Petteri Lindbohm on kiistatta kesän kovimpia hakuja ja parhaassa peli-iässä. Täytyy HIFK:lle hattua nostaa, että mies saatiin Liigaan, vaikka häntä pitkin kesää vietiin esimerkiksi Toni Söderholmin luotsaamaan Red Bull Muncheniin ja taisipa myös Frölunda olla vaihtoehtona.
Kun Sami Lepistö joutui lähtemään, mielestäni HIFK menetti selkeän kiekollisen puolustajan ja johtajan, jollain tapaa jopa puolet pakistosta. Vaikka hän oli jo veteraani-iässä, olisi kiekollinen anti Liiga-tasolla ollut vielä eliittitasolla. Lindbohm on parhaassa peli-iässä olevana ja nimenomaan yleispakkina upgreidaus Lepistöön, mutta kiekollisella puolella näen yhä kysymysmerkkejä. Toisin kuin Lepistö, Lindbohm ei ole tehnyt kansainvälistä uraansa ylivoimaeksperttinä, eikä hän ole pelannut montaa yli 20 pisteen kautta. Kaikki kunnia kuitenkin Petterille, joka on yleispelaamisen isäntänä omaa luokkaansa.
Vaikka HIFK:n pakisto on täynnä vahvoja isäntiä (Melart, Lindbohm) tai fiksusti kahteen suuntaan pelaavia (Motin, Sund, Kotkansalo) lähes kansainvälisen tason yleismiehiä, niin selkeitä tasonsa näyttäneitä kiekollisempia pakkeja ei ole. Luke Martin on paperilla tyypillinen "ECHL-arpa", mutta hän saattaa olla kuitenkin hyvinkin scoutattu. Parhassa tapauksessa hän on uusi lancaster, mutta huonossa tapauksessa uusi jardine. (Näiden kahden ero on tosin siinä, että Jardine saapui lähinnä saatavilla olemisen vuoksi, kun Bratislava Capitalsin taru päättyi traagisesesti.) HIFK:n kannalta Martinin tulisi kuitenkin olla upgreidaus Berglundiin.
Salin ja Kiviharju ovat superlupaavia kiekollisia pakkeja, mutta kokeneempien viivamaestrojen puuttuessa heiltä saattaa odottaa jo tiettyä erottautumista vierellä pelaavista "karpaaseista".
Lindbohmin ja Martinin myötä HIFK:n pakisto on mielestäni kysymysmerkeistä huolimatta kuitenkin Liigan kärkitasoa, kun oikeat palaset loksahtavat kohdilleen ja tietyt yksilöt ottavat tarvittavat kehitysaskeleet.