Joskus 70- ja 80-luvuilla nämä "kyllä työtä aina tekevälle löytyy"-vammailut. Kannattaisi ehkä oikeasti tutustua todellisuuteen nyky-Suomessa.
Kait sitä ny oikeus mellakoida, jos asiat on päin vittua? Toki se mellakointi pitäis kohdistaa oikeisiin kohteisiin. Eri asia, jos huvikseen muka haluttaisiin mellakoida, sitä en oikein ymmärrä.
Tuolla ylempänä kun joku valitteli, että on niin helppoa etsiä aina uusi työ ja kaikkea, niin ei se ihan näin taida olla, varsinkaan joka puolella maailmaa. Onhan se ihan hyvä tehdä kunnon palkalla töitä, kun jotkut joutuvat muutaman euron tuntipalkalla tekemään. Tekisikö esim. joku Jari Sarasvuo 3 euron tuntipalkalla töitä? Vähän epäilisin.
Ilmeinen provo ala-asteen tietsikkatunnilta, mutta
kuinka moni näistä "enemmän kuin kolme euroa/h"-vaatijoista on tehnyt oman duunipaikkansa eteen esim JS:n verran ? Tai edes opiskellut itselleen ammatin ?
Vedä pää perseestä ennekuin joku toteaa kohdallasi, että on yhteiskuntarauhan takia hyvä asia vedellä turpaan kaltaisellasi asenteella varustettuja sosiaalielättejä. Anarkia toimii kumpaankin suuntaan kun annetaan riittävästi syytä.
Kaikista kun ei tule rikkaita.
Ihan opiskelen kyllä, että ei siinä.
Mistä sitä koskaan tietää, mitä he ovat oman duunipaikkansa eteen tehny. Kyllä niitä hyvin kouluja käyneitä ihmisiä löytyy, jotka joutuvat tekemään ns. paskaduunia. Ei se ole aina yrittämisestä kiinni, aina ei vain ole töitä tarjolla.
Jonkun Jari Sarasvuon ja kumppaneiden on helppo huudella, kun sitä rahaa on, että vedä sinä se pää pois perseestä, ennen kuin joku toteaa kohdallasi, että on yhteiskuntarauhan takia hyvä asia vedellä sinua turpaan.
Kaikista kun ei tule rikkaita.
Vitun iso höpöhöpö tähän. Jos ei ole henkisiä tai fyysisiä rajotteita (ts. sinulla on raajat tallella etkä ole impannut aivojasi pilalle) niin kuka tahansa suomalainen löytää töitä kohtuullisella vaivannäöllä.
Kyse on vain ja ainoastaan siitä mitä, missä ja milloin viitsii tehdä.
Väität siis että jokaiselle työttömälle löytyisi töitä, jos nämä vaan viitsisivät jotain tehdä? Ei jumalauta, olen sanaton.
Väität siis että jokaiselle työttömälle löytyisi töitä, jos nämä vaan viitsisivät jotain tehdä? Ei jumalauta, olen sanaton.
Väität siis että jokaiselle työttömälle löytyisi töitä, jos nämä vaan viitsisivät jotain tehdä? Ei jumalauta, olen sanaton.
Joskus 70- ja 80-luvuilla nämä "kyllä työtä aina tekevälle löytyy"-vammailut. Kannattaisi ehkä oikeasti tutustua todellisuuteen nyky-Suomessa.
Suurin virhe, minkä suomalaiset nuoret tekevät on se, että kuvitellaan koulutuksen olevan oikotie onneen. Ei se koulutus/tutkinto tee kenestäkään ammattilaista eikä varsinkaan määrää työuran suuntaa. Se saattaa antaa raamit niille ekoille mestoille, mutta siihen se usein jääkin.
Kaikki jotka omaavat suht' normaalit fyysiset ja henkiset voimat saavat duunia ennen tai myöhemmin jos he vain jaksavat nähdä vaivaa. Itku siitä ettei koskaan saa duunia on vain selkärangattomien vätyksien itkua.
Nimenomaan näin. Tuttavapiirissänikin on monta ihmistä, jotka ovat kyllä nähneet vaivaa ja kirjoittaneet lukuisia hakemuksia eivätkä ole päässeet läheskään aina edes haastatteluun. Nykyään pitäisi olla alan kokenut asiantuntija, mutta silti riittävästi moniosaaja ennenkuin työnantaja vakuuttuu yksilön kyvykkyydestä ja on valmis maksamaan sinusta kohtuu palkkaakin sosiaalikuluineen. Ja täällä Vaasassa on lisäksi vuosikymmenten perinne siinä, että työpaikat menevät pääasiassa suhteilla.
Suurin virhe, minkä suomalaiset nuoret tekevät on se, että kuvitellaan koulutuksen olevan oikotie onneen. Ei se koulutus/tutkinto tee kenestäkään ammattilaista eikä varsinkaan määrää työuran suuntaa. Se saattaa antaa raamit niille ekoille mestoille, mutta siihen se usein jääkin. Itse jos palkkaisin jengiä töihin, arvottaisin haastateltavassa seuraavia asioita seuraavassa järjestyksessä 1) osaaminen/kokemus 2) persoona 3) habitus yms 4) koulutus. Suomalainen koulujärjestelmä on saanut ihmiset uskomaan, että ilman tutkintoa ei voi tehdä mitään. Ton illuusion takia jengiä koulutetaan eri tiedekunnista ja korkeakouluista jatkuvasti kortistoon ja moni hukkaa hyviä työvuosia opiskellessa asioita, joilla ei tee omalla urallaan mitään.
..... Ykkösasia on työkokemus! ...
Onhan se perin kummalista että meidän täytyy hakea ulkomailta tänne työvoimaa joillekin aloille kun ei suomalaisia kiinnosta. Ja kiitos vaan, olen tutustunut hyvinkin läheltä työmarkkinoita Suomessa.
Ei siinä mitään, kyllä minulle sopisi, että Kyynikon ja kaltaistensa hoitotyöstä vastaisivat kännyköiden akkujen pakkaajat ja ompelijat ym. ammattiin kouluttamaton väki, mutta omalle kohdalle ei sitten kelpaakaan kun ammattinsa osaava pätevä työntekijä.
Miksei kännykän akkujen pakkaaja voisi sitten kouluttautua vaikkapa hoitajaksi jos alalla riittää hommia ja halua töihin olisi?
Kyllähän CV:stäkin ensin tarkastetaan onko siinä aukkoja, että onko ollut koko ajan duunissa vai missä. Sehän kertoo siitä, että kiinnostaako duunit noin yleensä, vaiko pelkästään liksa.
Ei varmaan tosta vaan, mutta jos vaikka humanisti X on kortistossa vuoden ja päättää kouluttautua uudelleen alalle, jolla työtä riittää, luulisi jossain vaiheessa työpaikankin löytyvän. Plus sit on tietty tuplatutkinto ja paljon enemmän elämänkokemusta. Eihän se helppoa ole ja taloudellisesti tuo olisi todella raskasta, mutta se on kuitenkin täysin mahdollista. Niin on myös yrityksen perustaminen, ihan tosta vaan. Elämä on aika paljon kiinni siitä, mitä itse tekee.
Suurin virhe, minkä suomalaiset nuoret tekevät on se, että kuvitellaan koulutuksen olevan oikotie onneen. Ei se koulutus/tutkinto tee kenestäkään ammattilaista eikä varsinkaan määrää työuran suuntaa. Se saattaa antaa raamit niille ekoille mestoille, mutta siihen se usein jääkin. Itse jos palkkaisin jengiä töihin, arvottaisin haastateltavassa seuraavia asioita seuraavassa järjestyksessä 1) osaaminen/kokemus 2) persoona 3) habitus yms 4) koulutus. Suomalainen koulujärjestelmä on saanut ihmiset uskomaan, että ilman tutkintoa ei voi tehdä mitään. Ton illuusion takia jengiä koulutetaan eri tiedekunnista ja korkeakouluista jatkuvasti kortistoon ja moni hukkaa hyviä työvuosia opiskellessa asioita, joilla ei tee omalla urallaan mitään.
Ja nämä henkilöstökulujaan jatkuvasti karsivat yritykset kaivavat lopulta omaa hautaansa. Talousjärjestelmä on viimekädessä täysin riippuvainen KULUTTAJIEN ostovoimasta. Jossain kulkee se kriittinen piste, jolloin monopolilauta on pelattu niin tyhjäksi, ettei voittojakaan riitä enää jaettavaksi. Pahasti alkaa näyttää sille, että lähestymme tuota pistettä.
Siis ajatteletko nyt oikeasti (vai miksi kirjoitit kuten kirjoitit), että pohdittaessa Suomen työttömyysongelmaa, kaikkein ensimmäisenä käsittelyyn kannattaa ottaa työttömät humanistit?
Muutenkin voisin väittää aikas vahvalla mutulla, että niissä kortistoissa on erittäin paljon suurempi osuus ihmisiä, joilla opinnot ovat jääneet perus- tai ammattikouluun kuin korkeasti koulutettuja.