Tuli sitten kauden ensimmäinen pudotuspeli nähtyä. Ottelu sisälsi, kuten odottaa saattoi hienoja maaleja, ylilyöntejä ja puhetta herättäneitä tilanteita. Tunnelma seisomakatsomossa oli tiivis mutta mukava.
Maalinteon aloitti kotijoukkue Lukko, Maalikuningas Pasi Saarela viimeisteli alivoimalla rangaistuslaukauksesta numerot 1-0. Päätuomari Henrikssonin ratkaisu oli kieltämättä kova, Normio tosin kaadettiin läpiajossa mutta kaikki tuomarit eivät tästä olisi uskaltaneet rankkaria viheltää. Lukko tuntui olevan avauserässä koko ajan potkun pari Hifkiä edellä. Lukko pystyi katkomaan Hifk:n hyökkäykset omalla sinisellä ja kääntämään peliä. Monta kertaa Yksinäinen Lukko hyökkääjä pääsi puolittaiseen läpiajoon. Toporowskille mm. siunaantui paikka viedä Lukko johtoon, mies kuitenkin sutaisi kiekon maalin yli.
Kun vierasjoukkueella ei vauhti riittänyt, joukkue turvautui koiruuksiin. Jäähyjä vihellettiin jo avauserässä melko paljon. Hifk:llä oli parhaimmillaan kolmella miehellä jäähy päällä samaan aikaan. Lukko rankaisi virheistä armotta. Torkki lisäsi Lukon johdon jo kahteen nollaan, murtautumalla päädystä maalinteko sektorille ja rannaamalla kiekon tarkasti ylänurkkaan.
Viime kauden supermies Janne Niskala viimeisteli taululle jo 3-0 lukemat, kovalla laukauksella b-pisteen kaarelta. Maailmanluokan maalivahti Vokoun oli aavistuksen myöhässä ja kiekko painui längistä sisään.
Toisen erän alkuun sattui kotiyleisön tunteita kuumentanut tapahtuma, Hifk:n tehokkain NHL-vahvistus Jarkko Ruutu löi Lukon Toni Porkkaan poikittaisella mailalla selkään. Iskun seurauksena Porkka pää edellä päin laitaa. Porkka jäi pitkäksi aikaa makaamaan jäähän mutta nousi kuitenkin omin avuin ylös ja pelasi vielä toisessa erässä. Ruudun ”taklaus” oli erittäin törkeä ja tahallinen jota ei pysty millään tavoin puolustelemaan tai vähättelemään. Normio antoi heti taklauksen jälkeen Ruudulle pienen kurinpalautuksen, tilanne kuitenkin keskeytyi linjureiden tullessa väliin. Henrikssonin ratkaisu oli tyly, ottelurangaistus ja Ruutu suihkun puolelle miettimään tekosiaan. Oma lukunsa oli Helsinkiläinen faniryhmä joka jaksoi tuuletella sankarinsa poistumista kentältä. Luulisi että liki miljoonan talousalueelta löytyisi muutama bussillinen fiksuja faneja mutta kun ei niin ei!
Peli kummasti rauhoittui Ruudun poistuttua kentältä. Ulosajon jälkeen Lukon peli sekosi ja vierasjoukkue pääsi peliin mukaan puoleksi erää. Ottelun kulku olisi voinut kääntyä jos Hifk olisi saanut vahvan jaksonsa aikana kavennuksen aikaan. Laukaukset tuntuivat pomppivan Rolosonin suojuksiin ja kulmiin. Hifkin painostuksen aikana Herrat Jokinen, Kuhta ja Zidlicky pyörittelivät peliä näyttävästi ja saivat Lukon puolustuksen solmuun mutta kun muulta joukkueelta ei apuja herunut, niin kavennus maalikin jäi syntymättä. Taitoa joukkueessa on yllin kyllin, ongelmana näytti olevan, että taiturit ovat niin kovin yksin kentällä.
Mikä lie ollut sen vaikutus, että Jokisella ei mailat tuntuneet kestävän, mieheltä rikkoontui ottelun aikana ainakin kolme neljä mailaa. Antakaa nyt herran tähden miehelle sellainen keppi käteen että se pelaamisen kestää. Kolmas erä olikin lähinnä pelailua, Lukko pyrki jäädyttämään peliä ja Hifk näytti alistuvan kohtaloonsa. Jäähyjä vihellettiin molemmille mutta maaleja ei enää ottelussa nähty.
Oli miten oli, nyt mitataan Hifk joukkueen venymiskyky, Lukko sarjassa jo 2-0 johtoon ja on järjestelemässä puolivälierien isoa yllätystä. Hifkillä on kaikki avaimet sarja kääntää, tärkeintä on kuitenkin, miten joukkue pystyy tappiot nollaamaan. Kahdesta nollasta on noustu monta kertaa, 3-0:sta voittoon nouseminen onkin jo todella kovan työn takana…
Ps. Ihmeellinen juttu sinänsä, että Ruudun tempaus oli oikeutettu pelkästään helsinkiläisten nimimerkkien mielestä...