Viivan yläpuolella
Ei tullut Boylelta mahtimatsia, mutta toiselta ex-Kingsiltä Matt Moulsonilta tuli. Blue Jacketsia ja Rangersia vastaan Kings jo kaivoi verta nenästään ja kolmannella yrityksellä napsahti, kun selvästi virkeämpi ja nopeampi Islanders jätti joukkueen nollille.
Kyllä noissa kolmessa viimeisessä ottelussa alkoi jo näkyä pitkän vieraskiertueen rasitukset ja sen aiheuttamat puolustuspelin lipsumiset. Varsinkin jatkuvasti isoja minuutteja pelaaville Doughtylle ja Johnsonille edessä oleva kolmen päivän lepo on tarpeen. Samoin joukkuetta välillä kannatellut Smyth-Stoll-Williams -ketju on hiipinyt aika lailla varjojen mailla viime ottelut. Erityisesti kolmikon puolustuspelaamisessa on ollut toivomisen varaa.
Rangersia vastaan kapteeni Brown oli pelastava enkeli parilla melkoisen onnekkaalla maalilla, mutta Saarelaisten Montoyaa vastaan ei onnistunut mikään. Sitä vastoin Nielsen ja Moulson vetivät kolmasti ranteella tiukat vedot pakkien jaloista ja nurkka heilahti. Vaikka kaksi ensimmäistä vetoa tulivat aika kaukaa, niin en laittaisi yhtäkään Quickin piikkiin. Noin hyvissä laukauksissa maalivahdin pitää nähdä kiekko laukaisuhetkellä tai muuten torjunta on pikemminkin tuuria kuin taitoa. Ja Quick käytti tämän kiertueen onnenvarastonsa loppuun nollapelissä Phillyä vastaan... .
Columbus-ottelua katsellessa ymmärsi taas kerran, minkä takia Kings-fanit kuolaavat Rick Nashin perään - on sillä hemmetinmoinen ranneveto ja luontainen maalintekijän vaisto. Juuri sellaiset ominaisuudet, joita ei yhdelläkään Losin pelaajalla ei ole. Columbuksen toinen hahmo oli Jakub Voracek, jota katsoessa aina kiroaa Lombardin + scouting staffin sokeutta heidän poimiessa taitavan ja nopean tshekin sijaan Thomas Hickeyn kaltaisen flopin. Voracek sopisi kuin nenä päähän Kopitarin oikeaan laitaan ja Simmond voitaisiin palauttaa omalle paikalleen kolmosketjuun.
Kaliforniaan palaamisen jälkeen onkin edessä kaksi neljän pisteen kamppailua, ensin Anaheim vieraissa ia sitten Minnesota kotona. Noiden otteluiden tulos riippuu paljolti vastustajien loukkaantumistilanteesta. Jos Ducksien Hiller ja Wildin Koivu ovat yhä sairastuvalla torstaina/perjantaina, niin neljän pisteen potti ei ole mikään mahdottomuus.
Tämän kauden siirtojen takaraja lähenee hyvää vauhtia ja Lombardilla on vielä viikon verran aikaa tehdä kauppoja. Huhuissa Losin yhteyteen on liitetty ainakin Edmontonin Ales Hemskyn ja Dustin Pennerin sekä Ottawan Milan Michalekin nimet.
Itse en panisi pahakseni, vaikka Michalekin sijaan Senatorseista hankittaisiin viimeisiään vetelevä veteraani Aleksei Kovalev. Hänet saisi paljon halvemmalla kuin kenetkään ed. mainitusta kolmikosta ja taitoa ja peliälyä on enemmän kuin kellään heistä. Tosin venäläisveteraanin viitsiminen on välillä sitä sun tätä ja fyysinen pelaaminen on käytännössä olematonta. Mutta halutessaan hän yhä pystyy ratkaisemaan ottelun joukkueensa hyväksi. Ehkei jaksa enää ykkösketjun peliaikoja, mutta hyvä valmentaja voisi ottaa Alekseista viisitoista laatuminuuttia per ottelu. Siis tämän kauden loppupelian ajan, ensi kaudella venäläinen tahkonnee KHL:ää muiden veteraanien tavoin.
Losin pelaajista siirtohuhuissa mainitaan toistuvasti Wayne Simmonds, josta luopuminen minusta on typerää. Eihän hänestä ikinä hyvää kolmosketjulaista kummempaa miestä tule, mutta ilman hyviä kolmosketjulaisia Stanley Cupia ei voiteta.
Samoin liipasimella on AHL:n pakkien pistepörssiä johtava Viateslav Voinov. Kingseillä on joukkueessa kolme kiekollista pakkia (Doughty, Johnson, Martinez) eikä Voinovilla näytä olevan organisaatiossa tulevaisuutta. Ikävä kyllä.
Itse toivon, että Thomas Hickeystä päästäisiin eroon, mutta eihän tuolla vuoden 2007 draftissa neljäntenä varatulla hukkapätkällä ole kauppa-arvoa paljon paskaakaan. Samoin Trevor Lewiksen, Brad Richardsonin ja Oscar Möllerin poistuminen organisaatiosta ei aiheuttaisi meikäläiselle isompaa harmitusta. Kaikki kolme viime mainittua ovat RFA-miehiä ensi kesänä, joten senkin vuoksi heistä olisi hyvä päästä eroon. Ei tarvitsisi käyttää aikaa, rahaa ja energiaa heidän sopimusneuvotteluissaan, vain johto voisi keskittyä Doughtyn, Simmondisin, Martinezin ja Williamsin papereiden pykäämiseen.
Vieraspeliputkesta on vielä jäljellä viisi matsia. Heti ensi yönä Philly, sitten parin päivän tauon jälkeen Columbus ja Rangers peräkkäisinä öinä ja vielä ennen länsirannikolle paluuta Islanders. Flyers on hemmetin kova sakki, mutta muut kolme ottelua ovat ihan voitettavissa. Tosin Rangersia-pelissä on Brian Boylelta odotettavissa mahtimatsi, joten silloin puolustuksen pitää olla hereillä aina kun hän on kentällä.
Ei tullut Boylelta mahtimatsia, mutta toiselta ex-Kingsiltä Matt Moulsonilta tuli. Blue Jacketsia ja Rangersia vastaan Kings jo kaivoi verta nenästään ja kolmannella yrityksellä napsahti, kun selvästi virkeämpi ja nopeampi Islanders jätti joukkueen nollille.
Kyllä noissa kolmessa viimeisessä ottelussa alkoi jo näkyä pitkän vieraskiertueen rasitukset ja sen aiheuttamat puolustuspelin lipsumiset. Varsinkin jatkuvasti isoja minuutteja pelaaville Doughtylle ja Johnsonille edessä oleva kolmen päivän lepo on tarpeen. Samoin joukkuetta välillä kannatellut Smyth-Stoll-Williams -ketju on hiipinyt aika lailla varjojen mailla viime ottelut. Erityisesti kolmikon puolustuspelaamisessa on ollut toivomisen varaa.
Rangersia vastaan kapteeni Brown oli pelastava enkeli parilla melkoisen onnekkaalla maalilla, mutta Saarelaisten Montoyaa vastaan ei onnistunut mikään. Sitä vastoin Nielsen ja Moulson vetivät kolmasti ranteella tiukat vedot pakkien jaloista ja nurkka heilahti. Vaikka kaksi ensimmäistä vetoa tulivat aika kaukaa, niin en laittaisi yhtäkään Quickin piikkiin. Noin hyvissä laukauksissa maalivahdin pitää nähdä kiekko laukaisuhetkellä tai muuten torjunta on pikemminkin tuuria kuin taitoa. Ja Quick käytti tämän kiertueen onnenvarastonsa loppuun nollapelissä Phillyä vastaan... .
Columbus-ottelua katsellessa ymmärsi taas kerran, minkä takia Kings-fanit kuolaavat Rick Nashin perään - on sillä hemmetinmoinen ranneveto ja luontainen maalintekijän vaisto. Juuri sellaiset ominaisuudet, joita ei yhdelläkään Losin pelaajalla ei ole. Columbuksen toinen hahmo oli Jakub Voracek, jota katsoessa aina kiroaa Lombardin + scouting staffin sokeutta heidän poimiessa taitavan ja nopean tshekin sijaan Thomas Hickeyn kaltaisen flopin. Voracek sopisi kuin nenä päähän Kopitarin oikeaan laitaan ja Simmond voitaisiin palauttaa omalle paikalleen kolmosketjuun.
Kaliforniaan palaamisen jälkeen onkin edessä kaksi neljän pisteen kamppailua, ensin Anaheim vieraissa ia sitten Minnesota kotona. Noiden otteluiden tulos riippuu paljolti vastustajien loukkaantumistilanteesta. Jos Ducksien Hiller ja Wildin Koivu ovat yhä sairastuvalla torstaina/perjantaina, niin neljän pisteen potti ei ole mikään mahdottomuus.
Tämän kauden siirtojen takaraja lähenee hyvää vauhtia ja Lombardilla on vielä viikon verran aikaa tehdä kauppoja. Huhuissa Losin yhteyteen on liitetty ainakin Edmontonin Ales Hemskyn ja Dustin Pennerin sekä Ottawan Milan Michalekin nimet.
Itse en panisi pahakseni, vaikka Michalekin sijaan Senatorseista hankittaisiin viimeisiään vetelevä veteraani Aleksei Kovalev. Hänet saisi paljon halvemmalla kuin kenetkään ed. mainitusta kolmikosta ja taitoa ja peliälyä on enemmän kuin kellään heistä. Tosin venäläisveteraanin viitsiminen on välillä sitä sun tätä ja fyysinen pelaaminen on käytännössä olematonta. Mutta halutessaan hän yhä pystyy ratkaisemaan ottelun joukkueensa hyväksi. Ehkei jaksa enää ykkösketjun peliaikoja, mutta hyvä valmentaja voisi ottaa Alekseista viisitoista laatuminuuttia per ottelu. Siis tämän kauden loppupelian ajan, ensi kaudella venäläinen tahkonnee KHL:ää muiden veteraanien tavoin.
Losin pelaajista siirtohuhuissa mainitaan toistuvasti Wayne Simmonds, josta luopuminen minusta on typerää. Eihän hänestä ikinä hyvää kolmosketjulaista kummempaa miestä tule, mutta ilman hyviä kolmosketjulaisia Stanley Cupia ei voiteta.
Samoin liipasimella on AHL:n pakkien pistepörssiä johtava Viateslav Voinov. Kingseillä on joukkueessa kolme kiekollista pakkia (Doughty, Johnson, Martinez) eikä Voinovilla näytä olevan organisaatiossa tulevaisuutta. Ikävä kyllä.
Itse toivon, että Thomas Hickeystä päästäisiin eroon, mutta eihän tuolla vuoden 2007 draftissa neljäntenä varatulla hukkapätkällä ole kauppa-arvoa paljon paskaakaan. Samoin Trevor Lewiksen, Brad Richardsonin ja Oscar Möllerin poistuminen organisaatiosta ei aiheuttaisi meikäläiselle isompaa harmitusta. Kaikki kolme viime mainittua ovat RFA-miehiä ensi kesänä, joten senkin vuoksi heistä olisi hyvä päästä eroon. Ei tarvitsisi käyttää aikaa, rahaa ja energiaa heidän sopimusneuvotteluissaan, vain johto voisi keskittyä Doughtyn, Simmondisin, Martinezin ja Williamsin papereiden pykäämiseen.