Tämä on juuri yksi suurimpia haasteita luontokadon ja ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä. Tulevaisuutemme kannalta elintärkeä aihe politisoituu äärimmilleen, mikä estää päätöksenteon ja toimeenpanon juuri, kun olisi viimeisiä hetkiä toimia. Kunpa saavuttaisimme vastaavan yksimielisyyden näissä asioissa kuin vaikka turvallisuuspolitiikassa, jossa Nato-jäsenyysprosessi polkaistiin käyntiin huikealla nopeudella ja hyvin yksimielisesti, kun hädän hetki koitti. Niinpä toivon, ettei tätä ketjua tarvitsisi siirtää mihinkään Löylyhuoneeseen.
Ongelma on se, että edelleenkään merkittävä osa ihmisistä ei tunnista tätä hädän hetkeä tai vaikka jotenkin tunnistaisi, ei halua toimia ja luopua mistään. Elämme edelleen hyvin ihmiskeskeisessä ja itsekkäässä kulttuurissa, jossa ihminen on olevinaan kuningas ja luonto eläimineen täysin toissijaisia.
Tutkimustieto ihmisen toiminnan vaikutuksista ekosysteemiin ja toisaalta esim. eläinten kyvyistä, kognitiosta jne. on kuitenkin kasvanut merkittävästi viime vuosikymmeninä. Meidän tulisi viimeistään niiden valossa järjestää täysin uusiksi suhteemme luontoon ja eläimiin. Näin ei kuitenkaan näytä tapahtuvan tai muutos tapahtuu tuskastuttavan hitaasti.
Se, miten kohtelemme tällä hetkellä luontoa ja eläimiä, tulee näyttäytymään vuosikymmenien päästä todella mustalta ja surulliselta ajanjaksolta ihmiskunnan historiassa. Etenkin kun tietoa oli, mutta ei halua muuttaa omaa itsekästä käytöstään. Tämä vituttaa yli kaiken.
Viimeksi muokattu:
