdotonta.

Lakimies ja asianajaja ovat täysin eri henkilöitä (siis heillä on erilainen toimenkuva). No, asiaan.. Jos/kun on kirjallinen avioehto käytössä, niin mahdollisessa oikeuskäsittelyssä se saa paremman aseman kuin suullinen sopimus. Sopimusoikeudessa lähdetään siitä, että suullinen sopimus on sitova ellei ole toisin sovittu. Nythän ymmärtääkseni on sekä suullinen että kirjallinen sopimus olemassa? Tällöin kirjallinen saa sen oikeusvaikutuksen, jota suullinen sopimus ei voi antaa. Eli vetoa avioehtoon, koska tällöin olet vahvoilla ja vältyt todella kallillta riitelyltä.

 

[Hippi Hiiri]

Maaliskuun alussa tehtiin ex-vaimon kanssa omaisuuden jako. --- Loppupäässä ex-vaimo sai karkeasti laskettuna 40-50 000 euroa enemmän kun mihin hän olisi oll ut oikeutettu avioehtojen mukaan.

Voiko millään perua tehtyä omaisuuden jakoa? Ja jos voi, niin millä perusteilla?

Avioliittolain 103b §:n mukaan osituksen sovittelu on mahdollista osituksen jälkeenkin, mutta kun katsotaan saman pykälän 2 momentissa määriteltyjä sovittelutapoja, huomataan, ettei mikään niistä sovellu teidän tilanteeseenne. Sain myös käsityksen, että olette tehneet sopimusosituksen, ts. olet luopunut joistakin lakisääteisistä oikeuksistasi ja laittanut nimesi tällaisen toiminnan vahvistavaan paperiin. Sopimus on tällöin lähtökohtaisesti sitova. Tuollaiseen sopimukseen pätee ihan normaalisti sopimusoikeuden yleiset opit, joten sopimuksen purkaminen tulee kyseeseen oikeustoimilain 28-36 §:ien nojalla. Sinun tilanteessasi annettujen tosiseikkojen perusteella mikään noista ei vaikuta sopivan. 36 §:n yleistä kohtuuttomuuskieltoa voisi tietysti kokeilla, mutta en usko sen läpimenoon.

No, nyt tilanne on se että hän on oikeusaputoimiston lakimiehen kautta hakemassa minulta elatusapua vaikka meillä on lapset joka toinen viikko. Sossusta soitettiin eilen ja he ehdottivat että maksaisin lähemmäs 400€/kk elatusapua.

Laki lapsen elatuksesta 1 § ja 2.1 § --> elatusavun määrä perustuu lapsen tarpeeseen ja vanhempien elatuskykyyn. Siis molempien vanhempien, vaikka he olisivatkin eronneet. Sama laki, 4 § --> tuki vahvistetaan sopimuksella tai tuomiolla.

Vaikka olisitte sopineet osituksessa (en tiedä, oletteko), että sinun "luovuttamasi" 40-50 tonnia vapauttavat sinut elatustuen maksamisesta, sopimus ei ole sitova, jos ex-vaimollasi ei ole papua elättää lapsianne, koska kyseessä on lasten, ei teidän aikuisten, etua koskeva asia. Jos siis vaimosi on jo polttanut tuon 40-50 tonnia ja sinä olet teistä suurituloisempi, voi olla hyvinkin niin, että nakki napsahtaa sinulle. Se, että lapset ovat joka toinen viikko sinulla tarkoittaa tietysti lähtökohtaisesti maalaisjärjellä ajateltuna, että sinun osasi elatuksesta on pitää heidät muonassa ja vaatteissa sen ajan ja vaimosi tekee saman homman omilla viikoillaan. Oikeassa elämässä teidän tulonnekin kuitenkin tosiaan merkitsevät. Jos siis vaimollasi on taloudellisesti sinua paremmat tai yhtä hyvät elatusmahdollisuudet, voit todeta hänelle, että "haista vittu". Jos menit eroamaan köyhästä kirkonrotasta ja sinulla on tuloja, käsi lompakolle mars.

Pitäkää oikeuksistanne kiinni!

EDIT: Ai niin. Koska en saa tästä tahaa, pidätän itselläni oikeuden olla väärässä.

EDIT2: Sossu hoitelee vuosittain "muutaman" vastaavan tapauksen ja heillä on selvät suositusluontoiset kaavat, joilla elatustuen määrä lasketaan, ja niihin he pitkälti nojautuvat päätöksissään. Kannattaa ottaa itse yhteyttä sinne ja selvitellä omat tulosi ja lasten asumisjärjestelyt. Ja ota tosiaan yhteyttä lakialan ammattilaiseen.

 

[Hippi Hiiri]

Jos/kun on kirjallinen avioehto käytössä, niin mahdollisessa oikeuskäsittelyssä se saa paremman aseman kuin suullinen sopimus. Sopimusoikeudessa lähdetään siitä, että suullinen sopimus on sitova ellei ole toisin sovittu. Nythän ymmärtääkseni on sekä suullinen että kirjallinen sopimus olemassa? Tällöin kirjallinen saa sen oikeusvaikutuksen, jota suullinen sopimus ei voi antaa.

Suullisen ja kirjallisen sopimuksen ainoa ero liittyy todisteluvaikutukseen, ellei laissa ole sopimuksen muotoa koskevaa mainintaa. Se, kumpi sopimus on tosiasiassa sitova, ratkaistaan lukuisilla muilla säännöillä: osapuolten tarkoitus, aikaprioriteetti ja niin edelleen. Käytännön elämässä kirjallinen sopiminen on kuitenkin tärkeää, koska monissa asioissa sen todistaminen, että asiat ovat niin kuin väitetään on vaikeampi asia kuin juridisesti kiinnostavammat seikat.

 

[stairox]

Vaikka olisitte sopineet osituksessa (en tiedä, oletteko), että sinun "luovuttamasi" 40-50 tonnia vapauttavat sinut elatustuen maksamisesta

Ei olla sovittu, osituksessa ei mainita mitään mistä olen luopunut. Kyseessä on siis osinkorahoilla talomme remppaamista, jotka olisin saanut avioehdon mukaan vähentää. Talon arvoa nostavat toimenpiteet, nimenomaan yritykseni osinkorahoilla tehdyt, kuulivat avioehdon piiriin. Laiton pyöresti 50 000€ talon täysremonttiin vuosien 2002 ja 2007 välillä. Kaiken lisäksi vaimolla on n. 30-40 000€ arvoinen metsätila mitä ei huomioitu (hankittu avioliiton aikana). Kaiken lisäksi auto laskettiin minun omaisuudeksi, vaikka jälkeenpäin huomasin rekisteriotteesta että se olikin jo hänen nimissä. Toki minä olen sen maksanut, mutta oli hänen nimissä ja jäi hänelle (arvo n. 10 000).

Niinkuin kirjoitin, niin hyväksyin tämän, siitä syystä että luulin että pystyttäisiin tämän jälkeen unohtaa koko avioliitto ja mennä eteenpäin.

Seuraava ongelma on että tuo 400€/kk varmasti menee lain mukaan, kun huomiodaan vain ja ainoastaan tulot. Ongelma on se, ja suurin syy siihen että vitutus on armoton, että minun tulot ovat lähinnä teoreettiset. Yritys on tehnyt pientä tappiota viimeiset kolme vuotta ja ollaan jouduttu irtisanomaan ja lomauttamaan työntekijöitä. Ollaan nostettu osinkoa silti, mutta siirretty rahat takaisin yritykselle lainana, sillä ilman niitä lainarahoja jouduttaisiin lopettaa yritys (kyseessä Oy ja kaksi omistajaa 50/50). Siis nyt nostetaan firmasta vain lainan takaisinmaksua perheiden elämiseen tarvittavat rahat. Lähetin sossulle tilinpäätökset, tiliottet, velat jne., josta selvisi että firmalla on kassa miltei tyhjä ja että todellakaan ei ole varaa nostaa yrityksen kuukausimenoja, kun niitä todellisuudessa pitäisi saada pienennettyä muutama tuhat kuukaudessa. Silti sossu ja ex-vaimon lakimies vaatii että maksan tuon melkein 400.

Inhimmillisyyttä ei löydy pätkääkään ja luetaan vain kylmän viileesti numeroita verotustodistuksesta. Aivojen käyttö on täysin kielletty.

No, ehkä nyt on vähän tarkemmat tiedot arvioida tilanne.

Edit: Lisään sen verran että silloin 2000-luvun alkupuolella yritys voi hyvin, ja siksi minulla oli mahdollisuus rempata talo noilla rahoilla.

 

[Hippi Hiiri]

Ei olla sovittu, osituksessa ei mainita mitään mistä olen luopunut. Kyseessä on siis osinkorahoilla talomme remppaamista, jotka olisin saanut avioehdon mukaan vähentää. Talon arvoa nostavat toimenpiteet, nimenomaan yritykseni osinkorahoilla tehdyt, kuulivat avioehdon piiriin. Laiton pyöresti 50 000€ talon täysremonttiin vuosien 2002 ja 2007 välillä. Kaiken lisäksi vaimolla on n. 30-40 000€ arvoinen metsätila mitä ei huomioitu (hankittu avioliiton aikana). Kaiken lisäksi auto laskettiin minun omaisuudeksi, vaikka jälkeenpäin huomasin rekisteriotteesta että se olikin jo hänen nimissä. Toki minä olen sen maksanut, mutta oli hänen nimissä ja jäi hänelle (arvo n. 10 000).

Onko ositus saanut lainvoiman? En osaa sanoa, onko osituksen sovittelu mahdollista, kun olet tietoisesti jättänyt vaatimatta joitakin oikeuksia alkuperäisessä osittelutoimituksessa. Ujo arvaukseni on, että olet aika heikoilla.

EDIT: Minulle on aika hämärää, miten olet luopunut osituksessa oikeuksistasi, mutta siitä ei ole mainintaa missään.

Niinkuin kirjoitin, niin hyväksyin tämän, siitä syystä että luulin että pystyttäisiin tämän jälkeen unohtaa koko avioliitto ja mennä eteenpäin.

Niin vittumaista kuin se onkin, tällä ei ole mitään väliä, jos toinen on kusipää.

Seuraava ongelma on että tuo 400€/kk varmasti menee lain mukaan, kun huomiodaan vain ja ainoastaan tulot. Ongelma on se, ja suurin syy siihen että vitutus on armoton, että minun tulot ovat lähinnä teoreettiset. Yritys on tehnyt pientä tappiota viimeiset kolme vuotta ja ollaan jouduttu irtisanomaan ja lomauttamaan työntekijöitä. Ollaan nostettu osinkoa silti, mutta siirretty rahat takaisin yritykselle lainana, sillä ilman niitä lainarahoja jouduttaisiin lopettaa yritys (kyseessä Oy ja kaksi omistajaa 50/50). Siis nyt nostetaan firmasta vain lainan takaisinmaksua perheiden elämiseen tarvittavat rahat. Lähetin sossulle tilinpäätökset, tiliottet, velat jne., josta selvisi että firmalla on kassa miltei tyhjä ja että todellakaan ei ole varaa nostaa yrityksen kuukausimenoja, kun niitä todellisuudessa pitäisi saada pienennettyä muutama tuhat kuukaudessa. Silti sossu ja ex-vaimon lakimies vaatii että maksan tuon melkein 400. Inhimmillisyyttä ei löydy pätkääkään.

Sori, tähän en osaa vastata juuta enkä jaata.

 

[stairox]

EDIT: Minulle on aika hämärää, miten olet luopunut osituksessa oikeuksistasi, mutta siitä ei ole mainintaa missään.Niin vittumaista kuin se onkin, tällä ei ole mitään väliä, jos toinen on kusipää.

Niinkuin kirjoitin, en halunnut lähteä raastupaan riitelemään oikeusistani, luulin yksinkertaisesti että saisin tämän jälkeen olla rauhassa, kun "lahjoitan" hänelle enemmän kuin mihin olisi tarvetta.

Niin vittumaista kuin se onkin, tällä ei ole mitään väliä, jos toinen on kusipää.

Ja toinen taas sinisilmäinen. Näin se vain menee.

Naiset voi olla aivan helvetin vittumaisia ja heillä on aina koko kaveriporukka taustatukena, olivat ne sitten väärässä tai oikeassa.

 

[punasydän]

Laitetaan nyt tänne ketjuun, kun ei osunut silmään muitakaan ketjuja. Ei ehkä ihan lakimiestason asia, mutta kuitenkin. Eli yksinkertainen kysymys on, että saako esimies kertoa alaisensa luottamuksella kertomaa asiaa eteenpäin? Esimerkiksi kaupan kassahenkilö X kertoo esimiehelleen, että tällä on kuppa/raskaana/aivokasvain tms. ja pyytää vielä erikseen, ettei asiasta puhuta eteenpäin. Esimies kuitenkin kertoo asiasta seuraajalleen, joka jatkaa tiedon välittämistä. Onko toiminta ainoastaan aivan helvetin moraalitonta vai onko hommassa myös jotain laitonta?

 

[M@rko77]

Tuskin tuossa mitään laitonta on, ellei rikota jotain salassapitopykälää (joka on mainittu työsopimuksessa). Moraalitontahan tuo on ja jos tuntee tarvetta, niin aina on esimiehen esimiehet jolle avautua.

 

[Ferris]

Tuskin tuossa mitään laitonta on, ellei rikota jotain salassapitopykälää (joka on mainittu työsopimuksessa). Moraalitontahan tuo on ja jos tuntee tarvetta, niin aina on esimiehen esimiehet jolle avautua.

Työnantajalla ei ole ymmärtääkseni kuin muutamissa tapauksissa oikeutta kertoa työntekijänsä terveytyeen liittyviä asioita eteenpäin. Eli seuraajalleen on saanut kertoa jos asia on liittynyt esim. palkan maksuun, mutta esim. muille työntekijöille ei esim. sairauksista saa kertoa.

SAK:n sivuilta:

Työnantajalla on oikeus käsitellä työntekijän terveydentilaa koskevia tietoja, jos se on tarpeen sairausajan palkan maksamiseksi, poissaolon perusteen selvittämiseksi tai työntekijän pyynnöstä hänen työkykynsä osoittamiseksi. Terveydentilatiedot on kerättävä työntekijältä tai hänen kirjallisella suostumuksella muualta.

Terveystiedot, esimerkiksi työntekijän työnantajalleen toimittama sairauslomatodistus sairasajanpalkan maksamista varten, on luokiteltu arkaluontoiseksi. Niitä on säilytettävä erillään muista työnantajan keräämistä henkilötiedoista ja nimettävä henkilöt tai määriteltävä tehtävät, joihin sisältyy terveydentilaa koskevien tietojen käsittelyä.

Valitettavasti kyseistä pykälää rikotaan käytännössä joka päivä jokaisessa työpaikassa.

Edit: Työsuojeluhallinnon sivuilta ehkä vielä parempi teksti:

Työnantaja saa käsitellä työntekijän terveydentilatietoja vain, jos työntekijä itse toimittaa ne hänelle tai jos työntekijä on antanut kirjallisen suostumuksen luovuttaa tällaisia tietoja työnantajalle. Lisäksi edellytetään että tietojen käsittely on tarpeen sairausajan palkan tai siihen rinnastettavien terveydentilaan liittyvien etuuksien suorittamiseksi taikka sen selvittämiseksi, onko työstä poissaoloon perusteltu syy, taikka jos työntekijä nimenomaisesti haluaa selvitettävän työkykyisyyttään terveydentilaa koskevien tietojen perusteella. Työntekijällä ei kuitenkaan ole velvollisuutta toimittaa diagnoositiedot sisältävää lääkärintodistusta työnantajalle. Jos työntekijä ei toimita tällaista todistusta, hän voi menettää sairausajan palkan. Edellä oleva koskee myös työnhakijaa. Työnhakulomakkeissa ei saa kysyä yksityiskohtaisia terveyteen liittyviä tietoja, vaan kysymykset tulee rajoittaa siten, että ne koskevat työn luonne huomioon ottaen vain tietoja, joilla on merkitystä työtehtävien hoitamisen kannalta.

Työntekijää koskevia terveydentilatietoja saavat käsitellä vain ne henkilöt, jotka valmistelevat sanottujen tietojen pohjalta päätöksiä tai panevat niitä täytäntöön. Työnantajan on nimettävä ne henkilöt, jotka käsittelevät terveydentilatietoja tai määriteltävä ne tehtävät, joihin sisältyy terveydentilaa koskevien tietojen käsittelyä. Työntekijöiden terveydentilatietoja käsittelevät henkilöt ovat vaitiolovelvollisia eivätkä he saa ilmaista tietoja sivullisille. Vaitiolovelvollisuus jatkuu työsuhteen päätyttyäkin. Työnantaja voi kuitenkin luovuttaa työntekijän hänelle antaman lääkärintodistuksen työterveyshuollolle työterveyshuollon tehtävien toteuttamista varten, ellei työntekijä ole kieltänyt luovuttamista.

Työntekijän terveydentilatietoja on säilytettävä erillään muista työnantajan keräämistä henkilötiedoista.

 

[Joe Plop]

Esimerkiksi kaupan kassahenkilö X kertoo esimiehelleen, että tällä on kuppa/raskaana/aivokasvain tms. ja pyytää vielä erikseen, ettei asiasta puhuta eteenpäin. Esimies kuitenkin kertoo asiasta seuraajalleen, joka jatkaa tiedon välittämistä.

Esimies on vaitiolovelvollinen työntekijään liittyvissä asioissa mutta tuossa kerrot että hän on kertonut asiaa seuraajalleen. Eli jos ko. asia on sellainen joka vaikuttaa työntekemiseen(Esim. raskaus=ei saa esim. nostaa raskaita esineitä) hänen on toki välitettävä tieto seuraajalleen mutta seuraajaa taas koskee edelleen se vaitiolovelvollisuus... Eli tuo jolle asia on alunperin kerrottu ei välttämättä ole tehnyt mitään väärää(olisi tietty voinut kysyä että saako kertoa seuraajalleen) mutta tämä seuraaja kyllä jos on tuota tietoa levitellyt enemmälti...

 

[Yläpesä]

saako esimies kertoa alaisensa luottamuksella kertomaa asiaa eteenpäin? Esimerkiksi kaupan kassahenkilö X kertoo esimiehelleen, että tällä on kuppa/raskaana/aivokasvain tms. ja pyytää vielä erikseen, ettei asiasta puhuta eteenpäin. Esimies kuitenkin kertoo asiasta seuraajalleen, joka jatkaa tiedon välittämistä.

Ymmärsinkö oikein, että esimies on kertonut uudelle esimiehelle sen tiedon ja tällä tiedolla on merkitystä esimies-alais-suhteeseen? Tällöin menettely on varmaan vielä ymmärrettävää. Mutta jos asiaa levitellään muillekin kuin esimiehelle, niin kyse on salassapidettävän terveystiedon levittämisestä. Jos paikka on iso niin yhteys luottamusmieheen ja siitä eteenpäin virallista tietä. Todisteet tietenkin ovat tarpeen, pelkkä sana sanaa vastaan ei auta pitkälle.

Isoissa taloissa terveysasiat jäävät yksinomaan työterveyshuollon tietoon eikä sieltä anneta tietoja esimiehellekään, ellei työntekijä itse anna lupaa.

 

[Mikko78]

Minulla oli baarissa käsirysyä erään henkilö kanssa, jonka seurauksena törmäsin toisen seurueen pöytään. Pöydästä nousi isokokoinen mies, joka otti rajun kuristus otteen kaulastani. Hän hyökkäsi kimppuuni takaapäin. Löin pääni edessä olevan pöydänkulmaan sillä seurauksella, että silmälasini rikkoutuivat ja kasvooni tuli ruhjeita. Mies ei lopettanut kuristamista ja olin menettää tajuntani. Portsarit tulivat tilanteeseen huutaen irti. Tämä ei lopettanut tilannetta ja luulin oikeasti kuolevani. Vihdoin ovimiehet saivat kuristajan irti ja pääsin otteesta. Tasasin hengitykseni ja löin kuristajaa yhden kerran nyrkillä nenänvarteen.

Mieheltä murtui nenä ja samalla kaksi hammasta lohkesi. Lääkärilausunnon mukaan tärähdyksen voimasta.

Korvausvaatimukset olivat mielestäni poskettomia:
-2000 euroa kivusta ja särystä
-600 e kosmeettisista haitoista
-500 e henkisistä kärsimyksistä
-1300 e lääkärikuluja.

Sovitteluun uhri ei suostunut.

Otin yhteyttä asianajajaan joka nauroi vaatimuksille ja piti niitä kohtuuttomina. Ovimiehen todistajalausunnot olivat puolellani ja kuvailivat minua uhrina.

Nyt tuli oikeudenpäätös ja tässäpä laskuni:

- 2000e kivusta ja särystä viivästyskorkoineen alkaen 13.5.2011
- 1300e lääkärikulut viivästyskorkoineen alkaen 13.5.2011
- 1100e asianomistajan asianajokulut.
- 600e omat asianajokulut.
- 1560 e päiväsakoista 60 kpl.
- Lisäksi ansionmenetys kuluja ja todistajien palkkioita.

Tuntuu aika kohtuuttomalta!

 

[maniakos]

Etkö sinä tehnyt rikosilmoitusta tuosta sinua kuristaneesta henkilöstä vai mitä ihmettä noille esittämällesi väitteille tapahtui? Nuo vastapuolelle syntyneet vammat ovat jo sitä luokkaa, ettei niitä voi ohittaa olankohautuksella ja nuhteilla. Jo pelkästään hampaiden korjaaminen on aika kallista puuhaa. Nenän murtuminenkin on aina vähän tapauskohtaista. Voi monesti tulla pahaakin jälkeä. Toivottavasti ei tullut niin pahaa jälkeä, että jäisi pysyvä kosmeettinen haitta. Silloinhan tässä jutussa asianomistajana ollut voi käsittääkseni hakea sinulta lisää korvauksia sitten vuoden päästä.

Mikäli joku löisi minua turpaan samoin seurauksin, niin kyllähän minä pitäisin tuollaisia sanktioita ihan oikeutettuina, vaikkakin tältä istumalta nuo korvaukset kivusta ja särystä tuntuvatkin vähän suurilta. Enimmäkseen taulukostahan ne kuitenkin taidetaan yleensä katsoa.

 

[Apassi]

- 2000e kivusta ja särystä viivästyskorkoineen alkaen 13.5.2011
- 1300e lääkärikulut viivästyskorkoineen alkaen 13.5.2011
- 1100e asianomistajan asianajokulut.
- 600e omat asianajokulut.
- 1560 e päiväsakoista 60 kpl.
- Lisäksi ansionmenetys kuluja ja todistajien palkkioita.

Olipa kallis lyönti. Jos olisit jättänyt tekemättä, niin olisit nyt itse korvauksen saaja. Ihmettelen myös sitä asiaa, että miksi sinä et tehnyt vastaavasti rikosilmoitusta vastapuolesta? Vai teitkö? Olisi voinut muuttaa asiaa monessakin mielessä. Asiassa on vain se huono puoli, joka siinäkin tilanteessa olisi ollut kannaltasi epäedullinen, eli tilanteen jälkeen kävit antamassa iskun. Lisäksi vahinkojen perusteella lievä pahoinpitely vs pahoinpitely.

 

[Mikko78]

Olipa kallis lyönti. Jos olisit jättänyt tekemättä, niin olisit nyt itse korvauksen saaja. Ihmettelen myös sitä asiaa, että miksi sinä et tehnyt vastaavasti rikosilmoitusta vastapuolesta? Vai teitkö? Olisi voinut muuttaa asiaa monessakin mielessä. Asiassa on vain se huono puoli, joka siinäkin tilanteessa olisi ollut kannaltasi epäedullinen, eli tilanteen jälkeen kävit antamassa iskun. Lisäksi vahinkojen perusteella lievä pahoinpitely vs pahoinpitely.

Minä en tehnyt rikosilmoitusta, jälkeenpäin kaduttaa. Tää prosessi on ollut tosi raskas perheelliselle ihmiselle.

Itseäni eniten ihmetyttää tuo sakon suuruus. Soittelin ennen oikeudenkäsittelyä tuomarille joka sanoin antavansa minulle 10-20 päiväsakkoa. Tuomari oli jostain syystä vaihtunut käsittelyyn.

 

[pernaveikko]

Minä en tehnyt rikosilmoitusta, jälkeenpäin kaduttaa. Tää prosessi on ollut tosi raskas perheelliselle ihmiselle.

Itseäni eniten ihmetyttää tuo sakon suuruus. Soittelin ennen oikeudenkäsittelyä tuomarille joka sanoin antavansa minulle 10-20 päiväsakkoa. Tuomari oli jostain syystä vaihtunut käsittelyyn.

Minua ihmetyttää miten perheellinen mies pyörii pubissa hakkaamassa ihmisiä. Miksi minä en saa koskaan turpaani, johtunee siitä, että osaan tarvittaessa käyttäytyä.

Ei tuo nyt mitenkään vaikuta huonolta tuurilta.

 

[pakki3000]

Minulla oli baarissa käsirysyä erään henkilö kanssa, jonka seurauksena törmäsin toisen seurueen pöytään. Pöydästä nousi isokokoinen mies, joka otti rajun kuristus otteen kaulastani. Hän hyökkäsi kimppuuni takaapäin. Löin pääni edessä olevan pöydänkulmaan sillä seurauksella, että silmälasini rikkoutuivat ja kasvooni tuli ruhjeita. Mies ei lopettanut kuristamista ja olin menettää tajuntani. Portsarit tulivat tilanteeseen huutaen irti. Tämä ei lopettanut tilannetta ja luulin oikeasti kuolevani. Vihdoin ovimiehet saivat kuristajan irti ja pääsin otteesta. Tasasin hengitykseni ja löin kuristajaa yhden kerran nyrkillä nenänvarteen.

Mieheltä murtui nenä ja samalla kaksi hammasta lohkesi. Lääkärilausunnon mukaan tärähdyksen voimasta.

Korvausvaatimukset olivat mielestäni poskettomia:
-2000 euroa kivusta ja särystä
-600 e kosmeettisista haitoista
-500 e henkisistä kärsimyksistä
-1300 e lääkärikuluja.

Sovitteluun uhri ei suostunut.

Otin yhteyttä asianajajaan joka nauroi vaatimuksille ja piti niitä kohtuuttomina. Ovimiehen todistajalausunnot olivat puolellani ja kuvailivat minua uhrina.

Nyt tuli oikeudenpäätös ja tässäpä laskuni:

- 2000e kivusta ja särystä viivästyskorkoineen alkaen 13.5.2011
- 1300e lääkärikulut viivästyskorkoineen alkaen 13.5.2011
- 1100e asianomistajan asianajokulut.
- 600e omat asianajokulut.
- 1560 e päiväsakoista 60 kpl.
- Lisäksi ansionmenetys kuluja ja todistajien palkkioita.

Tuntuu aika kohtuuttomalta!

Onko tuo juttu varmasti ihan niinkun kerrot? Et varmasti tehnyt yhtään mitään sitten sille isolle kaverille vaan ihan tosissaan heti sinut nähtyään kävi käsiksi? Kovat on sakot, mutta toisaalta ehkä ihan ymmärrettävää lain kannalta katsottuna..

 

[Olmi]

Vihdoin ovimiehet saivat kuristajan irti ja pääsin otteesta. Tasasin hengitykseni ja löin kuristajaa yhden kerran nyrkillä nenänvarteen.

Mieheltä murtui nenä ja samalla kaksi hammasta lohkesi. Lääkärilausunnon mukaan tärähdyksen voimasta!

Siis portsarit saivat miehen viimein irti sinusta ja sinä odotit hetken. Portsarit piti miehestä kiinni ja sinä tirvasit sitä nenään? Vai lähtikö portsarit heti pois ja kuristaja jäi odottelemaan että mitäs ny?

Rikosilmoitushan on tehty tapahtumasta, joten varmasti kuristajakin on ollut epäilty ja sinä vaadit hänelle rangaistusta? Saiko hän jonkinlaisen rangaistuksen kuristamisestaan?
Noh, harmi juttu varmasti, mutta varmaan kuka vaan jolta nenä murtuu niin haluasi mahdollisimman paljon korvauksia.