Nyt kun Ässät puhuttaa joka pelin jälkeen ja lehdistö kauhistelee Matt Nickersonin toimintaa, päätin pohdiskella vähän katsojan ja pelaajan/ valmentajan suhdetta. Toivon, että tämä herättää keskustelua, mutta toivon myös ettei tästä vedettäisi ääri johtopäätöksiä, on myös harmaita sävyjä.
Lipun ostanut on kuningas
Kun ostat lipun jääkiekko-otteluun, voit tehdä verbaalisesti mitä tahansa. Jos huudat kaupungilla toiselle ihmiselle, ”Go fucking yourself”, saat luultavasti herjaussyytteen. Jääkiekko-otteluissa pääset taas kertomaan yritysvieraille fanitoiminnasta tai saat itsestäsi rintakuvan maakuntalehden etusivulle otsikolla ”Sikakatsomo tyrmäsi” tai ”Fanit kuudes pelaaja”. Aika monen Isomäessä pelatun pelin jälkeen vierasjoukkueen fanit ovat haukkuneet porilaiset katsojat ja tietenkin Matt Nickersonin täällä. Toisaalta he itse ovat olleet keskisormi pystyssä tai huudelleet seisomakatsomoon. Ai niin, lipun ostamalla saat tehdä mitä vaan, verbaalisesti. Esimerkkinä mainittakoon Tapparan faniryhmä viime lauantaina. Katsomossa oli toistakymmentä miestä ja naista keskisormi pystyssä ja kun Nickerson vastasi tähän, alkoi armoton jeesustelu., ”kyllä pelaajan pitää kestää” tai ”en voi tuoda lapsiani katsomoon”. Ihan yhtä lailla ne lapset katsovat niitä faneja.
Voiko katsomossa tehdä tai sanoa mitä vain?
Nykyään joukkueilla on organisoitua fani toimintaa ja usein siihen liittyy myös eräänlainen ehdottomuus, kun on kysymys omasta joukkueesta. Tällainen ehdottomuus on aina vaarallista, se johtaa ennemmin tai myöhemmin ongelmiin. Nyt keskustelussa tulee usein esiin argumentti, pelaajan pitää kestää katsomon huutelu, herjaus, jopa sylkeminen (en väitä, että sylkemistä on missään tapahtunut). Väite on ymmärrettävä, mutta toisaalta ymmärrän myös pelaajaa, joka väsyneenä ja turhautuneena lyö pleksiin tai pelottelee katsojaa ottamalla kiinni pleksin yläreunasta. Onko se tosiaan niin että kannattaja saa huudella mitä vaan?? Seksuaalisesta suuntautumisesta sukulaisten älykkyyteen jne. ja sitä jopa kiitellään.
Median kaksinaismoralismi
Jääkiekko on runsaasti mediassa silloin kun tapahtuu ylilyöntejä, silloin nämä yhteiskunnan moraalista ja henkisestä hyvinvoinnista huolehtivat älyköt ovat haaskalla heti. Liljaniemen kolumni oli erittäin hyvä esimerkki tästä. Nickerson ja Toivola tuomittiin täysin ja katsojia ymmärrettiin. He olivat ostaneet lipun, ei heitä koske samat säännöt. Mediassa moralisoidaan nopeasti, jos pelaajan tyyli ei istu siihen muotiin joka on suomalaiselle pelaajalle rakennettu, talvisodan Rokka, joka taisteli viimeiseen asti ja kunnioittaa vastustajaa. Jos pelissä onkin tähän muottiin sopimaton pelaaja, tuomitaan hänet nopeasti. ”Mihin tällaista pelaajaa tarvitaan?” Mutta pitääkö kaikkien pelaajien sopia siihen muottiin?? Pitääkö pelaajan olla raitis?? Eikö riitä että hän hoitaa työnsä?? Pitääkö pelaajan puhua kauniisti?? Pitääkö pelaajan olla hyvä häviäjä?? Onko keskisormi elämää suurempi juttu?? Eikö pelaaja saa näyttää tunteitaan?? Eikö jääkiekossa ole juuri kysymys tunteista??
No, onneksi lipun ostamalla saa olla kännissä, saa näyttää keskisormea, saa puhua rumia ja saa elää suuria tunteita.
Lipun ostanut on kuningas
Kun ostat lipun jääkiekko-otteluun, voit tehdä verbaalisesti mitä tahansa. Jos huudat kaupungilla toiselle ihmiselle, ”Go fucking yourself”, saat luultavasti herjaussyytteen. Jääkiekko-otteluissa pääset taas kertomaan yritysvieraille fanitoiminnasta tai saat itsestäsi rintakuvan maakuntalehden etusivulle otsikolla ”Sikakatsomo tyrmäsi” tai ”Fanit kuudes pelaaja”. Aika monen Isomäessä pelatun pelin jälkeen vierasjoukkueen fanit ovat haukkuneet porilaiset katsojat ja tietenkin Matt Nickersonin täällä. Toisaalta he itse ovat olleet keskisormi pystyssä tai huudelleet seisomakatsomoon. Ai niin, lipun ostamalla saat tehdä mitä vaan, verbaalisesti. Esimerkkinä mainittakoon Tapparan faniryhmä viime lauantaina. Katsomossa oli toistakymmentä miestä ja naista keskisormi pystyssä ja kun Nickerson vastasi tähän, alkoi armoton jeesustelu., ”kyllä pelaajan pitää kestää” tai ”en voi tuoda lapsiani katsomoon”. Ihan yhtä lailla ne lapset katsovat niitä faneja.
Voiko katsomossa tehdä tai sanoa mitä vain?
Nykyään joukkueilla on organisoitua fani toimintaa ja usein siihen liittyy myös eräänlainen ehdottomuus, kun on kysymys omasta joukkueesta. Tällainen ehdottomuus on aina vaarallista, se johtaa ennemmin tai myöhemmin ongelmiin. Nyt keskustelussa tulee usein esiin argumentti, pelaajan pitää kestää katsomon huutelu, herjaus, jopa sylkeminen (en väitä, että sylkemistä on missään tapahtunut). Väite on ymmärrettävä, mutta toisaalta ymmärrän myös pelaajaa, joka väsyneenä ja turhautuneena lyö pleksiin tai pelottelee katsojaa ottamalla kiinni pleksin yläreunasta. Onko se tosiaan niin että kannattaja saa huudella mitä vaan?? Seksuaalisesta suuntautumisesta sukulaisten älykkyyteen jne. ja sitä jopa kiitellään.
Median kaksinaismoralismi
Jääkiekko on runsaasti mediassa silloin kun tapahtuu ylilyöntejä, silloin nämä yhteiskunnan moraalista ja henkisestä hyvinvoinnista huolehtivat älyköt ovat haaskalla heti. Liljaniemen kolumni oli erittäin hyvä esimerkki tästä. Nickerson ja Toivola tuomittiin täysin ja katsojia ymmärrettiin. He olivat ostaneet lipun, ei heitä koske samat säännöt. Mediassa moralisoidaan nopeasti, jos pelaajan tyyli ei istu siihen muotiin joka on suomalaiselle pelaajalle rakennettu, talvisodan Rokka, joka taisteli viimeiseen asti ja kunnioittaa vastustajaa. Jos pelissä onkin tähän muottiin sopimaton pelaaja, tuomitaan hänet nopeasti. ”Mihin tällaista pelaajaa tarvitaan?” Mutta pitääkö kaikkien pelaajien sopia siihen muottiin?? Pitääkö pelaajan olla raitis?? Eikö riitä että hän hoitaa työnsä?? Pitääkö pelaajan puhua kauniisti?? Pitääkö pelaajan olla hyvä häviäjä?? Onko keskisormi elämää suurempi juttu?? Eikö pelaaja saa näyttää tunteitaan?? Eikö jääkiekossa ole juuri kysymys tunteista??
No, onneksi lipun ostamalla saa olla kännissä, saa näyttää keskisormea, saa puhua rumia ja saa elää suuria tunteita.