Mää käyn katsomassa kaikki Tapparan pelit, mutta en pysty silti mitenkään nostamaan itseäni sellaiselle omahyväiselle "on se nyt kumma kun ei playoffit kiinnosta" -jakkaralle. Jos suoraan sanotaan, niin ei muakaan kiinnosta yhtään joku best-of-sevenin ensimmäinen ottelu. Tai kiinnostaa sinänsä, mutta siinä missä niin tekee myös joulukuun runkosarjapeli, tai jopa elokuun harjoitusottelu. Tappara pelaa, mua kiinnostaa, haluan nähdä sen.
Mutta jos on ihminen, joka muutenkin käy katsomassa vaikka vain 10 peliä tai vähemmänkin kaudessa, ja ylipäätään valikoiden millon mistäkin syystä, niin en mää näkisi millään lailla velvollisuudekseni olla katsomassa playoffien ykköspeliä vain sen takia KUN ON PLAYOFFIT. Mää osaisin katsoa ohjelmasta, että joo keskiviikkona olis peli mutta kas, lauantaina on kans peli ja vaikkei sekään vielä mitään ratkaise, niin onhan se nyt jo merkityksellisempi. Ja se on lauantaina. Siihen laitan panokseni. Se toki on kummallista, että jos käyt kaikki runkosarjapelit katsomassa, mutta yhtäkkiä playoffeissa et käykään kaikissa, mutta siinäkin vaikuttaa ehkä taloudellinen pakko tai halu toimia niin. Mutta sitä en ihmettele lainkaan, jos satunnaiskävijä ei todellakaan jaksa innostua ykkös- tai kakkospelistä, kun tietää että muutaman päivän päässä on satavarmasti kolmos- tai nelospelikin.
Mun epäsuosittu ja kerettiläinen mielipiteeni on, että se yksittäinen runkosarjapeli marraskuussa on merkityksellisempi kuin best-of-seven -sarjan ensimmäinen ottelu. Tai toinen ottelu. Jos ne menee tasan, niin vielä kolmattakin ottelua merkityksellisempi. On mulla sille väitteelle tyhmät perustelutkin, mutta en ees jaksa avata, koska ne on tyhmät luultavasti kaikille muille paitsi mulle. Mutta se mun epäsuosittu mielipiteeni jatkuu sillä, että neljä voittoa playoff-sarjasta jatkoon pääsemiseen on ihan turhaa venyttämistä ja rahastamista (mikä tietty on ihan lisäarvo seuroille), ja kyllä se paremmuus tulisi selville kolmellakin voitolla, jolloin jo ykkösmatsillakin olisi merkitystä. Ja koska tähän seuraavaksi haluttaisiin listata niitä kertoja, kun seiskan playoff-sarjassa on noustu voittajaksi takaa, vaikka viidessä olisi mennyt jo poikki vastustajalle, niin eihän siihen voi vastata kuin että mitäs jos olisikin tarvittu viisi voittoa ja sarja olisi kääntynyt vielä uudestaan? Eikö se olisi vielä parempi systeemi, eliminoisi satunnaistekijät vielä paremmin ja toisi vielä varmemmin esiin oikean voittajan? Kolme olisi silleen numerologisestkin loogisempi lukema. Neljän todellinen puolustus sen se-varmistaa-että-oikea-joukkue-voittaa -höpöperustelun sijaan on se, että se tuo kummallekin joukkueelle vähintään kaksi kotiottelua.
Tosin mulla on jääkiekon seuraajana vielä toinenkin hyvin epäsuosittu näkemys, jossa kevät ei ole jääkiekon seuraajan parasta aikaa vaan syksy, jolloin kaikki on uutta ja innostavaa, eikä päällä leiju koko ajan pakkovoittamisen ahdistava pilvi ja sen oman jääkiekkokauden äkillisen päättymisen giljotiini.
Mutta mää oonkin vähän tööt-tööt.
