Hyökkäys- ja keskialueella tapahtuvan puolustuspelin voin hyvällä itseluottamuksella tituleerata Lukon pelikirjan olennaisimmaksi osaksi, sillä sen toimivuus määritti tälläkin kaudella hyvin pitkälti joukkueen menestystä. Syyskaudella Lukko sai nopeilla riistoilla ja onnistuneella tilanteenvaihtopelillä luotua hyvän määrän laadukkaita maalipaikkoja, ja kovat päänahat esimerkiksi Ilveksestä perustuivat pitkälti organisoituun aggressiivisuuteen ja onnistuneeseen suunnanmuutospeliin. Syyskaudella Lukon hyökkäysalueen puolustuspeli yllätti monet joukkueet etenkin ensimmäisissä erissä, jolloin kaksi seuraavaa erää lähinnä puolustettiin pois alta.
Kevätkaudella Lukon karvauspelaaminen ja aggressiivisuus eivät enää johtaneet suoraviivaiseen maalipaikkojen syntyyn, vaan yhä useammin vastustajat pystyivät vähintäänkin luopumaan kiekosta turvallisesti. Tilanteenvaihdoista syntyneiden maalien määrä laski kevätkaudella dramaattisesti, ja uskonkin, että tähän perustuvat Virtasen tulkinnat ”tehottomuudesta”. Lukko pystyi yhä luomaan maalipaikkoja, mutta ne eivät syntyneet tilanteenvaihtojen kautta, vaan yhä useammin pitkien hyökkäysten tuloksena. Näin ollen maalipaikkojen luonne ja laatu muuttuivat radikaalisti.
Itse väittäisin että Lukon karvauspelaaminen myös huonontui merkittävästi kauden mittaan. Kärkikarvaaja pelasi usein samalla tavalla koko kauden, mutta se alempi ohjaaja ja alakolmio tuntui sitten välillä luistavan roolistaan. Itse en omaa riittävää tietotaitoa analysoida että oliko suurempi ongelma se toisiksi ylin mies ja sen seurauksena alakolmio petti (pelasi tilanteen väärin) vai oliko kyseessä enemmän alakolmioon liittyvä ongelma. Tämä kuitenkin mahdollisti vastustajien laadukkaamman hyökkäämisen Lukkoa vastaan.
Tällä aasinsillalla päästäänkin hyökkäyspelaamisen kimppuun. Syyskaudella Lukon tapana oli välttää viivelähtöjä etenkin syvältä omalta alueelta, ja onnistuneen riistopelaamisen kautta hyökkäyksiä oli usein mahdollista käynnistää korkealta, jolloin hyökkääjätkin saivat hakea vauhtiaan keskialueella. Kauden edetessä ja riistopelaamisen tehokkuuden heikentyessä myös hyökkäyksiin lähdöt vaikeutuivat, sillä hyökkäyksiä päästiin yhä harvemmin käynnistämään ylhäältä. Ajoittain puolustajat ja hyökkääjät olivat täysin eri sivulla sen suhteen, miltä korkeudelta hyökkäykseen lähdetään, mikä aiheutti jopa koomisia tilanteita etenkin HIFK-sarjassa, joissa Lukon hyökkääjät ja puolustajat eivät mahtuneet samalle TV-ruudulle yhtä aikaa.
Tästä vaikea olla eri mieltä, yksi juttu joka pisti silmään HIFK-sarjassa oli että kun pakki nostaa jalalla, niin hänellä oli yleensä kahdelle hyökkääjälle syöttölinjat täysin avoinna, kunnes jatkaa jalalla nostamista ja vastustaja saa syöttölinjat tukittua ja kavennuttua kiekollisen pakin hyvinkin laitaan. Tästä sitten seurauksena hyökkääjät joutuvat jarruttamaan siniselle ja pakki heittää kiekon päätyyn. Eli käytännössä koko kentällinen seisovin jaloin ja luovutetaan kiekko vastustajalle. Sekä kontrollilähdöissä kun palauteltiin, niin ei lähdetty ns. yhtenä rintamana, vaan hyökkääjät usein keräsivät liikaakin vauhtia ja lähtöä jouduttiin uusimaan useasti.
Myös sitä edelliskauden "pakki syöttää punaviivalle painottomalle puolelle, joka palauttaa takaisin painolliselle puolelle vastustajan siniviivalle, jossa laituri menee täysiä kohti päätyä"-bravuuria ei kauheasti nähty. Myös sentterin käyttö hyökkäyksissä oli aika kummallista.
Paikanvaihtopelaaminen ja puolustajien hyödyntäminen jäivät pintapuolisiksi osiksi Lukon hyökkäyspeliä, jolloin riittävän laadukkaita maalipaikkoja ei organisoitua puolustusta vastaan päässyt syntymään. Suunnanmuutoksissa puolustajat tukivat systemaattisesti hyökkäyksiä jopa vaarallisen paljon, mutta pidempien hyökkäyksien aikana puolustajien rooli rajoitettiin lähinnä syöttölautana toimimiseen. Niin sanottuun kiekolla puolustamiseen Lukon pitkät hyökkäykset riittivät mainiosti, mutta laadukkaita maalipaikkoja ne eivät tuottaneet riittävällä tahdilla.
Niitä Peksi-ajan pitkiä ralleja jäin itsekkin kaipaamaan, niissähän koko viisikko kiersi hyökkäysaluetta (ja vaihdeltiin porukkaa lennosta), nyt puolustajat tuntuivat roikkuvan vain siniviivalla, kuten sanoit, syöttölautana ja mahdollisesti levittämässä peliä. Sitten kun varsinaisia maalintekijöitä oli Saarela, Kestner, Karjalainen ja tietyllä tapaa myös Repo, niin joukkue vaikutti hyvin kummalliselta, kun Fontainekin on voimahyökkääjä, eikä pelintekijä. Ikonen, Hagu, Fontaine ja Repo kyllä pystyvät tarvittaessa maalille puskemaan ja voittamaan kaksinkamppailut, mutta aika huonosti mielestäni heidän vahvuuksiaan käytettiin.
Lukon kiekollinen pelaaminen aiheutti vastustajille varsin kohtalaisen määrän jäähyjä, mutta ylivoimapelin kautta ei koko kauden aikana saatu sellaista pelillistä selkänojaa, jota esimerkiksi HIFK sai puolivälierien aikana. Joukkueen rakentaminen jäi auttamatta piippuun, ja se yhdistettynä heikoilla näytöillä toimivaan ylivoimavalmennukseen oli myrkkyä Lukolle oikeastaan koko kauden ajan.
Ylivoimaa ei kauheasti pysty kyllä kehumaan, niin kauheata kuraa se oli suurimman osan kaudesta.
Kokonaisuudessaan Lukon pelillinen identiteetti oli liikaa onnistuneen riisto- ja tilanteenvaihtopelaamisen varassa, ja niiden osa-alueiden tehokkuuden heikennyttyä tarvittavaa pelillistä etua ei pystytty löytämään kiekonhallinnan, pitkien hyökkäyksien tai ylivoimapelin kautta. Tämä yhdistettynä joukkueen rakentamiseen liittyviin ongelmiin ja ajoittain ailahtelevaan maalivahtipeliin ovat omaan silmääni ne syyt, joiden johdosta kesäloma alkoi tällä kertaa jo maaliskuussa. Kun tulosten taakse katsotaan, oli tämän kauden Lukko omaan silmääni hyvin pitkälti sitä, mitä Virtasen pelikirja sisimmiltään on. Sen perusteella näen epätodennäköisenä sen tilanteen, jossa Marko on ensi kaudella Lukon puikoissa.
Pitkät hyökkäykset ottivat myös mielestäni aavistuksen takapakkia edelliskaudesta, kuin myös kontrolloitu kiekon tuominen alueella (sekä YV:llä että tasakentällisin). Pelikirja sinäsä on hyvin mallillaan puolustuksen osalta, mutta pelkästään YV:n parantaminen muuttaisi tuota hyökkäystilannetta aika paljon. Kun suurin osa pidemmistä pyörityksistä tuntui olevan vastustajan väsyttämistä ja sen ylivoiman hakemista, sitten kun ylivoimalla ollaan paskoja, annetaan momentumia vastustajalle ja ollaan itse kusessa.
Vaihtelevia näkemyksiä otetaan jälleen mielellään vastaan. Kiitos kaudesta.
Kiitoksia kirjoituksestasi, tuollaista syväluotaavaa analyysia on ilo lukea. Toivottavasti jaksat tulevaisuudessa myös tehdä kattavia analyysejä.
