Marko Virtanen johdatti Lukon runkosarjan kolmossijalle. Siitä huolimatta molemmat Virtasen kaudet ovat päättyneet pettymykseen.
www.satakunnankansa.fi
Maksu muurin takana.
Heikki Asikanius kirjoittaa Satakunnan Kansassa Lukon eilen päättyneestä kaudesta. Tässä tiivistelmä.
- Valtaosan kaudesta Lukko oli liigan paras joukkue. Se voitti kaikki, mutta loppuvaiheessa se ei voittanut enää ketään. Runkosarjan viimeisestä kymmenestä pelistä kahdeksan tappiota.
- Zagidulinin pelimäärä herätti taas kummastusta. Hän aloitti runkosarjassa 52 peliä, mikä on eniten kaikista maalivahdeista. Zagidulin oli viime kauden lopussa väsynyt ja sama toistui nyt. Alkukauden liigan parhaalle maalivahdille ei enää loppukaudesta kiekko tarttunut lainkaan ja pudotuspelien alussa sama jatkui.
- Lukon menestys perustui pitkään ilmiömäisen Zagidulinin kovaan vireeseen, koska omiin meni ottelussa yleensä vain 1-2 maalia. Loppukaudesta tämä ei enää onnistunut.
- Vaikka Lukko jyräsi voitosta voittoon, niin silti pelissä oli koko ajan mukana ns. huijarin maku. Vaikka voittoja sateli, niin tuntui silti että joukkueesta puuttui jotain. Yksi puuttuva tekijä oli pehmeäkätinen sentteri, jota ei Raumalle saatu, vaikka Sahlstedt poltti kesälomansa sitä naaratessaan. Joukkue oli kapea, mutta menestymiseen pystyvä ryhmä, josta suurin osa tosin alisuoritti kevätkaudella.
- Tosiasia on myös se, että molemmat Virtasen kaudet ovat päättyneet pettymykseen. Lisäksi joukkue on ollut huonoimmillaan keväällä. Kun joukkue ja myös sen tähtipelaajat romahtavat kollektiivisesti, niin valmennuksen olisi pitänyt tehdä jotain. Näytti kuitenkin siltä, että mitään ei tehty. Lisäksi joukkueesta puuttui johtajuutta.
- Puolivälierissä Lukon peli levisi lopullisesti. Joukkue otti vielä kaksi voittoa, mutta HIFK:n etumatka oli jo liian pitkä.