Viikonloppu ja yllättäen aikaa tietokoneen vierellä. Katselin play-offeja ja olen lueskellut näitä joukkueenrakentamisketjuja ja ihmetellyt kaavamaisuutta, jolla fanit - ei vain Lukko-fanit - joukkueita rakentavat. Pelaajia halutaan lisää, monenlaisia, moneen rooliin. Sanoin jo kerran, etten asiaan enää puutu, mutta kirjoitetaan nyt kuitenkin.
Ensinnäkin, mistä on tullut ajatus, että maalintekoketjussa pitää olla puukätinen "rouhija" "tekemässä tilaa". Katsokaa tämän kauden Kärppä-ketjuja, viime kauden "maailman parasta ketjua" Kivenmäki-Uusikartano-Kuusela tai muutaman vuoden takaista HIFK-ketjua Pärssinen-Harkins-Kuhta. Nämä ketjut eivät haaskanneet aikaa turhanpäiväiseen rymistelyyn (siis maalinteon kannalta) vaan liikuttivat ITSE kiekkoa ja tekivät maaleja. Esimerkkejä löytyy lisää.
Toinen outo asia on "duunariketju", jolla automaattisesti ymmärretään kolmea puukätistä pelaajaa, jotka lähetetään kentälle pelaamaan nolla-nollaa ja satunnaisesti taklaamaan. Taas voisi ottaa esimerkiksi tämän kauden Kärpät. Neljästä ketjusta löytyi kaksi (2) tällaista kiekon kanssa vähän huonompaa, Normio kolmosesta ja Aarnio nelosesta. Kaikki ketjut kuitenkin toimivat "duunariketjuina". Eli duunin teko ja loppuun asti pelaaminen ei ole vain huonokätisten yksinoikeus, menestystä voi odottaa vasta kun HYVÄT TEKEVÄT DUUNIA
Tästä päästään tulevan kauden Lukkoon.
Meillä on duunariketju, siis Haataja-Saarenheimo-Toporowski. Hehän eivät tee maalejaan hienojen kuvioiden päätteeksi, ketjussa ei ole oikeastaan pelinrakentajaa, koko homma perustuu kovaan luisteluun ja työntekoon. Asian ydin on siinä, että heiltä löytyy taitoa riittävästi ratkaisuihin kun työnteko tuo tilaisuuden. Tuskin heistä selkeänä ykkösketjuna on kuitenkaan kantamaan joukkuetta kovassa paikassa ilman toista hyvää ketjua.
Tarvitaan siis toinen maalintekoketju, mielellään enemmän taitoketju kuin edellinen. Tähän sopivia pelaajia TAITOTASOLTAAN ja PELAAJATYYPILTÄÄN on tällä hetkellä vain Lammassaari sekä tukku nuorempia, jotka eivät ole saaneet aikuisten parissa peliaikaa. Heistä tuskin kenestäkään on suoraan tähän rooliin.
Meillä on riittävästi pelaajia vähän kovemmaksi ja huonokätisemmäksi duunariketjuksi: Yli-Junnila, Luomala, Viinanen, Tuomainen, Ben-Amor. Luomalan taitotaso on ehdottomasti minimitaso, jos rakennetaan joukkuetta, jolta odotetaan menestystä. Ben-Amor menee mukana, jos ja ilmeisesti kun tarvitaan joku tarvittaessa vielä kovempi naama. Tällainen ketju voisi pelata kohtalaisen isolla peliajalla, tappaa jäähyjä...
Sitten se nelosketju. Kuten kirjoitin yllä, Luomalan taitotaso on minimi menestystä hakevassa joukkueessa. Jos säälipaikka riittää nyt ja tulevina kausina voivat Koposet, Juntuset, Kovaset ym pyöriä siellä muutaman minuutin ottelukohtaisella peliajalla. Heillekin kuitenkin pitää maksaa 30000-50000 kaudessa. Itse lähettäisin nämä tapaukset mestikseen, Tanskaan tai Ässiin ja palkkaisin säästyneellä rahalla yhden JÄÄKIEKKOILIJAN.
Lukolla on nyt laskutavasta riippuen 6-8 nuorta ja ei enää niin nuorta hyökkääjää (19-22-vuotiaita), joiden todellisesta taitotasosta ja kyvystä pelata liigaa emme tosiasiassa tiedä mitään. Pelit A:ssa, mestiksessä tai neljä vaihtoa ottelua kohti liigassa eivät paljon kerro. Sakari Pietilää en erityisen paljon arvosta, mutta tästä asiasta hän kauden päätteksi sanoi hyvin: "Nuorten pitää ansaita pelipaikka edustuksessa, mutta valmentajalla pitää olla rohkeutta antaa tilaisuus ottaa paikka"
Jos tulevaan joukkueeseen hankitaan se sentteri ja laitahyökkääjä sekä pidetään nämä kädettömät "roolipelaajat" joukkueessa, homma menee käytännössä niin, että Saarenheimon ketju, uudet pelaajat ja todennäköisesti Viinanen ovat ykkönen ja kakkonen. Kolmosessa pelaavat Yli-Junnila, Luomala ja Ben-Amor ja nelosessa Koponen, Juntunen ja Kovanen. Eihän näitä varta vasten Lukkoon tuotettuja ja valmentajan erityisesti haluamia pelaajia penkkiä kuluttamaan ole hankittu?
Pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle jäisivät siis nämä "ei valmentajan valitsemat" Lammassaari, Tuomainen, Vainiola, Hattunen, Aaltonen...
Minusta kuitenkin nämä puukädet pitäisi lähettää hevon kuuseen ja ainakin yrittää peluuttaa nelosketjua tai mikä järjestysnumero sitten onkin, joka myös saisi luvan ottaa hyökkäysvastuuta. Yllä olevalla kaavalla neloseen tulisivat Lammassaari, Tuomainen jne. Todellisuudessa ketjujen rakentelussa pitäisi käyttää vähän enemmän luovuutta, pelaajia pitäisi sijoittaa taitojen ja kyvyn pelata mukaan, ei pelkästään ikä saisi ratkaista. Hankittavista pelaajista emme vielä tiedä, myöskään Saarenheimon ketjun ei tarvitse olla pyhä ja tässä kokoonpanossa maailman tappiin.
Sellainenkin tuli mieleen, että vaikka rahaa onkin, ei sitä kaikkea tarvitse käyttää, ellei ole järkevää ostettavaa. Joukkueen johdon ja valmentajan pitäisi yhdessä laatia strategia, joka tähtää kolme-neljä kautta eteenpäin. Strategian pitäisi sisältää ajatukset tulevista hankinnoista ja nuorten pelaajien kehittämisestä.
Yleisesti liigan loppupeleistä pari sellaista havaintoa, jotka kannattaisi ottaa huomioon. Kolmen ketjun joukkueet putosivat ensiksi. Taitotasoltaan parhaat selvisivät pisimmälle. Pisimmälle selvinneet peluuttivat ketjuja tasaisemmin runkosarjassa, joten nelosketjutkin saivat enemmän peliaikaa. Loppupeleissä vauhti kasvaa ja tilanteet tulevat nopeammin joten pelaajien taidon merkitys kasvaa. Huomasin finaaleissa useita tilanteita, joissa esimerkiksi Tomek Valtosen kiekollinen taito ei riittänyt paikassa, jossa joku toinen olisi voinut saada jotakin aikaan. Ei ehkä riittävän hyvä ykkösketjuun? Ei nyt kuitenkaan niin paljon pihalla kuin Luomala oli Strakan rinnalla.
En ole vakuuttunut Toivolan kyvystä peluuttaa ja kehittää pelaajia, maaliskuisissa viesteissäni tästä.