Pelin isoin uutinen oli Dubois pahan näköinen loukkaantuminen. Dubois kaatui maalin edessä ja liukui vauhdilla tolppaa päin, joka ei siirtynyt edes pois paikoiltaan. Vielä ei ole tietoa kuinka PLD:n tilanteessa kävi, mutta hän ei pystynyt varaamaan painoa vasemmalle jalalle ollenkaan. Odotellaan uutisia saikun pituudesta.
Jos Dubois on pidempään poissa, niin Kingsin täytyy joku nostaa tilalle paikkaamaan keskikaistaa. Mielestäni Turcottelle voisi antaa mahdollisuuden. Fiala pelasi viime kaudella Lizotten kanssa parhaat pelinsä, mutta en haluaisi rikkoa nelosen hyvää kemiaa. Rakentaisin kolmosen Turcotte - Fiala akselille ja Laferrieren siihen kolmanneksi lenkiksi. Kaliyev takaisin Danault ketjuun. Fiala ei tarvitse tähtiä rinnalleen, vaan työteliäät kaverit, jotka pitävät lavan jäässä takatolpalla ja sörkkivät irtokiekot häkkiin.
Ilmeisesti mitään vakavampaa Duboisille ei sattunut.
“PL went for a test today, he came back and I believe, from what I’ve quickly heard now, that the news is a lot better than it could have been,” McLellan said. “We’ll see where he is tomorrow.”
Practice 11/17 - Dubois, Byfield Updates + Anderson's Play, Shot Blocking, Ziemmer ELC - LA Kings Insider
Quick skate this morning for the LA Kings, who took the ice at Toyota Sports Performance Center following last night’s victory over Florida, preceding tomorrow’s contest against St. Louis. Forwards Pierre-Luc Dubois and Quinton Byfield did not practice today, with updates from Todd McLellan...
lakingsinsider.com
Fialalta ja Kaliyevilta hyvä esitys Panthersia vastaan. Ko. kaksikko on Kingsien turhauttavin ja ailahtelevin parivaljakko. Silloin kun yritys on kohdallaan, niin he ovat joukkueen parhaimmistoa, mutta kun kavereita ei näytä huvittavan, niin ovat rasite joukkueelle. Välillä toivon, että McLellailla olisi kanttia penkittää ryhmän kallispalkkaisin laituri ihan vaan esimerkin vuoksi, mutta kai sitten ei vaan voi. Tähdillähän noita pelejä Hollywoodissa myydään.
Laferrire huilasi Florida-pelin ja Ontariossa pelituntumaa hakemassa käynyt Anderso-Dolan pelasi samassa ketjussa Duboisin ja Kaliyevin kanssa. Ihan energinen matsi JAD:ilta ja paremmalla tuurilla (siis Kaliyevin viimeistelyllä maalipaikoista) hän olisi merkkauttanut syöttöpisteen tai kaksi.
Miehistönsiirtelyissä Björnfot lähetettiin Ontarioon hakemaan pelituntumaa (conditioning stint tjsp.). Ajankohta on siihen hyvä, sillä Reign pelaa reiluun viikkon viisi matsia. Ruotsalainen pelasi jo yhden matsin, kun Ontario kohtasi kotonaan koko AHL:n kärkijoukkueen Calgaryn. Reign pystyi venyttämään ottelun voittomaalikisaan asti, mutta lopulta Wranglers vei vierasvoiton 4-5.
Ontario on pelannut suhteellisen keskinkertaisesti (13 GP / 16 pts., maalit 40-40). Suurimpia ongelmia on ollut ailahteleva maalivahtipeli (varsinkin ykkösvahti Rittichin osalta) ja veteraaniosaston loukkaantumiset. Tälläkin hetkellä sivussa on kakkosylivoiman pyörittäjäksi hankittu puolustaja Joe Hicketts, santapaperiosaston veteraani Hayden Hogdson ja viikolla Coloradoa vastaan loukkaantunut tehohyökkääjä Charles Hudon.
Joukkueen sisäistä pistepörssiä johtava Hudon (7+5) on minusta ollut selvästi ryhmän vaarallisin hyökkääjä. Ihan sama kenen sentterin rinnalle Hudon on laitettu, niin maaleja on syntynyt ja ketjun keskushyökkääjän peli on näyttänyt heti paremmalta.
Hudonin kanssa tasapisteissä on vihdoinkin terveenä säilynyt Alex Turcotte (13 GP, 3+9 = 12). Turcotte pörrää tuttuun tapaansa kiitettävän aktiivisesti ja hyvien laitureiden ansiosta tehopisteitäkin on kertynyt ihan kivasti. En oikein tiedä miten hyvin Turcotten tehot siirtyvät NHL-tasolle, sillä en minä näe hänessä oikein muuta kuin energisen karvaajapupun. Onhan NHL:ssäkin tämän tyylisiä pelaajia - esim. Blake Lizotte - mutta kuinka monta sellaista pelaajaa voi menestyvässä NHL-joukueessa olla?
Suomalaisista Helenius on minusta pelannut pistetilastoaan (13 GP, 0+3 = 3) paremmin. Jonkin verran pelaamisen taso on pudonnut ensimmäisistä, todella virkeistä matseista, mutta silti hän pelaa paremmin kuin viime kaudella. Huolestuttavinta on se, että viimeisessä viidessä matsissa hän on laukonut vain kerran kohden maalia, kun viidessä ekassa matsissa vetoja kohden maalia oli kymmenen.
Nelosketjun (Doty - Helenius - x) tehoista alkukaudesta onkin vastannut joukkueen positiivisin yllättäjä "enforcer" Jacob Doty (4+1). Doty sivuaa jo kauden tässä vaiheessa kiekkouransa korkeinta maalilukemaa (4). Plusmiinustilastossa Helenius (+5) ja Doty (+4) ovat joukkueen kärkipäässä yhdessä Turcotten (+5) kanssa. Eihän ko. ketjun pelaaminen mitenkään kaunista tai sulavaa kiekonliikuttelua ole, mutta yleensä he pystyvät siirtämään pelin painopisteen hyökkäyspäähän ja saavat vaihtonsa lopuksi aloituksen sinne eikä omalle tai keskialueelle.
Calgary-matsissa joukkueen kokoonpanoon palasi harjoituskaudella loukkaantunut ruotsalaisjenkki Andre Lee ja päävalmentaja Sturm laittoikin heti yhteen viimekautisen "Big boys" - nelosensa Lee - Helenius - Doty. Ketju jyräsi viimevuotiseen tyyliinsä ja Lee onnistui debyytissään heiluttamaan maaliverkkoa kahdesti.
Kim Nousiainen on pelannut joukkueen otteluista puolet (7/13) eikä valmennusjohto oikein ole löytänyt hänelle sopivaa roolia. Periaatteessa Nousiaisen pitäisi olla nopea ja taitava hyökkäävä pakki, mutta teoria ei ole toistaiseksi toteutunut käytännössä. Koossa on vain yksi syöttöpiste, viisi laukausta maalia kohden eikä ylivoima-aikaa siunaannu. Puolustusalueella Nousiainen on pienen kokonsa ja keveytensä vuoksi vaikeuksissa ja turhan usein tulee myös kiekollisessa pelissä haparointeja. Kuopioisella on vielä ensi kausi (2024-25) sopimusta jäljellä ja isoja edistysaskelia pitää tapahtua, jos hän tarjotaan sen jälkeen jatkosopimusta.