Toisaalta meillä kävi aikanaan pörräämässä myös muuan Vince Bellissimo
Vaikka olisi yhtäaikaisesti kuinka savolainen, aineissa ja henkisesti pahemman kerran tasapainoltaan järkkynyt tahansa, niin ei Vinssin liikkeen puutetta voi kutsua pörräämiseksi. Laitahyökkääjä V.B. yritti liikehtiä kiekottomana, mutta oli niin armottoman hidas, ettei ikinä ehtinyt rännikiekkoihin. Oli niin saatanan hidas, että pakki ehti nostaa katseensa, muuttaa kolmeen kertaan mielensä ja sitoa hokkarinnauhat ennen kiekon purkamista keskialueelle. Onneton Vinssimme sirklasi toki vallan mainiosti ja kääntyi kohti keskialuetta, mutta KalPan puolustuksen oli aivan turha edes yrittää pelata kiekkoa ylöspäin, niin hitaasti Bellissimo palasi viivan yli eli pois paitsioasemasta. Itse asiassa Pekka Virran kehuttu ja haukuttu pakki-pakki-pakki-pakki-pakki-pakki avauspelinä kehittyi suurelta osin sen takia, ettei se saatanan etana ehtinyt saman illan aikana pois paitsiosta.
Joskus Vinssille yritettiin pelata kiekkoa suoraan lapaan. Eikä siinä mitään, useamman kerran haltuunotto onnistuikin niin hyvin, että kiekko oli Vincen lavassa. Sen jälkeen herran kroppaan tulikin imakka pusu, kun vastustajan hitaana pidetty peruspakki ajoi meidän supervahvistuksen kylmäksi. Helppohan se on toki taklata, kun viaton Vinssi seisoo käytännössä paikallaan. Luisteluun, joka tosin on väärä termi tässä kohtaa, syötettäessä joukkuekavereille tuli kerta toisensa jälkeen yllätyksenä, ettei se kanukki etene edes täydessä "vauhdissa" rentoa hölkkää nopeammin. Suikkanen aikanaan
huusi, että ei voi kahden metrin syötöt mennä kolme metriä ohi. Joka kerta, kun KalPa teki pitkän kiekon sentterin tai pakin avatessa Vinssille eteenpäin, kävi juuri niin, että kahden metrin päästä annettu syöttö meni kolme metriä Vinssin ohi. Normaalille jääkiekkoilijalle nuo syötöt olisivat tulleet lapaan, mutta meidän Vinssille ei.
Fantastinen haku kertakaikkiaan.