Heti hallillle tallustellessa huomasin - niinkuin varmaan kaikki muutkin jotka pääsisäänkäynnistä tulivat - että ihan niinkuin Hannu Henriksson olisi nostettu narun jatkoksi käsiään heiluttelemaan, mutta kyllähän se Hannu siellä kaukalossa sitten kumminkin oli. Sisäpuolella hallissa oli oikein tarkastuskin, jottei omia juomia kenelläkään olisi sisääntullessa. Vuosi sitten minua kopeloi kaunis nainen niin että meinasin jäädä siihen ovenläpeen notkumaan koko illaksi, nyt oli vuorossa helvetin karvainen äijänkorsto joten jäi sekin ilo tänä vuonna kokematta.
Mutta itse peliin. Minä tykkäsin kuin hullu puurosta tästä play off-fiiliksestä, jonka aisti jo ennen pelin alkua. Jopa siellä meidän istumakatsomossa, jossa maan hiljaiset istuvat, oli ihan erilainen fiilis kuin yleensä, ja samaa näkyi olevan myös kaukalossa. Heti alussa kävi selväksi että Lukko on potkun edellä vastustajia, eikä kauaa tarvinnut odotella kun ensimmäinen Lukkolainen oli nokikkain Vokounin kanssa. Veto kuitenki osui veskarin käsivarteen ja meni maalin yli. Toporowski joutui jäähylle ilmeisestikin Vokounin murjomisesta, itse en kyllä siinä sellaista nähnyt mutta lähellä ollut tuomari näki. Ylivmalla HIFKin puolustukselle tuli kamala kämmi, ja Lukon mies tuli alivoimalla läpi. Takaa tullut pakki koukki hyökkääjän nurin, ja vaikka muiden mukana ponnistin perseeni tuolista ylös ja löin kädet pään päälle ristiin, niin olihan se yllätys että siitä rankkari tuli. Kakkonen kaatajalle olisi ainakin minulle riittänyt, mutta hyvä näin. Kun Toporowski istui jäähyllä, niin Pasi oli luonnollinen valinta vetäjäksi ja jäätävästi hän kiekon Vokounin haaroista upottikin.
HIFKin ylivoimaa oli tuolloin enää muutama sekunti jäljellä, eikä siinä ennen tuota takaiskuakaan HIFKin ylivoimaa juuri kehua kannata. Hiukan erän puolivälin jälkeen joutui Steve Larouche Jarkko Ruudun yliajamaksi, ja tästä Henriksson palkitsi Ruudun kakkosella, hetken kuluttua Jere Karalahti pamautti kovan niitin laidassa Lukkolaiseen ja joutui jäähylle, ja jonkin ajan kuluttua kolhi Marek Zidlicky maalinsa edessä Lukon hyökkääjää. Vaikka nuo kaikki kolme jäähyä aiheellisia olivatkin, niin varsinkin tuo Zidlickyn päähän kohdistama taklaus oli uskomattoman typerä, aivan tuomarin silmien alla tehty teko, eikä tilanne edes ollut sellainen että se sitä olisi välttämättä vaatinut.
Lukko ei tätä ylivoimaansa käyttämättä jättänyt, vaan Sami Torkki kiepautti pari kertaa maalin edessä ja ohitti lopulta hyvällä vedolla Vokounin: 2-0 Lukolle. Sitten peli rauhoittui hetkeksi, kunnes Toni Porkka joutui jäähylle. Jollen nyt ihan pieleen muista niin tämän ylivoiman aikana HIFK sai jo peliään pyörimään Lukon alueella, puolustus ja Roloson kuitenkin kestivät hyvin. Ja sitten Timo Pärssisen jäähyn aikana Lukko rankaisi kolmannen kerran, kun Janne Niskalan kova veto upposi Vokounin suojusten kautta maaliin. Joku keltapaita siinä edessä maskinakin loikki.
Avauserä oli kyllä yksi kauden parhaista Lukon eristä, ei siinä juuri HIFKillä sanomista ollut ja ihmettelenkin mistä tilastonikkarit Rolosonille 10 tai 11 torjuntaa löysivät.
Toisessa erässä Lukolla oli käynnistysvaikeuksia, toisaalta taas HIFK oli hiukan paremmin erässä mukana heti alusta saakka. Vaikka kyllähän siinä heti ensimmäisessä vaihdossa Toni Koivisto riisti kiekon Olli Jokiselta ja karkasi laidasta läpi, Jokinen kaatoi ja joutui jäähylle muttei Lukon ylivoima lähtenyt ollenkaan käyntiin. Hieman ennen kuin viisi minuuttia oli täynnä, Jarkko Ruutu taklasi Toni Porkan laitaan ja Porkka loukkasi hiukan itseään, ilmeisesti olkapäätään. Jonkin aikaa arvottuaan Henriksson heitti Ruudun suihkuun, itse hän ei kyllä mitään väärää tilanteessa nähnyt vaikka vierestä katsoi mutta ilmeisesti linjatuomari puhui Ruudulle suihkutuomion. Enää onkin vain epäselvää saiko Ruutu ottelurangaistuksen vai pelirangaistuksen? Kuulutuksesta sitä ei kuullut, kun hallissa oli niin kova meteli.
Lukko taisi pelästyä tätä tilannetta, sillä seuraavat 7-8 minuuttia olivat HIFKin täydellistä hallintaa, vaikka Lukolla oli siinä se viiden minuutin ylivoimakin. Minusta Lukko ei tuona vitosen aikana saanut yhtään vetoa kohti Vokounia. Pikku hiljaa Lukko pääsi erän loppupuolella peliin mukaan, mutta kokonaisuudessaan toinen erä oli HIFKin hallintaa. Kerran kiekko kolahti Kimmo Kuhdan laukomana jopa Lukon maalin tolppaan, taisi muuten olla juuri ennen tuota Ruudun taklausta.
Kolmas erä oli sitä varmistelua Lukolta, sellaista johtoasemassa pelaamista jota ehkä olisi pitänyt vastustajankin harjoitella, kuten Lukko teki mm. runkosarjapelissä SaiPaa vastaan. Lähempänä maalia oli Lukko, kun Pasi Saarela kilautti tolppaa mutta tärkeintä oli että HIFKiä ei päästetty maalintekopaikoille erän aikana. Ja jos jotain tuli, niin Roloson oli itse varmuus.
Semmoista. Lukosta ei ketään voi moittia, ja toisaalta juuri erikseen ei ketään kannattaisi mainita mutta Pasi Saarela on kyllä kurko. Nytkin: Lukko teki kolme maalia, Pasi napsi pinnat 1+2. Ottelun hahmo ilman muuta, ja kyllähän Roloson myös maininnan ansaitsee. Vaikkei 33 kohti tulleesta vedosta monikaan ollut paha torjuttava, niin onhan hän noissa lähitilanteissa torjujana ihan omassa luokassaan.
Ja sitten: 40-vuotias Erik Hämäläinen kurvaili kaukalossa kuin nuorena miehenä, tuli välillä Eepin harhauttaessa HIFKin karvaajia mieleen että kumpi noista se uransa loppumetrejä vetävä jätkä onkaan? Erik Hämäläinen pelasi tämän kauden parhaan pelinsä, ja minusta on suuri vääryys että hän jäi ilman palkintoa.
HIFKillä tosiaan näytti ensimmäisessä erässä menevän lataus hiukan yli. Tuli väkisinkin mieleen Lukko vuosi sitten, ensimmäisen pelin tappio hiukan kyseenalaisesti ja sitten toisessa pelissä tappiolle joutuminen polttaa pelaajien käämit. Voi olla ettei mistään tuommoisesta ole kysymys, mutta tuli vaan mieleen. Tuosta Vokounista pitää sanoa se, että nyt hän kyllä minusta oli koko pelin ajan kauhean epävarma, jatkuvasti kiekot putoilivat ja hän otti mailansa kanssa valtavia riskejä maalin takana, ensimmäisessä erässäkin ennen tuota Lukon avausmaalia hän menetti kiekon Koivistolle maalin takana, jonka syötöstä kuitenkaan kukaan ei maalia tehnyt. Tappioon Vokoun ei ollut syyllinen, vaikka kolmas maalin hiukan halvan näköisesti menikin.
Semmoista. Minä tykkäsin että oli hyvä peli, ja mikä parasta niin Lukko voitti. Nytpä menenkin syömään kalakukkoa ja kurpitsahilloa, ja huuhtelen ne alas en suinkaan Koffilla vaan Olvilla. Nam.
Mutta itse peliin. Minä tykkäsin kuin hullu puurosta tästä play off-fiiliksestä, jonka aisti jo ennen pelin alkua. Jopa siellä meidän istumakatsomossa, jossa maan hiljaiset istuvat, oli ihan erilainen fiilis kuin yleensä, ja samaa näkyi olevan myös kaukalossa. Heti alussa kävi selväksi että Lukko on potkun edellä vastustajia, eikä kauaa tarvinnut odotella kun ensimmäinen Lukkolainen oli nokikkain Vokounin kanssa. Veto kuitenki osui veskarin käsivarteen ja meni maalin yli. Toporowski joutui jäähylle ilmeisestikin Vokounin murjomisesta, itse en kyllä siinä sellaista nähnyt mutta lähellä ollut tuomari näki. Ylivmalla HIFKin puolustukselle tuli kamala kämmi, ja Lukon mies tuli alivoimalla läpi. Takaa tullut pakki koukki hyökkääjän nurin, ja vaikka muiden mukana ponnistin perseeni tuolista ylös ja löin kädet pään päälle ristiin, niin olihan se yllätys että siitä rankkari tuli. Kakkonen kaatajalle olisi ainakin minulle riittänyt, mutta hyvä näin. Kun Toporowski istui jäähyllä, niin Pasi oli luonnollinen valinta vetäjäksi ja jäätävästi hän kiekon Vokounin haaroista upottikin.
HIFKin ylivoimaa oli tuolloin enää muutama sekunti jäljellä, eikä siinä ennen tuota takaiskuakaan HIFKin ylivoimaa juuri kehua kannata. Hiukan erän puolivälin jälkeen joutui Steve Larouche Jarkko Ruudun yliajamaksi, ja tästä Henriksson palkitsi Ruudun kakkosella, hetken kuluttua Jere Karalahti pamautti kovan niitin laidassa Lukkolaiseen ja joutui jäähylle, ja jonkin ajan kuluttua kolhi Marek Zidlicky maalinsa edessä Lukon hyökkääjää. Vaikka nuo kaikki kolme jäähyä aiheellisia olivatkin, niin varsinkin tuo Zidlickyn päähän kohdistama taklaus oli uskomattoman typerä, aivan tuomarin silmien alla tehty teko, eikä tilanne edes ollut sellainen että se sitä olisi välttämättä vaatinut.
Lukko ei tätä ylivoimaansa käyttämättä jättänyt, vaan Sami Torkki kiepautti pari kertaa maalin edessä ja ohitti lopulta hyvällä vedolla Vokounin: 2-0 Lukolle. Sitten peli rauhoittui hetkeksi, kunnes Toni Porkka joutui jäähylle. Jollen nyt ihan pieleen muista niin tämän ylivoiman aikana HIFK sai jo peliään pyörimään Lukon alueella, puolustus ja Roloson kuitenkin kestivät hyvin. Ja sitten Timo Pärssisen jäähyn aikana Lukko rankaisi kolmannen kerran, kun Janne Niskalan kova veto upposi Vokounin suojusten kautta maaliin. Joku keltapaita siinä edessä maskinakin loikki.
Avauserä oli kyllä yksi kauden parhaista Lukon eristä, ei siinä juuri HIFKillä sanomista ollut ja ihmettelenkin mistä tilastonikkarit Rolosonille 10 tai 11 torjuntaa löysivät.
Toisessa erässä Lukolla oli käynnistysvaikeuksia, toisaalta taas HIFK oli hiukan paremmin erässä mukana heti alusta saakka. Vaikka kyllähän siinä heti ensimmäisessä vaihdossa Toni Koivisto riisti kiekon Olli Jokiselta ja karkasi laidasta läpi, Jokinen kaatoi ja joutui jäähylle muttei Lukon ylivoima lähtenyt ollenkaan käyntiin. Hieman ennen kuin viisi minuuttia oli täynnä, Jarkko Ruutu taklasi Toni Porkan laitaan ja Porkka loukkasi hiukan itseään, ilmeisesti olkapäätään. Jonkin aikaa arvottuaan Henriksson heitti Ruudun suihkuun, itse hän ei kyllä mitään väärää tilanteessa nähnyt vaikka vierestä katsoi mutta ilmeisesti linjatuomari puhui Ruudulle suihkutuomion. Enää onkin vain epäselvää saiko Ruutu ottelurangaistuksen vai pelirangaistuksen? Kuulutuksesta sitä ei kuullut, kun hallissa oli niin kova meteli.
Lukko taisi pelästyä tätä tilannetta, sillä seuraavat 7-8 minuuttia olivat HIFKin täydellistä hallintaa, vaikka Lukolla oli siinä se viiden minuutin ylivoimakin. Minusta Lukko ei tuona vitosen aikana saanut yhtään vetoa kohti Vokounia. Pikku hiljaa Lukko pääsi erän loppupuolella peliin mukaan, mutta kokonaisuudessaan toinen erä oli HIFKin hallintaa. Kerran kiekko kolahti Kimmo Kuhdan laukomana jopa Lukon maalin tolppaan, taisi muuten olla juuri ennen tuota Ruudun taklausta.
Kolmas erä oli sitä varmistelua Lukolta, sellaista johtoasemassa pelaamista jota ehkä olisi pitänyt vastustajankin harjoitella, kuten Lukko teki mm. runkosarjapelissä SaiPaa vastaan. Lähempänä maalia oli Lukko, kun Pasi Saarela kilautti tolppaa mutta tärkeintä oli että HIFKiä ei päästetty maalintekopaikoille erän aikana. Ja jos jotain tuli, niin Roloson oli itse varmuus.
Semmoista. Lukosta ei ketään voi moittia, ja toisaalta juuri erikseen ei ketään kannattaisi mainita mutta Pasi Saarela on kyllä kurko. Nytkin: Lukko teki kolme maalia, Pasi napsi pinnat 1+2. Ottelun hahmo ilman muuta, ja kyllähän Roloson myös maininnan ansaitsee. Vaikkei 33 kohti tulleesta vedosta monikaan ollut paha torjuttava, niin onhan hän noissa lähitilanteissa torjujana ihan omassa luokassaan.
Ja sitten: 40-vuotias Erik Hämäläinen kurvaili kaukalossa kuin nuorena miehenä, tuli välillä Eepin harhauttaessa HIFKin karvaajia mieleen että kumpi noista se uransa loppumetrejä vetävä jätkä onkaan? Erik Hämäläinen pelasi tämän kauden parhaan pelinsä, ja minusta on suuri vääryys että hän jäi ilman palkintoa.
HIFKillä tosiaan näytti ensimmäisessä erässä menevän lataus hiukan yli. Tuli väkisinkin mieleen Lukko vuosi sitten, ensimmäisen pelin tappio hiukan kyseenalaisesti ja sitten toisessa pelissä tappiolle joutuminen polttaa pelaajien käämit. Voi olla ettei mistään tuommoisesta ole kysymys, mutta tuli vaan mieleen. Tuosta Vokounista pitää sanoa se, että nyt hän kyllä minusta oli koko pelin ajan kauhean epävarma, jatkuvasti kiekot putoilivat ja hän otti mailansa kanssa valtavia riskejä maalin takana, ensimmäisessä erässäkin ennen tuota Lukon avausmaalia hän menetti kiekon Koivistolle maalin takana, jonka syötöstä kuitenkaan kukaan ei maalia tehnyt. Tappioon Vokoun ei ollut syyllinen, vaikka kolmas maalin hiukan halvan näköisesti menikin.
Semmoista. Minä tykkäsin että oli hyvä peli, ja mikä parasta niin Lukko voitti. Nytpä menenkin syömään kalakukkoa ja kurpitsahilloa, ja huuhtelen ne alas en suinkaan Koffilla vaan Olvilla. Nam.