Lassi Lehtinen.
Aloittanut seitsemän ottelua kahdeksasta Palloseuran maalilla. Näissä ottanut yhteensä 123 torjuntaa eli n. 18 torjuntaa peliä kohden, päästänyt maaleja YHTEENSÄ kahdeksan kappaletta eli n. 1,14 maalia per ottelu. Yhdessä ottelussa päästi neljä kunnes vaihdettiin pois -- siitä voi vetää johtopäätöksiä (jossitellen) mitä nämä tilastot olisivat ilman tuota ohipeliä Sportia vastaan.
Tuo ei vain riitä nyt lokakuussa oikein edes maalivahtien top kolmeen, kun löytyy monta maalivahtia, joiden kohdalla ei tarvitse jossitella sitä, miltä tilastot näyttäisivät ilman yhtä ohipeliä. Torjuntaprosentiksi Lehtiselle saadaan tuosta siis 93,89 %, tosin sieltä puuttuu ainakin yksi torjunta tilastoista, koska KalPaa vastaan Lehtiselle on merkitty nolla torjuntaa, vaikka hän torjui siinä pelissä maalille tultuaan ensi töikseen rangaistuslaukauksen (liigan tilastointi, missä pelaa? :D). Ja otti siinä siis oikeasti torjunnan, eikä pelkästään katseella pysäyttänyt vastustajaa rankkarissa, kuten nyt viimeisessä Tappara-ottelussa. Lehtisellä on kuitenkin tuolla pahana tahrana tuo Sport-ottelu, jossa hänet pommitettiin vaihtoon, eikä tuokaan hyvältä näytä, että Lehtinen on yksinään päästänyt yhtä paljon maaleja kuin koko Pelicansin joukkue yhdeksässä ottelussa. Melkoista lepovuoroa Lehtinen on myös saanut vetää illasta toiseen, kun vain yhdessä ottelussa hänellä on edes 20 torjuntaa.
Maalivahdeista kyseeseen voisivat tulla ainakin:
Patrik Bartosak, kuusi ottelua, joissa yksi nollapeli, 145 torjuntaa, seitsemän päästettyä maalia, torjuntaprosentti 95,39 % ja voittoprosentti 75 %
Artem Zagidulin, kymmenen ottelua, joissa kolme nollapeliä, 298 torjuntaa, 12 päästettyä maalia, torjuntaprosentti 96,13 % ja voittoprosentti 80 %
Juha Jatkola, kuusi ottelua, joissa kolme nollapeliä, 138 torjuntaa, viisi päästettyä maalia, torjuntaprosentti 96,50 % ja voittoprosentti 67 %
Roope Taposellakin on seitsemästä ottelusta kaksi nollapeliä ja torjuntaprosentti 94,35 % sekä päästettyjen maalien keskiarvo 1,00 ottelua kohden, mutta ehkä jumbojoukkueesta ei kuukauden pelaajaa kuitenkaan valita. Tosin ei tuo Lehtistäkään mairittele, ettei pärjää statseissa edes jumbojoukkueen kassarille.
Pidän tässä vaiheessa Zagidulinia ennakkosuosikkina. Isolla vastuulla sarjan kärkijoukkueessa tasaista suorittamista ilman ohipelejä. Mikäli Bartosak pelaa lauantaina ja nollaa Tepsin, ja samaan aikaan Kärpät painaa urakalla kiekkoa Zagidulinin selän taakse, asetelma voi vielä kääntyä. Jatkolalla ei nyt riitä kuuden pelatun ottelun kanssa, kun Zagidulin on vetänyt tilastojen valossa samalla tasolla tuplavastuulla. Patrikaisella myös jää pelimäärä liian pieneksi, vaikka hän pelaisi nollat vielä lauantaina Tepsiäkin vastaan.
Hakulisenkin nimen tuossa oli joku nostanut esiin. Hakulisella on lokakuulta toistaiseksi 11 otteluun tosiaan tehot 3+8, mutta kuitenkin myös viisi matsia kiikaritehoilla, ja jos lauantaina tulee taas pisteetön peli, on sitten jo puolet kuukauden peleistä kiikareilla. Eli verkon pitäisi kuukauden viimeisessä pelissä kyllä heilua, jotta Hakulinen yltäisi edes haastajalistalle. Ei Hakulista siltikään toista kertaa peräkkäin valittaisi kuukauden pelaajaksi. Nyt voisi olla juurikin maalivahdin vuoro samasta joukkueesta.
Oivallinen valinta voisi olla myös joku isoilla minuuteilla illasta toiseen ilman tehomerkintöjä ahertava peruspakki, jonka ollessa jäällä oma pää on pysynyt puhtaana tai puolustava hyökkääjä, joka on taistellut minuuttitolkulla alivoimaa päästämättä maaleja ja kaapinut tärkeitä aloituksia joukkueelleen. Kun maalit ovat olleet kortilla, luulisi tällaisia pelaajia löytyvät monestakin joukkueesta, mutta vaatisi kuitenkin liikaa ammattitaitoa valintaraadilta, jotta tällaista valintaa voitaisiin ikinä nähdä.