Los Angeles Kings 2023–2024

[heikkik]

Tappio, voitto, voitto, ja-tappio, ja-voitto, tappio, voitto, tappio, voitto, tappio. Aika tasaiseen tahtiin joukkue etenee ilman kunnon voitto- tai tappioputkia.

Ko. jakso sisältää kaksi 1-4 -tappiota Dallasille ja Stars - ja varsinkin maalivahti Scott Wedgewood - tuntuu olevan kryptoniittia Kings-ryhmälle. Vierastappiota selittää osaltaan Rittichin haparointi tolppien välissä ja b2b -pelistä johtunut väsymys, mutta vain osittain. Pidän Losia varsin hyvin luistelevana ja kurinalaisesti puolustavana joukkueena, mutta Dallasia vastaan eväät eivät tunnu riittävän. Useamman kerran Stars-pelaajat ylittivät keskialueen nopeilla syöttöketjuilla eikä Kings-puolustus ehtinyt ryhmittyä kunnolla ennen maalipaikan syntymistä. Vastaavasti Losin omissa hyökkäyksiin lähdöissä oli vaikeuksia, kun avaussyötöt katkaistiin jo omalla tai keskialueella.

Ennen kauden alkua ajattelin keskikaistan olevan joukkueen vahvuus, mutta kauden mittaan olen alkanut miettiä asiaa uudestaan. Kun katseli Duchenen ja Duboisin välistä kamppailua, niin eihän jatkuvasti jäljessä ollut Kings-sentteri tuntunut saavan kiekkoa itselleen muutoin kuin rikkomalla. Mahtaakohan Kopitarin ja Duboisin luistelu riittää pudotuspeleissä, kun vauhti nousee pykällä tai kahdella? Ainakin molemmat tulevat tarvitsemaan apuja laitureiltaan, jotta heidän kentällisensä ei vuoda isommin playoffseissa.

Seuraavaksi kolme peliä kotona ja sitten loppukauden pahin vaihe eli neljän matsin vieraskiertue Kanadaan (Vancouver, Edmonton, Calgary, Winnipeg). Kauden kahdeksasta viimeisestä matsista kaikki ovat voitettavissa ja todennäköisesti Kings lähtee pudotuspeleihin voittoputkessa.

Jäljellä olevista viidestätoista matsista taitaa jäädä iso osa katsomatta. Vaikka Chicagossa on Bedard ja Minnesotalla Kaprizov, niin ei vaan jaksa kiinnostua kauden tässä vaiheessa näistä Keskisen divisioonan heikommista ryhmistä. Enemmän sitä jo miettii pudotuspelejä ja millaisia ottelupareja sinne syntyy. Losin onneksi Kingsin ja Starsin kohtaaminen playoffsien ensimmäisellä kierroksella näyttää aika epätodennäköiseltä vaihtoehdolta.

 

[Pakastin]

Ollut meikäläisen osalta pientä hiljaisaeloa täällä palstan puolella, kun tuli vietettyä talvilomaa. Vaikka lomalla olenkin ollut, niin ei ole aikaa jäänyt hirveästi pelien katsomiseen. Toki ei ole löytynyt mielenkiintoakaan, kun Kingsin pudotupelipaikka on näyttänyt jo pidemmän aikaa lähes varmalta. Otteluohjelma on myös ollut aika löperö, joten kovinkaan mielenkiintoisia kamppailuita ei ole ollut tarjottimella.

Nyt tuli kuitenkin väijyttyä tuo Oilers peli. Hyvin samanlainen kamppailu kuin tuo edellinen helmikuun lopussa pelattu vääntö Edmontonissa. Kingsillä ei juurikaan ollut paikkoja tai no puolittaisia, mutta heikko viimeistely teki pelistä puuromaista hyörimistä. Pusketaan ja heitellään kiekkoa ränniin. Oilersilla ei ollut kauheasti paikkoja, mutta superkaksikko ei tarvitse kuin hieman tilaa ja kiekko pomppii maaliin. Tuo peli kuvastaa aika hyvin voimasuhteita. Oilers ei ehkä ole niin tasapainoinen porukka, mutta sen kärjen osaaminen tekee tarvittavan eron. Kingsiltä vaadittaisiin täydellistä puolustamista ja hieman onnea maalintekoon, jotta voitosta voisi haaveilla. Jos Kings kohtaa Oilersin pudotuspeleissä, niin tuo Kingsin ylivoima täytyy saadaan iskukykyisemmäksi. Muuten tulee noutaja ja nopeasti.

Kingsillä on jäljellä 10 ottelua ja niistä kaksi kohtaamista pelataan tulevia pudotuspelijoukkueita vastaan (Jets ja Canucks). Toivottavasti onnistumisia tulee laajalla rintamalla lopuissa peleissä. Mitään kauhean hyvää vamistavaa jaksoa tuo lopun ohjelma ei lupaa. Pelit jatkuu päivän huilin jälkeen Calgaryssa.

Go Kings Go!

 

[heikkik]

Kanadan kiertueen kaksi ensimmäistä peliä sujui pudotuspelimäistä puolustuspelaamista harjoittelemalla. Vancouverista tuli voitto hiukan onnen avustamana, mutta Edmontonissa ei ollut onnikaan myötä.

Jälkimmäinen Albertan ottelu olikin Kingsien osalta ohipeli. En tiedä johtuiko se Danaultin puuttumisesta (ylävartalovamma) vai mistä, mutta aika ponnetonta pellailua matsi vierailijoilta oli. Toisen erän loppupuolella laukaukset kohden maalia taisivat olla 25-5 kotijoukkueen eduksi ja päätösvihellyksen soidessa laukaukset 35 - 18 ja maalilukemat 4-2. Erikoistilanteet tuloksen ratkaisivat - Kings 2 ylivoimamaalia vs. Flames 3 ylivoimamaalia ja lisäksi yksi tasakentällisin värkytty osuma. Kotijoukkueesta eniten pistivät silmään mv Markström ja hyökkääjistä Kadri ja Sharangovich.

Koska Danault on loukkaantuneena, niin kokoonpano mentiin 11+7 -moodilla. Ketjut vaihtelivat vähän miten sattuivat, ehkä eniten yhdessä oli Byfield - Kopitar - Kempe. Mutta QB pelasi myös välillä keskellä mm. Duboisin ja Laferriere/Kaliyevin kanssa. En tiedä miten montaa eri vaihtoehtoa Hiller kokeili, mutta useampia niitä oli.

Miehistövajeen vuoksi Turcotte on siirretty LTIR-listalle ja Akil Thomas on vihdoinkin kutsuttu ylös. Toivottavasti AHL:ssä hyvin pärjännyt Thomas pääsee Winnipegissä pelaamaan uransa ensimmäisen runkosarjan NHL-ottelun. Ainakin AHL-tasolla hän pystyy pelaamaan sekä laidassa että keskellä ja sekä av:ta että yv:tä. Suhteellisen pienikokoinen (ehkä hiukan alle 180 cm), eikä mitenkään nopea tai vikkelä luistimilla, mutta kelvollinen laukaus, hyvä aloittamaan ja sitkeä kaveri. Hänellä on vähän sama ongelma kuin Jarett Anderson-Dolanilla, että ei ole oikein mitään erityistä vahvuutta, millä varmistaisi paikkansa NHL:ssä.

Kanadan kiertue päättyy siis Winnipegiin ja sen jälkeen edessä onkin ennakolta arvioiden helppo loppuohjelma. Kuusi ottelua kotona (Seattle, Vancouver, Calgary, Anaheim, Minnesota, Chicago) ja kaksi vieraissa (San Jose, Anaheim). Oikeastaan tuon helpompaa otteluohjelmaa ei voisi olla kauden tässä vaiheessa.

 

[heikkik]

Winnipegistä tuloksena 4-3 tappio, siis kolmas häviö putkeen. Onneksi vieraskiertue on nyt ohi.

Danault oli yhä sivussa ja se näkyi selvästi. Vaikka Kopitarilla on C rinnassa ja Doughty on puolustuksen johtohahmo, niin Danault tuntuu olevan tällä hetkellä Kingsin identiteetti / sielupelaaja. Hiller sekoitteli ketjuja ja yritti hakea oikeaa kokoonpanoa, mutta jotenkin joukkue oli epärytmissä ilman Danaultia. Varsinkin Trevor Moore tuntuu olevan hukassa ilman vakiopariaan.

Los Angeles kyllä johti ottelua 2-1 ja 3-2, mutta kotijoukkue Winnipeg tuntui olevan melkein koko ajan pelissä niskan päällä - sekä henkisesti että fyysisesti. Minusta loppulukemat olivat oikeudenmukaiset ja vastasivat tapahtumia kaukalossa.

Akil Thomasille ensimmäinen ottelua NHL:ssä. Kuusi vaihtoa, jääaikaa 3.42, kaksi hävittyä aloitusta ja tehotilastoon yksi miinus. Winnipeg ei ole todellakaan helpoin paikka aloittaa änäriura, sillä Jets on iso ja kokenut joukkue ja on pelityyliltään varsin "heavy". Ehkä kauden lopun kotiotteluissa Thomas pääsee kokeilemaan jotakin hiukan kevyempää vastustajaa vastaan.

Arthur Kaliyev. Kuusi vaihtoa, jääaikaa 3.29, -1. Ihmeitä pitää tapahtua loppukaudesta, jotta hän aloittaa syksyllä Kings-nutussa.

Seuraavaksi b2b-pelit Seattlea ja San Josea vastaan. Jollei näitä otteluita voiteta - oli Danault kokoonpanossa tai ei - niin silloin on syytä olla huolissaan Losin kevätvireestä. Tällä hetkellä joukkue on toisella villi kortti-paikalla, kolme pistettä Nashvilleä perässä ja viisi pistettä divisioonakolmosta Las Vegasia jäljessä. Helpon loppuohjelman takia Nashville on hyvinkin ohitettavissa, mutta Golden Knightsin ohittamiseen taidetaan tarvita apuja muilta joukkueilta.

 

[Pakastin]

Krakenista 5-2 voitto ja Sharksista nihkeä 2-1 voitto. Trevor Moore iski hattutempun Krakenin verkkoon ja lähestyy 30 maalin rajaa. Dubois saalisti kolme syöttöä ja näytti siltä, mitä kauden aikana esitysten olisi pitänyt olla. Yksittäisiksi välähdyksi jää nämä PLD:n onnistumiset, valitettavasti.

Kopitar kirjautti Seattlea vastaan peliaikaa 23:32. Vastaavasti Kaliyev pelasi vain 2:32. Vähän kyllä ihmettelen tätä peluutuksen tasapainoa. Doughty pelasi ensin Krakenia vastaan 24:53, mutta selittäkää miksi Sharksin tasoista jengiä vastaan DD:n täytyy operoida 29:34??? Kokoonpanossa on vieläpä seitsemän pakkia... Moverare tarvitsee viltin ja kupin kuumaa penkin päähän. Akil Thomas sai toisen näytönpaikan Sharksia vastaan ja onnistui iskemään voittomaalin. Hienoa, että nämä Kingsin farmissa pyörineet lupaukset onnistuvat heti ensimmäisissä otteluissaan. Varsinkin Turcotten ja Thomasin uran aikana kärsittyjen loukkaantumisten takia heille suo heti onnistumisia.

Kingsin viimeinen "kova" kamppailu pelataan Canucksia vastaan lauantaina. Sen jälkeen ohjelma on laskettelua kohti pudotuspelejä. Toivottavasti näissä peleissä ymmärretään minimoida veteraanien jääaikaa tai jopa huilauttaa. Edelleen Kings näyttää omiin silmiini varmalta ekan kierroksen putoajalta. Se vain mietityttää onko kautta jäljellä enää 10 ottelua vai enemmän. No toivottavasti joukkue pystyy todistamaan ajatukseni vääriksi ja nojautuu vahvaan puolustamiseen. Syksy osoitti senkin, että parhaimmillaan kaukalossa voi kaikki onnistua ja silloin Kings on pysäyttämätön voima. Se vire täytyisi nyt jostain kaivaa viimeisten runkosarjapelien aikana.

Go Kings Go!

 

[TripleCrownLine]

Seattlea vastaan taisi Kopitar olla yli 2 minuuttia putkeen kentällä av-tilanteessa (2+2 jäähy). Sit taisi olla jonkun ylivoiman kokonaan kentällä. Äkkiä ne minuutit sitten kertyy normirotaation päälle.

Toi Kaliyevin kohtelu käsittämätöntä. Tollasilla 2-3 minuutin peliajoilla Lafrenniere ja Lizotte rinnalla aika vaikea maalia paukuttaa. Kesällä uuteen seuraan sitten, Enkelten kaupungissa ei sijaa tunnu olevan.

Pleijarit tuntuvat tekemättömältä paikalta. Viimeinen wild-paikka ja vastaan Dallas. Ei mitään saumaa. Koko kauden Dallas hallinnut Losia. Kolmanneksi omassa ja Edmonton. Edmonton jyrää fyysisyydellään. Toi tokavika wildi toisi Vancouverin, jota vastaan näistä kolmesta Losilla saattaisi jotain saumaa olla.

Ensi yönä Vancouveria sitten. Go Kings Go!

 

[Pakastin]

Semmonen runkosarja. Kauden alun odotuksiin nähden kyllä aivan himmeä vuoristorata. Syksy oli yhtä tykitystä. Joulu karman synkkä ja se aiheutti McLellanin potkut. Tammikuu Hillerin alaisuudessa pirteä. Loput kaudesta ihmeellistä ailahtelua ja jopa uskon menettämistä koko touhuun.

Kings lähtee täysin altavastaajana pudotuspeleihin ja vastustajahan on kahdelta edellisvuodelta tuttu Oilers. Jotain joukkueessa täytyy klikata, että peli lähtee rullaamaan neljän voiton arvoisesti. Iso kyssäri on tolppien välissä. Kumpi siellä edes pelaa? Joka tapauksessa Camin tai Daven täytyy venyä parhaimpaansa. Kingsin voimavara alivoiman täytyy pysyä timanttisena ja ylivoiman on löydettävä happea antava tehokkuus.

Viidellä viittä vastaan Kings todennäköisesti lähtee pimentämään Anzen ja Danault avulla, joten Fialan ja Dubois täytyy astua esiin johtamaan. Dubois kohdalla olisi korkea aika näyttää jotain konkreettista tuloksellista johtamista.

Paha kutina on, että Kingsin kausi on ohi alle kahdessa viikossa, mutta on sitä ennenkin ihmeitä tapahtunut. Jotenkin joukkue ei vain tunnu soutavan samaan suuntaan ja tekeminen ailahtelee pelistä toiseen järkyttävällä tavalla. Ensimmäisellä kierroksella tippuminen ei tosiaan yllättäisi, mutta järkyttävä pettymys se olisi kauden tavoitteisiin nähden.

Maanantain ja tiistain välisenä yönä startataan meidän urakka. Kyllä se tästä alakulosta huolimatta vielä lähtee, kun kiekko tippuu ekan kerran jäähän Edmontonissa.

Go Kings Gooooo!

 

[TripleCrownLine]

Edmonton....again.

Viimeinen höntsäpeli Bedardia vastaan oli kummallinen. Kolmannen erän aikana ehti pohtia, että häviävätkö ne tahalleen, jotta Dallas. Sit kuitenkin Arvidsson päätti, että Edmonton.

Tuossa Losin pelissä ei viime aikoina ole näkynyt sen kaltaista kurinalaisuutta ja järjestelmällistä, jolla neljä voittoa kotiin kairataan, kuka vastassa sitten olisikin.

Edmontonia vastaan hävitään kovimman hyökkäyskärjen osalta (joka tosin hiukan tasoittuu alakenttiin mennessä), mutta suurin ongelma on tuo fyysinen peli. Tulee tiistaiaamuna taas laidat ryskymään Edmontonissa ja pikkusika kukoistaa.
PLD ei tule muuta kuin paperilla herättämään pelkoa vastustajassa. Tullee olemaan nokkallaan vähän väliä tulevassa sarjassa. Saattaa olla yksi kaikkien aikojen hirveimmistä kaupoista Losin historiassa.

Playoffit on eri maailma kuin runkosarja. Toivottavasti Losi sen alkukauden hurmoksen löytää, jottei ole mestarivalmentajan sanoin kahden viikon ajanhukkaa.

Go Kings Go!

 

[Pakastin]

Mielenkiintoinen puheenvuoro Hilleriltä. Olen aikaisemmin puhunut samasta asiasta, että Kevin Fiala tarvitsee vierelleen ns. puukätisemmät lapiomiehet, jotta hän itse voi pysyä enemmän kiekossa. Viime kaudellahan Liz ja Kevin pelasivat todella paljon yhdessä ja se toimi. Vilardi on vain vaihtunut Lewisin. Laferriere on siirretty ykköseen Anzen ja Juicen seuraksi, joten jääköhän hän pysyvästi tuolle paikalle. Tuo Byfield - Dubois - Fiala ketju esitti viimesissä peleissä parastaan. On toki ymmärrettävää, että Kingsin täytyy jakaa tehoja neljään ketjuun, joten Byfield - Dubois linkki pysyy yhdessä. Hiller on kyllä hämmentävän paljon sekoitellut pakkaa läpi pestinsä ja yksittäisissä peleissä rosteri on elänyt valtavasti.

Linkki: https://twitter.com/NHLRussell/status/1781795719604748678?t=2bXCDUEB_S6qC4EnD9H4BQ&s=19

Grundström kun on jo palannut treeneihin, niin kokoonpano todennäköisesti muodostuu ekaan peliin seuraavanalaisesti:

Laferriere - Kopitar - Kempe
Arvidsson - Danault - Moore
Fiala - Lizotte - Lewis
Byfield - Dubois - Grundström

Anderson - Doughty
Gavrikov - Roy
Englund - Spence

 

[heikkik]

Ennen kauden alkua löin vetoa sen puolesta, että Kings voittaa President's Trophyn. No, ei ollut lähelläkään. Eroa Rangersiin viisitoista pistettä ja Läntisen konferenssin parhaaseen Dallasiin neljätoista pistettä. Kings jäi jopa viime kauden pistesaldostaan (104) eikä rikkonut sadan pisteen rajaa.

Viime kaudella joukkue teki 280 maalia ja päästi 257 - eli maaliero +23 - tällä kaudella tehtyjä 256, päästettyjä 215 - eli maaliero +40. Minusta suurin "syyllinen" parantuneeseen maalieroon on maalivahtikolmikon Talbot-Rittich-Copley paremmuus Copley-Korpisalo/Quick/Petersen -nelikkoon verrattuna. Torjuntaprosenteissa ero oli 91,2 vs. 89,2 ja pidemmässä juoksussa parin prosentin ero on selkeä.

Tehtyjen maalien määrä tippui 24:llä osumalla, mikä oli meikäläiselle yllätys. Odotin Duboisin hankinnan tehostavan ja tasapainottavan hyökkäystä, mutta homma ei toiminnut toivomallani tavalla. Vaikka Trevor Moore pelasi aikamoisen tykkikauden (31 maalia), Byfield pääsi lopulta 20 maaliin ja Laferriere tekaisi lupaavasti 12 osumaa, niin he eivät pystyneet korvaamaan Arvidssonin pitkäaikaisen loukkaantumisen, Vilardin ja Iafallon treidaamisen sekä Kempen hiukan vaisumman kauden aiheuttamaa maalimäärän tiputusta.

Vaikka runkosarja oli meikäläiselle pettymys, niin oli siellä positiivisiakin juttuja. Adrian Kempe eikä Anze Kopitar voitti sisäisen pistepörssin, Quinton Byfield 20+35 = 55, Trevor Moore 31+26 = 57, Alex Leferriere 12+11 = 23, Drew Doughty pelasi vahvan kauden ja maalivahdit olivat selkeästi odotettuja parempia.

Löin syksyllä vetoa myös sen puolesta, että Kings voittaa Läntisen konferenssin, Stanley Cupin ja finaaliottelu on Los Angeles - New Jersey (eli vuoden 2012 uusinta). Devilsien sakkauksen ansiosta on enää mahdollisuudet saada osumaan kaksi kolmesta. Hemmetin epätodennäköiseltä se näyttää, mutta eipä viime vuonna ennen playoffsien alkua kovin todennäköiseltä näyttänyt Las Vegasin mestaruus saati sitten Floridan finaalipaikka!