Tämä vaikuttaa oikealle ketjulle pohtia tätä ilmiötä, miksi NHL-seurat kiinnittää niin kiireellä lupauksia, jotka ovat hädin tuskin pelanneet itseään Liigaan. Samuel Knazko, Leevi Meriläinen, Samu Tuomaala, Aatu Räty, Ville Koivunen ja Aleksi Heimosalmi. Samuel Heleniuksen voi katsoa jo tehneen läpimurron alempiin ketjuihin. Ilman NHL-paikkaa kaikki nämä jatkavat NHL:n ja IIHF:n välisen siirtosopimuksen mukaisesti AHL:n sijaan lainalla Euroopassa, paitsi OHL:ään siirtyvä Meriläinen. Vuoden päästä farmi tulee kysymykseen.
Ennen tätä vuotta muistan ilman Liiga-pelejä NHL-sopimuksen solmineen ainoastaan Joona Koppasen, joka dominoi A-nuorissa vain päästäkseen yliopistoon, koska ammattilaispelit oli kielletty.
Toisaalta mieleen tulee myös se, miksi näiden junioreihin sijaan kiinnittämättä on myös esim. Kim Nousiaisen ja Axel Rindellin kaltaisia MM-tason lahjakkuuksia. Islandersin vuoden 2017 kakkoskierroksen kärkivaraus Robin Salokin kiinnitettiin vasta viime helmikuussa, kun varaus oli umpeutumassa tänä kesänä. Salo ehti marinoitua EHT-tason puolustajaksi. Pääosin suomalainen juniorituotanto on kuitenkin ihan hyvällä tiellä. Pitäisin läpimurtoa Euroopassa kuitenkin isossa arvossa. Varaus on kuitenkin voimassa sen neljä vuotta, paitsi yli-ikäisillä se vähenee vuosista.