Koronapelkoiset on asia erikseen ja kunhan ne saa vessapaperivarastonsa kulutettua loppuun ja pikkuhiljaa hoksaavat ettei halli ole sen vaarallisempi paikka kuin joku ruokakauppakaan, ja sen etteivät kaikki koronan saavat ja heistä 50 metrin säteellä olevat ja kaikkien heidän riskiryhmäiset mummonsa kuolekaan, niin niitä valuu ainakin jonkin verran takaisin peleihin.
Suurempi ongelma on se, että hallitapahtumasta puuttuu nyt rajoitusten takia se suurempi yhteisöllisyys mitä se esimerkiksi Hakametsässä on ollut puoli vuosisataa. On kierretty hallia, törmäilty tuttuihin, turistu ja moikkailtu ja siinä sivussa katsottu pelikin ja eletty siinä mukana yhdessä muiden kanssa. Nyt kökötetään siinä pienessä lohkossa, jutellaan niiden tuttujen kanssa jotka nyt samassa lohkossa sattuvat olemaan, ostetaan kahvi aina siitä samalta kikkarilta, eikä oikein päästä jakamaan raipen ihmemiesmäisyyttä ja tuomarien huonoutta muiden kanssa. Koko ottelukokemus on, you know, like, rajoitettu. Se lopulta ajaa entistä enemmän ihmisiä jäämään telkkarin ääreen, kun ei saa tapahtumasta sitä sosiaalista toista puolikasta tai ylikin, johon on tottunut vuosien ja vuosikymmenten aikana.