Wiikmanin vertaaminen Kipperiin olympialaisissa on kyllä aika mielenkiintoinen vertaus. Ehkä se kuitenkin kertoo ennemminkin sen, kuinka pihalla vertaaja itse jääkiekosta on. Mutta kun täällä on sanavapaus, niin siitä sitten vaan.
Niin, Wiikmanin kausi on ollut varsin kaksijakoinen. Ensimmäinen kuukausi meni ihan hyvin ja oli suoraa jatkumoa sille kehitykselle, jota tapahtui harjoituskauden aikana. Mukaan ei mahtunut kuin yksi huono peli, jossa Jyväskylässä tuli turpaan oikein huolella. Toki se oli huono peli kaikilta, mutta myös Wiikmanilta.
Lokakuisen Porin matsin jälkeen (3-2 ja-tappio) on sitten tapahtunut jotain käsittämätöntä, ja kiekko lakkasi tarttumaan senkään vähää Wiikamnin räpylään. Toki siinä tuli pari voittoa vielä saldolle, mutta ne tulivat enemmänkin muiden ansiosta kuin Miikan.
Marraskuun maaottelutauko vei edelleen miestä kohti huonompia otteita, ja nyt nämä muutamat pelaamiset ovat olleet kauheita katseltavia.
Viime kotimatsissa tuli miestä seurattua myös alkulämmössä tarkemmalla silmällä. Valitettavasti on todettava, ettei mikään jäänyt kiinni. Ei kukaan veskari vedä alkulämpöä tarkoituksella päin persettä, vaan kyllä siinä haetaan sitä hyvää fiilistä ottamalla niitä kuteja kiinni, jopa varaveskarikin.
Olen vahvasti sitä mieltä, että Wiikman on nyt henkisesti niin rikki, että peluuttaminen olisi todella väärin häntä kohtaan. Koska en ole mikään valmentaja, on paha sanoa oikeita ja korjaavia keinoja. Mutta täydellinen irtiotto kiekosta vaikka vain viikoksi voisi olla yksi lääke. Ajatus kuitenkin pitäisi saada jonnekin muualle, koska asian miettiminen ympäri vuorokauden ei ole se oikea lähestymistapa.
