Jos Liike Nyt takana on vuoden 2019 aikana on Vartia, Lepomäki, Jungner, Soinivara, Vartiainen ja vastaavia nimiä, kolme peukkua ylös täältä. Mukana on ihmisiä, joilla on aitoa halua ja osaamista muuttaa Suomea kohti nykyaikaista poliittista järjestelmää ja politiikan tekemisen sisältöjä sekä kulkea kohti toimivampaa markkinataloutta.
Jos Liike Nyt takana on H Harkimo, Jolle Harkimo, Rostedt ja Helmenkalastaja, ei peukkuja.
Minä näen tämän asian eri tavalla. Kaikista keskeisintä on se, ketkä tekevät strategian. Kärkiehdokkaat sitten hankitaan siihen se suunnitelma silmällä pitäen. En pidä läheskään kaikkia noita henkilöitä välttämättä hyödyllisinä tuollaiselle liikkeelle, sillä siitä tulee liian extreme silloin. Eikä kokkeja tarvitse olla liikaa siellä keittiössä. Joukkue pitää roolittaa hyvin. Osalla on tehtävänä hankkia ääniä ja osa on sitten siellä keskiössä tekemässä sitä strategiaa ja viemässä Suomea kohti nykyaikaisempaa systeemiä. Periaatteessa pari visionääriä riittää, koska muut seuraavat perässä, jos näkemys on hyvä. Ei Steve Jobskaan hankkinut Appleen joka ikistä "ajattelijaa"; vaan luotti omaan visioonsa.
Ykköskysymys on se: "kuinka saada tavallinen kansa ihailemaan eliittiä?" Macron on hyvä esimerkki. Hän on eliittiä ja eurooppamyönteinen oikeistolainen, mutta annettiin ymmärtää pressanvaalien aikana, että hän olisi jonkinsortin sosialisti. Etuna toki hänellä olikin se, että hänen perheensä on vasemmistolainen ja hän oli ollut Hollanden kabinetissa. Hänen taustansa on siis vähän sama kuin Jungnerin ja hän ottaa mukaan politiikkaansa vähän sellaisia asioita, jotka puhuttelevat myös vasemmistoa, mutta en silti jotenkin pidä häntä sosialistina, kun hän on ollut investointipankkiiri jne. Tuo on tärkeätä, jos haluaa menestyä. Ei ole mitään järkeä perustaa puoluetta, jossa on vain jotain änkyröitä ja kannatus 1,5%.
Vartiaisella ja Lepomäellä on nyt liian "kova imago", joten heitä ei ole järkevää ottaa ykkösaallossa mukaan. Minä lähtisin rakentamaan sellaista puoluetta, joka tavoittelee kaupunkilaisia äänestäjiä, jotka haluavat päättää itse omista asioistaan ja jotka ymmärtävät tätä someaikaa. Ottaisin etäisyyttä sekä Etelärantaan että ay-liikkeisiin. Erityinen satsaus noin 15-45 vuotiaisiin ihmisiin. Hakisin rekrytointeja puolueiden nuorisojärjestöistä ja yliopistoilta. Mitä tulee sitten ehdokkaisiin, niin listallasi Vartia ja Jungner olisivat hyviä jo alkuvaiheessa. Pääministeriehdokkaana haluaisin nähdä Haglundin. Berner olisi ollut myöskin mielenkiintoinen nimi ja mietin itsekin häntä, mutta ei toki välttämätöntä. On etu, jos saadaan mukaan henkilöitä, jotka eivät ole tällä hetkellä hallituksessa, jotta selvä pesäero voidaan tehdä. Esim. joku Jaana Pelkonen voisi olla hyvä. Hän ei ole päässyt ministeriksi ja on saanut paljon kannatusta alkoholilain uudistamisasiassa. Bileporukka kannattaa häntä.
Olen samaa mieltä siitä, että Harkimot, Enbuske ja kumppanit eivät ole juuri mistään kotoisin. Jotain Helmenkalastajaa en haluaisi nähdä ollenkaan mukana, mutta Jethro kyllä toisi niin paljon ääniä, että hänen pitäisi ehdottomasti olla mukana riviehdokkaana. Muutenkin ehdolla voisi olla yrittäjiä tai yrityksensä myyneitä, jotka haluavat vaikuttaa asioihin. Nyt julkisuudessa on lähinnä siltä puolelta esillä kaheleita tai jotain sirkuspellejä, mutta tämä ei ole koko totuus. Uskon, että Jungnerilla ja Harkimolla pitäisi olla kontakteja hankkia ihan päteviäkin ehdokkaita. Se vaatii vain uskottavan ohjelman, fiksun "pelikirjan" ja riittävän kovan luokan kärkiehdokkaat. "Uusi alex stubb" pitäisi löytää. Joku, joka räjäyttää pankin Uudenmaan vaalipiirissä.
Keskeistä on rakentaa strategia ja ehdokaslistat myös sitä silmällä pitäen, että tiedetään keneltä ne äänet ovat poissa. Eli iskeä kokoomuksen liberaalisiipeen, demareiden ja vihreiden oikeistosiipeen sekä rkp:ssä niihin, jotka eivät ole varsinaisesti pelkästään ruotsinkielen asialla. Citykepulaiset voisivat olla myöskin kohderyhmänä, sillä kai heitäkin nyt jonkin verran on. Tilanne on todella herkullinen nyt, sillä kepu ja kokoomus ovat vähän kompastelleet tuon maakuntauudistuksen ja soten kanssa, jolloin moni pitää niitä vähän tunareina. Saman aikaisesti demarit ja vihreät ovat kulkeneet vasemmalle. Sekä Rinteen ay-jääräporukka, että Touko Aallon jengi ovat selkeästi paljon vasemmistolaisempia kuin olivat Urpilaisen ja V. Niinistön köörit. Eli siellä keskusta-oikeistossa on ammottava markkinarako, jota pitäisi lähteä täyttämään. Jokaisella on toki henkilökohtaisesti tavoitteita, mutta ei jokaisen Lepomäen, Vartiaisen ja kumppaneiden tavoitetta voi lähteä ajamaan, kun se ei sitten tuo kannatusta. Ensin pitää miettiä, kuinka päästään korkeaan kannatukseen ja silloin pitää luoda jonkinlainen balanssi. Ehdokaslista, joka pohjaa johonkin perusarvoihin, joita he jakavat, mutta joka on tarpeeksi laajan sateenvarjon alla, jotta päästään joskus valtaan. Ei poliittista puoluetta voi perustaa vain tyyliin Teatterin VIPpiläisiä varten. Kelloja voi myydä niin, että ne maksavat kaikki yli 50000 euroa, sillä jos myy riittävän monelle varakkaalle, niin voi saada elannon siitä, mutta politiikassa ei pääse ikinä niihin pöytiin, missä asiat päätetään, jos ei saa riittävästi kannatusta ja tämä ei onnistu, jos on jonkinlainen liian extremeporukka kasassa.