Vaikka menee varmaan ketjun otsikosta vähän sivuun, niin tartun
@Hannutic ja
@McTorso aloittamaan kiinnostavaan keskusteluun.
Kiekko-Espoon edellisen Liiga-nousun aikaan 1992 joukkueen ytimen pystyi vielä (juuri ja juuri) rakentamaan nousijajengin ympärille niin, että sitä tuettiin täsmävahvistuksilla. Nyt, sarjojen erojen revettyä, tätä mahdollisuutta ei ole, vaan Mestis-joukkueesta muutama kärkipelaaja saa sauman taistella ylipäänsä pelipaikasta.
Joukkue siis vaihtuu käytännössä kärjen osalta kokonaan. Siinä tilanteessa musta on aivan ehdottoman välttämätöntä kotiuttaa kokeneita omia kasvatteja maailmalta, jotta seurassa säilyy jokin jatkuvuus ja kannattajatkin kokevat tunnetason yhteyttä uuteen jengiin. Espoossa ollaan siitä onnellisessa tilanteessa, että näitä kotiin haluavia omia kasvatteja, jotka ovat vieläpä olleet projektissa omilla rahoillaan omistajina alusta saakka, löytyy. Siinä on kyse isoista asioista: sydämestä, identiteetistä, sielusta. Juttuja, joista espoolainen jääkiekko ei taida entuudestaan olla kauhean tunnettu muualla Suomessa…
Mutta eihän tää ole mustavalkoista. Ko. paluumuuttajien on tuotava vielä myös pelillistä johtajuutta. Kun väistämättä 1-4 vuoden sisään eivät enää tuo, johtopäätökset on pystyttävä vetämään ajoissa. Siinä ajassa meillä on toivottavasti saatu taas junnuputki sellaiseen kuntoon, että tuotamme nuoria Liiga-pelaajia omaan seuraan emmekä vain kaikille muille.
Ja onhan maailmalla vielä paljon muitakin vanhoja Blues-laisia, vaikka Jere Sallista ja Antti Suomelaa, kotiutettavaksi jonain kauniina päivänä. ;)