Sitten on pelaajia, jotka ovat saaneet (toistaiseksi) ainoan kultamitalinsa ilman pelattuja otteluita mestaruuskeväänään. Heillä on ollut loukkia tai ovat olleet muuten junnuvaiheessa, mutta riittävät runkosarjaottelut kuitenkin oikeuttavat voittoon. En tiedä tarkalleen, mitkä säännöt olivat SM-liigan alkuaikoina, mutta tällaisia ovat mm:
Mojmir Bozik (1992), Santeri Heiskanen (1998), Jani Väänänen (1999), Mikko Koivu (2001), Sean Bergenheim (2002), Tuomas Luotonen (2002), Jani Hassinen (2006), Jussi Ruohola (2006), Jarno Lippojoki (2009), Ilkka Vaarasuo (2009), Lassi Kokkala (2010), Antti Reivonen (2010), Jeff Hamilton (2011), Turo Asplund (2012), Saku Mäenalanen (2014), Jesse Puljujärvi (2015), Jere Rouhiainen (2016) ja Miika Heikkilä (2016). Näitä ei ole kukaan todistanut mestaruuskevään tosipeleissä, mutta he ovat kuitenkin oikeutettuja mitaliinsa ja sementoidusti Suomenmestareita. Mikko Koivukin on arvokisamitaleidensa ohella tuon kauden 21 runkosarjapelillään CV:ssään myös Suomenmestari, vaikka käytännössä vain hän itse muistaa sen.
Maalivahdit ovat luonnollisesti oikeutettuja mitaliin, kun he pukevat vain pudotuspeleihin. Erikoisuutena silti Tapparan vuoden 2016 kolmosvahti Kimmo Rautiainen ei ole pelannut (vielä) edes yhtään runkosarjaottelua, mutta hän voi yhden puetun puolivälieräottelun perusteella esitellä lähipiirilleen kultamitaliaan.