Ottamatta mitenkään kantaa tähän nimenomaiseen "puskuun" ja sääntökirjan määrittelemän rangaistuksen järkevyyteen, hämmästelen hieman eräiden kirjoittajien suhtautumista tilanteeseen. Yleensä taklausten yhteydessä vaaditaan suureen ääneen ja laajalla yksimielisyydellä rangaistuksia teosta eikä seuraamuksesta (loukkaantumisesta) eli siis käytännössä sääntökirjan noudattamista. Nyt sitten tässä tilanteessa, jossa sääntö (sinällään toki sääntönä kritiikille altis) on täysin yksiselitteinen ja tapahtuma selvä, aloitetaan rangaistuksen arvostelu nimenomaan siitä, että eihän tuossa nyt ollut loukkaantumisriskiä ja se oli vaan ihan vähän sinnepäin. Tässä tilanteessa pitäisi siis olla toleranssia vaikka muutoin pitäisi mennä pelkästään teon mukaan. Yrittäkää päättää kummalla mennään, sääntökirjalla vai fiilispohjalla vai olisiko sittenkin jonkinlainen hybridimalli paras.
Toinen mielenkiintoinen lähestymiskulma tässä tapauksessa on Marttisen toiminta. Poistaako Marttisen toiminta Kangasniemen teon sääntökirjan vastaisen luonteen vai pitäisikö noudattaa ns. kohtuusharkintaa tyyliin pojat on poikia, antaa niiden pelata kun kerran kukaan ei loukkaantunut? Paikataanko virhe toisella virheellä?
Kolauttiko muuten Blood maalinsa jälkeen Vuorisaloa mailalla päähän sen lisäksi, että katsoi asialliseksi muutoinkin poistaa Vuorisalon luistelulinjaltaan vihellyksen jälkeen?