Mää oon taipuvainen liittymään Satakunnan Kansan ja Sihvosen arvioon Tapparan paikasta voimasuhteissa. Muutos on hankala, ja Top-3 on liian high. Haluan silti korostaa, että en oo teilaamassa ketään tai mitään, oon valmis antamaan muutokselle aikaa, eikä tässä ole nähty vasta kuin 5-6 peliä. Mut vähän on kyllä päässyt muuttumaan huolestuneeksi.
Aloin tässä miettimään että miten takavuosina on mennyt niillä joukkueilla missä mestaruuden jälkeen koutsi vaihtuu. Jos vaikka 2010-luvulta alkaen näitä ottaa niin:
-2010 TPS voitti mestaruuden, seuraavalla kaudella Heikki Leime sai kenkää ja Jukka Koivun johdolla vältettiin liigan jumbosija
-2011 HIFK voitti mestaruuden, seuraavalla kaudella Petri Matikainen valmensi joukkueen runkosarjassa muistaakseni kolmanneksi, puolivälierissä tuli kuitenkin lähtö Jokereita vastaan voitoin 0-4
-2013 Ässät voitti mestaruuden, seuraavalla kaudella taisivat jäädä pudotuspelien ulkopuolelle kokonaan ja Pekka Virta sai kenkää kesken kauden
-2017 Tappara voitti kultaa, seuraavalla kaudella Rautakorven johdolla hopeaa, mutta tämä eroaa mielestäni noista aiemmista siinä mielessä että Rautakorpi tuli ihan tasan tarkkaan tuttuun ympäristöön "sisäpiiristä", vaikka tulikin virallisesti silloin ulkopuolelta
-2021 Lukko voitti mestaruuden, seuraavalla kaudella runkosarjan sija 10 ja lopulta puolivälierissä Tapparaa vastaan lauluun voitoin 1-4
Eli joo, kyllä se mestarikoutsin vaihtuminen heti mestaruuden jälkeen on aika usein ongelmia tuottanut. Tähän jos lisää sitten vielä vaikka Kärpät sieltä Marjamäen ekalta jaksolta eli 2013-16, jolloin tuloksena oli kaksi mestaruutta ja pronssi, niin sen jälkeen Suikkasen alaisuudessa sääleistä pihalle.
Itse asiassa 2000-luvulla ainoa kerta kun mestaruuden jälkeisen valmentajanvaihdon jälkeen joukkue on vienyt mestaruuden on Kärpät 2005, silloin Kari Heikkilä vaihtui Kari Jaloseen ja mestaruus tuli. 90-luvulla Jokereilla tämä taisi onnistua kerran kun 1996 mestaruus tuli Aravirralla ja 1997 Curt Lundmarkilla.