Liigan kannattajatoiminta 2014–2015 – jatkaako kannattajakulttuuri edistymistään?

[Brousseau]

Voisikohan tämä seikka liittyä mitenkään siihen millaisia massoja liikutellaan? Suomen kiekkojoukkueiden kannattajaporukoita on turha verrata vaikkapa Saksan tai Englannin jalkapallosarjojen faniyhteisöihin. Puhutaan niin eri luokan volyymeista. Päivätyössä käyvällä ihmisellä on vuodessa tietty määrä lomapäiviä ja kesäloman + joulun ajan vapaiden lisäksi niitä saattaa juuri ja juuri muutama irrota sopivaan tilaisuuteen eikä se sopiva tilaisuus yleensä ole joku tiistai-iltainen runkosarjapeli Raumalla.

Tottakai liittyy ja tiedostan kyllä, että volyymit ovat melkoisen erilaisia. Väitän myös, että osittain kyse on myös kulttuuristakin. Ja tietysti kun rinki on tarpeeksi suuri, mistä näitä kannattajia ammennetaan, niin näistä satunnaisemmistakin arkikävijöistä saadaan kohtuullinen määrä kun niitä vain on riittävästi. Elämäntilanteita ja töitä on erilaisia kuitenkin. Tänä päivänä myös raha näyttelee suurta osaa tälläkin saralla.

 

[SPORTTIKOTKA]

Täytyy myöntää että hienoa toimintaa oli Lukon kannattajilla ainakin Sport-ottelussa. Enpä olekaan aikoihin kuullut moista toimintaa omieni lisäksi. Hatunnosto.

 

[Hannutic]

Brosseau:n unelmointia on aina mukava lukea. Olen itsekin lähinnä teoreetikko, mitä nyt matseissa huudan ääneni käheäksi. Teoriasta käytäntöön on pitkä matka ja näkemyksiä kummastakin näkökulmasta tarvitaan, vaikka toisaalta on kai väliä vain teoilla (ja niiden merkityksillä).

 

[Kaiuni Alen]

Teoriasta käytäntöön on pitkä matka ja näkemyksiä kummastakin näkökulmasta tarvitaan, vaikka toisaalta on kai väliä vain teoilla (ja niiden merkityksillä).

Kun nykyinen, vanhempi sukupolvi siirtyy sivuun ja 90-luvulla syntyneet nousevat enemmistöön kannattajaporukoissa uskon, että Suomen kannatuskultturi (lajista riippumatta) alkaa kehittymään kovalla vauhdilla. Nykyään modernin kulttuurin kehityksen esteenä toimii juurikin tämä vanhempi (40+) väestö, joka omistaa ristiriitaisia näkemyksiä sen suhteen, millaisia suomalaisen kannatuskulttuurin ihanteet ovat.

Ei se ole kuin ajan kysymys milloin Suomessa päästään samalle tasolle muiden Pohjoismaiden kanssa.

 

[Hannutic]

Kun nykyinen, vanhempi sukupolvi siirtyy sivuun ja 90-luvulla syntyneet nousevat enemmistöön kannattajaporukoissa uskon, että Suomen kannatuskultturi (lajista riippumatta) alkaa kehittymään kovalla vauhdilla. Nykyään modernin kulttuurin kehityksen esteenä toimii juurikin tämä vanhempi (40+) väestö, joka omistaa ristiriitaisia näkemyksiä sen suhteen, millaisia suomalaisen kannatuskulttuurin ihanteet ovat.

Olen samaa mieltä siitä että ihanteet voivat eri sukupolvien välillä olla erilaisia, mutta onko tämä varttuneempi väestö oikeasti joku jarru jossain muualla kuin ehkä Jyväskylässä? Monella jengillä on useampi itsenäinen kannattajaporukka, jotka tekevät mitä lystäävät toisistaan välittämättä. Tietysti voi käydä niin, että jengi valitsee perinteisemmän porukan eikä nuorisojengiä, jos kriittinen massa ei ylity. Näin lienee käynyt esim. Porissa?

Suomi on kannatuskulttuurin takapajula Euroopassa, mutta on sitä hienompaa saada olla osa sitä. Kehitys kehittyy, karavaani kulkee, hauskaa on ja yhä useampi pääsee nauttimaan kannattajakulttuurin iloista ja suruista. Sou not?

 

[Rod Weary]

Hienoimmat tuntemani fanit ovat viidenkympin tuntumassa. Alle kaksikymppisistä ei ole muuta kuin pieksämään suutaan.

 

[Kaiuni Alen]

Hienoimmat tuntemani fanit ovat viidenkympin tuntumassa. Alle kaksikymppisistä ei ole muuta kuin pieksämään suutaan.

Toki kannattajat voivat olla hienoja persoonia jne, mutta sellaiset sanotaanko 20-30v ikäluokan (kaljut) miehet ovat niitä, jotka pitävät eniten ääntä katsomossa ja ovat innokkaita kannatustoiminnan edistäjiä. En missään nimessä tarkoita sitä, että vanhempi väestö pitäisi poistaa hallista.

 

[Oksemanden]

Hienoimmat tuntemani fanit ovat viidenkympin tuntumassa. Alle kaksikymppisistä ei ole muuta kuin pieksämään suutaan.

Hieno yleistys Hermanni. Monella tuntemallani alle kaksikymppiselläkin katsojalla on hyviä ja selkeästi perusteltuja ajatuksia kannattajakulttuurin murrosvaiheesta sekä siitä, miltä tulevaisuuden katsomotoiminnan pitäisi näyttää. Automaattisen leiman lätkäiseminen ihmisen päähän numeroilla 199X alkavan syntymävuoden takia viestii vain ja ainoastaan kirjoittajan ahdasmielisyydestä.

 

[Marre]

Toki kannattajat voivat olla hienoja persoonia jne, mutta sellaiset sanotaanko 20-30v ikäluokan (kaljut) miehet ovat niitä, jotka pitävät eniten ääntä katsomossa ja ovat innokkaita kannatustoiminnan edistäjiä.

Minkä kannatustoiminnan? Tarkoitat, että he edistvät oman sukupolvensa ihailemaa kannatustoimintaa, joka on ehkä erilaista, kuin esim. 70-luvulla syntyneiden tai 2000-luvulla syntyneiden.

Kannattaa ottaa huomioon, että reilun kymmenen vuoden päästä ne nykyiset aktiivikannattajat ovat elämäntilanteensa kanssa eri vaiheessa, iso osa ei ollenkaan niin aktiivista ja ne nykyiset kuulosuojaimilla varustetut, nyt isin sylissä peleissä istuvat karkinsyöjät ovat niitä, jotka päättävät, mikä on uusi, edistyksellinen kannatustoiminta. Ja historia antaa ymmärtää, että se tuskin on sitä, mikä oli muodikasta vuosikymmentä tai kahta aiemmin.

Kannattaa jo nyt henkisesti varautua siihen, että 10-20 vuoden päästä nykyisille faniryhmille capoineen nauretaan ja heidät koetaan kehityksen jarruina ja ollaan sitä mieltä, että suomalainen fanikulttuuri voi edistyä vasta, kun viime vuosituhannella syntyneet poistuvat katsomoista lauluryhmineen ja tilalle saadaan nykyaikaisia 2000-luvulla syntyneitä faneja.

 

[N.I.B]

Kannattaa jo nyt henkisesti varautua siihen, että 10-20 vuoden päästä nykyisille faniryhmille capoineen nauretaan ja heidät koetaan kehityksen jarruina ja ollaan sitä mieltä, että suomalainen fanikulttuuri voi edistyä vasta, kun viime vuosituhannella syntyneet poistuvat katsomoista lauluryhmineen ja tilalle saadaan nykyaikaisia 2000-luvulla syntyneitä faneja.

Eiköhän tämä nykyinen kannatuskulttuuri ole tullut jäädäkseen, sillä se on ollut käytännössä olemassa jo kaikkialla maailmassa jo iät ja ajat, poislukien teitenkin Suomen ja P-Ameriikan. Nyt kun se vihdoin on tännekkin rantautunut ja näköjään kasvaa vain vuosivuodelta niin tuskin on ihan heti pois jäämässä.
Tietinkin homma voi "kehittyä" ja sen voi jokainen ihan itse määritellä mitä se tarkoittaa.
Terveisin lastenohjaaja.

 

[Marre]

Voihan se tosiaan olla, että edes tässä yhdessä asiassa on nyt saavutettu kehityksen aallon huippu (siis ihanteena, joskaan ei vielä käytännössä) ja muutosta ei tulevaisuudessa tässä ihanteessa tapahdu. Tai sitten voi tapahtua. Muotiin voi nousta retrohenkisesti esim. perinteinen suomalainen kannatuskulttuuri tai muu pelin keskiöön palauttava tapa kannattaa. Ja ehkä toisaalta taas tämä nyt edistyksellinen kannatuskulttuuri erkanee amerikkalaisen esimerkin mukaan omaksi urheilulajikseen. Ehkä tulevaisuudessa on erillisiä chantti-ryhmien sm-kisoja samalla tavalla kuin jenkeissä on jo kauan sitten cheerleading eriytynyt omaksi urheilumuodokseen. Ja sitten nämä muuten itsenäisesti toimivat ja esiintyvät chantti-ryhmät aina joskus perinteiden kunniaksi tulisivat esiintymään urheilutapahtumiinkin esim. erätauko-ohjelmanumeroina.

Ei sitä koskaan tiedä. Kehitys kehittyy, mutta suuntaa on vaikea etukäteen veikata.

 

[Brousseau]

Pitää muistaa kaiken ideana olevan se, että meininkiä luodaan mahdollisimman luonnollisin keinoin. Teknisiä vempaimia käytetään korkeintaan kannattamisen ohjailuun (megafonit, mikrofoni + kaiutinjärjestelmät). Ja mielestäni tämä ihanne luonnollisuudesta tulee elämään jatkossakin, muuten hommalta lähtee kokonaan hohto (rumpujen pärinää kaiuttimista).

Ehkä jotain uusia vivahteita voi tulla vuosien saatossa (vaihtelevuutta tifoilumateriaaliin tai sen näyttävyyden tehostamiseen). Mutta muuten nämä ihanteet katsomotoiminnassa ovat niin syvään juurtuneita ja ylpeyttä herättäviä, että niihin kajoaminen koettaisiin varmasti käsittämättömänä lutuuri-Euroopan puolella. Jos nyt ylipäätään mietitään pitkäkestoista ja massiivista äänentuottoa, niin vaikea tähänkään on oikein muuta keinoa nähdä kuin laulaminen ja erilaiset huudot ihmisäänellä tuotettuna. Visuaalisuuden suhteen on varmaan sitten makuasia, että onko siihen keinoja riittävästi. Joukkueiden pelipaidat, liput, huivit, kaksikeppiset ja muu rekvisiitta antaa tähän nykyisellään jo melkoisen hyvin keinovalikoimaa: Cannstatter Kurve, Stuttgart.

Eli omasta puolesta on ainakin hyvin vaikea kuvitella, että yhtäkkiä alkaisi tulemaan valtaisaa muutospainetta kaikelle tälle. Ja jos nyt puhutaan nimenomaan siitä, että asioita yritetään viedä OIKEASTI parempaan suuntaan. Vastaukseksi ei käy muovinen änäripaska, jolloin olosuhteet paranee (uudet kangasistuimet) ja yleisöäkin herätellään paremmin mukaan (videoscreeni). Eli todellinen lopputulema aivan jotain muuta kuin kannattajia täynnä oleva päätystondis capoineen, jotka siivittävät päädyn monivivahteikkaaseen, näyttävään ja äänekkääseen kannattajatoimintaan.

 

[Marre]

Mutta entä jos se tulevaisuuden ihanne ei olekaan näyttävä, äänekäs ja ohjattu kannattajatoiminta, vaan esim. spontaani, peliin keskittyvä ja siinä mukana elävä tai esim. analyyttinen tapa katsoa urheilutapahtumaa?

Jos katsomon näyttävyyden ja äänekkyyden ihannoimisen sijaan keskiöön nouseekin itse kentällä tapahtuva urheilutapahtuma, sen seuraaminen ja siihen reagointi? Entä jos tulevaisuudessa selkä kentälle päin tapahtuva capoilu nähdäänkin välinpitämättömyytenä itse urheilutapahtuma kohtaan ja oman katsomotoiminnan korostaminen katsojakeskeisenä itsekorostuksena, jossa ei anneta arvoa itse pelille? Tai päälle liimattuna ja turhana mekaanisena kohkaamisena, jossa itse urheilu jää kakkoseksi ja jossa sitä ei ymmärretä ja arvosteta, eikä spontaaniutta ja pelitapahtumia kunnioiteta.

Ei sitä koskaan tiedä.

 

[Tappara #27]

Kun nykyinen, vanhempi sukupolvi siirtyy sivuun ja 90-luvulla syntyneet nousevat enemmistöön kannattajaporukoissa uskon, että Suomen kannatuskultturi (lajista riippumatta) alkaa kehittymään kovalla vauhdilla. Nykyään modernin kulttuurin kehityksen esteenä toimii juurikin tämä vanhempi (40+) väestö, joka omistaa ristiriitaisia näkemyksiä sen suhteen, millaisia suomalaisen kannatuskulttuurin ihanteet ovat.

Täysin samaa mieltä.

Tapparan fanclubiin kuuluu yli 3000 jäsentä, yhdistyksellä on valuuttaa tilillä huhujen mukaan yli 100 000 €, yhdistyksellä on palkattu työntekijä, jne. Näillä spekseillä voisi kuvitella Tapparan kannattajatoiminnan olevan valtakunnan parasta. Mutta kaikkihan tietää millä tasolla katsomokulttuuri on.

Viime kaudella ennen joulutaukoa fanclub ei saanut järjestettyä yhtäkään vieraspelireissua (poislukien TPS-ottelu, jonka jälkeen lähdettiin faniristeilylle). Jäsenkortilla saa alennusta, kylpylästä, autopesusta, kukkakaupasta, jne. Kortti on kuin kuponkiuutiset! En tiedä mitä se palkattu työntekijä syyskauden aikana on tehnyt palkkansa eteen, mutta kyseisellä yhdistyksellä ei ole mitään yritystä parantaa Tapparalaista fani-/katsomokulttuuria.

Muutoksen tuo lopulta aika ja sukupolven vaihdos, kuten Kai Nu Laine kirjoitti. Tämä on surullista, ja odottavan aika on pitkä :(

 

[Luge H]

Tapparan fanclubiin kuuluu yli 3000 jäsentä, yhdistyksellä on valuuttaa tilillä huhujen mukaan yli 100 000 €, yhdistyksellä on palkattu työntekijä, jne. Näillä spekseillä voisi kuvitella Tapparan kannattajatoiminnan olevan valtakunnan parasta. Mutta kaikkihan tietää millä tasolla katsomokulttuuri on.

TFC:n "rasitteena" on vuosikymmenen ollut liian hyvät edut! Moni TPS-kannattaja on tunnustanut tällä palstalla vuosien saatossa kuuluneensa TFC:en hyvien etujen vuoksi. Ongelmana on jäsenyyden kohdistaminen kontekstiin. Ei siinä, kuulun itsekin muutamaan yhdistykseen johon olen liittynyt tasan ainoastaan etujen vuoksi.

 

[SJK10]

Mutta entä jos se tulevaisuuden ihanne ei olekaan näyttävä, äänekäs ja ohjattu kannattajatoiminta, vaan esim. spontaani, peliin keskittyvä ja siinä mukana elävä tai esim. analyyttinen tapa katsoa urheilutapahtumaa?

Jos katsomon näyttävyyden ja äänekkyyden ihannoimisen sijaan keskiöön nouseekin itse kentällä tapahtuva urheilutapahtuma, sen seuraaminen ja siihen reagointi? Entä jos tulevaisuudessa selkä kentälle päin tapahtuva capoilu nähdäänkin välinpitämättömyytenä itse urheilutapahtuma kohtaan ja oman katsomotoiminnan korostaminen katsojakeskeisenä itsekorostuksena, jossa ei anneta arvoa itse pelille? Tai päälle liimattuna ja turhana mekaanisena kohkaamisena, jossa itse urheilu jää kakkoseksi ja jossa sitä ei ymmärretä ja arvosteta, eikä spontaaniutta ja pelitapahtumia kunnioiteta.

Ei sitä koskaan tiedä.

Raumalla nyt ainakin on katsomossa jo helvetisti nuoria ja lapsia jotka laulaa mukana ja kasvaa kiinni tähän kulttuurin puhtaan tietämättöminä siitä, miten paljon täällä vielä 2000-luvun alkupuolella oltiin muuta maailmaa perässä.

Ensimmäiset ultras-ryhmät on tiettävästi perustettu noin 50-vuotta sitten 1960-luvulla Italiassa josta kulttuuri levisi oikeastaan ympäri ihan koko maailman.

Sinänsä tästä on naurettavaa puhua kuin jostain ohimenevästä muoti-ilmiöstä sillä kyse on kokonaan omasta kulttuurista, jopa aatteesta. Monissa maissa nämä kehityksen askeleet otettiin jo kymmeniä vuosia sitten, nyt on tullut suomessakin aika kun kannattajakulttuuri (sisältää paljon muutakin kuin vain katsomokulttuurin) kehittyy vääjäämättä kohti sitä mitä se on muualla ollut arkipäivää jo vuosikymmenet.

 

[Kirjoittelija]

Raumalla nyt ainakin on katsomossa jo helvetisti nuoria ja lapsia jotka laulaa mukana ja kasvaa kiinni tähän kulttuurin puhtaan tietämättöminä siitä, miten paljon täällä vielä 2000-luvun alkupuolella oltiin muuta maailmaa perässä.

Eli lapset kasvavat autuaan tietämättöminä siitä, että lätkäpeliin voi mennä myös ensisijaisesti katsomaan sitä peliä ja mahdollisesti juttelemaan siitä vieruskaverin kanssa, eikä ensisijaisesti laulamaan. Minustakin on mukavaa, jos hallissa on mökää, mutta hieman minulla tökkii tuo oikeinkannattajien ylenkatse meitä kohtaan, jotka tykkäämme keskittyä jäähallissa ensisijaisesti matsin katsomiseen.

 

[Kaiuni Alen]

Eli lapset kasvavat autuaan tietämättöminä siitä, että lätkäpeliin voi mennä myös ensisijaisesti katsomaan sitä peliä ja mahdollisesti juttelemaan siitä vieruskaverin kanssa, eikä ensisijaisesti laulamaan.

Tämä on tosi typerä argumentti, joka esiintyy joka kerta keskustellessa tästä aiheesta. En usko, että kovin moni, ellei yksikään, tule hallille laulamaan, vaan kaikki tulevat katsomaan SM-liiga-ottelua. Capoa en laske mukaan.

Eihän kaikkien tarvitse olla siellä seisomakatsomossa huutamassa, mutta onhan se kivaa osallistua tunnelman luontiin. Kannattaa joskus kokeilla.

 

[Kirjoittelija]

Eihän kaikkien tarvitse olla siellä seisomakatsomossa huutamassa, mutta onhan se kivaa osallistua tunnelman luontiin. Kannattaa joskus kokeilla.

Olen valitettavasti ihan liian vanha tuollaiseen. Jos internet ja halpalentoyhtiöt olisivat tuoneet katsomolaulannan Suomeen 25 vuotta sitten, olisin ollut kyllä jokusen vuoden innolla mukana.

 

[SJK10]

Eli lapset kasvavat autuaan tietämättöminä siitä, että lätkäpeliin voi mennä myös ensisijaisesti katsomaan sitä peliä ja mahdollisesti juttelemaan siitä vieruskaverin kanssa, eikä ensisijaisesti laulamaan. Minustakin on mukavaa, jos hallissa on mökää, mutta hieman minulla tökkii tuo oikeinkannattajien ylenkatse meitä kohtaan, jotka tykkäämme keskittyä jäähallissa ensisijaisesti matsin katsomiseen.

No en edes ajatellut että sen voi ymmärtää noin. En tietenkään verrannut katsomotoiminnan ulkopuolella oleviin pelin katsojiin (älkääkä tästä nyt saivarrelko tai ymmärtäkö väärin) vaan kannattajaryhmien toimintaan katsomossa. Autuaan tietämättöminä siitä että kannattajaryhmiksi itseään kutsuvat huusivat kerran kaksi erässä joukkueen nimi taptaptap ja olivat 15min hiljaa.

 

[Pavlovin Koira]

Minusta tämä aika ajoin pullahteleva keskustelu siitä "saako hallille tulla enää vain katsomaan peliä" on aivan kummallista. Varmasti sitä tekee tulevaisuudessakin ylivoimainen enemmistö hallilla olevista ja ihan hyvä niin. Jos nyt viime vuosien aikana on viimeinkin saatu liigapaikkakunnille kautta Suomen sen lisäksi äänekästä kannustustoimintaa niin eihän se herrajestas ole pois tuolta perinteiseltä olemiselta. Keskustelu tuntuu yhtä absurdlta kuin varoittelu siitä, että jos homoseksuaalit saisivat mennä naimisiin saisi se kaikki muutkin homostelemaan ja olisi uhka perinteisille mies-naissuhteille.

 

[axe]

Keskustelu tuntuu yhtä absurdlta kuin varoittelu siitä, että jos homoseksuaalit saisivat mennä naimisiin saisi se kaikki muutkin homostelemaan ja olisi uhka perinteisille mies-naissuhteille.

Absurdia on myös se ajattelutapa, että homostelu on ainoa oikea tapa ja kaikki muut tavat on väärin tai vähintään naurettavia. Se on niinku moderni seurustelukulttuuri.

 

[Daenboudian]

Taas päästään jännän äärelle. Kuinka kannatuskulttuuri olisi pois yhdeltäkään analyyttisemmalta kiekon ystävältä? Miksi ihmeessä pitää aina hakea vastakkainasetteluja jopa saman lajin ja joukkueen katsojien kesken? Jos ei seisomakatsomossa laulaminen kiinnosta, niin miksi hyökätä sitä vastaan? Vai onko kyseessä sama ilmiö kuin kaikessa muussakin; uusi ja tuntematon pelottaa?

Kannatuskulttuurin tulo Suomen kiekkokatsomoihin on omasta mielestäni parasta, mitä on tapahtunut vuosiin. Tunnelma on varmasti noussut normaaleissa runkosarjamatseissa. Kuten aiemmat ovat jo kirjoittaneet, niin kyseessä on vuosikymmeniä vanha aate ja elämäntapa, joka jatkaa elämistään ja kehittymistään jatkuvasti.

Kannattajaryhmät eivät pakota ketään tulemaan mukaan. On erittäin hienoa, jos ryhmään haluaa uusia tulla, mutta on suhteellisen järjetöntä väittää ääneenlaulavien vievän lapsilta ymmärrystä jääkiekko-ottelun seuraamisesta.

 

[Pavlovin Koira]

Absurdia on myös se ajattelutapa, että homostelu on ainoa oikea tapa ja kaikki muut tavat on väärin tai vähintään naurettavia. Se on niinku moderni seurustelukulttuuri.

En ole vielä törmännyt missään sellaiseen ajattelutapaan mutta kuulostaa kyllä erikoiselta.

 

[Zaari]

Minusta tämä aika ajoin pullahteleva keskustelu siitä "saako hallille tulla enää vain katsomaan peliä" on aivan kummallista. Varmasti sitä tekee tulevaisuudessakin ylivoimainen enemmistö hallilla olevista ja ihan hyvä niin. Jos nyt viime vuosien aikana on viimeinkin saatu liigapaikkakunnille kautta Suomen sen lisäksi äänekästä kannustustoimintaa niin eihän se herrajestas ole pois tuolta perinteiseltä olemiselta. Keskustelu tuntuu yhtä absurdlta kuin varoittelu siitä, että jos homoseksuaalit saisivat mennä naimisiin saisi se kaikki muutkin homostelemaan ja olisi uhka perinteisille mies-naissuhteille.

On katsojia kuten minä, jotka eivät pidä kiekko-ottelussa kuulemastaan laulelusta. Se koetaan jotenkin pahana, vaikkakaan en ole koskaan ole vaikeuttanut heidän pikku harrastustaan. Jokainen tehköön mitä huvittaa, mutta molemmista suunnista tulisi hyväksyä ne eriävät mielipiteet ja tekemiset hallilla, tykkäsi niistä tai ei.

Homoilu on sairasta, mutten näe yhteyttä tähän keskusteluun.

Taas päästään jännän äärelle. Kuinka kannatuskulttuuri olisi pois yhdeltäkään analyyttisemmalta kiekon ystävältä? Miksi ihmeessä pitää aina hakea vastakkainasetteluja jopa saman lajin ja joukkueen katsojien kesken? Jos ei seisomakatsomossa laulaminen kiinnosta, niin miksi hyökätä sitä vastaan? Vai onko kyseessä sama ilmiö kuin kaikessa muussakin; uusi ja tuntematon pelottaa?

Se ei ole keneltäkään pois, mutta jotkut eivät pidä siitä.
Porissa tämän harrastajat ovat jo pitkään kuvitelleet olevansa se kantava voima ja vähätellyt muita. Se vastakkainasettelu on ainakin täällä suunnalla lähtenyt sieltä ja varmasti työntänyt luotaan pois niitäkin, joita kyseinen homma saattaisi kiinnostaa. En tiedä miten Raumalla ja muualla missä kannattajat ovat saaneet homman toimimaan, mutta voisin kuvitella että hivenen vanhemmat, tai ainakin hivenen aikuismaisemmat ovat tämän aloittaneet asiallisesti, eikä samalla tavalla mitä Porissa haukkuen muut katsojat ja perinteisen tavan kannattaa.

Absurdia on myös se ajattelutapa, että homostelu on ainoa oikea tapa ja kaikki muut tavat on väärin tai vähintään naurettavia. Se on niinku moderni seurustelukulttuuri.

Tälle tuli hymyiltyä.