Tätä tämä on, kun sekä Mestiksen että A-junnujen SM-sarjan tasot on ajettu ihan Liigan omalla toiminnalla niin alas, etteivät ne vastaa enää lahjakkaiden junioreiden tarpeita.
Pelaajavirta Kanadan juniorisarjoihin taitaa itse asiassa olla vähentynyt viime vuosina. Voi olla, että korona oli tähän keskeisin vaikutin,
Viime kaudella suomalaisia oli pääsarjoissa:
USHL: Miko Matikka, Verner Miettinen, Aleksi Kivioja, Tomi Leppänen, Samo Meritähti, Tomek Haula
OHL: Niko Minkkinen
WHL: Christian Sedoff, Brad Lambert, Aapo Sarell
QMJHL: -
Ensi kaudella näyttää tällä hetkellä:
USHL: Tom Leppä, Joona Väisänen
OHL: Tuomas Uronen, Rasmus Kumpulainen, Kasper Halttunen
WHL: Julius Miettinen
QMJHL: -
Vertailun vuoksi esim. 2016-2017 WHL:ssa pelasi 5 suomalaista, joista 3 oli 1.-2. kierroksen varauksia (Välimäki, Heponiemi, Jokiharju). OHL:ssa oli 10 suomalaista ja näistäkin iso osa korkealla varattuja (Juolevi, Niemeläinen, Saarijärvi, Kuokkanen, Räsänen, Nättinen). USHL:ssa oli puolestaan 13 suomalaista ja sielläkin useita kärkikierrosten varauksia (Tolvanen, A. Räsänen, Ranta, Kotkansalo). Ero tähän päivään on siis merkittävä niin pelaajien määrän kuin laadun osalta.
Yliopistosarjoissa sen sijaan pelaa ensi kaudella kaikkiaan 28 pelaajaa (NCAA 27 ja NCAA III 1). Sinne siirtymisen syy harvoin on se, että laadukasta peliaikaa ei ole saatavilla, vaan haetaan enemmänkin eväitä elämään uran jälkeen. Toki NCAA:n puolellakin on tulevallakin kaudella lahjakkuuksia (kuten Joel Määttä tai Miko Matikka).
NCAA:ssa oli vertailukaudella 2016-2017 yhteensä 24 suomalaista nimekkäimpinä edustajinaan Björkqvist ja Borgström.
Syynä A SM:n heikkoon tasoon on mielestäni enemmänkin se, että monen joukkueen parhaat junnut otetaan jo hyvin nuorina liigaryhmään mukaan ja kiertävät rotaatiossa Mestiksessä. Kanadan juniorisarjojen suosion luulisi tästä syystä olevan nykyistä suurempi.
Lisäksi näyttäisi siltä, että junioriputki ei vain tuota kovia lahjakkuuksia entiseen malliin eli onko syytä tarkastella suomalaista harjoittelukulttuuria?