Laitetaan kausi pakettiin myös omalta osaltani. Yritän tässä avata omia näkemyksiäni kauden pelillisestä kulusta parhaani mukaan, sillä vähintäänkin mielenkiintoisia asioita viimeisen kuuden kuukauden aikana on nähty.
Puolustusalueen pelaamisessa ei omaan silmääni tapahtunut juurikaan pelitavallisia muutoksia kauden aikana. Miespuolustukseen nojaava pelitapa toimi koko kauden mittakaavassa riittävän hyvin, ja merkkauspeliin tai puolustuksen yksilöllisiin suorituksiin Lukon kausi ei tälläkään kertaa kaatunut. Puolustusalueen vaikeudet eivät puurouttaneet kokonaisuutta yksittäisiä eriä lukuun ottamatta koko kaudella.
Hyökkäys- ja keskialueella tapahtuvan puolustuspelin voin hyvällä itseluottamuksella tituleerata Lukon pelikirjan olennaisimmaksi osaksi, sillä sen toimivuus määritti tälläkin kaudella hyvin pitkälti joukkueen menestystä. Syyskaudella Lukko sai nopeilla riistoilla ja onnistuneella tilanteenvaihtopelillä luotua hyvän määrän laadukkaita maalipaikkoja, ja kovat päänahat esimerkiksi Ilveksestä perustuivat pitkälti organisoituun aggressiivisuuteen ja onnistuneeseen suunnanmuutospeliin. Syyskaudella Lukon hyökkäysalueen puolustuspeli yllätti monet joukkueet etenkin ensimmäisissä erissä, jolloin kaksi seuraavaa erää lähinnä puolustettiin pois alta.
Kevätkaudella Lukon karvauspelaaminen ja aggressiivisuus eivät enää johtaneet suoraviivaiseen maalipaikkojen syntyyn, vaan yhä useammin vastustajat pystyivät vähintäänkin luopumaan kiekosta turvallisesti. Tilanteenvaihdoista syntyneiden maalien määrä laski kevätkaudella dramaattisesti, ja uskonkin, että tähän perustuvat Virtasen tulkinnat ”tehottomuudesta”. Lukko pystyi yhä luomaan maalipaikkoja, mutta ne eivät syntyneet tilanteenvaihtojen kautta, vaan yhä useammin pitkien hyökkäysten tuloksena. Näin ollen maalipaikkojen luonne ja laatu muuttuivat radikaalisti.
Tällä aasinsillalla päästäänkin hyökkäyspelaamisen kimppuun. Syyskaudella Lukon tapana oli välttää viivelähtöjä etenkin syvältä omalta alueelta, ja onnistuneen riistopelaamisen kautta hyökkäyksiä oli usein mahdollista käynnistää korkealta, jolloin hyökkääjätkin saivat hakea vauhtiaan keskialueella. Kauden edetessä ja riistopelaamisen tehokkuuden heikentyessä myös hyökkäyksiin lähdöt vaikeutuivat, sillä hyökkäyksiä päästiin yhä harvemmin käynnistämään ylhäältä. Ajoittain puolustajat ja hyökkääjät olivat täysin eri sivulla sen suhteen, miltä korkeudelta hyökkäykseen lähdetään, mikä aiheutti jopa koomisia tilanteita etenkin HIFK-sarjassa, joissa Lukon hyökkääjät ja puolustajat eivät mahtuneet samalle TV-ruudulle yhtä aikaa.
Kun hyökkäysalueelle kuitenkin suhteellisen tasaisesti pystyttiin kauden aikana murtautumaan, tulivat esiin Virtasen pelikirjan suurimmat heikkoudet. Hyökkäysalueen hyökkäyspelaamisessa ei missään nimessä pystytty ottamaan riittäviä kehitysaskelia kauden aikana, ja tämä näkyy myös väistämättä maalimäärissä. Pitkien hyökkäyksien tuottamat maalimäärät pysyivät koko kauden ajan suurin piirtein samana (matalina tosin), vaikka kevätkaudella Lukon hyökkäyspelaaminen rakentui yhä enemmän ja enemmän niiden varaan.
Paikanvaihtopelaaminen ja puolustajien hyödyntäminen jäivät pintapuolisiksi osiksi Lukon hyökkäyspeliä, jolloin riittävän laadukkaita maalipaikkoja ei organisoitua puolustusta vastaan päässyt syntymään. Suunnanmuutoksissa puolustajat tukivat systemaattisesti hyökkäyksiä jopa vaarallisen paljon, mutta pidempien hyökkäyksien aikana puolustajien rooli rajoitettiin lähinnä syöttölautana toimimiseen. Niin sanottuun kiekolla puolustamiseen Lukon pitkät hyökkäykset riittivät mainiosti, mutta laadukkaita maalipaikkoja ne eivät tuottaneet riittävällä tahdilla.
Lukon kiekollinen pelaaminen aiheutti vastustajille varsin kohtalaisen määrän jäähyjä, mutta ylivoimapelin kautta ei koko kauden aikana saatu sellaista pelillistä selkänojaa, jota esimerkiksi HIFK sai puolivälierien aikana. Joukkueen rakentaminen jäi auttamatta piippuun, ja se yhdistettynä heikoilla näytöillä toimivaan ylivoimavalmennukseen oli myrkkyä Lukolle oikeastaan koko kauden ajan.
Kokonaisuudessaan Lukon pelillinen identiteetti oli liikaa onnistuneen riisto- ja tilanteenvaihtopelaamisen varassa, ja niiden osa-alueiden tehokkuuden heikennyttyä tarvittavaa pelillistä etua ei pystytty löytämään kiekonhallinnan, pitkien hyökkäyksien tai ylivoimapelin kautta. Tämä yhdistettynä joukkueen rakentamiseen liittyviin ongelmiin ja ajoittain ailahtelevaan maalivahtipeliin ovat omaan silmääni ne syyt, joiden johdosta kesäloma alkoi tällä kertaa jo maaliskuussa. Kun tulosten taakse katsotaan, oli tämän kauden Lukko omaan silmääni hyvin pitkälti sitä, mitä Virtasen pelikirja sisimmiltään on. Sen perusteella näen epätodennäköisenä sen tilanteen, jossa Marko on ensi kaudella Lukon puikoissa.
Vaihtelevia näkemyksiä otetaan jälleen mielellään vastaan. Kiitos kaudesta.
