Toin sen takia oman mielipiteeni esille koska minua lähinnä ärsyttää se että kun tällaista sattuu niin ollaan heti joukolla itkemässä ja suremassa suurin piirtein kuin olisi oma isä mennyt mukana. Osa varmasti suree ihan oikeastikin, mutta kyllähän palstalla on paljon jotka ihan vain viestiensä lukumäärää kerryttääkseen vetävät oman: R.I.P Lokomotiv Jaroslavl, tekstinsä joukkoon (ja tämä ei ollut kohdennettu keneenkään erityisesti vaikka olisi juuri noilla sanoilla kirjoittanutkin tänne). Kuitenkin kun kausi alkaa ja elämä jatkuu niin suurin osa noistakin surijoista unohtaa tapahtuneen ja korkeintaan muistaa ensi kesän huhuja spekuloidessaan että ainiin kerpele se Demitrahan heitti veivinsä siinä lento-onnettomuudessa.
Kieltämättä ymmärrän pointtisi, "RIP-Lokomotiv"-viestit sellaisenaan ovat kieltämättä hiukan, noh, pinnallisia, koska tapaus on niin järisyttävän järkyttävä. Joten samaan hengevetoon todettakoon: En tunne itsekkään menehtyneitä henkilökohtaisesti, mutta silti olen aidosti järkyttynyt tapahtuneesta. Menehtyneessä joukkueessa on paljon pelaajia, joiden uraa on seurannut läheltä ja tarkkaan, sekä paljon nuoria pelaajia, joihin voi jollain tapaa samaistua. Tiedän kyllä, että et osoittanut viestiäsi suoraan minulle, mutta koitan vain saada avattua syitä siihen, miksi tapahtuma herättää niin paljon surua ja järkytystä.
Jääkiekko on kuitenkin maailmalla pieni laji, joten kannattajat, pelaajat, huoltajat, valmentajat jne. ovat kaikki omalla tavallaan samaan kastiin niputettavia laji-ihmisiä. Mielestäni järkyttymisen ilmaisu on inhimillistä ja täysin ymmärrettävää.