Los Angeles Kings 2011-2012

[nixon74]

Muutenkin minulle on jäänyt Richardsista vähän sakukoivumainen kuva, eli ehkä johtajatyyppi, mutta niin pienikokoinen, että vähänkin isompi vastustaja taklaa hänet pois kiekosta.

No ei nyt ihan näinkään. Richards on kokoisekseen varsin fyysinen ja pärjää kyllä kulmakahinoissa ihan isoimpiekin kanssa. Jos seurasi miehen otteita Flyersin paidassa kevään 2010 pleijareissa niin saa hyvän kokonaiskuvan siitä miten mies pystyy parhaimmillaan pelaamaan. Todellinen johtaja joka hallitsee kentän jokaisen osa-alueen keskitasoa paremmin muttei kuitenkaan erinomaisesti. Osaa myös sytyttää joukkueensa järeillä taklauksilla. Erona sakukoivuun on juuri tuo fyysisyys, lisäksi Richards on hieman parempi av-pelaaja. Ei ole vielä päässyt Losissa samanlaiseen lentoon kun Flyersissa parhaimmillaan, mutta annetaan miehelle aikaa.

 

[Giroux]

Jos seurasi miehen otteita Flyersin paidassa kevään 2010 pleijareissa niin saa hyvän kokonaiskuvan siitä miten mies pystyy parhaimmillaan pelaamaan. Todellinen johtaja joka hallitsee kentän jokaisen osa-alueen keskitasoa paremmin muttei kuitenkaan erinomaisesti. Osaa myös sytyttää joukkueensa järeillä taklauksilla. Erona sakukoivuun on juuri tuo fyysisyys, lisäksi Richards on hieman parempi av-pelaaja. Ei ole vielä päässyt Losissa samanlaiseen lentoon kun Flyersissa parhaimmillaan, mutta annetaan miehelle aikaa.

Näin. Todellinen johtaja ja 180cm varresta huolimatta fyysinen paketti ja ennen kaikkea työteliäs. Kuten DeBoer mainitsi, niin Richardsilla on todella kova voitonnälkä. Richards on myös aivan loistava alivoimapelaaja ja ehkäpä liigan parhaimmistoa siinä hommassa, tuostakin varmaan kertoo se, että omistaa jo nyt liigan ennätyksen 5vs3-tilanteissa tehdyissä alivoimamaaleissa (3 kappaletta).

Ja kun 2010 keväästä oli puhetta, niin tässäpä yksi Richardsin parhaista suorituksista koko playoffeista: Mike Richards scores shorthanded vs the Canadiens - 5-24-10

Saa olla peloissaan, jos Richards äityy tuollaiseen vireeseen Losissa tulevilla kausilla.

Linkki vie YouTubeen.

 

[Amerikanihme]

Joo, vaikken Flyersien pelejä seurannutkaan edelliskausina, niin tuollainen kuva minullekin oli Richardsista jäänyt. Mutta tässä pienessä otoksessa Kingsien playoffs-pelejä mitä näin, kaveri kuitenkin töytäistiin aika kylmästi eroon kiekosta suurempikokoisten pelaajien toimesta. Mutta varmaan koko kauden Kings-pelejä katsoneet voivat sitten todeta, kuinka väärässä olen. Ja ovathan ne Kings-pelikaveritkin kehuneet Richardsia muistaakseni.

 

[Siim72]

Ja Doughty pelaa niin ylimielisellä kiekkovarmuudella, että aiheuttaa välillä pahoja kiekon menetyksiä, jotka johtavat joskus enemmän tai vähemmän suoraan vastustajan maaleihin. Joten silläkin suunnalla on parannettavaa.

On toki parannettavaa, mutta Doughty nyt on kuitenkin profiloitunut hyökkäväksi pakiksi. Ei mulla ole valittamista pakista joka tekee play-offeissa 16 pistetta 20 otteluun(voittaen pakki-pörssin) ja finaaleissakin piste/peli. Doughtyssä on myös sellainen piirre mistä pidän, eli mies harvemmin tekee neljän pisteen otteluita, vaan pisteitä tipppuu aika tasaiseen tahtiin. Arvostan enemmän sellaista piste/peli tahtia, kuin vaikkapa joka neljännessä pelissä kovat tehot.

 

[heikkik]

Odotellessa TripleCrownLinen toipumista Provinssirockista ja tulevan kauden ketjuavausta, niin jotain jorinoita päättyneestä kaudesta. Pohjana käytin ketjussa jo aiemmin mainittua Ylen Ilkka Palomäen juttua

Lombardista ja Sutterista samaa mieltä ko. kirjoituksen kanssa. Lombardi olisi saanut viimeistään kesällä potkut, jollei tehtyjen suurkauppojen (Penner, Richards, Carter) jälkeen olisi tullut menestystä.

Olen muuallakin nähnyt mainittavan, että Terry Murray olisi pehmeä valmentaja. En oikein ymmärrä tätä, koska hän ei missään vaiheessa "menettänyt" joukkuetta, vaan pelaajat pelasivat Murrayn haluamaa tiukkaa puolustustaktiikkaa hänen kautensa loppuun asti. Minusta Murray oli pikemminkin liian tiukka valmentaja ja joukkue oli mieluummin pelokkaan - virheitä pelkäävän oloinen - kuin löysästi valmennettu.

Lombardin, Sutterin ja Murrayn lisäksi voisi mainita Manchesterin kaksikon GM Ron Hextall / valmentaja Mark Morris. Morris aloitaa ensi syksynä seitsemännen kautensa Monarchsin päävalmentaja ja on tehnyt siellä hemmetin hyvää työtä. Quick, Bernier, Martinez, Voinov, Lewis, King, Nolan, Westgarth, Drewiske + Islandersin Moulson, Tampan Purcell, Rangersin Boyle ovat viettäneet aikaansa Morrisin opissa.

Maalivahdeista Ylen toimittajan kanssa samaa mieltä. Quick pelasi once in lifetime-kauden ja Bernier pelasi kuin kakkosvahdin tulee pelata. Saa nähdä missä vaiheessa JB treidataan. Ehkä jo tänä kesänä, ehkä vata ensi kesänä.

Losin puolustuksen kolmihaarainen tukijalka muodostuu Mitchellistä, Scuderista ja Greenestä. Minusta Wilie Mitchell oli runkosarjassa Kingsin paras puolustaja. Joo, Doughty teki - ja taisi Johnsonkin ehtiä tekemään - enemmän pisteitä, mutta Mitchellin joukkueen paras tehosaldo +20 kertoo paljon hänen merkityksestään joukkueelle. Willie aloitti pudotuspelit erinomaisesti, mutta hiipui loppua kohden. Todellinen veteraani.

Rob Scuderi puolestaan paransi otteitaan playoffsien edetessä. Minusta hän alkoi loppuvaiheessa osallistua kiekolliseen peliin aktiivisemmin kuin kertaakaan kauden aikana. Harmi vaan kun se uran ensimmäinen Kings-paidassa tehty pudotuspelimaali jäi tekemättä. Pingviininä hän sentään onnistui kertaalleen. Losin puolustavista puolustajista se, joka on helpoiten korvattavissa.

Greene pelasi parhaan kautensa, ainakin parhaan mitä olen häneltä nähnyt. Jatkuvasti fyysinen ja pitää vastustajan hyökkääjät varpaillaan. Kings-puolustus kaipaa toista hänen kaltaistaan pelaajaa, sillä odotan että ensi kaudella Kingsiä vastaan pelataan paljon kovemmin kuin päättyneellä kaudella. Jos Doughtyn parina olisi Greenen aggressiivisuudella, mutta paremmalla liikkellä varustettu kaveri, niin se vapauttaisi DD:n aktiivisempaan hyökkäyspeliin.

Alec Martinez ei ottanut kehityksessään minun odottamaani askelta eteenpäin. Väläys siellä ja toinen täällä, mutta oli runkosarjassa välillä terve raaputuskin. Playoffseissa harrasti välillä riskaabeleita pitkiä poikkikentän avauksia, joista vastustaja sai muutaman kerran vaarallisen oloisia kääntöjä. Ilmeisesti Sutterin taktiikkaan kuuluu pakin pitkän avaus omalta puolusalueelta keskikentälle kyttäväälle oikealle laiturille, mutta kun vasemmalla puolella pelaava Martinez yrittää vasemman laidan vierestä pitkää avausta keskiviivan tuntumassa oikealla puolella kärkyvälle Jeff Carterille, niin syötönkatko on todennäköisempi lopputulos kuin nopea ylivoimahyökkäys.

Voinovista olen Palosaaren kanssa samaa mieltä. Runkosarjassa hyvä, mutta pudotuspeleissä pakiston heikoin lenkki. Kokemattomuus näkyi kun karvaus koveni ja turhia kiekonmenetyksiä tuli enemmän kuin laki sallii. Mutta potentiaalia löytyy huimasti ja haparoinneista huolimatta ei menettänyt joukkuetovereidensa luottamusta missään vaiheessa. Tarkoitan että hänelle syöttelemistä ei vältelty, vaan kiekko annettiin Voinoville kun paikka oli.

Doughty oli playoffseissa kokonaisuutena Kingsin paras puolustaja. Esitys ei hirveästi heitellyt ottelusta toiseen ja oli tehokas sekä puolustus- että hyökkäyspäässä. En pidä Doughtyä liian itsevarmana pelaajana, vaan välillä olisi syytä käyttää hyökkäystaitoja aktiivisemminkin kuin mitä käyttää. Doughtyn runkosarja oli vaisu, mutta hienot pudotuspelit vaimentavat kritiikin.

Drewiskeä käy sääliksi sillä penkillä istuminen parhaassa peli-iässä on varmaan hemmetin turhauttavaa. Toivottavasti hänet treidataan muualle kesän aikana, jotta hän saa jossakin muualla mahdollisuuden pelata vakiopelaajana NHL:ssä.

Jack Johnson täytti paikkansa. Ylivoimalla viivamiehenä parempi kuin yksikään joukkueen nykypakeista tai Mike Richards. Erinomainen sivuttaisliike viivalla ja kiekollisena taitava - varmasti taitavampi kuin suurin osa Kings-hyökkääjistä. Columbuksessa tehotilastossa plussan puolella, joten ehkä Losin puolustustaktiikka ei sopinut Johnsonille - aika näyttää. Toivotan hänelle onnea ja menestystä Ohiossa, kunhan se ei tapahdu Losin tai Coloradon kustannuksella.

 

[heikkik]

Hyökkääjistä runkosarjan osalta onnistujia olivat Kopitar, Williams ja kokoonpanoon kevällä tulleet King ja Nolan. Muut alisuoriutuivat enemmän tai vähemmän.

Justin Williams on aliarvostettu pelaaja. Näprää kiekon kanssa välillä liikaa ja aiheuttaa vaaratilanteita kikkaillessaan tarpeettomasti oman puolustusalueen ja keskialueen välillä. Mutta kiekonhallinnallaan tekee tilaa ketjukavereilleen ja uhraa kroppansa ottamalla vastaan jatkuvasti taklauksia. En yhtään ihmettele, miksi Williams on niin usein loukkaantuneena, sillä niin paljon rankaisua hän saa osakseen jokaisessa ottelussa. Kova pelaaja, vaikkei olekaan mikään tappelija.

Brown ja Kopitar pelasivat ailahtelevasti runkosarjassa, mutta eivät ole edes alle oman tason pelatessaan joukkuetta vahingoittavia pelaajia, vaan rutiinitasokin on ihan ok-luokkaa. Pudotuspeleissä kokonaissuoritus molemmilla erinomainen, vaikka väliin mahtui keskinkertaisiakin pelejä. Kopitar todisti olevansa ykkössentteritason pelaaja ja Brown laadukas kapteeni sen lisäksi, että on mestariluokan agittaatori ja erittäin hyvä pudotuspelipelaaja.

Dustin Penner-Mike Richards-Jeff Carter. Huh. Carter oli joukkueen "missing link" ja hänen hankintansa käänsi joukkueen ja organisaation kurssin. Minusta hänen paikkansa on sentterinä eikä laiturina, mutta onnistuakseen vaatii vierelleen peliätekevän laiturin vasempaan laitaan ja fyysisen pelaajan oikeaan laitaan. Uskon, että hän sai finaaleissa onnistumisista itseluottamusbuustin ja Carterin henkilökohtaiset piste-ennäykset ovat vaarassa ensi kaudella.

Pancake-Penner. Jos suostuu palkanalennukseen, niin jääköön joukkueeseen, mutta neljää miljoonaa kaudessa hänelle ei pidä maksaa. Pennerin suurin valtti sopimusneuvotteluissa - playoffseissa onnistumisen lisäksi - on se, että UFA-laitureissa ei ole tarjolla hänen kaltaistaan pelaajaa.

Asiantuntijapiireissä ja pelaajien keskuudessa Mike Richards arvostetaan ilmeisen paljon - hän sijoittui hyvin kauden aikana pidetyssä pelaajien äänestyksessä liigan parhaimmista pelaajista. Oli runkosarjassa alkuun ok ja loukkaantumisen jälkeen pääasiassa mitäänsanomaton. Playoffseissa Richards pelasi "kakkossentteri"-tasolla ja siten täytti paikkansa.

Henkilökohtaisesti en pidä Richardsista. Hänelle maksetaan ykkössentterin palkkaa, mutta ei pysty kantamaan joukkuetta sillä tavalla kuin ykkössentterin pitäisi. Ensi kaudella Richards on joukkueen parhaiten palkattu pelaaja 8,4 miljoonan vuosiansiolla.

Amerikanihmeen kanssa olen samaa mieltä, että Richards on heikko kiekossa ja hänet on liian helppo sysätä tilanteessa sivuun.

Taklaajana Richards on "borderline dirty", sillä pienehkönä pelaajana hänen on päästävä yllättämään vastustaja, jotta saisi aikaan tuntuvan taklauksen. Pelintekijänä hän toisinaan väläyttelee, mutta ei pysty toistuvasti luomaan ketjukavereilleen tekopaikkoja, kuten luontaiset pelintekijät pystyvät. Puolustusasenne Richardsilla on pääsääntöisesti kohdallaan, mutta sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä oli sellaisia otteluita ettei huolellinen oman pään pelaaminen oikein napannut.

Toivon, että Lombardilla olisi rohkeutta treidata Richards muualle. MR:n kauppa-arvo on nyt korkealla ja muistaakseni hänen megasopimukseessaan oleva siirron estävä pykälä astuu voimaan vasta heinäkuun alussa. Richards treidaamalla joukkueeseen saataisiin peliätekevä laituri Carterille.

 

[Osmo Rapeli]

Sivuchattina täytyy muuten sanoa, että Mike Richards on Pohjois-Amerikan versio Olli Jokisesta. Niin paljon samanlaista on miehissä.

En silti millään usko treidiin, vaikka heikkik:n arvio parhaasta mahdollisesta hetkestä pitää täysin paikkansa.

Puolustajista sen verran, että yhtä monta peliä en teidän kaikkien kanssa ole kyllä nähnyt, mutta näkemieni perusteella, ja reaalitilastojen perusteella olen eri mieltä etenkin Scuderin hyvyydestä. Mies veti kuitenkin minuuttinsa paljon, paljon kovempaa vastusta vastaan kuin Greene, ja myös kovempaa vastaan kuin Mitchell, joka tosin pleijareissa nosti vastusmielessä roolia runkosarjasta.

Greenen ilkeyttä ja siihen liittyvää henkistä yliotetta ei voi korvata kuka tahansa, mutta hänen puolustamisensa onnistumista hämää Scuderia paljon helpompi kuorma. Scuderi taas pärjää kovemmassakin kyydissä mainiosti. Lisäksi Scuderin vain 16 jäähyminuuttia runkosarjassa on paljon omasta päästä aloituksiaan ottavalle shutdown-pakille todella, todella hyvä tulos.

Pro Scuderi -liikkeen puolesta,
Golden AWe

 

[Amerikanihme]

Kiitos heikkik:lle mielenkiintoisista pelaaja-arvosteluista. Olen Doughtysta siinä samaa mieltä, että hän saisi enemmänkin hyökkäillä. Lähinnä arvostelin tuota pikkuneppailua tai jallitusta tai liian kevyesti omalla puolustustontilla pelaamista ja kutsuin sitä "ylimielisyydeksi" tai liiaksi itsevarmuudeksi. Mutta tosiaan, en paljoakaan häneltäkään pelejä ole nähnyt, mutta nuo kommentit nyt sen myötä, mitä vuosien saatossa olen nähnyt.

 

[heikkik]

Scuderi taas pärjää kovemmassakin kyydissä mainiosti.

Scuderi on hyvä ja luotettava puolustava pakki, mutta juuri kovemmassa kyydissä hänen vajavainen liikkeensä tulee pahiten näkyviin. Minä annan Scuderin hyvyydestä osan Doughtylle, joka on paljon mainettaan parempi puolustuspäässä.

Ja sitten asiaa ja asian vierestä kolmos- ja nelosketjulaisista.

Lombardi hankki kesällä Ethan Moreaun ja Trent Hunterin tuomaan kokemusta alempiin ketjuihin, mutta homma meni pahanlaisesti puihin. En tiedä mitä skismoja Moreaun ja valmennusjohdon välille tulli, sillä hänet lähetettiin joulukuun alussa Manchesteriin ilman isompia selityksiä. AHL:ssä Moreau ei suostunut pelaamaan otteluakaan, vaan oli "loukkaantuneena" koko loppukauden. Hunter lähettiin samaan suuntaan paria kuukautta myöhemmin, mutta hän kunnon ammattilaisen tavoin puki ylleen Monarchs-paidan ja pelasi paikallisten fanien mukaan ihan asiallisesti.

Nuoremmista alempien ketjujen miehistä Clifford ja Loktionov polkivat kehityksessä aika lailla paikallaan. En tiedä johtuiko se keväällä 2011 Ryan Reavesille kärsitystä tyrmäystappiosta vai mistä, mutta päättyneellä kaudella Cliffordin otteista puuttui sellainen aggressiivisuus, mikä oli hänelle rookiekaudella ominaista. Myös puolustuspelissä tuli välillä pahoja hamoja, varsinkin kiekon purkamisessa omalta alueelta keskialueelle. Tämä kausi oli Cliffordille välikausi ja häntä varmasti ottaa päähän kun King ja Nolan rynnistivät joukkueen hierarkiassa käytännössä hänen ohitseen.

Loktionovin peli näytti minusta paremmalta kuin viime kaudella, mutta tehoja ei tullut yhtä hyvään tahtiin. Vaikka venäläinen pelasi fyysisemmin eikä menettänyt kiekkoja ehtä helposti kuin aikaisemmin, niin hän kaipaa vielä viitisen kiloa lisää lihasmassaa - eikä nopeutta saa menettää vähäkään. Lokti ei ole Sutterin tyylinen pelaaja enkä olisi yllättänyt vaikka hänet treidattaisiin ensi viikonlopun aikana.

Trevor Lewis teki playoffseissa enemmän pisteitä kuin runkosarjassa, mikä on tietenkin hieno asia. Silti pidän Lewisiä sopivampana nelosketjun energiapelaajaksi ja alivoiman erikoismieheksi, kuin kolmosketjun vakiomieheksi. Utahin miehen 14-15 minuutin jääaikaa puoltaa hänen luisteluvoimansa, kauden aikana parantunut taklauspelinsä ja kurinalaisuutensa. Huonoja puolia on surkea viimeistelytaito ja yläkropan voimattomuus. Lewis ei juurikaan voita pystypaineja laidoilla, vaan hänen pitää irtokiekkoja saadakseen käyttää hyvää liikettään.

Dwight King on luisteluvoimansa ja voimiensa puolesta melkein Lewisin vastakohta ja onkin yllättävää miten hyvin he pelaavat yhteen hyökkäysalueen laitakahinoissa. Jos toinen on häviämässä kiekon laidan läheisyydessä, niin toinen on melkein aina antamassa tukea juuri oikeaan aikaan ja pitämässä kiekon Kingsien hallussa. Ja Stoll tukee suhteellisen kokemattomia nuoria hyvin.

Lewisillä ja Kingillä on yksi yhteinen piirre ja se on huono itseluottamus. Lewisillä on usein mahdollisuus ajaa vauhdilla ryöhkeästi ohi pakista ja rynnistää kohti maalia, mutta useinmiten hän suuntaa kohti kaukalon kulmaa ja jää pyörimään sinne. Samoin Dwight Creepy King ajaa maalille liian varovaisesti - kun on käytössä tuollainen massa ja ulottuvuus, niin Kingin pitäisi ainakin kertaalleen ottelussa ottaa pakki kantoon ja runnoa kohti maalia. Olisipa Lewillä ja Kingillä reilu ripaus enemmän röyhkeyttä, niin Lewis nopeuttaan ja King voimaansa hyödyntämällä loisivat pari-kolme maalipaikkaa per ottelu. Siis yhteensä neljä-kuusi paikkaa.

King on hämmästyttävän hyvä suojaamaan kiekkoa kulmissa. Välillä näyttää siltä, että vastustaja saa kiekon haltuunsa ja purettua tilanteen, mutta jollain ihmeen tavalla Dwight saa riistettyä kiekon taas itselleen ja usein vielä toimitettua sen omalle joukkuetoverille. Lisäksi kaverilla on yllättävän kova veto, mutta käyttää sitä turhan harvoin. Kingin heikoimmat osa-alueet ovat tilanteisiin reagoimisen hitaus, aggressiivisuuden puute, kehno kiekonkuljetustaito ja kankea liike. Puolustusalueella hän välillä aivan pihalla, kun ei tiedä mihin suuntaan pitäisi liikkua ja ketä oikein ottaa. Onneksi Kingillä on kokoa niin paljon, että pelkästään kätensä levittämällä ja mailansa ojentamalla hän peittää ison osan puolustusalueesta. Mutta heikkouksistaan huolimatta hän voi olla ensi kaudella yksi liigan parhaita kolmosketjulaisia, jos kehitys jatkuu samaa vauhtia kuin viimeisen reilun vuoden aikana on tapahtunut. Tärkeintä sekä Lewisille ja Kingille on saada itseluottamusta ja röyhkeyttä lisää.

Mitäs Jarrett Stollista sanoisi? Voittaa aloituksia, ajelee vastustajia selkään ja laukoaa maalista ohi melkein paikasta kuin paikasta. Teki kuitenkin Vancouveria vastaan jatkoajalla ison maalin, on hemmetin hyvä alivoimapelaaja ja saa Lewisin ja Kingin näyttämään puolustuspäässä paremmilta kuin he todellisuudessa ovatkaan. Toivottavasti jatkaa Kings-paidassa, koska on joukkuelle arvokas pelaaja.

Richardson-Fraser-Nolan -kolmikko pelasi pudotuspeleissä suurella sydämellä, mutta ei tuolla triolla ole kovinkaan paljon taitoa tarjota - varsinkin laukaisutaito on kaikilla kolmella alle NHL-tason. Mutta jos saisi yhteen pelaajaan yhdistettyä Richardsonin luistelun, Fraserin pelinluvun ja Nolanin koon ja ärsyttävyyden, niin siinä olisi lähes ihanteellinen puolustava hyökkääjä. Vaikka Nolan on kaikin tavoin kulmikas pelaaja, niin kauden aikana hän esitti useampaan kertaan yllättävää malttia ja pelisilmää hyökkäysalueella. Ehkä Sutter voisi kokeilla häntä nelosen sentterinä, jos aloitukset sujuvat edes joten kuten.

Kevin Westgarth kuuluu samaan kastiin Davis Drewisken kanssa. Molempien tehtävän on pitää itsensä pelikunnossa, vaikka jääaikaa ei ole luvassa tulevaisuudessakaan paljon paskaakaan. Mutta molemmilla on yhden suunnan sopimus, joten eiköhän raha rauhoita jonkin verran. Molemmat ovat kuitenkin akateemisesti koulutettuja kavereita, joten ainakin heidän pitäisi osata käyttää rahansa fiksummin kuin Theo Fleuryn tai Darren McCarthyn.

 

[Osmo Rapeli]

Minä annan Scuderin hyvyydestä osan Doughtylle, joka on paljon mainettaan parempi puolustuspäässä.

Jep, joka tapauksessa oikein mainio parivaljakko.

Ja juu, Doughty on älykäs ja liikkuva, muttei ihan pehmoinenkaan - paljon muuta kuin vain hyökkäävä pakki. Ihan eri planeetalta kuin esim. Jack Johnson. Jos pitäisi modernia Bourqueta hakea niin Doughtyn puolesta voisin lyödä vetoa, ainakin aineksia on.

 

[Bigmouth]

Mun mielestä Lombardin suurin ja ainoa todellinen huti on ollut valmentajavalinta (valinnat?). Nämä muut virhepäätökset tai sellaisilta näyttävät ovat olleet sitten yrityksiä saada valmennukselle sopiva materiaali käsiin.

Murray ei suuremmin vakuuttanut missään vaiheessa ja vaikea on kuvitella Sutterinkaan Kingsiä Cupiin saakka vievän. Se on sääli, sillä käytännössä muut palaset ovat siihen riittävässä kunnossa.

No heh heh. 23.02.2012 olen näin kirjoittanut.

Joskus ei harmita yhtään olla väärässä vaikka nolottaakin.

 

[Kinke-13]

Koitetaan itsekin arvostella pelaajia ennen kuin joukkueeseen tulee muutoksia. Pääpaino playoffeissa ja suorituksia yritin vertailla omiin odotuksiin.

Maalivahdit:
Quick,J: Omat odotukset olivat melko korkealla, ylitti ne silti selkeästi. Joukkueen tärkein pelaaja läpi kauden. Huikeat tilastot, ansaitusti Conn Smythe-pokaali kaappiin. Toivottavasti on jäämässä Losiin ja maalivahtien huipulle. 10.

Bernier,J: Ei päässyt pelaamaan niin paljon kuin toivoin. Hoiti vähäiset ja melko epätasaisesti siunaantuneet tilaisuutensa kunnialla. Tulevaisuus mielenkiintoinen, todennäköisesti jossain muualla. Ei enää ikänsä puolesta poikanen, joten varmasti haluja päästä pelaamaan enemmän. 8.

Puolustajat:
Drewiske,D: Todellinen väliinputoaja. 3. täysi kausi rosterissa ja pelimäärä jäi vähäisemmäksi kuin aikaisemmin. Nipinnapin NHL-tason puolustaja, ei mahdu ensi kaudellakaan pelaamaan ilman loukkaantumisia/treidejä. 7.

Martinec,A: Peruspuolustaja, jolla ei suuria heikkouksia eikä vahvuuksia. Tykätään käyttää ylivoimalla, jota en täysin ymmärrä, vaikka onkin aika kiekkovarma puolustaja. Missasi lähes puolet runkosarjan peleistä. 8-.

Voynov,S: Räjähtävä startti, sen jälkeen vaikeuksissa ja visiitti AHL:ään, jonka jälkeen vastuu kasvoi JJ:n lähdön myötä. Omassa päässä odotetusti välillä vaikeuksissa, lyöntilaukaus hurjan kova ja kiekkovarmuus hyvää luokkaa. Innolla odotan ensi kauden esityksiä. 8+.

Greene,M: Uran paras kausi. Piste-ennätys, maaliennätys, 2 voittomaalia ja järkyttävä määrä mustelmia. Liike näytti paremmalta kuin aikaisemmilla kausilla, asenteesta ei jää ikinä kiinni. Oman maalin suojelija #1 Kingseistä. 9+.

Scuderi,R: Tasainen ja nousujohteinen kausi, niinkuin suurella osalla joukkueesta. 1 3:sta alivoiman raatajasta, tunnollinen ja vahva. Erityisen hyvä peittämään laukauksia suorissa hyökkäyksissä. 8½.

Mitchell,W: Todella monipuolinen ja kokenut puolustaja. Voi käyttää tilanteessa kuin tilanteessa. Alivoimalla loistavaa työtä, ylivoimalla ei mikään pelote, mutta toimittaa hyvin kiekon maalille. Fyysisessä pelissä pärjää myös erittäin hyvin. Loistopari innokkaalle tulokas-Voynoville. 9+.

Doughty,D: Itselle todella ristiriitainen tapaus. Kiekonkäsittely, pelikäsitys ja luistelu puolustajien eliittiä. Liekö päästä vai mistä kiinni, mutta taso heittelee 7 miljoonan miehelle omasta mielestä aivan liikaa. Tuolla ylivoimavastuulla myös tehoja pitää tulla enemmän. Mahdollisuus olla NHL:n parhaita puolustajia, tällä kaudella ei sitä ollut kuin väläyksittäin. 8.

Jatketaan hyökkääjillä myöhemmin, puhti loppui.

 

[Setit]

Doughty ollut raiskauksesta epäiltynä, mutta syytteistä on luovuttu vähäisen näytön takia, kertoo tmz.com. En tiedä onko aiheesta ollut aikaisemmin keskustelua palstalla, joten linkitin uutisen nyt.

 

[Henkka]

Doughty ollut raiskauksesta epäiltynä, mutta syytteistä on luovuttu vähäisen näytön takia, kertoo tmz.com. En tiedä onko aiheesta ollut aikaisemmin keskustelua palstalla, joten linkitin uutisen nyt.

Jahas, perinteisiä "haen miljoonakorvaukset supertähdeltä" yrittäjiä.